Miksi miehen

Ääripäät aparaatti ovat silti aina huono valinta. Ihminen ei siltikään ole vain pelkkä sisäinen vaan kyllä hän on myöskin ulkoinen, hän on kokonaisuus. Sinä painotat jatkuvasti vain pelkkiä henkisiä arvoja, mutta oletko ottanut huomioon lainkaan, että sekin on väärä tapa. Ihminen ei tosiaan ole vain pelkkä henkinen olento, hänen tarpeensa tulla tyydytetyksi ja onnelliseksi ei voi nojata ja kulminoitua vai yhteen ajatteluun.

Ihmisten paha tapa aina on ollut lohkoa ihminen osiin ja nostaa sieltä jokin yksittäinen asia tai tekijä tärkeimmäksi. Niin tekemällä saadaan aikaan aina ahdasmielisyyttä. Ahdistusta lisätään sillä miten jokaisen pitäisi taipua samaan muottiin, olla samalla tavalla kelvollisia ja ajatella asioista samalla tavalla.

Oikea ajattelu lähtee siitä, että on valmis myöntämään ettei samanlaisia valmiita pakettivastauksia kaikille ole olemassa. Jokaisen tulisi olla vapaa kaikissa ajatteluissaan ja valinnoissaan. Rakkaus on vapautta.

lottamari<3 kirjoitti:

Ääripäät aparaatti ovat silti aina huono valinta. Ihminen ei siltikään ole vain pelkkä sisäinen vaan kyllä hän on myöskin ulkoinen, hän on kokonaisuus. Sinä painotat jatkuvasti vain pelkkiä henkisiä arvoja, mutta oletko ottanut huomioon lainkaan, että sekin on väärä tapa. Ihminen ei tosiaan ole vain pelkkä henkinen olento, hänen tarpeensa tulla tyydytetyksi ja onnelliseksi ei voi nojata ja kulminoitua vai yhteen ajatteluun.

Ihmisten paha tapa aina on ollut lohkoa ihminen osiin ja nostaa sieltä jokin yksittäinen asia tai tekijä tärkeimmäksi. Niin tekemällä saadaan aikaan aina ahdasmielisyyttä. Ahdistusta lisätään sillä miten jokaisen pitäisi taipua samaan muottiin, olla samalla tavalla kelvollisia ja ajatella asioista samalla tavalla.

Oikea ajattelu lähtee siitä, että on valmis myöntämään ettei samanlaisia valmiita pakettivastauksia kaikille ole olemassa. Jokaisen tulisi olla vapaa kaikissa ajatteluissaan ja valinnoissaan. Rakkaus on vapautta.

Ahdasmielisyyttä tulee vain mieleen samaistumisesta ja ulkoisten asioiden miettimisestä. Kyllä minä tiedostan eläväni ja hengittäväni, mutta luuletko, että nostan ruumistani kovinkaan paljon jalustalle, niin kuin maallisesti ajattelevat ja muodin perässä juoksijat juuri tekevät? Katsokaa, kuinka he ahdistuvat, kun jokin tahra löytyy heidän juhlavasta paidastaan.

"Ihmisten paha tapa aina on ollut lohkoa ihminen osiin ja nostaa sieltä jokin yksittäinen asia tai tekijä tärkeimmäksi."

Niin käy nytkin, kun mietitään ulkomuotoa. Maallisella ajattelulla juurikin se taipumus, että eritellään ja lohkotaan asioita osiin, pirstotaan todellisuus. Hengellisessä ajattelussa sama todellisuus nähdään pirstoutumattomana ja virtaavana. Jokainen meistä on elektronipilvien tasolla eli sisimmältään samanlainen, pitäen sisällään Olemisen, joka on yhtä kaiken kanssa. Mitään eroavaisuuksia ei löydy, paitsi silloin, kun ajatellaan muotojen tasolla ja mieleen samaistuneena.

UPDATE_10272533 kirjoitti:

Ahdasmielisyyttä tulee vain mieleen samaistumisesta ja ulkoisten asioiden miettimisestä. Kyllä minä tiedostan eläväni ja hengittäväni, mutta luuletko, että nostan ruumistani kovinkaan paljon jalustalle, niin kuin maallisesti ajattelevat ja muodin perässä juoksijat juuri tekevät? Katsokaa, kuinka he ahdistuvat, kun jokin tahra löytyy heidän juhlavasta paidastaan.

"Ihmisten paha tapa aina on ollut lohkoa ihminen osiin ja nostaa sieltä jokin yksittäinen asia tai tekijä tärkeimmäksi."

Niin käy nytkin, kun mietitään ulkomuotoa. Maallisella ajattelulla juurikin se taipumus, että eritellään ja lohkotaan asioita osiin, pirstotaan todellisuus. Hengellisessä ajattelussa sama todellisuus nähdään pirstoutumattomana ja virtaavana. Jokainen meistä on elektronipilvien tasolla eli sisimmältään samanlainen, pitäen sisällään Olemisen, joka on yhtä kaiken kanssa. Mitään eroavaisuuksia ei löydy, paitsi silloin, kun ajatellaan muotojen tasolla ja mieleen samaistuneena.

Oikeassa olet, mutta väärässä siinä että ajattelet liikaa tietäväsi mitä muut ajattelevat. Ahdistua voi mistä vaan. Myös sinun egotrippimäinen ajattelumallisi voi jotakin ahdistaa. Et huomaa kuinka kiellät ihmistä olemasta inhimillinen ihminen. Ihminen on siinä mielessä juuri tuo kokonaisuus, että hän voi ja saa tuntea myöskin masennusta ja ahdistusta vaikkapa mitättömiltäkin tuntuvista asioista. Niilläkin on merkityksensä. Ei ihminen ole valmis kun hän tänne syntyy. Hän joutuu opettelemaan elämistä ja ottamaan selvää mikä ja kuka hän on.

Ihmisen harmoninen yhteys kaikkeen ja kaikkien kanssa syntyy siitä, että hän on sisäisesti tasapainossa, tietää saavansa tuntea myöskin negatiivisia tunteita, ahdistua, masentua, raivoa, vihaa...jne..mutta häntä kannattelee kuitenkin rakkauden voima, joka tämän kaiken sallii ja hyväksyy. Ahdistuksella ja ahdistuksella on eroa.

Kun ihmisellä on sisäinen tyhjyys hänen ahdistuksensa on syvää tuskaa ja vihaa omaa ja kaikkea olemassa olevaa kohtaa. Inhimilliset pikkutekijät, jotka meitä päivittäin ahdistavat eivät vaikuta meihin tuohoavasti kuten edellä mainittu. On siis mielen ja sielun tuhoavaa ahdistusta, joka johtuu rakkaudettomuudesta itseä ja muita kohtaan ja kevyttä keinoahdistusta, joka tulee ja menee, eikä jätä jälkeä.

