Aurinko paistaa kirkkaasti sisälle kämppääni, suoraan sohvalle jossa istun. Olisi niin kiva lähteä ulos kävelylle jonkun kivan naisen kanssa. Mutta ei pysty, koska ei ole ketään kivaa naista.
Yksinäisyys vie ilon pienistä hienoista asioistakin kuten auringonpaiste keskellä harmaata syksyä.
Yksinäisyys vie ilon pienistä hienoista asioistakin kuten auringonpaiste keskellä harmaata syksyä.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Miten helvetissä kuvittelet, että sinulla voisi olla jotenkin hienompaa lähteä kaksistaan lenkille, jos et edes yksin siitä kykene nauttimaan?
Tiedän, että minulla olisi hienompaa, jos voisin lähteä kaksistaan lenkille.
Tiedän, tiedän... Et vain halua nähdä asioista kuin vain sen yhden ehdollistuneen puolen.
Sohvalla istumista hienompaa olisi myös lähteä lenkille yksin. Sohvalle jääminen on huonoin vaihtoehto.
Kävin ulkona kääntymässä jo, mutta oli ihan yhtä ikävää kuin sisälläkin. Siitä minä oikeastaan sen tajusin, kuinka kaunis auringonpaistekin voi tuntua merkityksettömältä.
On vain niin kummallisen kuuloista, että kaikkien sinkkujen omalla palstalla jaksetaan päivästä toiseen ruikuttaa tuota samaa ikävyyden tunnetta, jota ei edes ole muualla kuin ihmismielissä. Miksei tätä sinkkujen omaa palstaa voisi pyhittää joihinkin aivan muihin asioihin kuin jatkuvaan valitteluun? Formuloista, biiseistä ym. keskustelu on normaalimpaa kanssakäymistä kuin tuo, että valitetaan olosuhteista jatkuvasti.
Noille aihealueille on omat keskustelupalstat. Mikset siirry vaihteeksi sinne?
aparaatti,..en saa tätä sillipurkkia auki..tuletko avaamaan sen minulle Ö
äläkä vaan sano, että samaistun vaan mieleeni enkä sen vuoksi saa sitä auki :)
Olet vaan samaistunut mieleesi, se on pelkkä harha. Sinulla oli edessäsi ihana aurinkoinen maisema, mutta et halunnut samaistua siihen vaan mielummin samaistut ajattelemaan kuinka ikävää ja merkityksetöntä on kohdata tuo kaikki yksin
- vaikka se kaikki siellä ulkona on olemassa sinua varten.
Olen aika pitkälle päässyt jo appiksen opissa, minuun on aina uponnut manipulointi hyvin.
Voihan tuota tyhjennetyn mielen kauneutta ja todellista elämäniloa ihastella sinkut-palstallakin, olenhan itsekin sinkku.
Onkohan se muuten täysin mahdoton ajatus, että läsnäolevan hetken ja mieleen samaistumattomuuden ihastelu olisi selkeästi aistittavissa jossakin Casey Rybackin ja katkotut kädet -orkesterin biisissä, vai onko tämä vain omassa päässäni olevaa haaveilua?
Osaatko sinä ylipäätään ihastella mitään muuta kuin tuoa yhtä ja samaa samaistumattomuutta? Mielestäni se alkaa muistuttaa jo pakkomiellettä...toivottavasti se ole sinun ainoa nautinnon aiheesi elmässä. En ole tutustunut Casey Rybacin tuotantoon...niin en voi sanoa siitä mitään...
"Hämärän rajoilta"
Käsittääkseni säestää ja sanoittaa itse tekemiään biisejä. Sanooko tuo nimimerkki mitään?
Noup,..laita vaan linkkiä tulemaan, niin katsotaan onko minulle tuttu..voi ollakin.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11768351
Tuossa ketjussa hän mainostaa musiikillista tuotostaan. Epäilenpä, että pystyisinkö samaan, vaikka joskus lapsena itsekin kiinnostuin soittelemaan Yamahan syntetisaattorilla, jossa oli yli 500 soitinta.
