Tämähän on totuus mitä paasaa niin aparaatin kaltaiset new age-hihhulit kuin pelimiesgurut, kokoomusmenestyjät ynnä muut helppoheikit ja käärmeöljynkaupittelijat, mutta tottahan se on. Sekin on ihan omassa päässä, että miten ottaa vastaan muiden neuvot ja viisastelut. Haluaako torjua heti, suututtaako kun joku vääränlainen tyyppi alkaa neuvomaan? Varmasti tämäkin kirjoitus saa heti vastareaktiot suoraan selkärangan syövereistä ("kun et sää voi tietää mun tilanteesta mittään.") Onko helpompaa ottaa viisaudet omaan viiteryhmään kuuluvalta, toiselta yhtä toivottomalta (naiset on pahoja, maailma mätä)? Ihmisillä on taipumusta uskoa itsestään parasta. Siksi on helppoa päätellä, että vika on muissa ja itse on vain uhri. Kun nyt on vaan sattunut saamaan huonot geenit, taidot tai karisman tai kun muut nyt sattuu olemaan ilkeitä ja petollisia.
Sen sijaan, että alkaa käymään taas yhtä loputonta väittelyä nettipalstojen syövereissä - näillä kinasteluilla kun ei ole mitään vaikutusta mihinkään suuntaan, jokainen omassa poterossaan on jo päättänyt omat asemansa valmiiksi pitkän aikaa sitten - sen sijaan voisi alkaa miettimään miten omassa elämässään voisi vähän ravistella omaa pääkoppaansa, oman mielensä tapoja hahmottaa asioita. Melkein mikä vaan on hyväksi. Älykäs ihminen (jollaisena jokainen meistä varmasti itseään pitää) osaa kyllä ratkaista sen, että mitkä kokemukset ja jutut ovat käyttökelpoisia ja mitkä eivät (joskus kannattaa muuten ihan vaikka huvikseen miettiä, että olisko muilla ihmisillä jotain tarjottavaa, vaikka itseriittoisuus onkin nautinnollista), niin siitä vaan kokeilemaan kaikkea mikä tuntuu vieraalta ja epämukavalta, sellaiselta mikä pelottaa. En tarkoita nyt niitä tavanomaisia läppiä, että pitäisi mennä baariin iskemään naisia tai muuta sellaista, vaan jokainen voi varmaan omasta elämänpiiristään yrittää bongailla mahdollisuuksia eri suuntiin. Itsemurhaa parempi vaihtoehto on vaikka kunnon kärpässienitee.
Vapauta mielesi.
(No niin, tuo viimeinen läppä olikin taas sellainen minkä voitte tulkita, että "taas joku hippi yrittää viisastella". Kutsukaamme sitä siis metaforaksi, eikä rikokseen yllyttämiseksi (vain punakärpässieni kelpaa teehen, valkoinen tappaa - en ole muuten itse kokeillut) jokainen on oman elämänsä ja oman pääkoppansa keisari, tiettyyn pisteeseen asti.)
Sen sijaan, että alkaa käymään taas yhtä loputonta väittelyä nettipalstojen syövereissä - näillä kinasteluilla kun ei ole mitään vaikutusta mihinkään suuntaan, jokainen omassa poterossaan on jo päättänyt omat asemansa valmiiksi pitkän aikaa sitten - sen sijaan voisi alkaa miettimään miten omassa elämässään voisi vähän ravistella omaa pääkoppaansa, oman mielensä tapoja hahmottaa asioita. Melkein mikä vaan on hyväksi. Älykäs ihminen (jollaisena jokainen meistä varmasti itseään pitää) osaa kyllä ratkaista sen, että mitkä kokemukset ja jutut ovat käyttökelpoisia ja mitkä eivät (joskus kannattaa muuten ihan vaikka huvikseen miettiä, että olisko muilla ihmisillä jotain tarjottavaa, vaikka itseriittoisuus onkin nautinnollista), niin siitä vaan kokeilemaan kaikkea mikä tuntuu vieraalta ja epämukavalta, sellaiselta mikä pelottaa. En tarkoita nyt niitä tavanomaisia läppiä, että pitäisi mennä baariin iskemään naisia tai muuta sellaista, vaan jokainen voi varmaan omasta elämänpiiristään yrittää bongailla mahdollisuuksia eri suuntiin. Itsemurhaa parempi vaihtoehto on vaikka kunnon kärpässienitee.
Vapauta mielesi.
(No niin, tuo viimeinen läppä olikin taas sellainen minkä voitte tulkita, että "taas joku hippi yrittää viisastella". Kutsukaamme sitä siis metaforaksi, eikä rikokseen yllyttämiseksi (vain punakärpässieni kelpaa teehen, valkoinen tappaa - en ole muuten itse kokeillut) jokainen on oman elämänsä ja oman pääkoppansa keisari, tiettyyn pisteeseen asti.)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Himaan yksin nyt lähen täält, kärpässieniteetä keittämään!
