Hei!
Olen nuori (23-vee) vuosi sitten valmistunut LTO ja kyseinen työpaikkani on ensimmäinen vakkaripaikkani. Olen ollut siellä 7 kk ja tilanne on kärjistynyt lähes sietämättöksi. Sain tiimityöntekijöikseni kaksi pitkän linjan lastenhoitajaa, joista toinen on tehnyt epäpätevänä myös lastentarhanopettajan sijaisuuksia. Pelkään mennä joka aamu töihin, koska ilmapiiri on räjähdysherkkä. Läsnäoloni herättää kollegoissani suorastaan inhoa ja mikään mitä teen ei ole oikein. Iloisuuteni, avoimuuteni sekä musikaalinen taustani ei helpota tilannetta. He eivät voi myöskään sietää huumoria ja minä olen tälläinen hassuttelija. Työskentelen pienten puolella ja lapset/vanhemmat ovat olleet iloisia humoristisesta ja energisestä työotteestani. Kollegani inhoavat sitä. Tällä hetkellä koen olevani työuupumuksen partaalla. Kävin yksityisellä lääkärillä ja hän oli myös sitä mieltä. Määräsi minulle mielialalääkkeen ja nukahtamislääkkeen, myös jonkun rauhoittavan lääkeen sain, koska olen pyörtynyt kotona 4 kertaa 2 kuukauden sisällä. Itken töissä ja itken kotona. Jännitän kokoajan ja maha on ihan sekaisin. Silti yritän lasten ja vanhempien silmissä olla vahva, enkä halua näyttää kollegoilleni ahdistustani. Kahvitauot siis itken wc:ssä...Muut työntekijät ja esimies tietävät tilanteeni, mutta eivät puutu siihen mitenkään. Esimies ainoastaan syyllistää ja kehottaa tehdä kovemmin töitä ja olla vastuullisempi...Todella uuvuttavaa, sillä käytän myös viikonloput suunnitelemiseen ja tulen useasti töihin etuajassa, että saisin kaiken valmiiksi. Nämä kaksi hoitajaa sabotoivat jatkuvasti työtäni, jos esim. yritän ulkoiluaikaan/nukkariaikaan suunnitella, niin he tuovat minulle lapsen kakan pestäväksi ym. Sitten minulta pimitetään hirveästi tietoa, enkä saa minkäänlaista perehdytystä. Tämä on esimieheni mielestä minun syytäni, kun olen laiska, enkä ota vastuuta ottaa selvää itse asioista, enkä pysty ottamaan neuvoja vastaan, kun olen liian herkkä kritiikille. Jostain syystä haluaisin kuitenkin taistella työstäni, mutta voimat ovat vähissä...nukkumaan en pysty edes lääkkeillä, joten nyt uskaltauduin tilata itselleni ajan työterveyslääkäristä. Enää en jaksa miettiä mitään leimautumista, tarvitsen apua. Syyt miksi haluan pitää työni ovat, että täälläpäin (Pohjois-Suomi) ei ole tarjolla usein vakituisia työsuhteita, pidän myös työympäristöstäni ja olen kiintynyt omahoitajuuslapsiini kovasti ja suhde vanhempien kanssa on luottamuksellinen. Ostimme myös asunnon mieheni kanssa tästä läheltä...Ja onhan siellä yksi ihminen, joka ymmärtää minua, mutta ei uskalla auttaa, kun esimies on epäoikeudenmukainen ja hänellä on työyhteisössä noita "lemmikeitään". Onko muilla samankaltaisia kokemuksia päiväkotityöstä? Paraneeko olosuhteet vaihtamalla paikkaa, vai onko syy sittenkin minussa, kun olen kiltti ja herkkä? Ärsyttääkö siis persoonani niin paljon muita? Mitä muuta voin tehdä, kuin yrittää ratkaista epätoivosti tiimissä tätä meidän vuorovaikutusongelmaa ja puhua lääkärille. Työsuojeluvaltuutettuun en halua ottaa yhteyttä, koska toinen kiusaajistani on työsuojeluvaltuutettu...Kaikki neuvot otetaan vastaan! Ja ei kiitos ilkeitä kommentteja, elän jo helvetissä muutenkin...=/
