Ei millään pahalla, mutta nyt on aivan pakko kysyä; mikä ihme siinä on niin vaikeaa uskoa, että nuorella ihmiselläkin voi olla todella pahoja kipuja!?
Toimin tässä nyt itse esimerkkinä. Selkä-, hartia- ja niskakipuni, ja niistä johtuvat päänsäryt, alkoivat jo viisi vuotta sitten (olen nyt 20). Mummuni ei voinut _millään_ uskoa, että minulla on ihan oikeasti todella pahoja kipuja noilla alueilla. Kuulin aina vain: "ei noin nuorella pitäisi vielä mitään tuollaisia olla". No ihan kun olisin sen itse päättänyt että "nyt sattuu"!
Nyt tässä vähän yli vuosi sitten, vasen polveni alkoi todella pahasti temppuilemaan ja oli aikalailla turvonnutkin pitkän aikaa. En kuitenkaan jaksanut mennä siitä lääkärissä käymään, mutta vaiva on edelleen jatkunut. En esimerkiksi pysty seisomaan vähääkään aikaa, ilman että polvi alkaisi särkeä.. Vanhempi miesopettaja koulussa ei voinut tajuta, ettei nuori ihminen pysty puolta tuntia kauemmin seisomaan!
Lääkärissä kävin kylläkin niskahartiaselkä kivuistani, mutta muutaman kerran jälkeen (joista maksoin turhaan) en jaksanut enää käydä, koska lääkäri sanoi vain: "jatka buranan syömistä"! Eikä hänkään meinannut kirveelläkään uskoa että minuun oikeasti sattuu _joka päivä_. Kävin myös fysioterapiassa, hoitaja antoi vain muutaman venyttelyohjeen, jotka eivät auttaneet vaikka teen niitä edelleen... Ei kyllä auta mikään muukaan; ei burana, ei geelit, ei muotoillut tyynyt, ei lämpö, ei hieronta, nothing.
Ja tässä nykyisessä koulussa missä olen, on jo varhaiseläkkeellä oleva naisopettaja, joka vain naurahti, kun sanoin "ole kiltti äläkä avaa ikkunaa, hartiat ja niskani menevät jumiin kun alkaa vetää". Se oli todella loukkaavaa, kärsin koko loppupäivän siinä sitten järkyttävästä kivusta ja päänsärystä.
Kertokaa minulle, miksi suurin osa teistä vanhemmista ihmisistä ei suostu ymmärtämään, että nuorellakin voi olla kipuja?
Toimin tässä nyt itse esimerkkinä. Selkä-, hartia- ja niskakipuni, ja niistä johtuvat päänsäryt, alkoivat jo viisi vuotta sitten (olen nyt 20). Mummuni ei voinut _millään_ uskoa, että minulla on ihan oikeasti todella pahoja kipuja noilla alueilla. Kuulin aina vain: "ei noin nuorella pitäisi vielä mitään tuollaisia olla". No ihan kun olisin sen itse päättänyt että "nyt sattuu"!
Nyt tässä vähän yli vuosi sitten, vasen polveni alkoi todella pahasti temppuilemaan ja oli aikalailla turvonnutkin pitkän aikaa. En kuitenkaan jaksanut mennä siitä lääkärissä käymään, mutta vaiva on edelleen jatkunut. En esimerkiksi pysty seisomaan vähääkään aikaa, ilman että polvi alkaisi särkeä.. Vanhempi miesopettaja koulussa ei voinut tajuta, ettei nuori ihminen pysty puolta tuntia kauemmin seisomaan!
Lääkärissä kävin kylläkin niskahartiaselkä kivuistani, mutta muutaman kerran jälkeen (joista maksoin turhaan) en jaksanut enää käydä, koska lääkäri sanoi vain: "jatka buranan syömistä"! Eikä hänkään meinannut kirveelläkään uskoa että minuun oikeasti sattuu _joka päivä_. Kävin myös fysioterapiassa, hoitaja antoi vain muutaman venyttelyohjeen, jotka eivät auttaneet vaikka teen niitä edelleen... Ei kyllä auta mikään muukaan; ei burana, ei geelit, ei muotoillut tyynyt, ei lämpö, ei hieronta, nothing.
Ja tässä nykyisessä koulussa missä olen, on jo varhaiseläkkeellä oleva naisopettaja, joka vain naurahti, kun sanoin "ole kiltti äläkä avaa ikkunaa, hartiat ja niskani menevät jumiin kun alkaa vetää". Se oli todella loukkaavaa, kärsin koko loppupäivän siinä sitten järkyttävästä kivusta ja päänsärystä.
Kertokaa minulle, miksi suurin osa teistä vanhemmista ihmisistä ei suostu ymmärtämään, että nuorellakin voi olla kipuja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihminen on vain niin lyhytnäköinen ja -muistinen. Ei muista, että on niitä nuorenakin ollut kipuja ja jos ei ole ollut, niin kivessä kipeä kuin toisesessa. On vaikea samaistua toisen kokemuksiin.
Uskon, että kipu ja sairaus eivät ole iäsät kiinni. Kun ikää tulee, elimistö rapistuu, tulee vammoja, tapaturmia ja kivut ja kolotukset ovat yhä todennäköisempiä kuin nuorena. Se on vain luonnonlaki.