Määräaikainen voi olla vaikka kunka ihana ihminen, vaikka kuinka täydellinen työkaveri. Määräaikainen voi olla pidetty työntekijä myös pomojen mielestä, ovathan he hänet hyväksyneet työsuhteeseen suuresta hakijajoukosta.
Mutta mikä on huonoa? Työkavereissa voi olla salakavalia, joiden kateuden määräaikainen nostaa pintaan. Vahvassakin asemassa oleva työntekijä voi tuntea olonsa ikäväksi, kun joku alemmin koulutettu, joka on vielä tulokas työyhteisössä, osaakin jonkun asian paremmin. Sellaisia ammatteja on paljon, joissa vakinainen henkilökunta joutuu miettimään toimintatapojaan uudestaan, kun tulee uusia ihmisiä työhön uusine ajatuksineen.
Salakavala voi ns. "puukottaa selkään" uutta ja määräaikaista työntekijää, yleensä työsuhteen loppupuolella, jossa tulee puntariin työsuhteen jatkaminen. Määräaikainen työntekijä on oivallistakin oivallisempi syntipukki työyhteisössä tapahtuneille virheille ja vajavuuksille. Saadaan ujutettua vuosikymmeniset jaksamattomuudet ja kyvyttömyydet, jopa omat sairaudet määräaikaisten harteille.
Määräaikainen ei jää sanomaan vastaan eikä puhumaan totuuksia. Määräaikainen ihminen on suoranainen herkkupala "selkään puuukottajille".
Mutta mikä on huonoa? Työkavereissa voi olla salakavalia, joiden kateuden määräaikainen nostaa pintaan. Vahvassakin asemassa oleva työntekijä voi tuntea olonsa ikäväksi, kun joku alemmin koulutettu, joka on vielä tulokas työyhteisössä, osaakin jonkun asian paremmin. Sellaisia ammatteja on paljon, joissa vakinainen henkilökunta joutuu miettimään toimintatapojaan uudestaan, kun tulee uusia ihmisiä työhön uusine ajatuksineen.
Salakavala voi ns. "puukottaa selkään" uutta ja määräaikaista työntekijää, yleensä työsuhteen loppupuolella, jossa tulee puntariin työsuhteen jatkaminen. Määräaikainen työntekijä on oivallistakin oivallisempi syntipukki työyhteisössä tapahtuneille virheille ja vajavuuksille. Saadaan ujutettua vuosikymmeniset jaksamattomuudet ja kyvyttömyydet, jopa omat sairaudet määräaikaisten harteille.
Määräaikainen ei jää sanomaan vastaan eikä puhumaan totuuksia. Määräaikainen ihminen on suoranainen herkkupala "selkään puuukottajille".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Enpä olisi uskonut nuorempana, että tämän siitä ahkeruudesta ja velvollisuudentunnosta saa rangaistukseksi.
Tuo on tullut joskus nuorempana aikoinaan koettua eräässä kaupassa töissä ollessani määräaikaisena. Siellä eräs myyjä joka opasti mua ja neuvoi työtehtävissä, teki minkä ehti hallaa mulle. Käskytti täyttämään hedelmätiskiä tuntia ennen kaupan kiinni menoa, ei siinä mitään, mutta se hedelmätiski piti aina tyhjentää sitten päivän päätteeksi eli teetätti turhaa työtä. Se jatkui pitkään, kunnes sitten yks nuorempi myyjätyttö käski sen lopettamaan sen turhan työn teettämisen. No, voitte varmaan arvata, että se vanhempi nainen ei kauppiaalle antanut mun tekemisistä kovin hyvää kuvaa, joten työsopimustani ei jatkettu.Kyllä se aika oli jollain tavalla hyödyksi siinä, että oppi vähän varomaan naisvoittoisessa työpaikassa sanomisiaan ja tekemisiään ettei joutunut kenenkään silmätikuksi turhan takia. Mutta aina kun menee johonkin uutena työntekijänä, niin sitä vääjäämättä joutuu siellä pitempään olleiden silmätikuksi ja selän takana tapahtuvien paskapuheiden kohteeksi. Eikä monessa työpaikassa pärjää olemalla ahkera ja tunnollinen työntekijä, ei ne pomot sellasesta piittaa vaan siitä että käyt jatkuvasti mollaamassa muita ja nuoleskelemassa pomoja.
nostu
Määäraikainen on määräaikainen. Olen ikäni tehnyt pätkätöitä ja koska työnantaja jo lähtötilanteessa rustaa määräaikaisen sopparin, se tarkoittaa mulle, ettei työnantajalla ole tarvetta enempään. Teen määräaikaiseni ja sitten lähden uuteen määräaikaiseen JOLLEKIN TOISELLE TYÖNANTAJALLE. Kertaakaan en ole jäänyt norkoilemaan, että olisko ehkä sittenkin vielä tarvetta muutaman kuuukauden päästä... Miksi jäisin?
lisää
Olet niin oikeassa pätkät pätkänä. Raha on syynä näihin juuri näihin työsuhteisiin. Miten sitä rahaa jatkossakaan olisi? Sen takia on niin naiivia, kun määräaikaista tarjoava tenttaa miksi ei löytynyt jatkoa edellisestä paikasta? Mutta kai sitä palkkanauhan eteen voi vaikka pikkasen painaa pätkätyöntekijöitä.