Kalju voi tuntea ahdistusta kaljustaan vain silloin kun hän kokee ettei häntä rakasteta, muussa tapauksessa kaljuudella ei hänelle ole merkitystä, jos hän kokee olevansa rakastettu. Rakkaudettomuus siirtää kriittisesti katseet ulkoiseen, kun rakkaus toimii päinvastoin..rakkaus hyväksyy kaikkinaiset puutteet.

lottamari<3 kirjoitti:

Oikeassa olet, mutta väärässä siinä että ajattelet liikaa tietäväsi mitä muut ajattelevat. Ahdistua voi mistä vaan. Myös sinun egotrippimäinen ajattelumallisi voi jotakin ahdistaa. Et huomaa kuinka kiellät ihmistä olemasta inhimillinen ihminen. Ihminen on siinä mielessä juuri tuo kokonaisuus, että hän voi ja saa tuntea myöskin masennusta ja ahdistusta vaikkapa mitättömiltäkin tuntuvista asioista. Niilläkin on merkityksensä. Ei ihminen ole valmis kun hän tänne syntyy. Hän joutuu opettelemaan elämistä ja ottamaan selvää mikä ja kuka hän on.

Ihmisen harmoninen yhteys kaikkeen ja kaikkien kanssa syntyy siitä, että hän on sisäisesti tasapainossa, tietää saavansa tuntea myöskin negatiivisia tunteita, ahdistua, masentua, raivoa, vihaa...jne..mutta häntä kannattelee kuitenkin rakkauden voima, joka tämän kaiken sallii ja hyväksyy. Ahdistuksella ja ahdistuksella on eroa.

Kun ihmisellä on sisäinen tyhjyys hänen ahdistuksensa on syvää tuskaa ja vihaa omaa ja kaikkea olemassa olevaa kohtaa. Inhimilliset pikkutekijät, jotka meitä päivittäin ahdistavat eivät vaikuta meihin tuohoavasti kuten edellä mainittu. On siis mielen ja sielun tuhoavaa ahdistusta, joka johtuu rakkaudettomuudesta itseä ja muita kohtaan ja kevyttä keinoahdistusta, joka tulee ja menee, eikä jätä jälkeä.

Kalju voi tuntea ahdistusta kaljustaan vain silloin kun hän kokee ettei häntä rakasteta, muussa tapauksessa kaljuudella ei hänelle ole merkitystä, jos hän kokee olevansa rakastettu. Rakkaudettomuus siirtää kriittisesti katseet ulkoiseen, kun rakkaus toimii päinvastoin..rakkaus hyväksyy kaikkinaiset puutteet.

Niin, siis kaikesta sellaisesta, jota ei ole nähty hengellisin silmin, voidaan ahdistua. Pohjimmiltaan me haluamme elää elämän onnellisena ilman turhia ahdistumisia, joten nähkäämme maailmaan myös hengellisyyden silmin. Vai nautitko sinä muka jollain tasolla ahdistumisesta, toisin sanoen oletko masokisti? Kenenkään ei tarvitse tosiaankaan kokea masennusta tai ahdistusta mitättömistä asioista. Ei se ole inhimillisyyttä. Inhimillisyydeksi sinä kai kutsut sellaista, että meidän kuuluisi olla kuin pieniä tanssivia apinoita, jotka hyppivät ja raivoavat jokaisesta vastoinkäymisestä. Mutta meidän ei tarvitse. Onnelliseen elämään ei tarvitse kuulua yhtään onnetonta hetkeä. Tätä me tosiasiassa haluamme. Ja tätä ei vain voi olla korostamatta. Hengellinen ajattelu ei koskaan mene yli äyräiden, koska siinä ei vain ole mitään, mikä menisi yli. Sen sijaan mieleen samaistuminen aiheuttaa sen kaiken tragedian, jossa nyt elämme.

Harmoninen voima on sitä, että ei yksinkertaisesti tarvitse kokea negatiivisia tunteita enää lainkaan elämässään. As simple as that. Se jos mikä on todellista harmoniaa, elektronien värähtelyä. Ja mitä tulee tuohon rakastetuksi tulemiseen, niin ihan jokainen ihminen voi tuntea olevansa rakastettu, kun tiedostaa sen tulevan omasta sisimmästään eikä mitään tyhjiötä voi täyttää mikään ulkopuolinen ja maallinen seikka, kuten toinen ihminen.

UPDATE_10272533 kirjoitti:

Niin, siis kaikesta sellaisesta, jota ei ole nähty hengellisin silmin, voidaan ahdistua. Pohjimmiltaan me haluamme elää elämän onnellisena ilman turhia ahdistumisia, joten nähkäämme maailmaan myös hengellisyyden silmin. Vai nautitko sinä muka jollain tasolla ahdistumisesta, toisin sanoen oletko masokisti? Kenenkään ei tarvitse tosiaankaan kokea masennusta tai ahdistusta mitättömistä asioista. Ei se ole inhimillisyyttä. Inhimillisyydeksi sinä kai kutsut sellaista, että meidän kuuluisi olla kuin pieniä tanssivia apinoita, jotka hyppivät ja raivoavat jokaisesta vastoinkäymisestä. Mutta meidän ei tarvitse. Onnelliseen elämään ei tarvitse kuulua yhtään onnetonta hetkeä. Tätä me tosiasiassa haluamme. Ja tätä ei vain voi olla korostamatta. Hengellinen ajattelu ei koskaan mene yli äyräiden, koska siinä ei vain ole mitään, mikä menisi yli. Sen sijaan mieleen samaistuminen aiheuttaa sen kaiken tragedian, jossa nyt elämme.

Harmoninen voima on sitä, että ei yksinkertaisesti tarvitse kokea negatiivisia tunteita enää lainkaan elämässään. As simple as that. Se jos mikä on todellista harmoniaa, elektronien värähtelyä. Ja mitä tulee tuohon rakastetuksi tulemiseen, niin ihan jokainen ihminen voi tuntea olevansa rakastettu, kun tiedostaa sen tulevan omasta sisimmästään eikä mitään tyhjiötä voi täyttää mikään ulkopuolinen ja maallinen seikka, kuten toinen ihminen.

Nyt et taaskaan sisäistänyt asiaa. Tässä huomaa, että hengellisyytesi on tosiaan vain tekohengellistä tekohengitystä, jonka kuvittelet olevan oikeaa henkistymistä.