Olen nuori (23-vee) vuosi sitten valmistunut LTO ja kyseinen työpaikkani on ensimmäinen vakkaripaikkani. Olen ollut siellä 7 kk ja tilanne on kärjistynyt lähes sietämättöksi. Sain tiimityöntekijöikseni kaksi pitkän linjan lastenhoitajaa, joista toinen on tehnyt epäpätevänä myös lastentarhanopettajan sijaisuuksia. Pelkään mennä joka aamu töihin, koska ilmapiiri on räjähdysherkkä. Läsnäoloni herättää kollegoissani suorastaan inhoa ja mikään mitä teen ei ole oikein. Iloisuuteni, avoimuuteni sekä musikaalinen taustani ei helpota tilannetta. He eivät voi myöskään sietää huumoria ja minä olen tälläinen hassuttelija. Työskentelen pienten puolella ja lapset/vanhemmat ovat olleet iloisia humoristisesta ja energisestä työotteestani. Kollegani inhoavat sitä. Tällä hetkellä koen olevani työuupumuksen partaalla. Kävin yksityisellä lääkärillä ja hän oli myös sitä mieltä. Määräsi minulle mielialalääkkeen ja nukahtamislääkkeen, myös jonkun rauhoittavan lääkeen sain, koska olen pyörtynyt kotona 4 kertaa 2 kuukauden sisällä. Itken töissä ja itken kotona. Jännitän kokoajan ja maha on ihan sekaisin. Silti yritän lasten ja vanhempien silmissä olla vahva, enkä halua näyttää kollegoilleni ahdistustani. Kahvitauot siis itken wc:ssä...Muut työntekijät ja esimies tietävät tilanteeni, mutta eivät puutu siihen mitenkään. Esimies ainoastaan syyllistää ja kehottaa tehdä kovemmin töitä ja olla vastuullisempi...Todella uuvuttavaa, sillä käytän myös viikonloput suunnitelemiseen ja tulen useasti töihin etuajassa, että saisin kaiken valmiiksi. Nämä kaksi hoitajaa sabotoivat jatkuvasti työtäni, jos esim. yritän ulkoiluaikaan/nukkariaikaan suunnitella, niin he tuovat minulle lapsen kakan pestäväksi ym. Sitten minulta pimitetään hirveästi tietoa, enkä saa minkäänlaista perehdytystä. Tämä on esimieheni mielestä minun syytäni, kun olen laiska, enkä ota vastuuta ottaa selvää itse asioista, enkä pysty ottamaan neuvoja vastaan, kun olen liian herkkä kritiikille. Jostain syystä haluaisin kuitenkin taistella työstäni, mutta voimat ovat vähissä...nukkumaan en pysty edes lääkkeillä, joten nyt uskaltauduin tilata itselleni ajan työterveyslääkäristä. Enää en jaksa miettiä mitään leimautumista, tarvitsen apua. Syyt miksi haluan pitää työni ovat, että täälläpäin (Pohjois-Suomi) ei ole tarjolla usein vakituisia työsuhteita, pidän myös työympäristöstäni ja olen kiintynyt omahoitajuuslapsiini kovasti ja suhde vanhempien kanssa on luottamuksellinen. Ostimme myös asunnon mieheni kanssa tästä läheltä...Ja onhan siellä yksi ihminen, joka ymmärtää minua, mutta ei uskalla auttaa, kun esimies on epäoikeudenmukainen ja hänellä on työyhteisössä noita "lemmikeitään". Onko muilla samankaltaisia kokemuksia päiväkotityöstä? Paraneeko olosuhteet vaihtamalla paikkaa, vai onko syy sittenkin minussa, kun olen kiltti ja herkkä? Ärsyttääkö siis persoonani niin paljon muita? Mitä muuta voin tehdä, kuin yrittää ratkaista epätoivosti tiimissä tätä meidän vuorovaikutusongelmaa ja puhua lääkärille. Työsuojeluvaltuutettuun en halua ottaa yhteyttä, koska toinen kiusaajistani on työsuojeluvaltuutettu...Kaikki neuvot otetaan vastaan! Ja ei kiitos ilkeitä kommentteja, elän jo helvetissä muutenkin...=/
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olin vuoden töissä päiväkodissa LTO:n sijaisena ja samat sävelet. Vika ei ole sinussa. Lähde kun vielä on voimia. Terveys on tärkeämpi työpaikkaa. Mädätkööt sinne, ilkeät ämmät. Itse olen nyt työtön, mutta terveyteni alkaa viimein palailla, uskallan olla oma itseni, ja vaikka herään yhä joka yö painajaisiin, joissa olen taas päiväkodissa töissä, eteenpäin mennään.
