Tässä on

Kuuntelitko sanat? ja tuo veeeenyvä melodia ;)

Siinä Kaale oli päättänyt jäädä odottamaan omaa oivallustaan...

kuuntele,..tosi hauska :)

lottamari<3 kirjoitti:

Kuuntelitko sanat? ja tuo veeeenyvä melodia ;)

Siinä Kaale oli päättänyt jäädä odottamaan omaa oivallustaan...

kuuntele,..tosi hauska :)

Minä en jäänyt odottamaan omaa oivallustani, vaan löysin sen kolme kuukautta sitten. Siksi voin säteillä ja hehkua todellista iloa ja rauhaa ympärilleni. :---)

UPDATE_10272533 kirjoitti:

Minä en jäänyt odottamaan omaa oivallustani, vaan löysin sen kolme kuukautta sitten. Siksi voin säteillä ja hehkua todellista iloa ja rauhaa ympärilleni. :---)

Juu, olen jo ihan koukussa sinuun, enkä löytäsi täällä pimeässä jääkaapillenikaan ilman sinun ihanaa valoasi. Roskia viedessäni avaan varovasti oven, koska pelkään, että hyppäät oven takaa ja sokaiset taskulamppulla silmiin ja aivopeset minut mukaasi ties minne.

lottamari<3 kirjoitti:

Juu, olen jo ihan koukussa sinuun, enkä löytäsi täällä pimeässä jääkaapillenikaan ilman sinun ihanaa valoasi. Roskia viedessäni avaan varovasti oven, koska pelkään, että hyppäät oven takaa ja sokaiset taskulamppulla silmiin ja aivopeset minut mukaasi ties minne.

En pystyisi aivopesemään sinua; se olisi teknisesti mahdotonta. Tosin voin saada sinut kokemaan Oivalluksen, joka vapauttaa kaikesta ehdollistuneesta mielestä ja aivopesusta. :)

UPDATE_10272533 kirjoitti:

En pystyisi aivopesemään sinua; se olisi teknisesti mahdotonta. Tosin voin saada sinut kokemaan Oivalluksen, joka vapauttaa kaikesta ehdollistuneesta mielestä ja aivopesusta. :)

Ei minulla ole mitään ehdollistunutta mieltä. Minulla on mieli, joka kertoo minulle aivojeni sanomaa. Citynainen on nyt surullinen, hänen mielensä kertoo hänelle sen. Hän tietää mistä se johtuu, mutta ei silti yritä torjua alakuloa pois vaan antaa sen olla, koska se on seurausta siitä, että hän kokee olevansa yksinäinen..tai jotain...

lottamari<3 kirjoitti:

Ei minulla ole mitään ehdollistunutta mieltä. Minulla on mieli, joka kertoo minulle aivojeni sanomaa. Citynainen on nyt surullinen, hänen mielensä kertoo hänelle sen. Hän tietää mistä se johtuu, mutta ei silti yritä torjua alakuloa pois vaan antaa sen olla, koska se on seurausta siitä, että hän kokee olevansa yksinäinen..tai jotain...

Olen sitä..tai jotain... en pysty selittämään tunnettani kenellekkään mutta auttaisi jos oikeasti tapaisin jonkun ystävän johon saisin aidon yhteyden. Luottamuksen joka täydentäisi elämäni. Kaikki turhanpäiväinen ajatusten pyörittäminen jäisi pois.
Joku reipas sanoisi vain että ota itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain. Niin. Tiedän.

lottamari<3 kirjoitti:

Ei minulla ole mitään ehdollistunutta mieltä. Minulla on mieli, joka kertoo minulle aivojeni sanomaa. Citynainen on nyt surullinen, hänen mielensä kertoo hänelle sen. Hän tietää mistä se johtuu, mutta ei silti yritä torjua alakuloa pois vaan antaa sen olla, koska se on seurausta siitä, että hän kokee olevansa yksinäinen..tai jotain...

Minun taas ei tarvitse läheskään aina kuunnella sitä päässäni kuuluvaa ääntä tai sanomaa, eli mieltä. Voin aina nauttia sielustani täysin voimin hetkessä elämisellä ja mieleen samaistumattomuudella, kun haluan.

Citynaisen ei tarvitse maata poterossaan ja jatkaa suruaan. Hänen ei tarvitse kuunnella mieltään, vaan hän voi kuunnella omaa sydäntään. Kyllä se sydän siellä rinnassa jossakin pamppaa, kun tunnustelee tätä hetkeä vailla ylimääräisiä ajatuksia ja negatiivisia tunteita. Hänen tarvitsee vain hyväksyä tämä hetki, joka on vapaa kärsimyksestä ja pakonomaisista ajatuksista sekä se, että hänen surunsa johtuu ainoastaan hänen mielestään. Kaikki rauhoittuu lopulta.

Citynainen kirjoitti:

Olen sitä..tai jotain... en pysty selittämään tunnettani kenellekkään mutta auttaisi jos oikeasti tapaisin jonkun ystävän johon saisin aidon yhteyden. Luottamuksen joka täydentäisi elämäni. Kaikki turhanpäiväinen ajatusten pyörittäminen jäisi pois.
Joku reipas sanoisi vain että ota itseäsi niskasta kiinni ja tee jotain. Niin. Tiedän.

Usko pois, jos olet oikeasti tekstejäni vilkaissut edes hetken verran, tajuat kyllä, että elämäsi on jo nyt hyvin. Vaikka ulkoisesti kaikki ei olisi reilassa ja joku puuttuisi, on kaikki silti hyvin. Pakonomaisen ajatusvirran saa pysähtymään tämän hetken läsnäololla ja olemisen kokemisena. Kun kiinnität huomiosi tähän hetkeen, siinä, missä istut nyt, niin silloin turhat ajatuksesi siirtyvät vähitellen pois ja vain olet siinä, ilman murheita. Se on vapauttavaa, siinä on rentoutuminen. Sinun ei tarvitse murehtia, ja tätä olen selittänyt täällä. Ystävä voi tarjota vain hetkittäistä tukea, mutta todellinen onni ja rauha tulee sisältä päin. Toivon koko sydämestäni, että ymmärtäisit.

UPDATE_10272533 kirjoitti:

Minun taas ei tarvitse läheskään aina kuunnella sitä päässäni kuuluvaa ääntä tai sanomaa, eli mieltä. Voin aina nauttia sielustani täysin voimin hetkessä elämisellä ja mieleen samaistumattomuudella, kun haluan.

Citynaisen ei tarvitse maata poterossaan ja jatkaa suruaan. Hänen ei tarvitse kuunnella mieltään, vaan hän voi kuunnella omaa sydäntään. Kyllä se sydän siellä rinnassa jossakin pamppaa, kun tunnustelee tätä hetkeä vailla ylimääräisiä ajatuksia ja negatiivisia tunteita. Hänen tarvitsee vain hyväksyä tämä hetki, joka on vapaa kärsimyksestä ja pakonomaisista ajatuksista sekä se, että hänen surunsa johtuu ainoastaan hänen mielestään. Kaikki rauhoittuu lopulta.

Yleinen vastaus kaikille ja minulle erityisesti. Vastaus: Hyväksy tämä hetki joka on vapaa kärsimyksestä ja ajatuksista. Rauhoittuminen on tapahtunut ja tunnen että joku ulkopuolinen on poissa. Poissa elämästä. Suru. Meni jonkun muun luokse.

Sydän pamppailee vasta kun lähden täältä pois.