kauniit kasvot

jäi mieleen. Perjantaina ravintolassa tapasin kauniin, iloisen, kivan naisen, jonka kanssa juttelin pari tuntia. Oli kiva keskustella, olisin halunnut kuulla vielä enemmän hänestä. Mutta olin itse liikaa äänessä, ja kun hän puhui en voinun kuin lumoutuneena katsella hänen iloisia, kauniita kasvoja. Lopuksi hän halasi minua ja poistuin paikalta vielä kun pystyin. Olen onnellisesti naimisissa, ollut jo pitkään. En petä vaimoani, mutta en olisi uskonut, että kukaan saa enää sydäntäni pamppailemaan näin. No kohta hän kait jää muitten muistojen sekaan valoisana pienenä hetkenä. Näin hänet vielä hotellin aamupalalla vilaukselta, hän oli yhtä kaunis aamulla kuin illalla viinan huurussa.