En ymmärrä miten joku voi väittää olevansa vapaaehtoisesti sinkku. Ihminen kaipaa toiselta hellyyttä. Sinkkuna sitä ei saa. Voihan tietenkin ostaa koiran ja silitellä sitä, mutta ei sitä voi verrata ihmiseen.
Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.
Täytyy olla aika kylmä tapaus jos ei edes kaipaa toisen läheisyyttä vaan oikeasti haluaa olla yksin.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Näin on, siksi silittelen aina sisarusteni koiria loputtomasti. Eihän se ihmiskosketusta korvaa, mutta joku elävä olento kuitenkin.
Siinä Ylen sinkkuutta käsitelleessä ohjelmassa mikä tuli viime viikolla taisi kaikilla niillä "en tarvitse miestä" sinkuilla olla koira.
Voi niitä silitteliöitä olla vaikka montakin, mutta ei silti tarvi aloittaa parisuhdetta ja muuttaa saman katon alle. Sitä on mun mielestä sinkkuudesta aidosti nauttiminen.
Siitäkin oon jossain jonkun tutkimuksen nähnyt miten paljon toisen ihmisen kosketuksella on merkitystä. Ja kyllähän ne henkiseen puoleen vaikuttavat jutut on aika isoja. Varmasti jos on pitkän aikaa ilman kosketusta, muuttuu persoona. En usko yhtään näitä vapaaehtoisesti sinkkuja. Ellei sitten ole jotain neurologista takana..
Mutta silti tuntuu julkisesti olevan hyvin vaikeaa myöntää, että esim. pitkittynyt puute (kosketus, seksi, toisen kehon lämpö jne jne) aiheuttaisi ihmiselle mitään sen kummempaa. Ei voi tulla mitään depressiota, ei aggressiota, ei lohduttomuutta. Että jos ei näitä asioita ole, niin ei se oikeastaan mitään. Pikkujuttu.
Mutta silti tuntuu julkisesti olevan hyvin vaikeaa myöntää, että esim. pitkittynyt puute (kosketus, seksi, toisen kehon lämpö jne jne) aiheuttaisi ihmiselle mitään sen kummempaa. Ei voi tulla mitään depressiota, ei aggressiota, ei lohduttomuutta. Että jos ei näitä asioita ole, niin ei se oikeastaan mitään. Pikkujuttu."
Eihän se ole niin pahaa jos ei ole koskaan kokenut niitä edes yhden yön verran. Mutta kun olet saanut kokea toisen kehon lämpöä, kosketusta ja seksiä edes sen yhden yön ymmärrät miten tärkeitä ne ovat ja rupeat kaipaaman niitä eikä enää olekaan niin mukava nukkua yksin kylmässä sängyssä.
Sanotaanko vaikka näin, että en panisi pahakseni, jos vierelläni olisi joku, joka hellisi ja jota helliä. Tosin tiedostan, etten tarvitse ketään, koska en kuole tai edes millään tasolla ikävysty, vaikka en saisi koskaan haluamaani. Siksipä minun on aivan yhtä hyvä olla näin sinkkunakin ja yksin. Mitä ikävää tässä kaikessa nyt muka on?
Komppaan!
diippiä settiä....
Ei siinä sulle olekkaan mitään ikävää jos kerran se on vapaaehtoinen valinta. Sellaiselle jolle se ei ole, niin se on vähän kovempi paikka.
Kaikille se on vapaaehtoinen valinta, kun vain lakkaa samaistumasta mieleen hyväksyy tämän hetken.
Toden sanoakseni en kestäisi varmasti tuntia kauempaa aparaatin hellittelyssä, jos samalla joutuisi kuuntelemaan, kun se jauhaisi tuota kuolemattomuuttaan ja yltiöpositiivisuuttaan korvaani...tulisin hulluksi...."kiva että olet siinä, mutta vaikka et olisikaan, niin minun on silti ihan yhtä hyvä olla ilman sinuakin" jessus Appis...!!