"Osaatko sinä ylipäätään ihastella mitään muuta kuin tuoa yhtä ja samaa samaistumattomuutta? Mielestäni se alkaa muistuttaa jo pakkomiellettä...toivottavasti se ole sinun ainoa nautinnon aiheesi elmässä. "
Kerron tähän liittyen muuten erään hauskan vertauksen, jonka löysin lukiessani Mellon Havahtumista:
"Eräänä päivänä Nasruddin rämpytteli kitaraa soittaen vain yhtä ainoaa säveltä. Hetken kuluttua väkijoukko kerääntyi hänen ympärilleen (tämä tapahtui torilla) ja muuan maassa istuva mies sanoi: "Soitat oikein mukavaa säveltä mullah, mutta miksi et muuntele sitä yhtään niin kuin muut soittajat tekevät?" "He ovat hupsuja", sanoi Nasruddin, "he etsivät oikeaa säveltä. Minä olen löytänyt sen." "
Siinä näit appis kuinka tyhmä Nasrudd oli.,kun kuvitteli muiden olevan väärässä ja itsensä oikeassa. Tarina on hieno opetus minusta siitä miten ihminen voi sokeutua omille aatteilleen ja ajatuksilleen...sori muru pikkuinen ...ei pahalla :)
Ei hän ollut tyhmä, vaan kuulemma jakoi mystistä opetustaan tuollaisten hullunkuristen tarinoiden muodossa, joissa hän itse oli pilan kohteena. Tarinan opetus liittyy kylläkin oivallukseen, ei sokeutumiselle. Miksi etsiä onnea, jos sellaisen on jo löytänyt?
Ja mitä sinä siellä muruttelet, hanimussu? :P
Aha...no sitten, jos oli itseironiaa ymmärrän tuon. Silti aika hassu Nassu, kun soitteli vain yhden soinnun pimpparautaa :)
"Kun puhut minut pyörryksiin, sä lennät kai jossain linnunradan tuolla puolen"..
https://www.youtube.com/watch?v=X-_qKejzbYU
tässä ei ole mitään henkilökohtaista, mutta sopii rakkauden mysteeri teemaan.
Oletko muuten itse kuullut tätä biisiä?
http://www.youtube.com/watch?v=eo2_xN1wTBU
Tuomari Nurmio on yksi suosikeistani...en ole kuullut tuota..aivan loistava kipale..tykkäsin...hyvin analyyttinen maailmankaikkeuden voiman näkemys :D
En itse kyllä muista omissa kappaleissani filosofiaa tai mitään muutakaan syvällistä harrastaneeni. Se ei vain kuulu tyyliini, ei ainakaan tuon taiteilijanimen alla musisoidessa. (Nyt kuulosti siltä, että minulla olisi jokin muukin, syvällisempi musiikkiprojekti... Ei ole.) Tämä itsereflektio yhdistettynä käsitykseeni sinusta vastaan: kyllä, vain omassa päässäsi olevaa haaveilua.
Mitä taas arveluusi tulee, kykenisitkö samaan Yamahan syntikalla, niin et, eikä se riipu taidoistasi vaan siitä, että käytän syntikan ohella myös oikeita soittimia niiden osaamiseni ja omistamiseni rajoissa. Oikea basso ja oikeat kitarat, ukulelet, pillit sun muut härvelit vain kuulostavat niin paljon paremmilta kuin syntetisoidut vastineensa, vaikka varmastikin piano pääinstrumenttinani ne paremmin koskettimistolla osaisin soittaa.
Ei ei ei... Hämis. Ehket vain tajunnut ja loit vääränlaisen mielikuvan fantasioinnistani. En minä läsnäolon tuomisella sitä sanonut, että alkaisit sepittämään jotakin syvällisen filosofista niissä. Kai ymmärrät, että minkä tahansa diibadaaban voi saada yksinkertaisemminkin - musisoimalla. Tarvitseeko kaikki biisisi aivan välttämättä sanoituksia, vai oletko siinä suhteessa aivan ehdoton periaatteen mies, että jokaisessa biisissä pitää olla sanat? Tunnen itse monia hyviä kappaleita, joita ei ainakaan ole pilattu sanoilla. Musiikki jo itsessään kertoo kaiken, ainakin joissakin biiseissä, näin yleisesti ottaen. Enkä sano, että sen pitäisi kertoa välttämättä juuri läsnäolosta, voi se kertoa ihan mistä vaan.
