Jo parissa ketjussa törmäsin naisen näkemyksiin oman tasoisista miehistä.
Tuossa miesten käytöstapaketjussa YTN tai sellaiseksi tekeytyvä toivoo, että ne miehet etsisivät TASOISENSA NAISEN.
Ja eräässä toisessa ketjussa taviksena itseään pitävä nainen moitti sitä, että tavismiehet etsivät itseään tasokkaampia naisia.
Eli ilmeisesti avain onneen olis etsiä niitä itsensä tasoisia naisia...
...mutta entä jos niitä ei vaan kerta kaikkiaan ole?
Tuossa miesten käytöstapaketjussa YTN tai sellaiseksi tekeytyvä toivoo, että ne miehet etsisivät TASOISENSA NAISEN.
Ja eräässä toisessa ketjussa taviksena itseään pitävä nainen moitti sitä, että tavismiehet etsivät itseään tasokkaampia naisia.
Eli ilmeisesti avain onneen olis etsiä niitä itsensä tasoisia naisia...
...mutta entä jos niitä ei vaan kerta kaikkiaan ole?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jokaisen kannattaa tavoitella vain niitä kaikkein parhaimpia miehiä ja naisia, mutta vasta sitten kun on oppinut tuntemaan itsensä. Näin hän päätyy todennäköisemmin yhteen itselleen sopivan kanssa. Tasojen kohtaamattomuus johtuu vain siitä, että ihminen ei tunne itseään ja nörttipera luulee että olisi onnellinen meganfoxin kanssa tai kurpparitu valittaa, että hyviä miehiä ei enää ole kun se ridgekin on jo varattu tai itsetunnotonlordi olettaa, että hänelle sopiva on vain haiseva kassialma.
Pakko tarttua tuohon "kassialmaan", koska minun mielestäni osa ongelmasta on nimenomaan siinä, että nuo "kassialmat" ja muut alimmasta alimman tason naiset kuten vanhat naiset eivät ole enää kiinnostuneita seksistä eivätkä siksi ole potentiaalisia partnereita.
Jos se kassialma on istunut 20 vuotta vankilassa miestaposta ja huumausaineista, niin ehkä... muuten kassialmallekin löytyy kyllä sopivampia ottajia.
Tavallaan ymmärrän tämän tasoasian, tavallaan en. Tuntuu että se on sama juttu kuin se että minulla on vaikkapa 11 000 euroa rahaa jonka kanssa menen autoliikkeeseen ja rahavarojeni puitteissa voin yrittää hieroa kauppaa tietyistä sopivan hintaisista yksilöistä. Enkä nyt todellakaan halua verrata naisia autoihin, useammastakaan syystä.
Ensimmäinen syy on se, että kenelläkään ihmisellä ei ole absoluuttista objektiivista arvoa tai arvosanaa. Ei todellinen rakkaus perustu ulkonäön ja vaikkapa varallisuuden määrään. Sitä en lähde puimaan että mistä sen todellisen rakkauden tunnistaa ja että moniko elää sellaista sisältävässä suhteessa.
Toinen syy (minulla ainakin) on se, että nainen ei ole välttämättömyys. Toki useimmilla ihmisillä, myös itselläni on halu läheisyyteen, hellyyteen, yhdessäoloon... Mutta se on halu. Esimerkiksi töihin pääseminen autolla on mielestäni enemmänkin tarve.
Kolmantena syynä voisi ehkä sanoa sen että yleensä se päätös aloittaa yhdessä eläminen ja naisen valinta luovat rajoitteita, velvoitteita, mahdollisesti tarvetta muuttua ja muuttaa asioita. Tätä mikään tietynlainen auto ei tee yhtä isossa mittakaavassa.
Näistä syistä en itse rajoita haaveitani ja tavoitteitani millään muotoa siihen mitä uskon voivani todennäköisimmin saavuttaa.
Entä jos tasoajattelussa on sellainenkin vika, että tasomme riippuvat määrittelijästä? Esimerkiksi minä olen jonkun mielestä kiehtova ja kaunis sekä vakaavarainen. Hänen silmissä olen ykkösluokkaa. Toinen on sanonut suoraan, että en ole tarpeeksi hauska vaan liian hiljainen - siis ylijäämäkamaa.
Kaunis ideaali, joka ei valitettavasti pidä paikkaansa.
Vain harva piirre on sellainen, joiden kannattajia on edes suurinpiirtein puolet naisista. Tällainen lienee esim. hiustyyli, uskon että pitkätukkaisilla, lyhythiuksisilla ja kaljuilla miehillä on jokseenkin tasaveroiset kannattajakunnat.
Monet luonteen- ja ulkoiset piirteet ovat voittopuolisesti suotuisia tai epäsuotuisia. Esimerkiksi pitkät miehet ovat ehdottomasti useimpien naisten suosiossa. Lyhyistä miehistä pitävät naiset ovat pieni vähemmistö.