Kyllä minun ja poikani saamillamme geeneillä on lähestulkoon suora vaikutus kokemaamme elämänlaatuun. Olemme molemmat pienimunaisia ATM-aisureita, jotka saavat korjata jämät siitä mitä vaimoistamme jää jäljelle vilkkaiden ja seksuaalisesti aktiivisten nuoruusvuosien jälkeen.
Helppo sanoa. Tosielämässä kuitenkin omien henkisten lukkojensa avaaminen vaatii pitkäaikaista terapiaa ja mahdollisesti myös psyykelääkkeitä.
Tuntuu olevan suosittua syyllistää ATM:t omasta huonosta itsetunnostaan, mutta useimmiten se huono itsetunto on seurausta vuosia jatkuneesta nöyryytyksen kohteena olemisesta. Ja jotenkin ihmiset tuntuvat ajattelevan, että henkilö joka on koko elämänsä nöyryytetty löytää itsetunnon kun sitä nöyryyttää vähän lisää.
"Tosielämässä kuitenkin omien henkisten lukkojensa avaaminen vaatii pitkäaikaista terapiaa ja mahdollisesti myös psyykelääkkeitä."
Ei vaadi. Oikeanlainen psykoterapeutti, joka todella ymmärtää ihmismieltä, tuskin haluaisi tarjota pitkäaikaista kivunlievitystä, kun hän sen sijaan voisi sormia napsauttamalla tarjota parantavan reseptin, resepti, jolla kaikki mielisairaudet olisi hoidettavissa ja vieläpä lyhyellä aikavälillä.
Kaikki mitä voin sanoa, on: Avaa mielesi solmukohdat yhdellä miekan sivalluksella. Älä samaistu mieleesi, joka kehittää kärsimyksen tunteita ja haluaa leimata itsensä aina joksikin. Menneen voi tästä hetkestä lähtien jättää taakseen, vaille mitään arvoa, koska mennyttä ei ole kuin ihmismielissä, koska on vain tämä hetki. Jotkut voivat kokea parantumisen välähdyksenomaisena kipinänä, toiset taas vähä vähältä raottavat silmiää yhä enemmän. Yhtä kaikki, heräämisprosessi ei vie niin paljon aikaa kuin yleisesti kuvitellaan.
Kerro meille kuinka valaistuit, oi guru.
Jaaha, mietitään seuraavien tekijöiden merkitystä ihmisen eloon
-Ympäristö, kasvatus ja kulttuuri
-Toimintatavat sekä oikea ajoitus
-Perimä
-Resurssit
-Sattuma
Moneenko näistä voit vaikuttaa kärpässieniteelläsi ja vapauttamalla mielesi?
Ainakin sattumaa voi ohjata, resursseja hankkia, toimintatapoja ja ajoitusta muuttaa ja parantaa, ympäristön voi vaihtaa, kuten myös kulttuurin (myös kulttuurin sisällä olevan alakulttuurin voi vaihtaa). Kasvatuksen jättämiä traumoja voi jonkin verran korjata jälkikäteen. Ainoastaan perimä on sellainen johon on mahdoton vaikuttaa jälkikäteen, mutta ei geenit määrää ihmisen elämää täysi. Tässä on ne kortit joilla pelataan.
http://www.youtube.com/watch?v=XFcGPbgv6Mc
"Kasvatuksen jättämiä traumoja voi jonkin verran korjata jälkikäteen."
Itse asiassa ne kaikki voi korjata.
Pitänee hieman laventaa tekstiäni.
Määrittelen sattuman siten, että se on sinusta riippumaton tekijä. Se on hyppäävä hirvi tai kuuma kivi taivaalta päähän tai sitten vaikkapa juuri tämä hauska aikaisemmin tuntematon nainen jonka tapasit baarissa.
Siis et voi vaikuttaa hirveen, meteoriitteihin tai siihen tuliko juuri tämä hauska nainen baariin.
Sattuman olemassaolosta voi yrittää vääntää malliin: "kaikki luonnossa on determinististä". Tällöin ei ole olemassa mitään omia päätöksiä ja tämä keskustelu on ennalta määrittynyt maailmankaikkeuden synnyssä. Myöskään omaehtoista itseohjelmointia ei ole.
Toimintatavoilla voi vaikuttaa joidenkin asioiden todennäköisyyksiin sekä joidenkin sattumien vaikutuksiin. Kun ajoit sitten sen hirvikolarin, niin uudehkolla s80 Volvolla jäät todennäköisemmin henkiin kuin Ford Fiesta 1.1 L vm. 82:lla. Tai löydät todennäköisemmin oman kullan tai ihan vaan petiseuraa, kun tutustut useisiin naisiin verrattaessa ainoastaan tällä palstalla suoritettuun valittamiseen. Mitään takuita onnistumisesta tai henkiinjäämisestä ei kuitenkaan ole.