En toki halua järkyttää taiteilijan mieltäsi enempää, jos olet jo muutenkin poissa tolaltasi. Kaikkea hyvää sinne! :)
Eivät kaikki kappaleeni tarvitse sanoja, ja toisinaan säveltelen myös instrumentaalimusiikkia. Niitä ei kuitenkaan ole mitään tolkkua nostaa esille CR&KK-nimellä, koska käsittääkseni tuon projektin kuuntelijat kaipaavat ja odottavat lähinnä verbaalista huvitusta, eivät suuria musiikillisia elämyksiä. Musiikin tehtävä on vain tarjota runko sanailuille, ja syy soittoon panostamiseen on vain omassa perfektionismissani (musiikkipuolesta kun ei juurikaan palautetta heru, joten sen varmaan voisi hoitaa suurpiirteisemminkin, eikä kukaan huomaisi tai piittaisi).
Minun mielestäni sanaton instrumentaalimusiikki itsessään ei sisällä mitään merkityksiä, vaan tarjoaa mahdollisuuden äärettömiin tulkintoihin. Osa näistä on kulttuurisesti vakiintuneita (esim. jo muskarissa opittava "duuri = iloinen ja molli = surullinen"), osa subjektiivisempia tulkintakonventioita, mutta kaikenlaiset merkitykset musiikkiin tuodaan joka tapauksessa sen ulkopuolelta. Tässä ei ole mitään vikaa: asetelmasta seuraava ääretön semiosis ei toki koskaan voi päättyä tyhjentävään, lopulliseen tulkintaan, mutta siinä loputtomassa merkityksen etsinnässä saatetaan silti saavuttaa elämyksiä ja kasvattaa ymmärrystä itsestämme ja maailmasta. (Sekä tuhlata yhteiskunnan verorahoja.)
Hyvä jysäys, ehdin jo luulla, että CR&KK:n myötä oli kaikki nähty, tarkoitan siis kuultu, mutta näemmä ei. Kulkeeko instrumentaalipuoli minkään nimen alaisuudessa, vai onko etsijän löydettävä ne omin päin bittiavaruudesta?
Tuossa on yksi jonkun satunnaisen tyypin tuonne lataama:
http://www.youtube.com/watch?v=fHUeSbOC1qE
Tässä toinen näyte:
http://speedy.sh/juSEE/Tekohampaat-tanssilattialla-pitka.mp3
Instrumentaalipuoltani ei netissä ole enää tarjolla, eikä näissä nyt mitään kovin kiinnostavaa olekaan. Enemmänkin kaikenlaisia äänityskokeiluita ja keskeneräisten sävelideoiden tallenteluja äänimuotoon nuo.
Onko sulla ystäviä tai kavereita? Helpompaa kaverinkin kanssa on lähteä ulos kävelylle.
miehen kanssa lähtisi kävelylle se olis TOSI homoa. Tök!
Miksi nainen ei voisi olla miehen kaveri tai ystävä? Jos ei tunne mitään vetoa naiseen, mutta on muuten hyvät välit niin miksi ei nainen kelpaa ystävänä jos kerran on niin yksinäinen?
Tätä en oo koskaan tajunnut!
Mulla ei ole hirveesti ystäviä tai kavereita ja kyllä mulle vaan sopis ystävyys miehen kanssa.
Kyllähän nainen kelpaa miehelle ystävänä. Mitä ihmettä höpiset?
Ehkä se on niin ruma että miehiä puistattaa?
MUISTAKAA: Rumalla naisella EI tee YHTÄÄN mitään!
Ruma kelpaa kyllä ystäväksi jos on muuten hyvää seuraa. Ja asiasta toiseen, oikeasti suurin osa rumistakin on vaan liian lihavia. Jos pistävät elämäntapansa kuntoon niin ajan kanssa läski poistuu.