Ja sitten jotkut ominaisuudet ovat yksinomaan negatiivisia, joiden ystävät ovat niin harvassa että ovat käytännössä olemattomia. En usko että yksikään nainen haluaisi, että hänen miesystävällään on huono itsetunto, tai että hän olisi arka, "nössö".
Mitä enemmän miehessä on noita ominaisuuksia, joita vähemmistö tai ei juuri kukaan pidä suotuisina ominaisuuksina niin sitä epähalutumpi, eli "alemman tason" mies hän on.
Mitä on tämä nössöys, tietynlainen kehonkieli tapa kävellä, jonka naiset katekoroivat atm:ksi
Jonkin aikaa sitten nimitin tätä nössöyttä vielä kiltteydeksi, mutta sitten mies32 sanoi että oikeasti kiltit miehet ovat miehekkäitä, ja että epämiehekkään miehen kiltteys ei ole kiltteyttä, vaan nössöyttä.
Siis sitä, että ei koskaan sano "ei" mihinkään pyyntöön, vaan tekee aina kuten toivotaan, vaikke itseään huvittaisikaan. Tai vaikka huvittaisikin, niin joskus pitäisi silti oppia sanomaan ei, tai joutuu pelkäksi kynnysmatoksi.
Minua huvittaa suuresti, että yritätte selittää tunnepuolen ilmiöitä puhtaalla logiikalla, ehkä juuri tässä on syy siihen, että painiskelette kohtaanto-ongelmien kanssa.
-I-Ching
Niin no, kaikkeen on syynsä. Myös tunnepuolen juttuihin. Kaikki ne noudattavat jotain logiikkaa. Jos eivät, niin sittenhän kyse olisi aivan pelkästä sattumasta? Ja todellakin pelkästä sattumasta, ei mistään epämääräisestä "kemiasta" tai muusta syystä, missä looginen syy ihastumiseen naamioidaan epäloogiseksi syyksi.
Logiikan puute ei vielä tarkoita sattumaa, tosin tunne-elämä on enemmänkin kaoottista. Tarkoitin vain huomauttaa, että tasoajattelulla ei pääse kovin lähelle totuutta näissä asioissa. En väitä ymmärtäni ihastumisen prosessia tarkasti, mutta sen uskallan sanoa, että nämä palstateoriat menevät metsään kuin kännikuski pakkasyönä.
-I-Ching
Olet ihan asian ytimessä.
Naisen määritelmä omalle tasolle on Naisentaso 2. Näiltä saadut flirttailut ja seksikokemukset ovat olleet pöhöttäneet naisen egon väärälle tasolle. Omantasoisten lähestymisyritykset nainen on luonnolliseseti torjunut täysin.
Nainen uskoo täysin löytävänsä itseään korkeampitasoisemman (ylöspäin avioituminen) siis suomeksi "kunnon" miehen. Tämä on matemaattinen mahdottomuus, mutta eiväthän naiset loogisesti ajattelekkaan. Kunnon mies on siis sanallinen rationalisaatio jonka nainen on löytänyt kognitiiviseen disonanssiinsa. Uskottavan selityksen, jonka yhteisö hyväksyy kun kysyy, miksi olet sinkku. Totuudesta, eli "olen nirso", tulisi paheksuntaa ja risuja.
Kolmekympisenä naisen elämä ajautuukin päin seinään, kun tajuaa enää ei edes ne oman tasoisetkaan, joita nainen koko tämän aikavälin torjui, huomioi. Ovat oppineet jo elämän reaaliteetit - torjumisen kipua ei enää halua kokea uudelleen ja uudelleen. Miksei kukaan neuvonut naista tyytymään siihen hyvään tyyppiin? Miksi kaverit löysivät hänestä niin paljon vikoja, vaikka eivät ne enää kolmekymppisen näkökulmasta olleet vikoja, vain nuoruuden ominaisuuksia. Voi harmi. Ei tee yhtään sääli 30 sinkkunaisia.
Tässä lainaus Nettideittailu-palstalta: "Kyllä sitä jotain huonojakin puolia on valmis sietään sellasessa mistä muuten tykkää ja on jopa ihastunu, mitkä taas jossain ei-niin-kiinnostavassa vois haitata merkittävästikin. Itselle jonkinlaisia turn-offeja on esim. tupakointi, isot tatuoinnit, rikostausta, kalju tai pitkä tukka, silmälasit, epäsiisti risuparta, absolutismi, armeijaa käymättömyys, ajokortittomuus, ympärileikkaus... siinä muutamia, mutta nykysin oon yrittäny olla välittämättä jos löytyy vaan muutama näistä ja etten jonkun yhden tai kahden "vian" takia heti hylkäis."
Tämä työttömältä 30 -vuotiaalta yhden lapsen yksinhuoltajalta.
