Ihmettelen suuresti. Olen ollut parisuhteissa pitempiaikaisissa 2-3 kertaa, (riippuu mitä pitkäksi mielletään) lyhyemmissä siinä välillä.
Tuntuu että rehellisyys on se vaikein asia.
Parisuhteet menevät kerta toisensa jälkeen pieleen.Se alkaa aina siten, että mies menee hiljaiseksi, on mustasukkkainen,..ei kerro mikä vaivaa.
Sitten tulen kärttyiseksi ei tunnu olevan läheisyyttä, siis aitoa läheisyyttä.
Mies haluaa kovasti halia ja seksiä, mutta aito läheisyys mun mielestäni puuttuu
ja se jää jonnekin miehen korvien väliin.
Kun hymyilen, mies kääntää pois katseen eikä hymyile takaisin.
kun kerron vitsin, mies ei naura. Kun mies kertoo juttujaan, hän kehuu vain itseään ja kertoo aivan triviaaleja asioita kuten "minkä merkkinen lentokone lensi äsken ohi"
"minkälaiset autot on hyviä",,
sitten tällaista kuuntelen tottakai vaikkei kiinnostakaan, koska se on mun MIES ja se mikä hänelle on tärkeää, on myös minulle..
No kuitenkin valkenee jossainkohti, että miehen päässä on syvempiä ajatuksia. Eli hän ei kerro minulle mitään OLENNAISTA, vaan jaarittelee vain.
No mielenkiintohan niihin keskusteluihin pian menee, kun tuntuu että joutuu vain suuta aukomaan ilman että meillä on todelista läheisyyttä.
On vain että "joo, hyvä ilma tänään"..sitten vaikka itse ymmärränkin että tällaista joskus on. ei tarvitse aina puhua "tunteista"..
Niin sitten mies alkaakin valittamaan että olen liian salaperäinen ja mihinkäähän olen taas menossa.
Hän minulle vaatii, että puhu ja kerro kaikki, mitä tunnet ja ajattelet, hän kuuntelee. Sitten hän vain ajattelee mukamas autoja ja jotain tekniikkaa..
Sitten jälkikäteen saan selville että hänellä on pitkään painanut mieltä asia, silti hän mulle vain sanoo "ei mitään" ja odottaa että luen ajatukset.
Mutta pikkuhiljaa hän alkaa syyttää minua pihtaamisesta, läheisyyden puutteesta, kaikesta.
Minä valitan hänelle hygieniasta ja puhtaudesta, jotka hän ensin ohittaa olan kohautuksella, mutta heti kun hän on suihkussa käynyt pitäisi saada palkaksi seksiä tai muuten en rakasta.
Pitäisi heti olla haarat levällään, kerran mies teki uros teon ja kävi MINUN takiani esimerkiksi suihkussa tai vaateostoksilla. Tai JOPA harjasi hampaansa.
Vittu minulla alkaa mennä hermot miehiin, etteikö ole olemassa rentoa parisuhdetta jossa voisi vain olla yhdessä, ilman että kokoajan tuntuu olevan jotain salaisuuksia hampaankolossa ja selvittämättä.
Minä oikeasti yritän olla avoin, ja pelata avoimin kortein, kerron kaiken.
Mies vain kuuntelee ja nyökkäilee, missään ei eläydy minun mukana, eikä itse kerro MITÄÄN paitsi asioita, joilla ei muutenkaan ole mitään väliä.
Ihmettelen että minkä arvoisia on sellaset avautumiset, joilla ei ole merkitystä?
Piätisikö minun olla kiitollinen, kun mies kertoo syvällisimmät mietteensä koskien autoja tai lentokoneita.
Tuntuu että rehellisyys on se vaikein asia.
Parisuhteet menevät kerta toisensa jälkeen pieleen.Se alkaa aina siten, että mies menee hiljaiseksi, on mustasukkkainen,..ei kerro mikä vaivaa.
Sitten tulen kärttyiseksi ei tunnu olevan läheisyyttä, siis aitoa läheisyyttä.
Mies haluaa kovasti halia ja seksiä, mutta aito läheisyys mun mielestäni puuttuu
ja se jää jonnekin miehen korvien väliin.
Kun hymyilen, mies kääntää pois katseen eikä hymyile takaisin.
kun kerron vitsin, mies ei naura. Kun mies kertoo juttujaan, hän kehuu vain itseään ja kertoo aivan triviaaleja asioita kuten "minkä merkkinen lentokone lensi äsken ohi"
"minkälaiset autot on hyviä",,
sitten tällaista kuuntelen tottakai vaikkei kiinnostakaan, koska se on mun MIES ja se mikä hänelle on tärkeää, on myös minulle..
