Yksipuolinen yhteydenpito

Ihan tuttu tunne ja kokemus mulle. Mullakin on ollu ystäviä/kavereita, pitkäaikaisiakin, jotka ovat olleet huonoja pitämään yhteyttä. Minä olen yleensä se aloitteentekijä ja yhteydenpitäjä, mutta en enää aio olla. Sen takia moni ystävyyssuhde/kaverisuhde on kariutunut. Tuollaiset ihmiset eivät ole sitten niin hyviä ja sopivia kavereita. Meidän pitäs olla kavereita toisillemme, kun ajattelemme samalla tavalla kaveruudesta..=)

Ilmeisesti kaverillasi on perhe-elämää, sanoisin että on melko normaalia että se vie huomion.

Tottakai perhe vie suuren huomion, mutta vaikka itsellänikin on muuta elämää ja muita ystäviä, joille aikaani miellelläni annan, niin en silti ymmärrä miten hän voi toimia niin kuin hän toimii. Itse mielelläni soisin aikaani myös hänelle.

Ilmeisesti olette kuitenkin hyviä ystäviä koska kummiksi olet myös päätynyt. On luonnollista että ystävyys kokee hiljaisia vaiheita. Miksi siitä pitäisi heti vetää johtopäätökset että toinen yrittää jotain viestittää(ei kiinnosta nähdä ym) varsinkin kun on selkeästi jo osoittanut että arvostaa sinua(kummius). Ehkä hänellä on vain sellainen vaihe elämässä että kiirettä pukkaa, ei mitään dramaattista. Eli välien täysi katkaisu tuntuu todella omituiselta vaihtoehdolta. Toki jos ne viilenee itsestään niin ok. Anna hänen ottaa seuraavaksi yhteyttä. On ikävää että joutuu odottelemaan ja arpomaan että miksiköhän ei nyt ota yhteyttä, mutta anna tilanteelle aikaa ja keskity muihin juttuihin. Jos ei hän tajua jossain vaiheessa ryhdistäytyä, ei vika ainakaan jää sinuun(vrt.välien katkaisu)

Sen lisäks, että olen lapsen kummi, olin myös kaaso. Luulen, että tärkeä olen ollut ainakin joskus. Tällainen totaalinen hiljentyminen on vaan outoa. Aikaa muille näyttää kuitenkin olevan.