Kysyisin ykkösiltä eli petetyiltä vaimoilta, mikä saa teidät antamaan anteeksi ja luottamaan mieheenne, joka on jo toistamiseen jäänyt pettämisestä kiinni? Onko mies puhunut teidät ympäri vai ajatteletteko lähinnä yhteisiä lapsianne? Vai onko kyseessä mukavuudenhalu eli ette halua suuria muutoksia elämäänne vaan mielummin siedätte miehen petollisuutta? Vai odotatteko vain sitä, että lapset hiukan kasvavat ja sitten vasta heitätte äijän pihalle? Mihin keskinäinen luottamuksenne oikein perustuu? Miten jaksatte enää uskoa miehenne muuttuneen, kun on jo usean kerran jäänyt petoksesta kiinni?
Ykköistyneiltä kakkosilta taas kysyn, miten uskallatte luottaa mieheen, joka on jo edellisessä suhteessa osoittautunut epärehelliseksi? Pantteri ei yleensä pääse pilkuistaan kumppania vaihtamalla. Poikkeuksia tietysti joskus löytyy, mutta enemmistö varsinkin miespuolisista pettäjistä pettää seuraavassakin suhteessa. Luotatteko niin vahvasti omaan viehätysvoimaanne ja rakkauden huumaan? Mutta entä sen jälkeen, kun viehätysvoimanne lakastuu ja rakkauden huuma vuosien saatossa haalenee? Vai onko mies vakuuttanut teidät siitä, että kaikki ongelmat johtuivat ex-vaimosta ja teidän kanssanne hän on erilainen? Miten voitte uskoa siihen, kun tiedätte miehen kykenevän valehteluun?
Miehille en näitä kysymyksiä tee, koska he yleensä toimivat näissä asioissa paljon suoraviivaisemmin eli ottavat usein heti eron pettävästä vaimostaan eivätkä yleensä sitoudu vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, joka on pettävän naisen maineessa.
Ykköistyneiltä kakkosilta taas kysyn, miten uskallatte luottaa mieheen, joka on jo edellisessä suhteessa osoittautunut epärehelliseksi? Pantteri ei yleensä pääse pilkuistaan kumppania vaihtamalla. Poikkeuksia tietysti joskus löytyy, mutta enemmistö varsinkin miespuolisista pettäjistä pettää seuraavassakin suhteessa. Luotatteko niin vahvasti omaan viehätysvoimaanne ja rakkauden huumaan? Mutta entä sen jälkeen, kun viehätysvoimanne lakastuu ja rakkauden huuma vuosien saatossa haalenee? Vai onko mies vakuuttanut teidät siitä, että kaikki ongelmat johtuivat ex-vaimosta ja teidän kanssanne hän on erilainen? Miten voitte uskoa siihen, kun tiedätte miehen kykenevän valehteluun?
Miehille en näitä kysymyksiä tee, koska he yleensä toimivat näissä asioissa paljon suoraviivaisemmin eli ottavat usein heti eron pettävästä vaimostaan eivätkä yleensä sitoudu vakavaan parisuhteeseen naisen kanssa, joka on pettävän naisen maineessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eletään päivä, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Jos sinun laillasi kaikki miettisimme uskaltaako luottaa, olisi aika paljon sinkkuja.
Annetaan palaa ja nautitaan elämästä, jokaisesta hetkestä.
Tyhmänä on ilmeisesti hyvä olla.
katsoit siis vihdoin peiliin, great!
Hyvä "onni on tässä ja nyt" :). Nimenomaan näin. Olen ykköistynyt kakkonen, luotan sekä itseeni että mieheen. Niin moni ajattelee, että kerran pettäjä, aina pettäjä, mutta yleistäminen on aina vaarallista.
Tiedän nyt ykkösenä, että mies on puhunut totta sietämättömästä avioliitostaan, vaimonsa narsismista ja suoraan sanoen pirullisesta luonteesta. En pelkästään oman kokemukseni perusteella, vaan miehen vanhan ystäväpiirin vahvistamana. Joskus voi käydä näinkin - vaimo jää yksin, kun ystävien ja tuttujen ei ole enää pakko sietää häntä joka juhlan ja illanvieton pilaajana ja miehen ivailijana.