No kuitenkin valkenee jossainkohti, että miehen päässä on syvempiä ajatuksia. Eli hän ei kerro minulle mitään OLENNAISTA, vaan jaarittelee vain.
No mielenkiintohan niihin keskusteluihin pian menee, kun tuntuu että joutuu vain suuta aukomaan ilman että meillä on todelista läheisyyttä.
On vain että "joo, hyvä ilma tänään"..sitten vaikka itse ymmärränkin että tällaista joskus on. ei tarvitse aina puhua "tunteista"..
Niin sitten mies alkaakin valittamaan että olen liian salaperäinen ja mihinkäähän olen taas menossa.
Hän minulle vaatii, että puhu ja kerro kaikki, mitä tunnet ja ajattelet, hän kuuntelee. Sitten hän vain ajattelee mukamas autoja ja jotain tekniikkaa..
Sitten jälkikäteen saan selville että hänellä on pitkään painanut mieltä asia, silti hän mulle vain sanoo "ei mitään" ja odottaa että luen ajatukset.
Mutta pikkuhiljaa hän alkaa syyttää minua pihtaamisesta, läheisyyden puutteesta, kaikesta.
Minä valitan hänelle hygieniasta ja puhtaudesta, jotka hän ensin ohittaa olan kohautuksella, mutta heti kun hän on suihkussa käynyt pitäisi saada palkaksi seksiä tai muuten en rakasta.
Pitäisi heti olla haarat levällään, kerran mies teki uros teon ja kävi MINUN takiani esimerkiksi suihkussa tai vaateostoksilla. Tai JOPA harjasi hampaansa.
Vittu minulla alkaa mennä hermot miehiin, etteikö ole olemassa rentoa parisuhdetta jossa voisi vain olla yhdessä, ilman että kokoajan tuntuu olevan jotain salaisuuksia hampaankolossa ja selvittämättä.
Minä oikeasti yritän olla avoin, ja pelata avoimin kortein, kerron kaiken.
Mies vain kuuntelee ja nyökkäilee, missään ei eläydy minun mukana, eikä itse kerro MITÄÄN paitsi asioita, joilla ei muutenkaan ole mitään väliä.
Ihmettelen että minkä arvoisia on sellaset avautumiset, joilla ei ole merkitystä?
Piätisikö minun olla kiitollinen, kun mies kertoo syvällisimmät mietteensä koskien autoja tai lentokoneita.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kyllä tää on toistunut jo parikin kertaa, joten mietin onko vika minussa? Tai siinä miten valitsen miehet?
Ensin on hauskaa ja ihanaa, yhtäkkiä parisuhteen vakiintuessa asiat muuttuu että en olekaan miehelle todellinen tärkeä ystävä, jonka kanssa asioita jaetaan ja johon turvataan..
vaan olen se jolle EI kerrota ja jolle Viimeisenä mainitaan asioista kuten raha.-ongelmat, ihmissuhde ongelmat, niitä haudotaan päässä kyllä ja käytöksessä annetaan näkyä, mutta ei puhuta.
Näin se yhdessäolo vain kuihtuu pois,..musta tuntuu että ero se on taasen tulossa, mutta en jaksa alkaa eroamaan koska tää tuntuu kuihtuvan kasaan ihan ilman toimenpiteitäkin, ihan vaan siinä että henkistä läheisyyttä ei ole.
Sitten varmasti jos ihastuisin toiseen mieheen, olsii kyse herranjumala-pettämisestä..sitä miehet myöskin tuntuvat luulevan, että naisen elämän pääasia on että MIES pitää olla..
Olen yhden valinnut, enkä jaksaisi vaihtaa. Mutta mies vain sanoi minulle että "taidan olla sinulle väärä mies"..no ole sitten, vittuako valitat jos kerran et minua jaksa katsella. Olen varmastikin liian pihtari.
Se, että toinen vetäytyy ja väittää muuta kuin miltä näyttää, johtuu yleensä kykenemättömyydestä pukea negatiivisia tunteita sanoiksi, sekä pelosta, että loukkaa toista jos tekee niin.
Pojat puhuvat keskenään aivan erilailla suorasti kuin mitä he uskaltavat tehdä tyttöjen seurassa, ja syy siihen on tunne.