Ihminen ei VOI eikä ole tarkoitettukaan näkemään ja kokeamaan kaikkea hengellissyyden silmin...vaan rakkauden, joka hyväksyy ihmisen inhimillisen olemassaolon ja myös ihmisen tietynlaisen pinnallisuuden. Minusta avartavaa ihmisen on aina katsoa ja ottaa mallia eläinmaailmasta, koska lajikehityksessä kaikilla lajeilla on samoja ominaisuuspiirteitä käytöksessään. Niin eläinten kuin ihmistenkin keskuudessa viehttävyydellä, pinnallisella käytöksellä ja pienellä koreudella ja turhamaisuudella on tarkoitusperänsä. Sillä taataan kummpanin valinta ja suvun jatkuminen.

Kun viehätys vetoaa toiseen ja kumppani kiinnostuu on pinnallisuus tehnyt tehtävänsä ja siitä tulee "palkinto" Jos tuo koreus ei miellytäkään toista osapuolta ja kaikki panostus on ollut turhaa ajanhaaskausta, niin siitä seurauksena on ahdistus ja masennus...se ei siis ole masokismia vaan inhimillistä seurausta siitä miten lajiyksilö pettymyksen kokee.

Sinun ajatus on, että hengellisyys poistaisi kaiken inhimillisyyden ja lakkauttaisi kaikki ihmisen normaalit negatiiviset tuntemukset..näin ei voi olla, koska on olemassa syy-seuraus laki.

Sinä et voi määritellä kenenkään ihmisen kokemusmaailmaa kuka saa tuntea mistäkin mitä. Et ole siihen oikeutettu, etkä henkisesti ole kasvanut ymmärtämäänkään miten tärkeää meille ihmisille on tuntea kaikkia tunteita ja kuinka esim. ahdistus kertoo meille, että joku asia ei ole hyvin ja muutos pitäisi löytyä. Ihmiselle ei ole mahdollista, että hän kulkee läpi koko elämänsä kokematta, tuntematta ollenkaan ahdistusta tai masennusta.. Jokainen meistä tietää kuinka joku arkipäivän pikkujuttu voi muodostua tärkeäksi osatekijäksi jotain suurempaa kokonaisuutta ja vaikka se mitättömyydeltä tuntuukin sen osuus kokonaisuuden muovautumisessa voi olla jopa ratkaiseva juttu. Elämä ei ole mustavalkoista.

Sinä olet täysin hukassa aparaatti sanoessasi, että "onnelliseen elämään ei tarvitse kuulua yhtään onnetonta hetkeä" Jessus miten lapsellinen olet...anteeksi tämä..mutta..kuten itsekin huomaat tuo lause on päätön. Eihän onnellisessa elämässä olekaan mitään onnetonta, jos se kerran on onnellista.

Sinä ja mielesi olette yhtä. Et voi irroittaa mieltäsi itsestäsi. Sinä olet kokonaisuus. Jos elät kuplassa, jossa vielä on kaikki hyvin, niin sinun on helppoa ajatella, että elämässäsi et tule koskaan tuntemaan tragedian tuntua, sinä kiellät itseltäsi totuuden ja piiloudut jonnekin henkisyyden verhon taa piiloon kaikkea elämän pahuutta vastaan ja pakenet tavallaan omaa mieltäsi pakoon kaiken aikaa.

Sinun täytyy olla tosi nuori ja elämästä kokematon, ajattelusi on vielä niin lapsenomaista. As simple as that...ei näin...mikään ei ole niin as simple as that kuin sinä sen luulet ja teet. Ihminen ei voi välttyä negatiivisilta tunteilta, koska hän on IHMINEN ja ihminen ei voi olla inhimillinen itseä tai toista kohtaan, ellei hän myöskin voi ja saa kokea negatiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet kertovat nekin meille tärkeää informaatiota, saamme niiltä tärkeää tietoa, jotta voisimme korjata virheitämme ja virheajattelua tmv...

Ihminen ei voi elää pelkästään oman rakkautensa turvin. Hänellä ei ole sellaista generaattoria, joka ammentaisi häneen sitä jatkuvasti lisää. Siihen on olemassa vain yksi toimintatapa, tulla toisen ihmisen rakastamaksi ja jakaa omaa rakkauttaan tälle. Me tarvitsemme toisiamme jakamaan oma sisäinen ja ulkoinen maailmamme. Ulkoa tuleva toisen ihmisen rakkaus hoitaa meitä ja antaa meille turvaa, lohtua, voimaa jaksaa arjessa ja vaikeuksissa. Hyväksytyksi tuleminen toisten ihmisten taholta on siksi tärkeää, että se luo meille turvallisuutta tiedostaa, että en ole yksin ja saan tarvittaessa apua ja minua autetaan.

Sinä omassa vahvuudessasi aparaatti olet ehkä sairastunut VAHVUUTEEN, jossa torjut ja kiellät itseltäsi rakkauden ja ihmiset ja ajattelet, että et tarvitse ketään ja vain sinä riität itsellesi ja vain sinussa on kaikki voima mitä tarvitset.

Vahinko vaan, että tulet pettymään vielä pahasti.

lottamari<3 kirjoitti:

Nyt et taaskaan sisäistänyt asiaa. Tässä huomaa, että hengellisyytesi on tosiaan vain tekohengellistä tekohengitystä, jonka kuvittelet olevan oikeaa henkistymistä.

Ihminen ei VOI eikä ole tarkoitettukaan näkemään ja kokeamaan kaikkea hengellissyyden silmin...vaan rakkauden, joka hyväksyy ihmisen inhimillisen olemassaolon ja myös ihmisen tietynlaisen pinnallisuuden. Minusta avartavaa ihmisen on aina katsoa ja ottaa mallia eläinmaailmasta, koska lajikehityksessä kaikilla lajeilla on samoja ominaisuuspiirteitä käytöksessään. Niin eläinten kuin ihmistenkin keskuudessa viehttävyydellä, pinnallisella käytöksellä ja pienellä koreudella ja turhamaisuudella on tarkoitusperänsä. Sillä taataan kummpanin valinta ja suvun jatkuminen.

Kun viehätys vetoaa toiseen ja kumppani kiinnostuu on pinnallisuus tehnyt tehtävänsä ja siitä tulee "palkinto" Jos tuo koreus ei miellytäkään toista osapuolta ja kaikki panostus on ollut turhaa ajanhaaskausta, niin siitä seurauksena on ahdistus ja masennus...se ei siis ole masokismia vaan inhimillistä seurausta siitä miten lajiyksilö pettymyksen kokee.

Sinun ajatus on, että hengellisyys poistaisi kaiken inhimillisyyden ja lakkauttaisi kaikki ihmisen normaalit negatiiviset tuntemukset..näin ei voi olla, koska on olemassa syy-seuraus laki.