Josta päästään kätevästi resursseihin. Resursseiksi voidaan ajatella aika, raha, se ketä tunnet tai henkinen perintö (joka lähestyy ympäristön ja kulttuurin vaikutusta). Näistä aika on rajoittavin. Sitä voi yrittää hankkia lisää keskittymällä olennaiseen (hyvä toimintapa) tai käyttämällä rahaa siihen, että muut tekevät sinulle jotain. Mutta aika loppuu joka tapauksessa aina kesken. Raha tai se ketä tunnet riippuu hyvin paljon lapsuuden ja nuoruuden ympäristöstä.
Toki rahaa tai suhteita voi koittaa tehdä, mutta ei se niin helppoa ole, jotkut onnistuvat jotkut eivät. Mikä on erottava tekijä? Sattuma? Hyvät toimintatavat? Toimintaympäristö? Omat kyvyt (koulutus, ympäristö, kulttuuri, geenit). Jokin muu?
Kulttuuri, kasvatus ja ympäristö sitten? Merkittävä osa ihmisen minästä näyttäisi syntyvän ensin kodin ja alkukasvatuksen seurauksena. Sitten myöhemmin kaveripiirin perusteella. Suomessa on erilainen kulttuuri, kasvatus, koulutus ja ympäristö kuin esimerkiksi Etiopiassa. Voidaan epäillä, että tällä voi olla jotain vaikutusta ihmisen arvoihin, identiteettiin ja ympäristön ymmärtämiseen.
Kulttuuria ei voi vaihtaa noin vain. Voit vaihtaa kulttuuriympäristösi sekä rrräjähtävän kauluspaidan jussi-paitaan. Mutta entäs sitten arvojen tai minuuden vaihtaminen?
Siinä mielessä olet oikeassa, että ihminen ei ole mikään muuttumaton monoliitti. Vuorovaikutus ympäristön kanssa muokkaa ihmistä jatkuvasti (sekä tietenkin ympäristöä).
Tämän lisäksi voi yrittää vaikuttaa toimintatapoihin. Ja aivan systemaattisesti, mutta se ei takaa mitään, muuttaa vain todennäköisyyksiä.
Vaikuttaako edelleen siltä, että kaikki on vain sinusta kiinni?
Mikä olikaan ongelma tässä? Tietenkin on tietyt lähtökohdat, tietyt pelimerkit saatu joita joudutaan käyttämään. En ole missään väittänyt, että ihan kaikki on omasta tahdosta - sim sala bim - kiinni, vaan nimenomaan voidaan omilla valinnoilla, omalla ajattelulla muuttaa asioita.
Ihmiset tykkää rutinoitua, koteloitua, tehdään asiat tietyllä tavalla, koska ne on opittu mukaviksi ja turvallisiksi, vaikkei ne olisikaan pitkällä juoksulla parhaat toimintatavat. Isoihin muutoksiin saatetaan tarvita sitten joku sattuma, joku shokki mikä murtaa vanhan rutiinin. Sitä sattumaa ei voi välttämättä itse täysin tuottaa, mutta sitä kohti voi hakeutua. Varmaa on ainakin, että omassa peräkammarissa ei tule mitään shokkeja vastaan, vaan elämä jatkuu sellaisena kuin se on tähänkin asti.
Pakkomielteinen halu ehdottomaan varmuuteen ja täydelliseen itsehallintaan tuntuu olevan se mikä tämän palstan kirjoittajia rampauttaa. Parhaana esimerkkinä ehkä tämä "ihmettelijä2", joka on totaalisen lamaantunut, koska ei ole kaikkein halutuin mies maailmassa kaikkien naisten mielestä. Ei kaikki ole aparaattis-kokoomuslaisen menestyjä-valaistuneen saavutettavissa pelkällä naminami-positiivisuudella, mutta ihan konkreettisilla teoilla voi muuttaa elämänsä suuntaa ja samalla muuttuu ihminen, kokemusten myötä.
Tällaiset menestyjä-uhri -ääripäät tuntuu olevan ne joilla tällä palstalla halutaan pelata, vaikka totuus on jossain siellä välimaastossa. Ihminen vaikuttaa omaan elämäänsä omilla toimillaan, vaikka osa onkin aina sattuman ja olosuhteiden käsissä. Uhriutuminen on turvallinen sikiöasento, jossa ei voi käydä mitään pahaa, korkeintaan pelkkä hidas mätäneminen.
Väitit että kaikkeen (paitsi perimään) voi vaikuttaa. Vaikutti ihan liikaa oman elämänsä menestyjältä naminami-positiivisuudella ja notkealla lantioliikkeellä.
Niin niihin voikin vaikuttaa. Jonkin verran.