Tuskin minä muuten hellittylyn keskellä muistuttaisin asiasta, paitsi silloin, jos hellittelyn kohteena oleva on allapäin tai stressaantunut, koska hän on samaistunut mieleensä eikä ole vielä oivaltanut sitä perimmäistä sanomaa, jota olen täällä kertoillut.
Että osaat tuon..:I Silmissäni näen kauhukuvan, jossa silität päätäni ja kysyt, että olenko stressaantunut ja ahdistunut ja en uskaltaisi vastata, koska alkaisit lohduttamisen sijaa luennoimaan mielen samaistumisesta ja sen jälkeen oivaltaisin olevani jo kurkussasi kiinni ;))
Mutta jos ahdistus ei näkyisi päältä päin, en tietenkään kysyisi. Sinulla olisi kaksi vaihtoehtoa sille, että et näyttäisi ahdistustasi, jos se sinulla olisi: tekohymy tai mieleen samaistumattomuus. Tosin, jos valitset tekohymyn, sinulla on huomattavasti suurempi riski jäädä kiinni ahdistuksestasi, jolloin minä tietenkin paijaan ja lohdutan sinua sanomalla ne kaikkein lohduttavimmat taikasanat: "Älä samaistu mieleesi."
Ei, sinun kannattaa silittää vain rintakarvojasi ja sanoa niille nuo sanat.
Tottakai minä sanonkin ne sanat ennemmin niille kuin sinun mirrillesi. En sitä paitsi edes ole muutenkaan moniavioinen, joten tyydyn ennemmin satoriini. Satorini hellii minua enemmän kuin sinä pystyisit koskaan hellimään minua. Että tiedä se.
En todellakaan pystyisi siihen mihin satorisi pystyy, annetaan hänen tosiaan hoitaa sinun turkkiasi, silittää karvojasi ja hokea sinulle sitä rakkauden mantraasi. Minä jään odottelemaan sitä komeaa oivallustani.
Minulla ja satorilla oli häät kolme kuukautta sitten. Missäs sinun oivalluksesi viipyy? Onko hän vielä nyhjöttämässä jossakin peräkammarin nurkassa, vai missä tämä sinun komea ritarisi piileksii?
En ole päässyt edes halaamaan naista moniin vuosiin. Olenn iin ruma että naiset ei halua mitään.
No eiköhän se läheisyyden tarve ole myös hyvä tunnistaa niin alkaa enemmän katselemaan josko se kumppani löytyisi jostain.. Eli toisinsanoen eihän mitään ikinä tapahdu jos ei ole sellaisessa tilanteessa että se itseään ärsyttää ja haluaa muutosta. Noille jotka totuttelevat ja pyrkivät tunnottomuuden tilaan on suurempi todennäköisyys jäädä siihen. Itse en ainakaan sitä haluaisi! eikä tunnu mitenkään luonnolliselta. Ne jotka ovat tuota kokemusta kokonaan vailla ei heillä myöskään mielestäni ole mitään ongelmaa. Kaikkihan on joskus lähtenyt nollasta, ja vaan siitä halusta kokea..
"läheisyyden tarve"
Kuinka monta kertaa pitää sanoa, että kyseessä on ainoastaan hallitsevan mielen kehittämä Himo, eikä mikään tarve. Onhan tämä ihan maalaisjärkeäkin, kun sanotaan, että todellisen tarpeen puutteeseen kuolee, mutta himon kohteen puutteeseen ei.
Kuinka monta kertaa sinulle pitää sanoa, että läheisyyden tarve on TARVE. Se ei ole mikään HIMO. Osaa nyt jo erottaa himo/halu ja tarve toisistaan.
Tarpeen ihmiselle määrittelee aina se, mikä hänen hyvinvoinnilleen on se tärkein juttu. Läheisyyden/rakkauden puute sairastuttaa ja siitä seuraa epäsuora kuolema. Ihmisen henkisen hyvinvoinnin kannalta läheisyyden kokeminen on ennenkaikkea TARVE.