Sinä et voi määritellä kenenkään ihmisen kokemusmaailmaa kuka saa tuntea mistäkin mitä. Et ole siihen oikeutettu, etkä henkisesti ole kasvanut ymmärtämäänkään miten tärkeää meille ihmisille on tuntea kaikkia tunteita ja kuinka esim. ahdistus kertoo meille, että joku asia ei ole hyvin ja muutos pitäisi löytyä. Ihmiselle ei ole mahdollista, että hän kulkee läpi koko elämänsä kokematta, tuntematta ollenkaan ahdistusta tai masennusta.. Jokainen meistä tietää kuinka joku arkipäivän pikkujuttu voi muodostua tärkeäksi osatekijäksi jotain suurempaa kokonaisuutta ja vaikka se mitättömyydeltä tuntuukin sen osuus kokonaisuuden muovautumisessa voi olla jopa ratkaiseva juttu. Elämä ei ole mustavalkoista.

Sinä olet täysin hukassa aparaatti sanoessasi, että "onnelliseen elämään ei tarvitse kuulua yhtään onnetonta hetkeä" Jessus miten lapsellinen olet...anteeksi tämä..mutta..kuten itsekin huomaat tuo lause on päätön. Eihän onnellisessa elämässä olekaan mitään onnetonta, jos se kerran on onnellista.

Sinä ja mielesi olette yhtä. Et voi irroittaa mieltäsi itsestäsi. Sinä olet kokonaisuus. Jos elät kuplassa, jossa vielä on kaikki hyvin, niin sinun on helppoa ajatella, että elämässäsi et tule koskaan tuntemaan tragedian tuntua, sinä kiellät itseltäsi totuuden ja piiloudut jonnekin henkisyyden verhon taa piiloon kaikkea elämän pahuutta vastaan ja pakenet tavallaan omaa mieltäsi pakoon kaiken aikaa.

Sinun täytyy olla tosi nuori ja elämästä kokematon, ajattelusi on vielä niin lapsenomaista. As simple as that...ei näin...mikään ei ole niin as simple as that kuin sinä sen luulet ja teet. Ihminen ei voi välttyä negatiivisilta tunteilta, koska hän on IHMINEN ja ihminen ei voi olla inhimillinen itseä tai toista kohtaan, ellei hän myöskin voi ja saa kokea negatiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet kertovat nekin meille tärkeää informaatiota, saamme niiltä tärkeää tietoa, jotta voisimme korjata virheitämme ja virheajattelua tmv...

Ihminen ei voi elää pelkästään oman rakkautensa turvin. Hänellä ei ole sellaista generaattoria, joka ammentaisi häneen sitä jatkuvasti lisää. Siihen on olemassa vain yksi toimintatapa, tulla toisen ihmisen rakastamaksi ja jakaa omaa rakkauttaan tälle. Me tarvitsemme toisiamme jakamaan oma sisäinen ja ulkoinen maailmamme. Ulkoa tuleva toisen ihmisen rakkaus hoitaa meitä ja antaa meille turvaa, lohtua, voimaa jaksaa arjessa ja vaikeuksissa. Hyväksytyksi tuleminen toisten ihmisten taholta on siksi tärkeää, että se luo meille turvallisuutta tiedostaa, että en ole yksin ja saan tarvittaessa apua ja minua autetaan.

Sinä omassa vahvuudessasi aparaatti olet ehkä sairastunut VAHVUUTEEN, jossa torjut ja kiellät itseltäsi rakkauden ja ihmiset ja ajattelet, että et tarvitse ketään ja vain sinä riität itsellesi ja vain sinussa on kaikki voima mitä tarvitset.

Vahinko vaan, että tulet pettymään vielä pahasti.

Ei, vaan sinä et ole halunnut nyt sisäistää näitä asioita. On pikemminkin tekohengistystä kuvitella, että kärsimys on normaalia, vaikka se johtuu vain mieleen samaistumisesta. Vapautus ja todellinen rakkaudessa eläminen on sitä, että huomaa, että millään kärsimyksellä ei ole muuta tarkoitusta kuin se, minkä ihmisen mieli on antanut. Vapautumisen hetkenä ihminen tajuaa, että koska hän ei ole yhtä kuin mielensä, mitään kärsimystä ei voi olla olemassakaan. Se oli vain siinä ehdollistuneessa ihmismielessä, mutta ei todellisessa sisimmässä. Negatiiviset tuntemukset ovat vain teidän mielestä normaalia, koska olette samaistuneet mieleenne ja ajattelette olevanne mielenne. Se on harhaa.

Paratiisissa kulkeminen ei pidä sisällään kärsimystä. Meidät karkoitettiin aikanaan paratiisista, koska samaistuimme mieleemme, mutta nyt meidän on aika palata paratiisiin. Ja se tapahtuu tässä hetkessä. Mielestä voi ja pitääkin irrottautua, jos haluaa pysyvää onnellisuutta. Sinä et todellakaan ole mielesi, koska mieli on vain työkalu. Kun häiriintynyt ja kärsimystä aiheuttava mieli on saatu raivatuksi pois tieltä oivalluksen avulla, nähdään se todellinen sielun syvyys, pelkkä Oleminen, jossa ei ole tuskaa eikä kärsimystä.

Olin ennen nuori ja elämästä oppimaton, mutta nyt olen kasvanut sisäisesti aikuiseksi. Nyt jos koskaan tiedostan, että Jumalaa, Olemista, ei saavuteta lisäämällä todellisuuteen jotakin, kuten pakonomaista ajattelua ja kärsimystä, vaan vähentämällä ne, koska ne eivät ole todellisuutta, vaan ehdollistuneen ja ohjelmoidun ihmismielen tuotosta. Minun sisimmästäni virtaa ikuisen rakkauden lähde, koska olen heittänyt kärsimyksen pois. En voi olla onnellinen ja rakastettu ulkoisista asioista, koska silloin ne eivät olisi pysyviä, vaan ainoastaan sisältä päin voin tuntea sen aidon elämänilon, onnellisuuden ja rakkauden tulevan. Vaikka kukaan ulkopuolinen olento ei rakastaisi minua, säteilen silti sisimmästäni kumpuvaa rakkautta ympäristööni, ja tuo lähteen rakkaus ei koskaan lopu kesken. Täten en siis voi olla sairastunut mihinkään mielen tasolla enkä voi pettyä koskaan millekään.

UPDATE_10272533 kirjoitti:

Ei, vaan sinä et ole halunnut nyt sisäistää näitä asioita. On pikemminkin tekohengistystä kuvitella, että kärsimys on normaalia, vaikka se johtuu vain mieleen samaistumisesta. Vapautus ja todellinen rakkaudessa eläminen on sitä, että huomaa, että millään kärsimyksellä ei ole muuta tarkoitusta kuin se, minkä ihmisen mieli on antanut. Vapautumisen hetkenä ihminen tajuaa, että koska hän ei ole yhtä kuin mielensä, mitään kärsimystä ei voi olla olemassakaan. Se oli vain siinä ehdollistuneessa ihmismielessä, mutta ei todellisessa sisimmässä. Negatiiviset tuntemukset ovat vain teidän mielestä normaalia, koska olette samaistuneet mieleenne ja ajattelette olevanne mielenne. Se on harhaa.