Luottamusta siis on. Lähtökohtahan on, että on uskottava ensin itseensä - muuten ei pysty uskomaan muihinkaan. Elämäni ei ole rakennettu miehen ympärille, vaikka nyt on hyvä ja yhteinen kotikin juuri hankittu. Kenenkään toisen varaan ei voi eikä saa elämäänsä perustaa, on oltava omakin elämä ja siitä pidettävä kiinni. Ja ennen kaikkea oma toimeentulo. Tämän kun kaikki katkeroituneet ja syyllistävät vaimotkin muistaisivat: on myös oma elämä, joka ei ole riippuvainen miehestä. Ei taloudellisesti, eikä varsinkaan henkisesti.
Te, jotka vouhkaatte ja kouhotatte kakkosista muistuttaisin, että kaikki kakkoset eivät ole tyrkkyjä ja syöjättäriä, jotka ovat väkisin miehenne vietelleet. Elämä on arvaamatonta, mitään ei voi ennustaa ja mikään ei ole pysyvää. Papin aamen ei takaa onnellista loppuelämää, eikä sitä, miten ihmiset muuttuvat.
Kuvitteletko, ettei petetyillä vaimolla ole omaa elämää? Eikö sinullakaan? Sillä ethän koskaan voi tietää oletko petetty vai et? Elämähän on arvaamatonta, mitään ei voi ennustaa eikä mikään ole pysyvää.
Sisareni ei olisi millään halunnut tai oikeastaan jaksanut erota vaikka mies petti. Olisi varmaan antanut monta kertaa anteeksi. Sisareni rakasti miestään yli kaiken. Myös perheen uusi koti oli vaakalaudalla, pienin lapsista oli vasta vuoden ikäinen ja sisareni oli arjen uuvuttama. Mutta kun selvisi, että mies petti myös kakkostaan työmatkakaverinsa kanssa, niin se kuvio alkoi olla liikaa.
Ero oli raskas koko lähisuvulle, sillä jokaisen täytyi häärätä oman arkensa lisäksi tämän perheen tukijoukkoina. Mies on nyt vakituisesti kakkosen kanssa, mutta pettää tätä edelleen sen saman työkaverinsa kanssa. Kakkonen on ihan kiva, nuori ja pirtsakka, lapsetkin tykkää. Tuntuu oikeastaan pahalta, että mies pettää tätäkin, vaikka mitäs se minulle enää kuuluu. Hulluinta on se, että me koko lähisuku sen tiedämme, paitsi tämä uusi elämänkumppani itse ei tiedä, mutta ei ole enää meidän tehtävämme sekaantua asiaan.
Kuinkahan monta äitipuolta lasten täytyy vielä jaksaa käydä läpi ennen kuin ovat täysi-ikäisiä? Se on ainut murhe tällä hetkellä. Siinä mielessä moni perheenäiti varmasti haluaa säästää lapsensa siltä rumbalta ja yrittää kestää pettymykset, tuli mitä tuli. Sisareni olisi tehnyt näin, jos sitä kolmosta ei olisi ollut olemassa. Liika on liikaa.
Yleensä ne naiset jotka antavat anteeksi ja pyrkivät saamaan luottamuksen, ovat tavallansa narsismin uhreja. Kukaan terve ihminen ei petä, saatika odota anteeksi antoa. Minä annoin monet pettämiset anteeksi. Olin sinisilmäinen, uskoin kaiken mitä mulle puhuttiin. Kirkkain silmin sanotaan miten kaikki muuttuu, ja vaikka sisimmässäni jo tiesin ettei muutu, uskoin silti.
Sitten tuli päälle vielä kaikki muut valheet, raha-asioissa huijaamiset yms. sit loppu multa ymmärtäväisyys ja kärsivällisyys. Rakkaus ei, mutta aikanaan sekin hiipuu. Olen tässä ahkerasti lukenut narsismista ja kaikesta siihen liittyvästä, ja todennut että olen elänyt narsistisen persoonan kanssa. Ajat sitten jo tajusin, ettei mies ja hänen toimintatapansa ole likimainkaan normaaleja, mutta sinisilmäisenä ajattelin että vian täytyy olla minussa. Vaan kyllähän se totuus sitten selkeni.
Täysin minun tarinani. Pettämiset, holtiton rahan käyttö, röyhkeä valehtelu. Samalla ylenpalttinen rakkauden vakuuttelu "Kai sä tajuat, että kukaan ei ole koskaan rakastanut sua niin paljon kuin minä".
