Uskottomuutta positiivisesti?

Samaa mieltä! Nimimerkkisi kuitenkin paljastaa että olet mies. Kuten minäkin. Irtopanot rules!

On vaikea lukea sun toivomallasi tavalla tuota sun tekstiäsi, joka vilisee normisyyllistämisen sanastoa: pettää, uskoton, jäädä kiinni, lipsahtaa...
Samaan syssyyn sitten kutsut itseäsi kepeästi vaan "iloittelijaksi".
Ei oikein vakuuta.

Tekstisi perusteella vaikutat aika nuorelta ja vähän naiviltakin vielä. Ja kai sun perisuhteesi eivät sitten ole toimineet koskaan pidemmän aikaa "hyvin" eli molempia osapuolia tyydyttävästi kaikenkaikkiaan, koska niitä suhteita kuuluu olevan takanasi jo monta.

Syitä ja selityksiä siihen, että hakee seksuaalista huomiota ja nautintoa parisuhteensa ulkopuolelta, on takuulla yhtä monta kuin on ihmistäkin, silti samaa iloittelun oikeutta harva iloittelija haluaisi antaa puolisolleen. Syynä siihen on ihmisen luontainen tarve saada omistaa, olla turvassa, olla hyväksytty, jne.

Sinut voisi tehdä rehellisellä tavalla onnelliseksi ns. avoin suhde, jossa sun ei tarvitse enää selitellä itsellesikään valintojasi tuolla syyllisyyden / syytöksen luterilaisella terminologialla.
Työ on vain löytää samanhenkinen kumppani, sekä itsestäkin se laajemman välittämisen tila, joka ei käsitä minkäänlaista mustasukkaisuutta. Se vaatii sen luokan rehellisyytta ennen kaikkea itselleen, että siihen harva ihminen kykenee.

Ei siis välttämättä ollenkaan niin helppo juttu kuin ehkä luulisi, mutta itsensä kannattaa aina haastaa, ja sitä, todellista itsesi ja asenteidesi haastamista kohti sunkin kannattaisi jo pyrkiä. Muussa tapauksessa se näennäinen "iloittelu" alkaa pian kääntyä sua itseäsi vastaan, ja se voi tehdä sitten jo pysyvää jälkeä sun itsetuntoosikin.

Kiitos valaisevasta analyysistäsi "näennäisesti happy". En kylläkään pyytänyt analyysejä, jottei itse kysymäni asia lähde rönsyilemään näihin vatvomisjuttuihin :)
Mutta eipä tuo haitanne.
Niin, olen 47-vuotias jo ja aika paljon siis takana elämää ja suhteita.Korjaus vain tuohon aavistelemaasi ikään.

Ap:lle: Mikä ettei, anna palaa vaan jos tekee sinut onnelliseksi. En kuitenkaan ihan usko - et varmaankaan ole käynyt missään omantunnon ohitusleikkauksessa. Aina jää vähän kaivelemaan ja hiertämään...."Näennäisesti happy" oli siinä oikeassa, että harva antaisi ja soisi puolisolle samaa oikeutta iloitteluun. Antaisitko sinä? Ja olisit edelleen tyytyväinen iloittelija...?

En tuomitse. Seikkailuja kokenut ja niistä hyvin hiljaa. Ei kuitenkaan ole minun juttuni. Ei koskaan enää.

Hyi että mitä toimintaa

Noin minunkin viimeinen ex varmasti ajateli, mutta toi sitten suhteeseen klamudian . Heitin pihalle, miksi olisin suhteessa ihmiseen joka vaarantaa minunkin terveyteni?Tallaiset pettävät ihmiset pyörii vain sen oman napansa ympärillä. Miksei sitten jos haluaa vaihtelua niin ehdota esim. parinvaihtoa silloin riski otetaan yhdessä avoimesti eikä toisen seläntakana.

Löytyyhän meitä. Samalla periaatteella mennään, vieraisiin vain kun äärimmäinen houkutus ja pomminvarma salassapito kohtaavat. Kumi aina käytössä. Olen nainen, 39 vuotta, lapsia on ja naimisissa vuosikausia nyt. Ja kyllä, mieheni voi myös iloitella. Olen vain pyytänyt, ettei kerro minulle. Kumin käyttö itsestäänselvyys tervejärkisille ihmisille...