Myös sinun avoimmuutesi ja puhumisen tarpeesi voi ymmärtää väärin. Riippuen aiheistasi ja puhetavastasi, ne molemmat saattavat aiheuttaa jopa alemmuuden ja epäilyken tunteita poikakaverissasi. Hän vertaa itseään muihin poikiin, idoleihin yms. ja pelkää paikkansa menettämistä sinun rinnallasi, aivan samoin kuin sinäkin teet tykönäsi. Eli jos esim. poikakaverisi sivuaa puheessaan muita naisia, vaikka leikilläänkin, tiedät omasta reaktiostasi miltä tuntuu sama asetelma toisinpäin käännettynä, jne.
Olette siis molemmat yhtä avuttomia toistenne erilaisuuden edessä.
Sinä et ilmeisesti tunnista nuoren miehen hienovaraisia ilmeitä ja eleitä, vaan odotat selkeitä sanoja ja suoraa toimintaa, mutta jos koet sen tulevan väärässä paikassa, sinä syyllistät hänet.
Nuori mies taas kuvittelee, että kun nainen näkee hänen loukkaantuneen, tulee nainen tarjoamaan hyvitystä, ja sitten kaikki on taas hyvin.
Hämmennystä herättää kummassakin se, kun kuvitelmat ja todellisuus eivät kohtaakaan, vaan ongelmat eskaloituvat ja lopulta kumpikaan ei löydä niihin ratkaisua - niin paitsi eroamisen. Sen jälkeenhän ei tarvitse huolehtia taaskaan muista kuin itsestään.
Kannattaa oppia jo koetusta, eli yrittää ymmärtää missä teki itsekin virheitä ja miten ne voisi vastaisuudessa jättää tekemättä. Parisuhde on ennen muuta kommunikointia, vuorovaikutusta. Omat valinnat ja käytöksen voi lukea suoraan kumppanin reaktioista ja vastauksista. Ei siis ole koskaan kysymys vain toisen osapuolen virheitä ja osaamattomuudesta, syyllisiäkin on parisuhteessa AINA kaksi.
Kiitos hyvästä ja ajatuksia herättävästä vastauksesta!
Kyllä totta, varmasti että suhteessahan on aina kaksi, jotenkin en usko että miehessä voisi olla kaikki syy.
Sitten ihmettelen kun tosiaan tiedän, että jos lakkaan olemasta rehellinen ja suodatan tietyt asiat mitä "voi" kertoa miehelle, niin sittenhän jatkan sitä samaa ympyrää, jota mieskin tekee että valikoi asioista vain ne jotka viitsii kertoa...
eli jatkan pelon värittämää elämää siten.
Ja sen olen jo yrittänyt tehdäkin, että en mainitse turhaan toisia miehiä.
Olen aikaa sitten huomannut, että suhteessa vain on turha mainita näitä, jos niillä väliäkään eiole.
Yhtälailla olisin mustasukkainen, jos miehen puheessa esiintyisi pääasiallisesti mitä joku työkaveri nainen sanoi ja teki. Ja jos se tapahtuu pelkän jaarittelun vuoksi varsinkin, niin se on näennäis avoimmuutta joka on vain toisen häirintää. Miksi siis jatkaisin puhumalla toisista miehistä eteenpäin, jos en kerran ole edes heihin ihastunut.
Mies on mustasukkainen, tämän tiedän että hän hätkähtää joka kerta kun minulle tulee viesti tai puhelin soi. Ja pahinta on se, että monesti siellä voi ollakin joku mies! Tunnen myös miespuolisia ihmisiä.
Tuntuu että tekisin palveluksen miehelle, jos eroaisin, Tunnun aiheuttavan pelkästään negatiivisia pelkoja ja tunteita miehissä.
Itse edellisessä suhteessa kumppanini vietti tunteja puhelimessa exänsä kanssa.Itse katsoin tätä ihan läpi sormien, uskoin exän puheet että heidän välillä ei ole mitään. Puivat vain asioita koska on yhteisiä tuttuja ja asioita kuten talon myynti.
Mitäs se haittaa.
Mutta tämänkin kohdalla annapas jos minulal oli vaikka exä mies facebook kaverina, heti miehen hälytyskellot soitti.ja alkoi noin parin viikon mykkäkoulu. Sitten vuosien myötä mies alkoi pettämään, ja kiinnijäätyään sanoi syyksi että koki niin suurta alemmusskompelsia kun ajateli että minä kuitenkin petän.
Eli minulla ei saa olla menneisyyttä ja elämää koskaan, siinä määrin kuin miehellä. Kaikki ptiää hävittää puhelimesta, facebookista ja valokuva-albumeista,t ai muuten miehellä ei seiso viikkoihin.
Siis ei hitto!
