Ystävä tunkeutunut päähän

Jos joku ystävä tai asia tunkisi väkisin päähän, lähtisin siitä, että minulla on heikot minän rajat, joita pitäisi vahvistaa. Päähän tunkeminen johtuu ehkä siitä, että tämä henkilö askarruttaa sinua, tunnet ehkä syyllisyyttä tms. Se kertoo, että asiassa on pohtimista sinulle itsellesi, ei niinkään välttämättä ystävästä.

Jos on ystävä vastoin tahtoaan, kyse voi olla liiallisesta kiltteydestä. Silloin ympärille etsiytyy helposti tarvitsevia ihmisiä, jotka vähitellen imevät kuiviin kaiken energian. Aikuistumiseen kuuluu, että vahvistaa omia rajojaan eli oppii huolehtimaan omasta hyvinvoinnistaan eikä ole liian kiltti. Silloin muiden hyväksikäyttö ei enää onnistu, koska on helppo sanoa ei silloin kun ei oikeasti halua.

Ehkä myös sinä olet lapsen tasolle jäänyt? Jos tämä "ystävä" niin paljon jurppii, niin mitä hittoa teet hänen kanssaan, siis miksi jatkat yhteydenpitoa. Vai pitäisikö sinun mielestä hänen jotenkin nyt käsitellä tuo sinun ongelmasi. Kannattaisi varmaan miettiä mitä tekee itse väärin.

Niinkuin tuossa aikaisemmassa jo sanottiin, aseta rajat omaan elämääsi! Niin henkisesti omassa päässäsi kuin sosiaalisessa kanssakäymisessä, mikä on asemasi muiden silmissä, oletko ainainen kuuntelija, lohduttaja, muiden kehuja, alentuva. Minkälaisiin keskusteluihin lähdet mukaan ja miten. Millaisia asioita itse puhut ja painotat. Tämä kaikki on sitä rajojen laittamista ja tunnistamista. Jos olet tiedostanut että kaveri vetoaa tunteisiisi tavalla joka jää kummittelemaan omaan elämään, muista pitää kiinni keskusteluissa linjaa joissa pidät itsesi tunnepuolen ulkopuolella ja anna kaverin tunteilla ihan keskenään. Lähtökohtaisesti et kuitenkaan voi syyttää kaveria siitä että hän on oma itsensä.

ilmeisesti hän haluaisi enemmän mutta sinä et vaan olet itsekäs etkä välitä
älä huoli eiköhän hän jo tiedä ettei merkkaa sulle enää mitään

OTA ihmeessä vain härkää sarvista ja järjestä aika kunnon keskustelulle. Et sinä siinä mitään menetä. Kumpikin on voinut tehdä virheitä, keskustella aikuisten ihmisten PITÄÄ OSATA. Vain keskustelemalla ASIAT SELVIÄÄ. Rohkeutta sinulle !!!

Ei siinä kyllä yleensä mitään voitakaan, että siihenkin kannattaa selkeästi varautua. Eivät ihmiset useinkaan osaa mennä itseensä, näkyisihän se silloin jo muutenkin, käytöksessä, että yleensä ajattelee asioita. Saahan sitä tietysti yrittää. Ehkä on aikakin, että kerrot mitä todella ajattelet. Ehkä sinua vaivaa se, että hänellä on sinusta väärä kuva eli että uskot kaiken ja olet manipuloitavissa. Rajat tällaiselle keskustelulle pitää kumminkin panna, jos näyttää, että se lähtee pysyvästi väärään suuntaan ja venyy ja vanuu. Kyllä yksi kerta taitaa riittää, ja sitten katsotaan.

Niimpä, joskus keskustelun jälkeen tulee vaan itselle vielä surkeemmat fiilikset kun ei sekään menny nappiin. Eli toinen lähtee puolustuskannalle, mikä sinänsä ihan ymmärrettävää, mutta siitähän tulee vaan eipäs-juupas- keskustelu. Minusta huolestuttavaa on miten paljon ihmiset tuntuu myötäilevän keskusteluissa, eikö ne "manipuloinnit" kannattaisi eliminoida heti. Lopettaa myötäily ja tarttua keskustelussa jo tyyliin,,, mitä tarkoitit tolla..siis ootko oikeesti sitä mieltä että..eihän se tarkoita että... jos miettii tältä kannalta... Eli asiallista vaatimista että perustellaan ne "möläytykset". Eikä se olemitään riitelyä..

Noh, en tiedä oliko tässä nyt pointtia, mut hyvä keskusteluhan on vähän sellasta ittensä perustelua ja asioista vääntämistä. Hyvässä hengessä toki. Jos se toisesta tuntuu väärältä, ei keskustelijat ole samalla sivulla..