Minua myös vähäteltiin, haukuttiin, puukotettiin selkään, ja minusta juoruttiin selän takana ja puhuttiin p*skaa. Sekin vaikutti, kun en ollut aviossa ja äiti kuten suurin osa muista. Mammat eivät hyväksy itsenäistä naista. Mutta pää pystyyn nyt, ja pois sieltä! Niitä noita-akkoja ja juoruämmiä ei voi voittaa. Hyi helvetti.
Kannattaa vaihtaa paikkaa, jos vain mahdollista. Oletko töissä kaupungilla? Voisiko sinne ilmoittaa halustaan vaihtaa paikkaa? Ja laita kaikkia hakemuksia esim. yksityisiin päiväkoteihin, vaikka ei olisi ilmoitettu avoimista paikoista.
Työn takia ei pidä menettää terveyttään. Varmasti olet hyvä työntekijä. Sitä ei kannata epäillä. Toiset vaan ovat sellaisia, että haluavat aiheuttaa pahaa mieltä muille ja alistaa. Kenties heillä itsellään on ongelmia, joiden takia pitää nostaa itseään muiden yläpuolelle.
Itse olen sijaisena ruokapalvelussa. Sijaistan mm. päiväkodeissa. Valitettavasti kohtaan työssäni myös ilkeitä ja valittavia tarhantätejä. Onneksi saan olla enimmäkseen yksin, mutta ilkeät jutut satuttavat silti. Otan niin herkästi kaiken. Tulee sellainen olo, että ei osaa mitään. Valitettavasti myös isommissa keittiöissä on joissain paikoissa inhottavia ja ilkeitä työntekijöitä. Liekö tämä sitten naisvaltaisten alojen kirous. Ja jos vielä satut olemaan muiden mielestä "alempiarvoinen" yhteisössä eli sijainen, opiskelija tai harjoittelija, niin varmasti saat kaiken niskaasi.
Toivottavasti löydät paremman työpaikan. Työn takia kenenkään ei pidä menettää terveyttään. Koita ajatella, että inhottavassa paikassa ei tarvitse olla ikuisesti. Varmasti löydät uuden paikan. Ja olisiko mahdollista ajatella väliajaksi muun alan töitä, jos ei heti löydy päiväkodista työtä?
Ota yhteys luottamusmieheen, jos ei onnistu niin liittoon. Aivan varmasti asiaan puututaan sen jälkeen. Tuollaista ei tarvitse sietää. Se on vaan niin, että monta vuotta alalla olleet eivät siedä nuorien osaamista tai että ovat jossain parempia kuin he. Niin sitten hypitään silmille ja ollaan kateellisia. Kertakaikkiaan mitä pelleilyä. Ja oman lisän tuo vielä se, että valitettavasti kun työpaikka on akkoja täynnä niin näitä ongelmia syntyy.
Oliko tuo mielestäsi asiallista?
Suomessa vallitsee todellakin puuttumattomuuden ja rankaisemattomuuden kulttuuri, joka pitäisi nostaa kissana pöydälle. Siis oikeisiin asioihin ei millään haluttaisi ja uskallettaisi puuttua ennen kuin saadaan kunnon ihmisuhrit. Jarrumiehiä ja -naisia on joka askeleella, se kyllä osataan. Puututaan ja "rangaistaan" kyllä mitättömistä ja tekemällä tehdyistä asioista (usein myös pelkkää kiusaamista), jotta peitettäisiin se, että tositilanteessa vellit on jo valmiiksi puntissa. Kaikki pelkkää nössöjen pörhistelyä. Aina vääryyden puolella, jotta oma nahka säästyisi. Kun luonteenlaadusta on kyse, niin vaikeaksihan se tehdään puuttua asiaan ja osoittaa syyllisiä. Kun asiasta puhutaan medioissa yhä enemmän, sekin auttanee tulevaisuudessa. Oikeastihan nämä (ilkeät, luonnehäiriöiset) ihmiset tarvitsisivat erityistoimenpiteitä ja useimmiten siirron pois työtehtävistä, mutta heidät päästetään vielä tavallistakin helpommalla selvitystilanteissa. Tässä kohtaa sääli on sairautta ja osa ongelmaa.
Kannattaa koetella näitä heikkoja lenkkejä useammin kuin kerran, niitä on lopultakin helppo pelotella, kun varoittaa että asia viedään eteenpäin tästäkin laiminlyönnistä raportoiden.