Olisinpa niin helppo nainen, että minulla ei ole kuin enkelipölyä hiuksissa ja täysin tyhjä taulu, sitten mies voisi minua vaalia ja sekin olisi silti valheellista koska helppo on antautua toiselle silloin, kun luottamuksen eteen ei tarvitse tehdä valintoja "mitä hyväksyn/mitä en" vaan se mies tietää että nainen on tyhmä blondi vaan jolle voi puhua pehmoisia.
Exät eivät jää kavereiksi facebookkiin tai puhelin tuttaviksi. Silloin heistä ei ole päästänyt irti ja kumppanilla on täysi syy epäillä sinua silloin. Sama koskee niin miehiä kuin naisiakin. Jos on entisten kanssa vispilänkauppaa niin sitten on parempi olla ilman suhdetta. Kukaan exä ei jää muka kaveriksi. Eri asia on silloin jos on yhteisiä lapsia. Se yhdistää ainoastaan lapsien kautta ei muissa asioissa.
Olen eri mieltä, mun mielestä ihmisen ei kuulu joutua pyyhkimään omia elettyjä vuosiaan pois.
Ei exissä tule roikkua, mutta itse en ottanut ainakaan nokkiini, vaikka silloinen mieheni oli tekemisissä exänsä kanssa. Ei tullut oikeastaan mieleenikään.
: D suorastaan naurattaa tuo sana "vispilänkauppa "kun sen sanoo asiayhteydessä exät. Siis hyi sehän on yhtä kaukaista kuin ajatella olevansa jonkun sukurutsari.
Hitto siis kerrahan niistä on erottu, niin tuskipa enää vanhasuola janottaa jos on jo uusi molemmilla katsottuna. Ja vaikka janottaisikin, niin turha siitä mustasukkainen on olla vaan osaahan toinen erota uudesta suhteesta, jos exänsä haluaa taks!
Viimeisen kappaleesi luettuani, ihmettelen, miten noin täydellinen nainen viitsii olla ja vonkua tuollaista miestä. Ja yhä vielä vaan....
Naurattaa ihan että vaikka mitään pahaa en periaatteessa tee, en nu**i toisia miehiä enkä mitään.,
niin silti joudun elämään kuten rikollinen että hävitän puhelimestakin "todisteita"
Nyt olen ollut avoimuus-periaatteella että en jauha paskaa miehelle, en välitä soiko puhelin en mitään. Menen ja tulen ja selitän mitä tarvii.
eiköhän se ero pian tulla tupsahda kun aikani esiinnyn ihan omalla nimellä, naamalla sekä allekirjoituksella mitä elämiseen tulee:)
Ihaninta se että soitin juuri ystävälleni, kerroin hänelle erään vitsin minkä kerroin miehelle eilen: miehen ilme ei värähtänyt, ystävä nauroi kuin pissat housuissa:)
Kyllä on ankea elämä ettei edes nauraa saisi enää:)Ei edes varovaista hymyä.
Minkä vitsin kerroit?
oli ihan yleisluontoinen juttu ei liittynyt mitenkään miesten peniksiin eikä mihnään mikä voisi loukata
Kai se jollain tavalla loukkasi, jos ei naurattanut? Tai sitten joku muu murhe painaa mieltä, ei silloin kuule naurata.
Tai sitten kaikki vitsit ei naurata kaikkia. Äitini aina alkoi mököttää, kun muut perheenjäsenet eivät nauraneet hänen kuiville vitseilleen. Oli ihan pikkasen rasittavaa hommaa.
Joo naurakoon tai ei, mitä minä hänen naurujansa lopulta vahtimaan olen.Se oli vain esimerkki, että kuinka erilaista palautetta saa ystäviltä ja mieheltä,
sitä itsekin menee jotenkin hiljaiseksi ja mikään ei huvita, kun kaikki aloitteet ja jutut saa puhua poispäin käännetylle poskelle.
Saaks kysyy, onko pitkäkin suhde kyseessä? Munkin puoliso hätkähtää puhelimensa kanssa, mut johtunee siitä, että jäi kiinni tekstarisuhteesta ja on todellisuudes mustasukkasempi. Seurustelun alus piti selittää kaikki edelliset suhteet, montako oli ollut jne, kaikki ihastumiset ja muut.
Tämä suhde kestänyt puolitoista vuotta..
Kun suhde alkoi, niin mies kysyi minulta haittaako jos hän on exien kanssa tekemisissä ystävinä:) MIkä on ironista..
Suhteen alku oli oikein hyvä siinämielessä ettei ollut pakko selittä, molemmat kertoivat mitä halusivat, jatkokysymyksiä ei painostettu kummankan puolelta
Tää mun mies hätkähtää nimenomaan Minun puhelinta..omia puheluitaan ei pahemmin selittele, joskaan ei tunnu salailevankaan mitään.
