Riita Ero Katumus

Olin yhdessä maailman ihanimman naisen kanssa reilun pari vuotta. Emme riidelleet mistään vakavissamme ja pienet kärhämät saatiin sovittua rakkaudella. Suhde tuntui taianomaiselta, ensisuudelma sateensuojassa, se lämmön tunne rinnassa kun teimme yhdessä jotain.
Opiskeluiden takia suhde oli kaukosuhde ja tämä olisi ollut viimeinen vuosi "kaukosuhdetta" . Päätimme että meitä ei erota mikään! Ja muutenkin tuntui kuin olisimme luodut toisillemme. Mutta pariin otteeseen tässä viime vuoden aikana hän halusikin "eroa", lopullista eroa ei kuitenkaan tullut. Syystä tai toisesta.?! tiedä en..
Sitten aloin vain epäilemään ja pelkäämään sitä "kolmas kerta todensanoo" -hetkeä. Ja muutenkin itselläni oli stressiä elämässäni, eikä ketään kelle puhua, muuta kuin sen hetkinen tyttöystäväni... No se keskustelu johti eroon, vaikka sitä missään välissä sanonutkaan, selitin huonosta olostani ja nainen käänsi selvän suomen solvaamiseksi. Ero tuli ja yhteydet katkaistu.
(Eroa pahensi se että kerroin lukeneeni hänen viestinsä ja se oli viimeinen niitti)

Mutta näin parinkuukauden jälkeen tuntuu että olen tehnyt pahimman virheen elämässäni. En voi olla miettimättä häntä aamuisin, päivisin ja iltaisin. En voi olla uneksimatta hänestä yöllä. Kadun sen hetkisiä tekojani ja suhteemme loppuvaiheen käytöstäni päivä päivältä syvemmin.. Toivoisin että olisin huomioinut häntä enemmän, suhteesta tuli minulle vain "itsestään selvyys".
En tiedä mitä tehdä. Tiedän hänen olevan vihanen minulle..
On kai mahdotonta toivoa anteeksiantoa ja sitä että jonain päivänä hän vielä huomioisi minutkin.
Ja rikkoutuneessa sydämmessäni, jossain toivon hänen vielä muistavan minut hyvänä ihmisenä. Ja antavan minulle anteeksi teot joita kadun.
"sun kanssas katsoisin maailmaa"