Lisäksi mies aina vihjaili, että oli itsekin pystynyt antamaan minulle paljon anteeksi, mutta ei ikinä selvin sanoin sanonut mitä olin tehnyt väärin. Se vain oli sellaista manipuloivaa syyllistämistä. Mies myös uhkaili avioerolla heti jos tuli jostakin riitaa. "No erotaan sitten jos ei kerran sovita yhteen". Mies oli aluksi niin valloittava, että kesti todella kauan uskoa, että sen unelmien prinssin tilalla onkin ihan eri ihminen. Kauan jaksoin uskoa, että kyseessä oli vain ohimenevä päähänpisto ja kriisi.
Ihmettelin myös aina sitä, miten mieheen ei itkuni ja kärsimykseni vaikuttanut mitenkään. Minä romahdin ja hän vain vihelteli menemään.
Liian kiltti ihminen vetää puoleensa näitä manipuloivia tyyppejä, eikä pääse enää irti kun on koukkuun jäänyt. Ja jos on vielä erehtynyt lisääntymään tällaisen ihmisen kanssa niin siinäpä soppa. Siinä missä vaimon usko loppuu, niin kakkosen usko jatkuu, tällaisella miehellä on aina manipuloinnin kohteensa.
Ykköstynyt kakkonen on kummallinen terminä. Eikö joku voisi keksiä paremman sanan?
Ns. ykköstyneenä uskallan luottaa mieheeni siksi, että en menetä siinä mitään että häneen luotan. Jos hän tekee mulle jotain pahaa, sillä on seurauksensa, mutta elämäni ei roiku hänen eikä tämän parisuhteen varassa. Selviän kyllä, jos me eroamme pettämisen takia. En siis koe riskeeraavani kohtuuttoman paljon, kun hänen kanssaan elämäni jaan. Tunnen että itse olen onnellinen, huomaan että hänkin on. Se voi muuttua, sellaista on elämä.
Kyllä, luotan aika paljon meidän rakkauteen ja siihenkin, että tämä suhde on kovasti erilainen kuin hänen tai minun aiemmat liitot. Tottakai meilläkin on arki jne., mutta sanotaanko niin, että lähtökohdat ovat hyvin toisenlaiset kuin niissä suhteissa, joista halusimme lähteä.
Mies ei lainkaan puhunut pahaa ex-vaimostaan, melkein pelkkää hyvää vain. Ei heidän eron syyt olleet siinä että toisessa olisi ollut jotain isoa vikaa, enemmänkin siinä yhteen sopimisessa oli se ongelma.
Pelkäänkö että viehätysvoimani lakastuu? Tottakai se ainakin jossain määrin lakastuu :) Jos mies on siitä syystä mennäkseen niin tervemenoa vain :)
Tiedän kyllä, että mieheni on kykenevä kirkkain silmin valehteluun ja kaksoiselämään. Tiedän sen ja riskin olen valmis ottamaan. Elämässä on mahdollista ihan kaikki.
Olen samoilla linjoilla, en ole YK mutta minulla ja miehelläni on molemmilla ollut muitakin pitkiä suhteita joten kaikki on aina mahdollista.
Rakastan, luotan, tuen, nauran ja itkenkin koska tämä on elämää!
Hyvä LonelyMoonLight. Kirjoitit sivulauseessa siitä, mikä näitä vaimoja eniten tuntuu hiertävän (vaikkei sitä myönnetäkään). Onko toinen viehättävämpi, haluttavampi, kauniimpi jne? Usein ei, mutta jostain syystä se tuntuu olevan ihan kynnyskysymys. Mihin käsite "sisäinen kauneus" on kadonnut? Olen keski-ikäinen, kertaalleen eronnut ja sen paheksutun kakkosen kanssa uudestaan avioitunut. Rehellisesti ja monen muunkin mielestä ex-puolisoni oli ehkä ulkoisesti kauniimpi ja filmaattisempi, mutta sisältä jotain ihan muuta.
Ei mies aina hae nuorempaa, kauniimpaa jne. Ihmisen kauneus tulee sisältäpäin, pelkkä blondattu pää ja timmi kroppa eivät tee naisesta kaunista. Sain jotain paljon parempaa, naisen joka on parhaimmillaan ja kauneimmillaan omana itsenään. En minäkään puhu pahaa ex-puolisostani, mutta ulkoisille avuille ei kannata edes salasuhdetta rakentaa.