Jos nyt et ala ymmärtämään niin,..niin...joo..nyt menen ulos.--siellä alkoi paistamaan arska.
Koittaisit itse tajuta, että tarpeen puutteeseen kuolee, mutta halun kohteen puuttumiseen ei, eikä se puuttuminen myöskään vähennä tyyneyttä ja tyytyväisyyttä elämässäsi. Ulkoisen läheisyyden ja rakkauden puute ei sairastuta ketään, vaan kyse on aina ihmisen mielestä, joka kuvittelee tuollaista. Ihmisen mieli tässä on sairastunut, ei mikään muu. Oivalluksen kautta huomataan, että tuollaisten ulkoisen asioiden, kuten läheisyyden, puuttuminen elämästä ei laske hyvinvointia, vaan ainoastaan mieleen samaistuminen on niin tehnyt.
"No eiköhän se läheisyyden tarve ole myös hyvä tunnistaa niin alkaa enemmän katselemaan josko se kumppani löytyisi jostain.."
Kyllä minä olen katsellut ihan liikaa. Olen käynyt paljon baareissa ja festareilla ja tapahtuissa ja vaikka missä. Suomi naiset ei vaan halua että joku rumilus niitä lähestyy joten eipä tässä voi mitään tehdä. Olen pyytänyt naisia tanssimaan mutta aika tylysti on pakit tullut aina.
Ulkomailla on paljon parempia naisia. Olin portugalissa kerran lomalla ja naiset siellä lähti heti tanssimaan. oltiin jossain rantabaarissa nin naiset tuli juttelee ja itsekkin pyysivät tanssimaan. Jos oisin rikas niin muuttaisin ulkomaille oitis.
Naisena saa hellyyttä aina kun haluaa, sinkkunakin.
Jos on elänyt keski-ikään asti ilman parisuhdetta niin sitten on jo liian myöhäistä. Siinä iässä ei pysty enää vastaanottamaan hellyyttä koska ei ole siihen tottunut.
Mistä olet tuohon johtopäätökseen tullut? Itse uskon, että ihminen kykenee mihin vain, jos haluaa. Läheisyys on tärkeää kaikille ja varsinkin niille, jotka ovat siitä pitkään paitsi jääneet. Onnea kumppanin löytymiseen kaikille yksinäisille ja varsinkin niille, jotka ovat sitä kauan etsineet.
Minun maalaisjärkeni ei kyllä sano että asiat joita elämääni haluan ovat vain turhia maallisia hyödykkeitä joihin tulisi suhtautua täysin nollasti/neutraalisti. Ymmärrän kyllä että jos hakee henkistä onnellisuuden tilaa niin se lähtee itsestä ja siitä että on täysin tyytyväinen/hyväksyvä vallitsevaan ympäristöön ja noh, kliseisesti sanottuna rakastaa itseään ja tuntee rauhan.
Mutta tämän lisäksi, kun siis lähtökohdat on hyvin balanssissa, on tarkoitus elää tätä elämää. Tarpeiden tyydytys motivoi elämään. Ja sitä tarvitaan siksi että normaali ihminen haluaa kokea ja tuntea asioita vaikka olisikin jo saavuttavat hyvän olon tunteen. Ihmisen perustarpeet ruuan ja muun hyvinvoinnin lisäksi ovat esimerkiksi työ ja siitä tulevat palkitsevat tunteet, palkkana, ylennyksenä, sosiaalisina onnistumisina ym. Työn lisäksi tärkeää on sosiaaliset suhteet työn ulkopuolella, kanssakäyminen ihmisten ja ystävien kanssa ja tärkeimpänä parisuhde. Kaikki nämä asiat motivoivat elämässä ja ovat tavoittelemisen arvoisia. Miksi siis pitäisi kieltää että tarvitsemme näitä asioita jotka rikastuttavat elämää.