Paratiisissa kulkeminen ei pidä sisällään kärsimystä. Meidät karkoitettiin aikanaan paratiisista, koska samaistuimme mieleemme, mutta nyt meidän on aika palata paratiisiin. Ja se tapahtuu tässä hetkessä. Mielestä voi ja pitääkin irrottautua, jos haluaa pysyvää onnellisuutta. Sinä et todellakaan ole mielesi, koska mieli on vain työkalu. Kun häiriintynyt ja kärsimystä aiheuttava mieli on saatu raivatuksi pois tieltä oivalluksen avulla, nähdään se todellinen sielun syvyys, pelkkä Oleminen, jossa ei ole tuskaa eikä kärsimystä.

Olin ennen nuori ja elämästä oppimaton, mutta nyt olen kasvanut sisäisesti aikuiseksi. Nyt jos koskaan tiedostan, että Jumalaa, Olemista, ei saavuteta lisäämällä todellisuuteen jotakin, kuten pakonomaista ajattelua ja kärsimystä, vaan vähentämällä ne, koska ne eivät ole todellisuutta, vaan ehdollistuneen ja ohjelmoidun ihmismielen tuotosta. Minun sisimmästäni virtaa ikuisen rakkauden lähde, koska olen heittänyt kärsimyksen pois. En voi olla onnellinen ja rakastettu ulkoisista asioista, koska silloin ne eivät olisi pysyviä, vaan ainoastaan sisältä päin voin tuntea sen aidon elämänilon, onnellisuuden ja rakkauden tulevan. Vaikka kukaan ulkopuolinen olento ei rakastaisi minua, säteilen silti sisimmästäni kumpuvaa rakkautta ympäristööni, ja tuo lähteen rakkaus ei koskaan lopu kesken. Täten en siis voi olla sairastunut mihinkään mielen tasolla enkä voi pettyä koskaan millekään.

Ei, vaan sinä et nyt sisäistä itse asioita vaan jankutat tuota yhtä ja samaa asiaa, jossa mieleltä pitää KIELTÄMÄLLÄ KIELTÄÄ kokemansa. Tuskallinen avioero, petetyksi tuleminen ja rakkauden luppuminen ovat inhimillisiä ihmisen sisintä ja mieltä raastava pitkäkestoinen tuskallinen ja piinaava ahdistuksen ja masennuksen tila. Siinä mieli käy shokkivaiheesta asian hyväksymiseen asti läpi koko prosessin. Tottakai tämä on mielen samaistumista vallitsevaan tilanteeseen, mutta jos asioita ei käsittele ja kieltää niiden vaikutuksen itseensä, niin seurauksena on ihmismielen romahtaminen, psyyken hajoaminen.

Väitätkö sinä nyt että syöpään sairastuneen kärsimys ei ole muuta kuin vain hänen oman mielensä tulos, että syövällä ei olisi mitään osuutta siihen mitä ihminen tuntee. Tai, jos aviopuoliso sanoo, että on löytänyt toisen ja hän ei enää rakasta sinua, niin väitätkö sinä, että kumpikaan näistä asioista ei liikuta ihmistä mitenkään, että ovat hänelle yhdentekeviä tms.???

Otappa se mieli itseltäsi pois ja katso mitä tapahtuu ja mihin päädyt. Mieli on yhtä kuin sinä, se on sinun sielusi ja ajatuksesi, siellä sinä ratkaiset ongelmat ja sinne tallentuvat sinun muistosi ja siellä sinä käyt sisäiset taistelusi rakkaudesta, ikävästä, kaipuusta, elämän ja kuoleman pelosta jne.. Mikä sinä muu olet kuin elävä sielu...mielesi ohjaa sinua nytkin parasta aikaa kirjoittamaan minulle ja miettii mitä sanoisit..

Esivanhempamme Adam and Eve eivät olisi saaneet Jumalan mielestä tulla tuntemaan pahaa, sillä ihmisen käsissä se olisi tuhovoima, jonka seuraukset ovat juuri tuo ihmisten kärsimys. Kun aatu ja eeva tulivat tietoiseksi hyvästä ja pahasta, niin Jumala tiesi, että kiusaus ihmisellä käyttää tuota pahaa toista ihmistä vastaan kasvaisi ja hän saisi sillä aikaan tuhon.

Jumalan tarkoitus alunperin oli pitää ihminen tietämättömänä pahan olemassaolosta ja suojella näin ihmistä ja koko luomakuntaa ja Jumala halusi ihmisen elävän onnellisena paratiisissa viljellen ja hoitaen maata jne...mutta kuten tiedetään pahalla oli keinonsa ja halu rikkoa kateuttaan tuo ihmisen onni....loppu tiedetäänkin.

Sinä et voi määrätä ja hallita kaikkea omassakaan elämässäsi,.se sinun on hyvä tiedostaa. Tänään sinulla on kaikki hyvin..huomenna kaikki voi olla toisin..ja taphtuu jotain, joka suistaa nuo sinun hienot teoria ajatuksesi taivaan tuuliin..

Ellet tunne mitään, olet sielultasi kuollut. Jokainen ihminen niin uskova kuin ei uskovakin tuntee rakkautta mutta myöskin pettymystä ja muita tunteita. Olemme ihmisiä, se sinun tulee ymmärtää...emme yli ihmisiä, jolla on jotain keinoja päästä elämisen iloa tai tuskaa pakoon. Meille on sallittu kaikki ilo ja kärsimys, kaikki tunteet laidasta laitaan ja aidon elämänilon voit kokea vain kun sinun on hyvä olla ja olet terve ja voimissasi.