Tuohon kysymykseen on yksinkertainen vastaus: Tarve oli määräaikainen ja se pesti loppui, joten nyt olen tässä!
Määräaikaiset työsuhteet on olleet "nykyaikaa" jo 20 vuotta ja ihmettelen suuresti, miksi joillakin työnantajilla on edelleen kummallinen tapa tentata "miksi sulla on näin kirjava työhistoria?" kysymyksillä... Lisäksi vielä TE-keskuksen kanttura kehtas haukkua maan rakoon, kuulemma näin sekavalla työhistorialla ei voi ikinä mitään "oikeita töitä" saadakaan...
Olin itse määräaikaisena kaupungilla, sopimusta jatkettiin lyhimmillään 5vko eteenpäin, aina ne siihen varmaankin jonkun juridisesti pätevän syyn keksi.
En siltikään millään tavoin koe tulleeni syrjityksi sen vuoksi, että olin määräaikainen. Työporukka kohteli ihan niin kuin muitakin. Tarjottiin mulle jatkoakin viimeisen pätkän päätyttyä, mutta työ oli niin yksitoikkoista ja vailla minkäänlaisia mahdollisuuksia edetä että lopetin.
Muu työporukka koostui pitkälti vanhoista työntekijöistä, toki sitä täydennettiin sen kahden vuoden aikana jotka töissä olin lähinnä nuorilla työntekijöillä. Niistäkin monet olivat syystä toisesta määräaikaisia.
Silmiinpistävää mielestäni oli se, että nämä vanhat työntekijät valittivat yhtenään palavereissa pomolle hurjaa työmäärää. Itse en koskaan ymmärtänyt, missä se hurja työmäärä on. Päinvastoin, mulla jäi joka päivä tyhjää parikin tuntia, alkuun jaksoin sitä katsella ja joko selailin nettiä tai lähdin kotiin. Se sitten näkyi melko nopeasti työaikasaldossa.
Sitten pyysin lisää hommia ja sain siitäkin kehuja. Sitä en vaan ymmärrä, että miksei mulle voitu tarjota monipuolisempia tehtäviä. Kun selvisin annetuista tehtävistä helposti ~viidessä tunnissa, mikä estää perehdyttämästä lisää tehtäviä jotta oisin saanut lisää motivaatiota ja tekemistä päivääni? Ehkäpä jotkut kokivat itsensä niin tärkeäksi, ettei mulle annettu mahdollisuutta osallistua heidän tehtäviinsä.
Tuntuu älyttömältä kuunnella kuinka muilla on jotain hemmetin stressiä töistään ja kauhea kiire, kun itselle riitti duunia hädin tuskin viideksi tunniksi.
Työttömyys on todellakin henkisesti rankkaa. Itselläni on ollut pätkätöitä kohta kaksikymmentä vuotta. Ei voi suunnitella asunnonvaihtoa, kun ei saa pankista lainaa, koska täytyy olla varmaa että voi maksaa takaisin, tietysti.
Kaikki maksaa ja sisustaminen takkuaa. Parisuhteet epäonnistuvat. Kuka jaksaisi katsella työpaikoilla jatkuvasti alimpana ja uusimpana olevaa henkilöä, joka ei ole koskaan päässyt edes oman elämänsä ohjaksiin.
Usko korkeimpaan vähintäänkin horjuu, koska tosiasiassa ihmisten elämän ohjaksissa ovat ennemminkin työnantajat kuin Jumala.
Harrastukset ovat huteralla pohjalla. Syksyllä aloitettua harrastekurssia ei pysty ehkä jatkamaan, koska seuraava työ voi olla vuorotyö, jolloin harrastukseen ei pääse. Pitempiaikaisista harrastuksista puhumattakaan.
Sosiaalinen elämä vaikeutuu, koska tahtovathan ihmiset selityksiä miksi niin monen työpaikan kautta kulkenutta ihmistä ei ole noteerattu missään.
Aika-ajoin vetää totiseksi, myönnän.