En sanonut myöskään, että asiat, joita ihminen haluaa elämäänsä, olisivat turhia. Eivät ole tarpeita, eivät turhia. Vain halujen kohteita, joita saa tavoitella, jos haluaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Ihmisellä ovat perustarpeina hengittäminen, syöminen, juominen, kuseminen, paskantaminen ja nukkuminen. Kaikki muut, kuten herkullinen pakastepizza, laulajan ura tai vaimo eivät ole tarpeita. En ole kuitenkaan sanonut niitä turhiksikaan. Ne ovat halujen kohteita. Niitä saa tavoitella, jos haluaa. Jos jokin ylimääräinen asia ei toteudu, on kaikki silti hyvin.
Vanha klisee: Maailmassa vain puutarhanhoito on tärkeää, eikä sekään niin tärkeää ole.
No jos et näe niitä tarpeina, niin mikä sitten motivoi sinua elämässä. Pelkkä yksin löydetty rauha ja sen ylläpito? kyllä sitä pitemmällekin rahkeet varmaan riittäisi...
Minä näen ne halujen kohteina. Toki niitä Voi ja Saa tavoitella, kyllähän minä itsekin haluan erinäisiä asioita ja toimin niiden saavuttamiseksi, mutta ne eivät ole tarpeita. Siten on paljon helpompi myöskin toimia kun ei ole "mitä jos"-paineita.
Noh, asiat voi sisäistää mieleisikseen mutta halussakin on kyse jonkun tarpeen tyydyttymisestä, seksi, syöminen, sosiaalisuus. Ihminen haluaa tehdä töitä koska tarvitsee rahaa. Samoin on halu hakeutua ihmisten läheisyyteen koska yksinäisyys synnyttää tarpeen kontakteille. Se on tarve koska ihminen ei selviä psyykkisesti jos on ikuisesti yksin. Se että haluaa jotain, tarkoittaa että päässä on syntynyt tarve sille.
On kyse halun tyydyttämisestä, ei tarpeen, mikäli kyseessä on asia, jonka puutteeseen ei kuole. Jos hengittää, on kyse tarpeen tyydyttämisestä. Aikuinen ihminen voi olla yksin ja ilman muilta saatavaa seksiä eikä se tee mitään oivaltaneen ihmisen psyykkeelle. Itse asiassa se ei ole koskaan tehnytkään, vaan ihmismieli. Ja jos hän haluaa niitä, hän haluaa niitä ja silloin pyrkii tyydyttämään halujaan.
no miten sen nyt ottaa, "haluan" olla yksin mutta onhan minulla samat läheisyydenkaipuut kuin muillakin. Yksin "haluan" olla vain siitä syystä koska ei koskaan ole naisten kanssa tullut niin puuhailtua ja koen olevani jo niin vanha että turha enää turhauttaa ketään emäntää kokemattomuudellani. Lisäksi itsetuntoni on nolla ja persoonaltani olen aika introvertti niin jutut tuppaa kuivumaan kasaan aika pian eikä ne naisetkaan näytä viitsivän juuri panostaa keskustelun ylläpitoon. Jos mies ei osaa pälättää ja naurattaa naista välittömästi niin sehän on tylsä eikä siihen kannata panostaa.
Kaverimiehenä tuota hellyttäkin voisi jonkin verran saada.
Itse kävin äsken parturissa ja parturina oli hoikka 7/10 nainen, tuntui hyvältä tuollainen lyhytkin läheisyys, voi vaan kuvitella miltä tuntuisi oman tyttöystävän kosketus jos sellainen olisi.
Sama täällä. Kävin hiuksia laitattamassa naiskampaajalla ja olen itsekin nainen. En ole lesbo. Kun se kosketteli minun hiuksia niin tuntui käsittämättömän hyvältä. Niin harvinaista kosketus on.
Onko aparaatti = lifemocker ? :D Samanlaista tekstiä.
Itse aiheeseen, jokainen kaipaa läheisyyttä/hellyyttä, se on selvä asia. Ellei ole kasvanut hyljättynä erakkona, harva kuitenkaan on.
