Olen 16vuotias ja tapasin kesällä pari vuotta vanhemman pojan. Ihastuin heti ihan täysillä jo parin näkemiskerran jälkeen. Poika oli sellainen hauskuuttaja, todella huumorintajunen ja suosittu omissa piireissään. Varsinkin tuntui että monet omanikäiset oli tämän perään. Sellainen hauskanpitäjä, rellestäjätyyppiä oleva aivan mahtava paketti.
Luulin että tämä pitäisi mua jotenkin aivan nuorena hänelle yms. mutta kaverin kautta tutustuessamme hän alkoi pikkuhiljaa näyttää kiinnostumisen merkkejä. Otti yhteyttä itse ja aloitti keskustelut jne! Olin ihan taivaissa ja yhtenä iltana oltiin samassa porukassa. Jotenkin päädyttiin siinä toistemme läheisyyteen ja siinä oli sitten jotain pientä.. mikä oli paras tunne ikinä. Seuraavana päivänäkin vielä tämä ko. tyyppi tuli juttelemaan, ja jatkettiin toisille puhumista/näkemistä silloin tällöin.
Sitten yhtäkkiä ei enää paljon puhuttukkaan.. Täysin syyttä poika muuttu jotenkin, niinkun ois unohtunut kaikki kokemat jutut ja hänestä tuli tosi välinpitämätön. Ensiksi harmitti, mutta en halunnut jäädä roikkumaan. Sitten jo jopa suututti, että miksi ihmeessänyt yhtäkkiä ei enää juteltu ja hänestä tuli sellanen ja tällainen, vaikka selvästikkin itse aluksi tuli puhumaan minulle ja antoi läheisyyttä yms.
Noh, ihastus laantui kesän loppua kohden ja unohtuikin oikeastaan. Nyt sitten yhtäkkiä muutama viikonloppu ollaan taas törmätty samassa porukassa ja muistin, miksi olinkaa niin ihastunut. Mutta edelleenkään ei kaikki oo kuten silloin. Se tais olla hänelle vaan hetken huumaa, olihan se vanhempi ja varmasti riitti tyttöjä valittavaksi yms.. Viimeisimmällä kohtaamiskerralla tyyppi puhui mulle itse illan aikana kasvokkain muutamaan otteeseen, ei mitään syvällistä tms mutta kuitenkin. Nyt oon taas itse toivottomasti ihastunut, mutta tuntuu että poika on kyllä silti unohtanut kaiken. Ehkä ne oli sille pikkujuttuja ja itse oon vaan tehnyt niistä suuria ja merkittäviä osoituksia kiinnostuksesta mua kohtaan. Ehkä niin ei ollut. Kysymys kuuluu miten pääsisin yli tästä ihastuksesta...:/
Luulin että tämä pitäisi mua jotenkin aivan nuorena hänelle yms. mutta kaverin kautta tutustuessamme hän alkoi pikkuhiljaa näyttää kiinnostumisen merkkejä. Otti yhteyttä itse ja aloitti keskustelut jne! Olin ihan taivaissa ja yhtenä iltana oltiin samassa porukassa. Jotenkin päädyttiin siinä toistemme läheisyyteen ja siinä oli sitten jotain pientä.. mikä oli paras tunne ikinä. Seuraavana päivänäkin vielä tämä ko. tyyppi tuli juttelemaan, ja jatkettiin toisille puhumista/näkemistä silloin tällöin.
Sitten yhtäkkiä ei enää paljon puhuttukkaan.. Täysin syyttä poika muuttu jotenkin, niinkun ois unohtunut kaikki kokemat jutut ja hänestä tuli tosi välinpitämätön. Ensiksi harmitti, mutta en halunnut jäädä roikkumaan. Sitten jo jopa suututti, että miksi ihmeessänyt yhtäkkiä ei enää juteltu ja hänestä tuli sellanen ja tällainen, vaikka selvästikkin itse aluksi tuli puhumaan minulle ja antoi läheisyyttä yms.
Noh, ihastus laantui kesän loppua kohden ja unohtuikin oikeastaan. Nyt sitten yhtäkkiä muutama viikonloppu ollaan taas törmätty samassa porukassa ja muistin, miksi olinkaa niin ihastunut. Mutta edelleenkään ei kaikki oo kuten silloin. Se tais olla hänelle vaan hetken huumaa, olihan se vanhempi ja varmasti riitti tyttöjä valittavaksi yms.. Viimeisimmällä kohtaamiskerralla tyyppi puhui mulle itse illan aikana kasvokkain muutamaan otteeseen, ei mitään syvällistä tms mutta kuitenkin. Nyt oon taas itse toivottomasti ihastunut, mutta tuntuu että poika on kyllä silti unohtanut kaiken. Ehkä ne oli sille pikkujuttuja ja itse oon vaan tehnyt niistä suuria ja merkittäviä osoituksia kiinnostuksesta mua kohtaan. Ehkä niin ei ollut. Kysymys kuuluu miten pääsisin yli tästä ihastuksesta...:/
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.