Minulle ei ainakaan kelpaa ruma nainen kaveriksi tai ystäväksi. Miksi kelpaisi? Jos naista ei pääse panemaan, eikä se edes näytä hyvältä, niin mitä IHMETTÄ sillä muka sitten voisi tehdä?
TOISTAN: Rumalla naisella ei tee YHTÄÄN MITÄÄN!
Asioiden tekemättä jättäminen homoleiman pelossa on typeryyden huippu! Jos on hetero, niin ei miehen kanssa _kävelemällä_ homoksi muutu. Ei muutu homoksi edes naimalla miehen kanssa, sitten vaan toteaa, että eipä ollut mun juttu.
Jos taas on oikeasti homoseksuaalisia taipumuksia, niin voi olla bi (tai homo), mistä kumpikaan ei ole vaarallista. Sitten vaan etsii samanhenkistä seuraa.
Ätmillä ei tee sitäkään vähää mitä rumalla naisella.
Peukutan!
Mikä se on mikä pitää meitä kiinni netissä ja tällä palstalla näin kauniina iltapäivänä?
Omalla kohdallani löydän muutaman vähemmän ylevän syyn:
1) pätemisen tarve ja ylimielisyys: voin osallistua ylimieliseen sanasotaan siitä mikä on kenenkin ongelma ja kokea suurta ylemmyyttä kun olen omilla mittareillani parempi kuin monet palstan vakiot (tai millaisen kuvan heistä luon)
2) oman elämän välttely. Täällä voin kokea, tuosta kohdasta 1 johtuen positiivisia itseeni liittyviä tunteita sen sijaan että paneutuisin oman elämäni hankaliin asioihin ja yrittäisin parantaa niitä. Tämä sen sijaan ei vaadi mitään ja tyydytys on taattu. ;)
3) auttamisen halu; on itse asiassa kaunista (mutta turhaa) ja liittyy kohtiin 1 ja 2, eli kuvittelen että "suurta viisauttani" jakamalla (jestas, joku nyt tulee varmasti huutamaan "jakaisit ennemmin p-illua") voin auttaa ihmisiä heidän ongelmissaan. Oikeasti. En voi. Jokaisella on se oma tiensä, ja vaikutukseni rajoittuu omaan esimerkkiini.
Koska moni teksteistäni on lähtenyt ylimielsyydestä, tuskin niistä on ollut ajoittaista ärtymystä suurempaa iloa (tosin sekin voi olla iso ilo meidän nettisoturien maailmassa).
Joka tapauksessa, hyvää ja kaunista sunnuntai-illan jatkoa kaikille. :)
Mulla on tuo oman elämän välttely. Haluan elää jonkun muun elämää.
Tuskinpa haluaisit elää minun elämääni. Saisit varmasti hedarin yli sadan sivun pituisista alkuperäiskielellä kirjoitetuista moraalifilosofisista teksteistä ja heräisit joka aamuyö samaan ahdistukseen elämättömästä elämästä. Sinulla olisi huonot välit omaan isääsi ja tuntisit ärtymystä siitä että ihmiset lähiympäristössä ovat jatkuvasti puuttumassa sinun asioihisi samalla kun väittävät tietävän miltä sinusta oikeasti tuntuu se, ettet uskalla lähestyä omaa ihastustasi tai se että sinua on kiusattu koulussa ensimmäisestä kouluviikosta alkaen mistä johtuen olet sosiaalisesti estynyt ja sinussa on vihan ja aggression patoumia mitkä vaikuttavat suoraan omaan menestykseesi koulu-ja työelämässä. Kiroaisit jatkuvasti omia sivuaineopintojasi ja tentit joka kurssista ykkösen hampaat irvessä.
Siis kiusataanko sinua Yliopistossa? Ikävää, jos näin on.
-I-Ching
Ehei, ei minua täällä kiusata... peruskoulussa viimeksi kiusattiin. Mutta nuo vitutuksen patoumat seuraavat edelleen perässäni.