Se tunne kun ei ole koskaan edes halannut naista elämänsä aikana. On se elämä kovaa Suomessa aidosti rumilla miehillä :-(
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Mazlow's_Hierarchy_of_Needs.svg
Tuossa Maslowin laatima ihmisen tarvehierarkia, josta ilmenee, että hyvin voidakseen ihminen tarvitsee myös läheisyyttä ja rakkautta. Ilman noita perustarpeita ihminen voi jopa kuolla. Ei ole siis kyse mistään himosta tai halusta, vaan tarpeesta.
Täh? Eikö se heliumpallo ole vieläkään uponnut kohdallasi? No, saamasi pitää.
Ihmiset eivät usein tule muistaneeksi, että Maslow oli ennen muuta humanistinen psykologi eikä hän välttämättä pohjannut kovin vankasti tutkimusnäyttöön. Viktor Frankl, eräs Auschwitzista selvinnyt, koki omakohtaisesti useimpien inhimillisten "tarpeiden" turhuuden.
"Seksi ei ole perustarve samalla tavalla kuin happi, vesi tai ruoka. Lukemattomat ihmiset elävät koko elämänsä ilman seksiä mutta yksikään ei ole pystynyt elämään ilman vettä tai ruokaa. Ja sooloseksi on todellakin seksiä."
Ja jos sitä toista ihmistä ei ole, niin silloin on mahdollista käyttää oman käden oikeutta, joka on lueteltavissa seksiksi. Kyseessä on itsetyydytys eli turvaseksi, joka siis on seksin muoto sekin. Seksin määritelmänä voidaan pitää aktia, joka tuottaa sukupuolista nautintoa. Seksuaalinen kanssakäyminen ei välttämättä rajoitu toisen henkilön kehoon. Ja toiselta ihmiseltä saama läheisyys ja huomio eivät ole mitenkään tärkeitä mielen kannalta. Se on kuvittelua. Ehdollistunut ja ohjelmoitu mieli ainoastaan kuvittelee, että sellaiset ulkoiset seikat olisivat tärkeitä. Ilman niitä voi ihminen aivan hyvin säilyttää sisäisen mielenrauhansa. Todellinen ja pysyvä rakkaus tulee ihmisen sisimmästä, ei ulkoisista asioista tai henkilöistä.
Ihmisten olisi mielenterveydellisesti hyvä oivaltaa, että suurin osa näistä kuvitelluista tarpeista on turhia, koska mieli on ne kehittänyt, poislukien tietenkin syöminen, juominen, kuseminen ja paskantaminen. Tällöin ihmiset voivat vapautua kaikesta ahdistuksesta ja turhamaisuuden tunteesta, kun heillä ei ole kasautuneena mitään ylimääräisiä paineita siitä, toteutuvatko jotkin asiat elämässä vai ei. Herääminen on tie sisäiseen mielenrauhaan. Voi toki edelleen tavoitella erinäisiä asioita, kuten uusia ihmissuhteita, paljon rahaa tai maallista omaisuutta, mutta niiden asioiden tavoittelu lähtee sen oivalluksesta, että niitä ei tarvita, koska ne eivät ole välttämättömiä, eivätkä ne ole onnellisuuden täyttäjiä sinänsä.
Enhän minä kirjoituksessani sanonut seksistä sanaakaan, vaan ihmisen tarpeesta läheisyydelle ja rakkaudelle. Esim. pieni vauva, joka jää ilman kosketusta ja rakkautta, jos ei ihan luole, niin ei ainakaan terveeksi aikuiseksi kasva. Ihminen tarvitsee läheisyyttä ja kosketusta. Elinehto.
typo:... jos ei ihan kuole...
Nyt ei puhuttukaan pienestä vauvasta, vaan meistä fyysisesti aikuisista ihmisistä, joita nuo tarpeet eivät sido. Ja kyllä, copy-pastetin ihan vain varmuuden vuoksi tuohon litaniaan sen seksi-kohdankin, koska ennemmin tai myöhemmin olisit siihen joka tapauksessa vielä palannut.