Jobia koeteltiin, häneltä vietiin kaikki eikä hän siitä välittänyt, hänelle tuskaisinta oli se, kun vakava sairaus vei häneltä voimat, kidutti ja viivästytti kuolemaa ja hän kärsi joka minuutti. Job rukoili kuolemaa, että tuska loppuisi, mutta kärsimys vaan jakui ja jatkui...niin...

oliko Job mielestäsi enää onnellinen ruumiissaan, joka oli täynnä märkiviä paiseita ja hän istui tuhkakasan päällä ja raapi kivillä ihonsa verille,...hänen ruumiinsa oli luuta ja nahkaa..ja hänen ystävänsä,..kuten sinäkin aparaatti kävivät pällistelemässä ja puhumassa noita samoja suuria hienoja lauseita Jumalasta ja eivät osanneet häntä lohduttaa vaan löivät lyötyä ja ahdistivat häntä synnin salaamis syytöksillä,,...

voi aparaatti..voi aparaatti....sinä nuori ja oppimaton...uskon silti, että matkattuasi tuon matkan,..tulet kerran perille.

lottamari<3 kirjoitti:

Ei, vaan sinä et nyt sisäistä itse asioita vaan jankutat tuota yhtä ja samaa asiaa, jossa mieleltä pitää KIELTÄMÄLLÄ KIELTÄÄ kokemansa. Tuskallinen avioero, petetyksi tuleminen ja rakkauden luppuminen ovat inhimillisiä ihmisen sisintä ja mieltä raastava pitkäkestoinen tuskallinen ja piinaava ahdistuksen ja masennuksen tila. Siinä mieli käy shokkivaiheesta asian hyväksymiseen asti läpi koko prosessin. Tottakai tämä on mielen samaistumista vallitsevaan tilanteeseen, mutta jos asioita ei käsittele ja kieltää niiden vaikutuksen itseensä, niin seurauksena on ihmismielen romahtaminen, psyyken hajoaminen.

Väitätkö sinä nyt että syöpään sairastuneen kärsimys ei ole muuta kuin vain hänen oman mielensä tulos, että syövällä ei olisi mitään osuutta siihen mitä ihminen tuntee. Tai, jos aviopuoliso sanoo, että on löytänyt toisen ja hän ei enää rakasta sinua, niin väitätkö sinä, että kumpikaan näistä asioista ei liikuta ihmistä mitenkään, että ovat hänelle yhdentekeviä tms.???

Otappa se mieli itseltäsi pois ja katso mitä tapahtuu ja mihin päädyt. Mieli on yhtä kuin sinä, se on sinun sielusi ja ajatuksesi, siellä sinä ratkaiset ongelmat ja sinne tallentuvat sinun muistosi ja siellä sinä käyt sisäiset taistelusi rakkaudesta, ikävästä, kaipuusta, elämän ja kuoleman pelosta jne.. Mikä sinä muu olet kuin elävä sielu...mielesi ohjaa sinua nytkin parasta aikaa kirjoittamaan minulle ja miettii mitä sanoisit..

Esivanhempamme Adam and Eve eivät olisi saaneet Jumalan mielestä tulla tuntemaan pahaa, sillä ihmisen käsissä se olisi tuhovoima, jonka seuraukset ovat juuri tuo ihmisten kärsimys. Kun aatu ja eeva tulivat tietoiseksi hyvästä ja pahasta, niin Jumala tiesi, että kiusaus ihmisellä käyttää tuota pahaa toista ihmistä vastaan kasvaisi ja hän saisi sillä aikaan tuhon.

Jumalan tarkoitus alunperin oli pitää ihminen tietämättömänä pahan olemassaolosta ja suojella näin ihmistä ja koko luomakuntaa ja Jumala halusi ihmisen elävän onnellisena paratiisissa viljellen ja hoitaen maata jne...mutta kuten tiedetään pahalla oli keinonsa ja halu rikkoa kateuttaan tuo ihmisen onni....loppu tiedetäänkin.

Sinä et voi määrätä ja hallita kaikkea omassakaan elämässäsi,.se sinun on hyvä tiedostaa. Tänään sinulla on kaikki hyvin..huomenna kaikki voi olla toisin..ja taphtuu jotain, joka suistaa nuo sinun hienot teoria ajatuksesi taivaan tuuliin..

Ellet tunne mitään, olet sielultasi kuollut. Jokainen ihminen niin uskova kuin ei uskovakin tuntee rakkautta mutta myöskin pettymystä ja muita tunteita. Olemme ihmisiä, se sinun tulee ymmärtää...emme yli ihmisiä, jolla on jotain keinoja päästä elämisen iloa tai tuskaa pakoon. Meille on sallittu kaikki ilo ja kärsimys, kaikki tunteet laidasta laitaan ja aidon elämänilon voit kokea vain kun sinun on hyvä olla ja olet terve ja voimissasi.

Jobia koeteltiin, häneltä vietiin kaikki eikä hän siitä välittänyt, hänelle tuskaisinta oli se, kun vakava sairaus vei häneltä voimat, kidutti ja viivästytti kuolemaa ja hän kärsi joka minuutti. Job rukoili kuolemaa, että tuska loppuisi, mutta kärsimys vaan jakui ja jatkui...niin...

oliko Job mielestäsi enää onnellinen ruumiissaan, joka oli täynnä märkiviä paiseita ja hän istui tuhkakasan päällä ja raapi kivillä ihonsa verille,...hänen ruumiinsa oli luuta ja nahkaa..ja hänen ystävänsä,..kuten sinäkin aparaatti kävivät pällistelemässä ja puhumassa noita samoja suuria hienoja lauseita Jumalasta ja eivät osanneet häntä lohduttaa vaan löivät lyötyä ja ahdistivat häntä synnin salaamis syytöksillä,,...

voi aparaatti..voi aparaatti....sinä nuori ja oppimaton...uskon silti, että matkattuasi tuon matkan,..tulet kerran perille.

Olen jo perillä. Onko sinun tai muiden vaikea hyväksyä tuota? Itämainenkin viisaus sanoo, että sinä päivänä, kun lakkaat vaeltamasta, olet perillä. Minä olen lakannut vaeltamasta. Ei minun tarvitse ottaa enää ainuttakaan askelta kärsimystä. Tämä ei ole kieltämistä, vaan ymmärtämistä. Taivasten valtakunta on avautunut minulle, koska ymmärrän, että mielen kehittämää kärsimystä ei tarvita.

Kun mieleen ei samaistuta, niin ei myöskään tarvitse käydä läpi mitään pitkiä toipumisprosesseja entisistä eroista tai muista traumoista. Mieleen samaistumattomuudella kaikki tämä on jo käsitelty, hyväksytty ja menneisyys annettu anteeksi. Seurauksena ei ole psyyken hajoaminen, vaan harhaisen minäkäsityksen, mielen kehittämän egon, hajoaminen. Ego kuvittelee, että on yhtä kuin mielensä ja menneisyytensä ja lisäksi se kuvittelee, että kaikki ei voi tapahtuneista huolimatta olla hyvin tässä hetkessä, vaan vasta joskus myöhemmin, kuvitellussa tulevaisuudessa.