Yleisellä keskustelupalstalla ei sun haluumisella "oikeasta " tavasta keskustella uskottomuudesta ole merkitystä. Joten tyydyn toteamaan että aika huono keskustelualoitus, jossa aloittaja ensin haluaa määrittää mitä ei halua kuulla. Enhalua enhalua....

Onko se sitten tyypillinen ilmiö uskottomalle luonteelle?? Ettei haluakaan kuulla kuin omaa "totuuttaan"??

Joku tietävä jossain sanoi että tyypillinen alkoholisti tahtoo kerta toisensa jälkeen kuulla läheisiltään, että hän kaikesta surkeudestaan huolimatta on "pohjimmiltaan kunnon ihminen". Tämän kuultuaan hän saa taas voimia jatkaa ryyppäämistä, sillä ei hän kestäisi oikeasti kuulla totuutta itsestään.

Olin ulkomailla messumatkalla ja työporukalla iltajuhlissa, kun eräs toinen ulkomaalainen messuvieras toisesta porukasta alkoi lähennellä. Olisi ollut helppo mennä peliin mukaan, mies oli suihkunraikas, hyvännäköinen, nuori ja seksikäs. Meitä yhdisti sama ala ja juttu luisti. Kukaan ei olisi koskaan saanut tietää. Paitsi minä itse. Ja siinä tuli se raja vastaan.

Lähdin kahden työkaverini kanssa juhlista pois ja hotelliin nukkumaan, mies seurasi ulos ja veti hellästi syliin. Minä vetäydyin heti pois, alkoi inhottaa. En siis tehnyt mitään muuta fyysistä kuin että annoin yllättää itseni ja siten miehen vetää itseni syliinsä pariksi sekunniksi, mutta itseinhoni oli silti kaamea. Oli monta päivää kuvottava olo ja ajattelin, että en ikimaailmassa sietäisi itseäni, jos olisin oikeasti pettänyt. Työkaverini näkivät välikohtauksen ja yrittivät huolestuineina lohduttaa, että minä en tehnyt mitään väärää, eikä mitään tapahtunut, se mies vain tuli ja yllätti. He näkivät ilmeestäni, että voin pahoin, vähän heistä oli kuulemma herttaistakin, että otin pelkän halauksen niin vakavasti.

Minä en siis pystyisi tuohon kepeään ilotteluun. Pelkkä ajatuskin oksettaa. Ja minä sentään sinkkuna olin aikamoinen kevytkenkä ja nautin täyisillä tällaisista lyhyistä suhteista. Jokin vain napsahtaa päässäni silloin kun olen parisuhteessa, uskottomuus ei kerta kaikkiaan vain onnistu.

Ei toisen PETTÄMISESSÄ ole mitään posiitivista. Se on vain ja yksinomaan itsekästä, ja rakkaudettomuutta sitä toista osapuolta kohtaan.

On eri asia, jos ollaan sovittu ja tietoisia siitä, että toinen tai molemmat suhteessa saavat hakea seksiä myös suhteen ulkopuolelta. Pettämistä se on vain, jos sen tekee toiselta salassa, ja silloin se on yhtä väärin kun muutkin toiselta salassa tehtävät jutut, kuten esimerkiksi yhteisen säästötilin käyttämistä omaan uhkapelaamiseen.

Kysytkö tosissasi? Tiedät varmasti että samanlailla ajattelivia on satoja ja siksi minä ihmettelen vain miksi te ette ole yhdessä samoilla arvoajatteluilla? Miksi mennä suhteeseen sellaisen kanssa joka ei ole samaa mieltä ja jota täytyy pettää? Voisihan sitä löyhäillä ihan pettämättäkin ihan molemmat?

Pettäminen, petos, valehtelu, ei arvosta puolisoaan....löytyykö ihmisiä, jotka eivät pidä noita pahana asiana!?


Mitä sinä nyt oikein kysyt?