Joten se siitä.
Erakkoja ja kaltaisiasi "guruja" lukuun ottamatta lähes jokainen saa päivittäin haluamattaankin ainakin jonkinlaisia kosketuksia, mikäli liikkuu ihmisten ilmoilla, käy kaupassa, matkustaa julkisella kulkuneuvolla, käy parturissa/kampaajalla, hierojalla, ravintolassa, ihmistungoksessa jne... Jokainen varmaan ostaa ruokaa kaupasta. Kosketuksiin pääsee/joutuu ainakin siinä tilanteessa, että ottaa maksukuitin vastaan, ja myyjä hipaisee. Sekin on kosketus.
Seksi ei minusta ole mikään perusoikeus, mutta suurimman osan ihmiskuntaa suht helposti saatavissa joko molemminpuolisesta halusta tai rahalla ammattilaisilta, jos ei naama/olemus houkuta vastapuolta siihen malliin, että kukaan suostuisi seksiä harrastamaan. Omalla olemuksella tai rahalla järjestyy tuokin "ongelma".
Eli sittenkö sinun mielestäsi ihminen kuolee, jos sinun kätesi ei jostakin syystä koske myyjän kättä kuittia vastaanotettaessa? Omituinen teoria.
Sanoinko minä muka noin? Vastaus: en sanonut. Sinä vedät ihmeellisiä johtopäätöksiä. Sanoin vain, että luonnostaankin erilaisia kosketuksia tulee päivittäin, ellei ole erakoitunut.
"Viktor Frankl, eräs Auschwitzista selvinnyt, koki omakohtaisesti useimpien inhimillisten "tarpeiden" turhuuden.
"Seksi ei ole perustarve samalla tavalla kuin happi, vesi tai ruoka. Lukemattomat ihmiset elävät koko elämänsä ilman seksiä mutta yksikään ei ole pystynyt elämään ilman vettä tai ruokaa. Ja sooloseksi on todellakin seksiä." "
Ja vielä tuohon lausumaasi palatakseni: Auschwitzissä yksi keino selviytyä, oli hakea tukea ja turvaa muista kanssakärsijöistä.
Mutta jos niitä kanssakärsijöitä ei ole, niin silloin on oivallettava, että omasta sisimmästäänkin saa tukea. Tai itse asiassa oma tuki, paras tuki. Tätä monet eivät vielä ole oivaltaneet.
Se oma tuki ei pitkälle kanna. Se on kuin säkissä sisään kannettava valo.
Tuo ei ole oivalluksen tulosta vaan pakon sanelema juttu. Ellei sinulla ole lähelläsi ketään, niin joudut toki tyytymään omaan seuraasi, mutta ei se oma seura anna sinulle myötätuntoa, empatiaa, huomiota, hellyyttä, eikä lähimmäisen rakkautta, joka juuri on se ihmiselle tärkeä asia.
Yksinäisyyteen tottuu, jos on aina ollut yksin ja erakkoluonne..se on ymmärrettävää, mutta normaali ihminen kaipaa mielipiteiden jakamista toisen ihmisen kanssa, sitä vartenhan sinä ja minäkin täällä olemme. Sinulle ei sittenkään riitä sinä itse, tarvitset meitä muita kokeaksesi olevasi elossa, tulet kuulluksi ja nähdyksi...tässä kysymys on hyväksytyksi tulemisen tarpeesta tai halusta miten vaan sinä sen tahdot tulkita....
mutta näin..
Nyt on aika taas ottaa oikeat käsitteet haltuun. Yksinäisyys ja yksin oleminen ovat eri asioita. Puhu ennemmin yksin olosta, jos haluat ilmaista sitä tilaa, jossa ihminen on yksin. Yksinäisyys taas on ehdollistuneen mielen kehittämä tunnetila, josta pääsee mieleen samaistumattomuudella halutessaan eroon.
