hän vain lähti pois. Katsoi kyyneleet silmissä, kertoi rakastavansa ja astui pois bussista. Pysähtyi ulkona minun kohdalleni, laski kätensä bussin ikkunaa vasten ja katsoi minua. "Rakastan sinua aina" luin hänen huuliltaan. Bussi jatkoi matkaansa. Itkin...jotenkin tiesin ettemme enää näkisi...
Nämä kaksi vuotta ovat olleet tuskallisia. Kun sydän särkyy, siitä ei pääse helposti yli. Sen muistaa aina, miten paljon se sillä hetkellä sattui kun tajusi sen, että se oli ohi.
Eron jälkeen, kahden viikon päästä, kuulin että poikaystäväni oli pettänyt minua viimeisen puolen vuoden ajan. Voiko siitä koskaan päästä yli ?
Aikaa kuluu ja haavat paranee. Parantuminen kestää sitä kauemmin mitä pahemmin on satutettu. Itse en tule koskaan unohtamaan häntä, vaikka tunsinkin vain pelkkää vihaa häntä kohtaan kun kuulin tapahtuneesta.
Mutta nyt kun asiaa ajattelee niin mielummin ajattelen niitä hyviä aikoja mitä vietimme yhdessä. Ehkä itken, ehkä hymyilen, mutta kun edes jotenkin asian järkeileen omaan päähänsä, niin tulee parempi olo.
Menneet on menneitä eikä niitä takaisin saa. Ja te kaikki, joiden sydän on särjetty: Voisitteko ikinä ottaa sitä toista osapuolta vielä takaisin ? voisitteko antaa anteeksi ja unohtaa?
Itse ajattelin itse usein että annan hänelle anteeksi ja unohdan, mutta en olisi pystynyt siihen . Ajattelin usein että kun minulle on tehty noin paskasti niin hän ei ole edes niiden kyynelien arvoinen mitä hänen vuokseen itkin. Siinä olin oikeassa..
Voimia kaikille..
Nämä kaksi vuotta ovat olleet tuskallisia. Kun sydän särkyy, siitä ei pääse helposti yli. Sen muistaa aina, miten paljon se sillä hetkellä sattui kun tajusi sen, että se oli ohi.
Eron jälkeen, kahden viikon päästä, kuulin että poikaystäväni oli pettänyt minua viimeisen puolen vuoden ajan. Voiko siitä koskaan päästä yli ?
Aikaa kuluu ja haavat paranee. Parantuminen kestää sitä kauemmin mitä pahemmin on satutettu. Itse en tule koskaan unohtamaan häntä, vaikka tunsinkin vain pelkkää vihaa häntä kohtaan kun kuulin tapahtuneesta.
Mutta nyt kun asiaa ajattelee niin mielummin ajattelen niitä hyviä aikoja mitä vietimme yhdessä. Ehkä itken, ehkä hymyilen, mutta kun edes jotenkin asian järkeileen omaan päähänsä, niin tulee parempi olo.
Menneet on menneitä eikä niitä takaisin saa. Ja te kaikki, joiden sydän on särjetty: Voisitteko ikinä ottaa sitä toista osapuolta vielä takaisin ? voisitteko antaa anteeksi ja unohtaa?
Itse ajattelin itse usein että annan hänelle anteeksi ja unohdan, mutta en olisi pystynyt siihen . Ajattelin usein että kun minulle on tehty noin paskasti niin hän ei ole edes niiden kyynelien arvoinen mitä hänen vuokseen itkin. Siinä olin oikeassa..
Voimia kaikille..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.