Kysymyksesi kuullostaa siltä kuin kysyisit, että "onko seksi kivaa silloin tällöin uuden ihmisen kanssa", mutta täytyy olla hyvin itsekäs ja vähän tyhmä ihminen, jos ei ymmärrä milloin se on samalla toisen luotamuksen röyhkeä pettäminen, petos pahimmasta päästä. Piittaamattmuutta toisen ihmisen tunteista ja arvostuksesta. Se on aivan yhdentekevää aikooko jäädä kiinni vain ei. Teko osoittaa sellaista toisen ihmisen arvostamisen puutetta, että sitä ei voi mitenkään ajatella "positiivikseksi".

Olet itsekäs ja piittaamaton hedonisti, joka hakee keinokivaa huonon itsetunnon ja kyvyttömyyden paikkaamiseksi. Kun näen tuolla tavoin ajattelevan ihmisen pettävän, niin olen ensimmäinen joka hänet käräyttää. Sinutkin käräytetään, usko pois. Olet ällöttävä epäihminen.

Suvaitsisitko miehesikin käyvän vieraissa itsesi tapaan? Jos se on mielestäsi OK, niin sano hänelle, että hän on vapaa harrastamaan seksiä muidenkin kuin sinun kanssasi.

Jos taas se ei ole mielestäsi OK, olet tekopyhä ja itsekäs ihminen.

Mulla on ns. yksiavioinen parisuhde (ainakin tietääkseni :) ,mutta sisimmässäni olen vähän samanlainen kuin aloittaja. Koen että jokaisen ihmisen elämä on hänen omansa, se mitä tekee ei kuulu kenellekään. En tunne itse mitään omistamisenhalua toista ihmistä kohtaan, eli toisin sanoen mieheni olisi vapaa tuntemaan samoin kuin minä. Tiedän, että niin ei kuitenkaan ole, joten asiaa on turhaa ottaa esille. En myöskään halua loukata miestäni, joten elelen hänelle uskollisena ja ainakin toistaiseksi homma on toiminut.

Näkeehän sen, että suurelle osalle ihmisiä yksiavioisuus ei sovi, kun pettämistä on niin paljon. Älytöntä väkisin pakottaa itsensä sopimattomaan muottiin.

Kun pettäminen on kerta niin luonnollista niin miksei sitä voi tehdä julkisesti? Ei ole pelkoa kiinni jäännistä ja sen seurauksista. Voi kumppankin päättää haluaako elää sellaisessa suhteessa.
Uskottomuus ei ole paha asia kun toinenkin tietää siitä. Vai menettääkö asia hohdon jos siinä ei ole sitä pientä salaisuutta.

Tuossa on pieni ristiriita siinä, että ei pidä uskottomuutta pahana asiana, mutta silti varmistaa ettei jää kiinni. Eli aloittajan puolison mielestä pettäminen siis on paha asia.

Jos suhde on ns. vapaa, niin siloin voi puhua molemminpuolisesta sivusuhteilusta. Se tilanne olisi positiivinen. Mutta toisaalta silloin ei enää voi puhua salailusta ja pettämisestä, jos on selvät pelisäännöt ja sivusuhteilu on yhteisellä sopimuksella sallittua. En tiedä miksi aloittaja on eksynyt suhteeseen ihmisen kanssa jolla on täysin eri arvot, mutta sellaista sattuu.

Aloittajan kirjoituksesta tulee mieleen, että tuolle ihmiselle ei ole tapahtunut elämässään mitään maan pinnalle palauttavia traagisia kohtaloniskuja ja lisäksi arki on tavattoman tylsää ja haasteetonta. Olen todennut sellaisten monotonisen tylsää elämää viettävien tylsien arki-ihmisten pettävän ihan vain tuodakseen elämäänsä kipinää ja jännitystä. Myös itsetunnon kanssa on ongelmia, pönkitystä tarvitaan jatkuvalla syötöllä eri tahoilta. Kun yksi taho tuntee tylsän totuuden, niin on aika vaihtaa yleisöä.

Turha yrittääkään saada toisia mukaan sun löyhään moraaliisi hyväksymään tekosi. Olet ällöttävä!