Minäpä kävin tänään kävelyllä, koska uskon että pidemmällä tähtäimellä se on minulle hyväksi. Tarkoitan, että parempi fyysinen kunto johtaisi myönteisempään elämänasenteeseen ja ylipäätään pirteämpään elämiseen. Sinulla tuskin on siinä puolessa mitään valittamista.
Siltikin pisti taas rintaan kohdata lähes joka ainoa vastaantulija. Oli vain pariskuntia: söpöjä tavistyttöjä, joilla joka ainoalla minua pidempi ja jääkiekkolevampi poikaystävä. Joku nelikymppisempikin nainen käveli vastaan, jopa yksin; luultavasti mies oli jäänyt kotiin krapuloissaan kavereidensa kanssa katsomaan jääkiekkoa. Masentaa, kun omalla kohdalla vuodet vain vierivät, ja jää aina vaan paitsi jostain,
Itsekin kävin kävelyllä tänään pitkästä aikaa... tiedän tunteen :(
Onneksi on pimennysverhot kiinni, niin ei aurinko häiritse. Pimeässä lukasin tabletilla James Bondia ja otan rennosti. Äsken tuli pimeässä katseltua Aliens (1986) -leffa ja oli tosi hyvä. Nyt sit vähän netissä olemista ja ehkä iltalukemiseksi seuraavaa James Bond -kirjaa ja sitten nukkumaan ja töihin. Hyvin se tämäkin viikonloppu meni yksikseen. Elämä jatkuu. No problem.
Oikeesti, miksi luet James Bondia kirjoina..nehän on tullut miljoona kertaa telkusta leffoina eri näyttelijöiden näytteleminä...niin ja oikeesti, Aliens...jaksoitko ihan oikeesti alusta loppuun katsoa sen kasariluvun leffan.? Niin, ja miksi pimeässä..? mulla palaa kynttilöitä pöydillä ja nurkassa kirkasvalo lamppu loistaa, muuten minusta tuli Alieni tai minusta sammuisi virta...
aika tyynen rauhallisena vielä tuollaisen viikonlopun jälkeen...hmm...
Hyvää alkavaa viikko sinulle.. James Bond :)
Veikkaanpa että Solitary Man halusi tietää onko heissä kahdessa jotain samaa ;)
Minussa on Bondissa on sikäli samaa, että kun otetaan minusta negaatio, saadaan James Bond!
Jos siellä kävelyllä käydessä voisit tavata ystävän? Ja sitten jatkaisitte yhdessä, vaikka olisitkin aloittanut yksin?
Useimmat miehet, jos tohtivatkin jututtaa naisia sunnuntaikävelyllä käydessään, saavat kyllä hyvin pikaisesti oppia, että "minä en ole lähtenyt kävelylle että miehet tulisivat iskemään, vaan ihan vaan kävelylle että tiedä se!".
Älä nyt heti lannistu! Yritä uudelleen. Onko se nyt niin vaarallista, jos joku nainen noin vastaisi. Eikä todennäköisesti ole vastannutkaan, vaan pelkäät sitä. Ei kannata pelätä kaikenlaista.
Ei tositilanteessa ole vastattukaan, mutta tällä palstallahan on aika ajoin spekuloitu sopivia iskupaikkoja, ja mitä tahansa baareista poikkeavaa miehet täällä keksivätkin, on palstan (lähinnä kai satunnaisten) naislukijoiden mielipide että he ovat niissä paikoissa tekemässä vain ja ainoastaan sitä mitä niissä pääasiallisesti on tarkoitus tehdä, eikä mitään miestuttavuuksia luomassa. Oikeastaan baareissakaan ei käydä miestuttavuuksia hakemassa, vaan "pitämässä hauskaa kavereiden kanssa", paitsi tietysti jos joku jääkiekkomies lähestyisi.
Ehkäpä nuo naiset jotka ajattelevat noin hölmösti ovat juuri sen takia edelleen sinkkuja ja lukevat sinkut palstaa...
Sanamuodossa hieno viittaus naisiin aspergereina. Ties vaikka siinä olisi totuuspohjaakin.
Kaikin puolin eeppinen ketju. Yksi päivän parhaista. :D