Aloittaja, miten niin ei ole? Oletan että olet tavis, joten kyllähän sinulle pitäisi kumppani löytyä. Suurin osa naisista on taviksia. Vai onko tässä kyse siitä etteivät he kelpaa sinulle vaan tavoittelet niitä kaikkein kauneimpia joita tuskin saat?
Ei, kyse ei todellakaan ole siitä, mitä MINÄ kelpuutan, vaan siitä miten MINUT kelpuutetaan.
Kirjoitin eräässä ketjussa seuraavaa:
"Keskivertoa kehnommat miehet pitävät itseään keskivertomiehenä, ja keskivertoa paremman miehen kanssa seurustelevat naiset pitävät miestään keskivertomiehenä."
Tuota ei tarvi paljoakaan soveltaa tähän, että ymmärtäisi sen, että jos pidänkin itseäni taviksena, tuskin olen sitäkään, ja taas ne naiset jotka uskovat etsivänsä vain tavista, etsivätkin jotain parempaa. Minä en siis ole edes yhtä, vaan kahta pykälää alempana niitä miehiä joiden kanssa tavisnaiset voisivat oikeasti kuvitella seurustelevansa.
Niinpä mikään tasonsa tiedostaminen ei auta, jos on alimmalla tasolla. Silloinkin on vielä pykälän huonompi kun mitä kiinnostavuuteen vaadittaisiin.
Tiivistetysti idea on siis, että niin rumaa naista ei olekaan, että minä hänelle kelpaisin.
Sinun kirjoituksista näkee miten paljon sinuun sattuu. Suosittelen ensinnäkin rauhoittumaan ja ottamaan etäisyyttä koko sinkkuus/parisuhde maailmaan / ajatteluun. Ottamalla etäisyyttä pääsee näkemään asioita aina vähän eri tavalla, sekä oppii huomaamaan uusia tuulia.
Jos koet paineistusta lähipiiristäsi, niin sanot heille suoraan ettet juuri nyt etsi naista tai muuten vaan katkaiset välit vaikka väliaikaisesti.
Lopuksi, sinun on pakko oppia ymmärtämään että sinun arvosi ei ole vakio eikä koskaan tule olemaan määritelty naisten mielipiteiden kautta. Sinun arvosi on oikeasti se mitä itse uskot itsestäsi. Voit itse määrittää sen. Opettele ajattelemaan uudella tavalla.
Naisten arvio perustuu vain pintakuoresta tehtyyn arvioon. Naiset ovat tunnetusti huonoja arvioidessaan miesten ominaisuuksia.
No en ole kovin suosittu miestenkään keskuudessa. Olen suosittu lähinnä siinä merkityksessä, että saan muut tuntemaan olonsa paremmaksi omalla surkeudellani. Se ei tee minusta sosiaalisesti haluttua.
En voi sille mitään, että pidän itseäni vain ihmisenä muiden joukossa, ja jos kaikki muut pitävät minua vältettävänä tyyppinä, en voi itsekään minään muuna itseäni pitää.
Näissä jutuissasi on sellaista ylä-aste ikäisen ahdistusta: arvioit ihmisiä kouluarvosanoja muistuttavalla asteikolla ja mietit kovasti sitä kuka on suosittu.
... ja se mitä itse itsestä ajattelee, vaikuttaa siihen mitä tulee elämässään lopulta tekemään ja mitä sulkemaan pois. Hitaasti, mutta kantavasti.
Tämä on muuten asia, jota olen itsekin kovasti miettinyt. Viimeisinkin suhde meni ilmeisesti pohjimmiltaan sen takia alusta lähtien pieleen, koska en ollut tarpeeksi tasokas.
Tässä ollaan todellakin asian ytimessä: sanotaan, että" avain onneen olisi etsiä niitä itsensä tasoisia naisia, mutta entä jos niitä ei vaan kerta kaikkiaan ole?". Tässä ollaan niin asian ytimessä kuin olla ja voi.
Vastausta en tiedä. Olisi mielenkiintoista nähdä naisilta pohdiskeluja asiaan. Mielellään vähän syvemmälle meneviä kuin "oma vikas, äitiski häpes ku sut sai"
Naiset ovat heikkoja ja alistuvat sosiaalisen paineeseen. Heille kilpaillu statuksesta on _tarve_. Statusta on kaikki mitä puolisossa voi esitellä ulkoisesti: tavara, asunto, auto, matkat, ulkonäkö, ammatti.
Miehet lähtevät mukaan tähän kilpailuun, koska se on osoittautunut tieksi rakkauteen ja portiksi jalkojen väliin.
Menikö työt? Esititkö enempää kuin olit? Muuttoiko olosuhteet? Naisen rakkaus on aina ehdollista. Se kantaa niin kauan kuin mies pystyy ylläpitämään samoja olosuhteita.
Noista vaihtoehdoista lähinnä tuo "olosuhteiden muuttuminen", mutta ei se mikään päätekijä ollut. Pääseikka oli kai se, että ihan alusta, ihan ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, en ollut naiselle sitä mitä muut miehet.