En usko hänen pettävän, mutta uskon että mikäli henkinen läheisyys ei ala toimia, hän varmasti haluaa erota tai alkaa ihastumaan toisiin. Suuri harmi.
Huomaan, että et itsekään ole päässyt ongelmanne ytimeen, että mikä se on. Saati sitten se, joka tekstin lukee.
Jotenkin sekava soppa, vähän kaikki asiat tuntuvat suhteessanne vaivaavan.
Minulle tulee mieleen lähinnä se, että vuorovaikutus ei pelaa ollenkaan. Kumpikaan teistä ei kohtaa toistaan.
Vaikea sanoa tässä, mikä on vuorovaikutushäiriön syy.
Jos mies jaarittelee epäolennaisuuksia huomioimatta toisen eleitä ja kyllästymisastetta, niin tulisi mieleen lievä autismi tai Asperger-oireyhtymä.
Tällaiset henkilöt eivät noteeraa kasvojen ilmeitä eivätkä muita merkkejä keskustelussa.
He eivät osaa eläytyä eikä tajuta, mistä toinen ihminen voisi olla kiinnostunut.
Itse he kiinnostuvat epäolennaisista pikkuseikoista ja nippelitiedoista, joiden merkitys jää muille salaiseksi.
Otapa selvää ja googleta tietoja aikuisen autismista ja Aspergeristä.
Ehkä vastaus löytynee sieltä.
Ap: ta vaivaa kun mies ei halaa pussaa eikä nai kun ainoastaan silloin kun miestä itseään haluttaa eli ei vapaaehtoisesti halaa vaikka ihan muuten vaan.
Kun mies puhuu niin ei ole kiinnostunut naisensa jutuista vaan puhuu omista jutuistaan ja olettaa että naine kuuntelee korva höröllä kiinnostuneena ja kun ap puhuu miehelleen niin mies viis veisaa naisensa jutuista ja vitseistä. Se aihuettaa närää kun ei mies siis aidosti ole kiinnostunut.
Samoin se läheisyys, mies ei kerro rakastavansa vaikka ap naine kertoo sanoilla ja teoillaan ja nainen tästä suuttuu ja pihtaa joten mies olettaa heti että nainen ei rakasta ja siitäkin syntyy kiistaa.
Ja mies pitää itsestään selvyytenä ap-ta että seksiä pitäisi saada heti kun alkaa panettaa. Ei mies ole aidosti tuossa suhteessa vaan pitää itseään jonain täydellisenä että ap ei varmasti jätä ja seksiäkin antaa heti kun haluaa.
Näin mä näkisin tän jutun.
Kiltti mies, ei ihan nappiin. Mutta kiitos vastauksesta.
Musta enemminkin tuntuu miehen olevan kiinnostunut, mutta haluaa jostain syysta pantata minulta kaiken positiivisen palautteen..tarkkailee minua ja sitten iskee tassut takapuoleen ja puristaa.Loukkaavaa joskus kun kerron asioita miten ajattelen, sitten mies kuittaa kaiken sanomalla Olisiko sun aika nyt alkaa nukkua?
en pihtaa, mua vaan ei tee mieli jos ei ole henkinen yhteys parisuhteessa. ei naurunaiheita vaan jos olen miehen kanssa nin joskus huomaan kuinka viikkoja menee niin etten ole nauranut, itkenyt, ei tunteita. Jos olen hetken hiljaa, mies haluaa heti laittaa television pauhaamaan ja ehdottaa elokuvaa. Kun elokuvassa tapahtuu jotain hassua, mies ei naura ei piittaa ollenkaan..ihan sama katsommeko vai emme, miehelle on sama ilme naamallaan alusta loppuun.
Kyse ei ole rehellisyydestä vaan oikeiden miesten puutteesta.
Naiset tunnetusti seurustelee mustasukkaisten idioottien kanssa jotka ei osaa puhua rehellisesti.
Tulee mieleen kysyä, että mistä sä tollasia miehiä sitten kotiis haalaat? Voisitko vaikka miettiä jotain toisenlaista lähestymistapaa koko parisuhdeasiaan?
Monella naisella on se paha perusongelma, että PITÄÄ löytää joku vierelle, tunteakseen olevansa "normaali"!
Mies on varmaankin liian heikko pystyäkseen läheisyyteen naisen kanssa. Tilalle tulee defensiivinen käytös, jolla taistellaan omaa pahaa oloa vastaan. Ei tota ongelmaa voi nainen korjata. Kannattaa jättää mies.