Toisilta ihmisiltä saatu huomio, arvostus ja hyväksyntä ovat vain huumeita, ulkoisia seikkoja. Eivät ne voi ravita samalla tavalla ja pysyvästi kuin terve ruoka eli se, että et ole psykologisesti riippuvainen muiden ihmisten läsnäolosta, vaan sinussa on herännyt sisimmässäsi jotakin huomattavasti suurempaa, jossa on jo kaikki tarvittavat ainekset koossa. Kun lakkaa samaistumasta mieleensä ja lakkaa olemasta psykologisesti riippuvainen ulkoisesta huomiosta, arvostuksesta ja hyväksynnästä, löytää todellisen aarteen ja voi säilyttää sisäisen mielenrauhansa kaikissa tilanteissa. Sisimmästä virtaa todellisen ja pysyvän rakkauden lähde yksin ollessakin.
Ainahan voi vähän kaivata mutta jos ei ole omalle hellyydelle kohdetta eikä sitä joka sitä antaisi niin onko se sitten muka kauhean väärin kuolettaa tunteensa jos sitä ei ole tarjolla?
Eihän se väärin ole. Minäkin olen välillä tukahduttanut ne tunteet, mutta sitten ne tulee yhtäkkiä täysillä päälle: näin viime kesänä parin jotka hellästi kosketti toisiaan. Kyllä tuli ahdistunut olo.
Pitää vaan parhaansa mukaa koettaa välttää visuaalisia ärsykkeitä, romanttisia leffoja ja muita mutta oikeassahan tuossa olet että joskus voi yllättää se kaipuu, minulla lähinnä kyllä enemmän v..tusta kuin ahdistusta aiheuttaa. Enpä tiedä, osaako sitä kovin helposti avautuakaan enää hempeilemään kun on tavallaan tunnelukko päällä ollut jo jonkinaikaa.
Ei tunteitaan pidä tukahduttaa kieltämällä ne ja kieltämällä visuaaliset ärsykkeet, vaan nähdä niiden tunteiden yhteinen nimittäjä: mieli. Ei niitä pidä kieltää, vaan nähdä niiden todellinen arvo; se, että mieli on ne aiheuttanut ja se, miten ne valmistavat maaperää kurjuudelle ja että niille ei tarvitse antaa liian suurta arvoa. Kieltämällä tunteensa te vain sidotte itsenne kieltämäänne asiaan, kuten tuossa edellisessä viestissä kävi esille, kun ne tukahdutetut tunteet nousivat pintaan ärsykkeen seurauksena. Huomatkaa, miten mieli on ne tunteet aiheuttanut, ja että mieleen ei tarvitse samaistua. Silloin te ette tukahduta tai kiellä niitä, vaan vapaudutte vain niiden vallasta. Ne voivat joskus edelleen käväistä kohdallanne, mutta ne eivät vaivaa teitä ja katoavatkin nopeasti. Ihmeellistä?
Ei tässä yksinäisyydessä ja hellyyden puutteessa muuten mitään, mutta juuri nuo visuaaliset ärsykkeet ovat suoranainen ongelma. Televisiota ei tarvitse pitkään katsoa, kun sieltä jo tulee jotakin romanttista ohjelmaa ja seksiäkin pursuaa joka puolelta ja joka mediasta. Aika taituri saa olla jos pystyy noita välttelemään mitenkään niin, ettei normaalielämä huomattavasti vaikeudu.
On tässä suomalaisten jäyhässä kansanluonteessa sentään se hyvä puoli, että hellyydenosoituksia julkisilla paikoilla ei ihan mahdottomasti ole. Jossain ulospäinsuuntatuvammassa kulttuurissa tällaisena ikisinkkuna oleminen olisi vielä paljon haastavampaa.
Ei visuaalisista ärsykkeistä tule ongelmaa, jollei niistä tee itselleen ongelmaa. Minä altistun päivittäin tuolle samalle kosmiselle säteilylle, mutta minun ei tarvitse antaa sen vaikuttaa itseeni, vaikka sitä aivan ilmeisesti näenkin.