Syöpä voi tehdä fyysisesti kipeää, mutta siitä huolimatta sairauden keskellä ei tarvitse lisätä siihen enää mitään mielen kehittämää kärsimystä. Sairaus on, mutta sen murehtiminen, ahdistus ja epätoivo on turhaa. Ja jos aviopuoliso on tosiaankin löytänyt jonkun toisen, niin miksi antaa asian vaivata. Siinä nyt kävi niin, mutta se asia on hyväksyttävä läsnäolevassa hetkessä eikä tarvitse jäädä vuosiksi tuleen makaamaan.

Mieltä käytetään ainoastaan, kun sitä tarvitaan. Se on työkalu. Kun ei ole töissä, koulussa, missään, niin aivot voi heittää narikkaan ja nauttia olemisen tasolla läsnäolevan hetken voimasta. Siksi mieli siis ei voi olla yhtä kuin minä. Sen takia mieleen samaistumisesta olisi syytä päästä eroon. Mieleen samaistuminen aiheuttaa ongelmia, mutta kaikkiin ongelmiin elämässä löytyy ratkaisu mielen tuolta puolen. Minun ei tarvitse käydä esimerkiksi mistään kuoleman pelosta taisteluja, koska en pelkää kuolemaa. Tiedän kuolevani, en pelkää. Jos samaistuisin mieleeni, alkaisin pelätä kuolemaa eikä siinä taas olisi päätä eikä häntää.

Aatami ja Eveliina karkoitettiin paratiisista, koska he samaistuivat mieleen, joka aiheuttaa kärsimystä. Mutta kun kärsimystä aiheuttavaan mieleen ei samaistuta, tuhovoima lakkaa olemasta ja rakkauden voima syttyy meissä. Se on tie paratiisiin. Paha käärme eli mieleen samaistuminen ja siitä johtuva kärsimys rikkoo ihmisen onnen. Rakkaus voi sen onnen pelastaa, ja tämä tapahtuu sillä oivalluksella, että et ole mielesi eikä sinun tarvitse ottaa työkalun aiheuttamia oireita kovin vakavasti, vaan voit hymyillä niille.

Jokainen päivä, jonka elän, menee tyynesti ja hyvin. Ei se käänny vuoristoradan omaisesti alaspäin, koska en samaistu mieleeni. Voin olla pysyvästi onnellinen ja tasapainoinen. Sieluni elää täysissä voimissaan, kun minun ei tarvitse tuntea mitään turhia ja negatiivisia tunteita. Voin siis tästä syystä kokea sen elämänilon vaikka silloinkin, kun en saa töitä tai olen vaikkapa flunssassa.

UPDATE_10272533 kirjoitti:

Olen jo perillä. Onko sinun tai muiden vaikea hyväksyä tuota? Itämainenkin viisaus sanoo, että sinä päivänä, kun lakkaat vaeltamasta, olet perillä. Minä olen lakannut vaeltamasta. Ei minun tarvitse ottaa enää ainuttakaan askelta kärsimystä. Tämä ei ole kieltämistä, vaan ymmärtämistä. Taivasten valtakunta on avautunut minulle, koska ymmärrän, että mielen kehittämää kärsimystä ei tarvita.

Kun mieleen ei samaistuta, niin ei myöskään tarvitse käydä läpi mitään pitkiä toipumisprosesseja entisistä eroista tai muista traumoista. Mieleen samaistumattomuudella kaikki tämä on jo käsitelty, hyväksytty ja menneisyys annettu anteeksi. Seurauksena ei ole psyyken hajoaminen, vaan harhaisen minäkäsityksen, mielen kehittämän egon, hajoaminen. Ego kuvittelee, että on yhtä kuin mielensä ja menneisyytensä ja lisäksi se kuvittelee, että kaikki ei voi tapahtuneista huolimatta olla hyvin tässä hetkessä, vaan vasta joskus myöhemmin, kuvitellussa tulevaisuudessa.

Syöpä voi tehdä fyysisesti kipeää, mutta siitä huolimatta sairauden keskellä ei tarvitse lisätä siihen enää mitään mielen kehittämää kärsimystä. Sairaus on, mutta sen murehtiminen, ahdistus ja epätoivo on turhaa. Ja jos aviopuoliso on tosiaankin löytänyt jonkun toisen, niin miksi antaa asian vaivata. Siinä nyt kävi niin, mutta se asia on hyväksyttävä läsnäolevassa hetkessä eikä tarvitse jäädä vuosiksi tuleen makaamaan.

Mieltä käytetään ainoastaan, kun sitä tarvitaan. Se on työkalu. Kun ei ole töissä, koulussa, missään, niin aivot voi heittää narikkaan ja nauttia olemisen tasolla läsnäolevan hetken voimasta. Siksi mieli siis ei voi olla yhtä kuin minä. Sen takia mieleen samaistumisesta olisi syytä päästä eroon. Mieleen samaistuminen aiheuttaa ongelmia, mutta kaikkiin ongelmiin elämässä löytyy ratkaisu mielen tuolta puolen. Minun ei tarvitse käydä esimerkiksi mistään kuoleman pelosta taisteluja, koska en pelkää kuolemaa. Tiedän kuolevani, en pelkää. Jos samaistuisin mieleeni, alkaisin pelätä kuolemaa eikä siinä taas olisi päätä eikä häntää.

Aatami ja Eveliina karkoitettiin paratiisista, koska he samaistuivat mieleen, joka aiheuttaa kärsimystä. Mutta kun kärsimystä aiheuttavaan mieleen ei samaistuta, tuhovoima lakkaa olemasta ja rakkauden voima syttyy meissä. Se on tie paratiisiin. Paha käärme eli mieleen samaistuminen ja siitä johtuva kärsimys rikkoo ihmisen onnen. Rakkaus voi sen onnen pelastaa, ja tämä tapahtuu sillä oivalluksella, että et ole mielesi eikä sinun tarvitse ottaa työkalun aiheuttamia oireita kovin vakavasti, vaan voit hymyillä niille.

Jokainen päivä, jonka elän, menee tyynesti ja hyvin. Ei se käänny vuoristoradan omaisesti alaspäin, koska en samaistu mieleeni. Voin olla pysyvästi onnellinen ja tasapainoinen. Sieluni elää täysissä voimissaan, kun minun ei tarvitse tuntea mitään turhia ja negatiivisia tunteita. Voin siis tästä syystä kokea sen elämänilon vaikka silloinkin, kun en saa töitä tai olen vaikkapa flunssassa.

Jostain tälläisestä henkisestä Echart Tollen heräämisestäsikö on kysymys?

http://www.natha.fi/fi/jooga/artikkeleita/item/echart-tollen-haastattelu-2

lottamari<3 kirjoitti:

Jostain tälläisestä henkisestä Echart Tollen heräämisestäsikö on kysymys?

http://www.natha.fi/fi/jooga/artikkeleita/item/echart-tollen-haastattelu-2

Kyllä. Luitko haastattelun? Tolle kertoo siinä itse asiassa jo aika syvällisestikin samaa aihetta kuin kirjoittamassaan Läsnäolon voimassa. Hän kuvailee, miten kaikki muuttui hänellä vuosia sitten, miten muutos on vaikuttanut hänen elämäänsä ja miten kaikkien on mahdollista kokea tuo sama henkinen herääminen. Lisäksi Anthony de Mellon Havahtuminen kertoo samasta aiheesta. Molempia löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista. Juuri näihin asioihin olen paneutunut tällä palstalla jo yli kolme kuukautta ja koittanut selittää, miten kaikki kävisi vaivattomammin elämässä. Tietenkään hajanaiset selostukseni eivät välttämättä anna yhtä tarkkaa kuvaa kuin kappaleisiin jaettu kirja, mutta olen kyllä silti aika paljon täällä jo näistä samoista asioista kertoillut.

UPDATE_10272533 kirjoitti:

Kyllä. Luitko haastattelun? Tolle kertoo siinä itse asiassa jo aika syvällisestikin samaa aihetta kuin kirjoittamassaan Läsnäolon voimassa. Hän kuvailee, miten kaikki muuttui hänellä vuosia sitten, miten muutos on vaikuttanut hänen elämäänsä ja miten kaikkien on mahdollista kokea tuo sama henkinen herääminen. Lisäksi Anthony de Mellon Havahtuminen kertoo samasta aiheesta. Molempia löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista. Juuri näihin asioihin olen paneutunut tällä palstalla jo yli kolme kuukautta ja koittanut selittää, miten kaikki kävisi vaivattomammin elämässä. Tietenkään hajanaiset selostukseni eivät välttämättä anna yhtä tarkkaa kuvaa kuin kappaleisiin jaettu kirja, mutta olen kyllä silti aika paljon täällä jo näistä samoista asioista kertoillut.

Noin yleisesti silmäilin sen, en perehtynyt tarkemmin. Ymmärrän jos ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä ja hänellä on sisäinen rauhattomuus sisällään, hän ei ole oppinut rentoutumaan, hiljentymään, olemaan läsnä itselleen huolehtimatta jo seuraavaa ja tulevaa, silloin ihmeselle varmasti on sykähdyttävää huomata, että suurin osa huolista on vaan turhaa asioiden edelle menemistä ja turhaa huolehtimista ja hän voi oppia uuden tavan antaa itsensä vaan olla ja levätä ja näin kokea rauhaa.

En usko että se vaatii mitään sen kummempaa valistumista vaan vain oman itsensä läsnäolon oivalluksen.

Sinä olet ilmeisesti ollut etsijä, tai sinullakin ollut jonkinlainen tarve tai tilaus löytää elämääsi ns. sisäinen rauha. Miten sinä päädyit juuri tälläiseen itämaiseen ajatteluun..bubdhismiin? Sama rauha näet voidaan saavuttaa ihan Kristinuskon rukouksella tms..

lottamari<3 kirjoitti:

Noin yleisesti silmäilin sen, en perehtynyt tarkemmin. Ymmärrän jos ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä ja hänellä on sisäinen rauhattomuus sisällään, hän ei ole oppinut rentoutumaan, hiljentymään, olemaan läsnä itselleen huolehtimatta jo seuraavaa ja tulevaa, silloin ihmeselle varmasti on sykähdyttävää huomata, että suurin osa huolista on vaan turhaa asioiden edelle menemistä ja turhaa huolehtimista ja hän voi oppia uuden tavan antaa itsensä vaan olla ja levätä ja näin kokea rauhaa.

En usko että se vaatii mitään sen kummempaa valistumista vaan vain oman itsensä läsnäolon oivalluksen.

Sinä olet ilmeisesti ollut etsijä, tai sinullakin ollut jonkinlainen tarve tai tilaus löytää elämääsi ns. sisäinen rauha. Miten sinä päädyit juuri tälläiseen itämaiseen ajatteluun..bubdhismiin? Sama rauha näet voidaan saavuttaa ihan Kristinuskon rukouksella tms..

Sisäiseen rauhaan todellakin on monia teitä. Buddhalaisuudessa ja kristinuskossa ydinsanoma on sama, ja tästä Tolle puhuu. Varsinaisesti en kuitenkaan kutsu itseäni itämaiseksi ajattelijaksi, vaikka toisinaan joitakin vertauksia olen täällä sanonutkin. Luin loppukesällä Havahtumisen ja Läsnäolon voiman ja elämäni muuttui sen myötä radikaalisti. Olen ollut samanlainen etsijä aikoinani ja olin kesällä juuri sellaisessa tilanteessa, että epävarmuus, ahdistus ja alakuloisuus nousivat todella suureksi. Jossakin vaiheessa tunsin outoa halua lukea Havahtumisen ja Läsnäolon voiman kunnolla läpi ja ymmärsin, kaikki muuttui. Olen siitä lähtien ollut tasapainoisessa tilassa ja sisäinen rauhani on pysynyt.

Eckhart Tolle käyttää kirjassaan vertauksia molemmista tapauksista, niin buddhalaisuudesta kuin kristinuskostakin. Jopa aikalaiset, jotka ovat kirjoittaneet Raamattua, eivät hänen mukaansa ole välttämättä ymmärtäneet aivan kaikkia Jeesuksen oppeja täydellisesti. Ja kun kielen käännöksiä aikanaan tehtiin, ne saatettiin tehdä sanatarkasti, ei asiatarkasti. Kahdentuhannen vuoden aikana myös kulttuurillisia perinteitä on tullut mukaan, mikä sekoittaa ydinsanoman eli sisäisen rauhan löytämiseen tähtäävän sanoman oivaltamista entisestään. Mutta nykyiset henkiset opettajat ja puhujat, jotkut psykoterapautit sekä tietysti heränneet ihmiset pystyvät ilmaisemaan, kukin omalla tavallaan, tähän henkiseen heräämiseen pääsemisen. Se tosiaankin on oivallus läsnäolosta, ei siis minkään erityisen ponnistelun takana.

Veikkaisin, että asia ei ole noin. Merkitystä sillä on vain silloin, jos mies ei muutenkaan miellytä, eikä kemia hänen kanssaan pelaa. Rakastumiseen kaljuudella ei ole mitään merkitystä. Kun mieheen rakastuu, niin rakastuu häneen itseensä eikä hänen hiuksiinsa tai mihinkään yksittäiseen juttuun vaan miehen persoonaan.

Silloin ei ole sisäistänyt rakkautta ja sen arvoa, jos kynnyskysymykseksi mieheen rakastumisessa tulee vaikkapa kaljuus. Silloin ei tiedä mitä rakkaus on.