Pistää ihmettelemään eräs asia.
Aina jos joku kirjoittaa olevansa uskollinen ja rehellinen, niin jonkun idiootin pitää olla kommentoimassa, että "mistäs tiedät ettei vaimosi/miehesi petä sinua?".
Onko se oikeasti niin vaikeata uskoa, että olemassa on myös pareja, joista kumpikaan ei petä toista?
Ei se ole mikään parisuhteen perusasia, että jompikumpi aina pettää.
Tottakai osa noista kommenteista on tarkoitettu provosoimaan ja "parhaassa" tapauksessa aiheuttamaan turhia epäilyjä, mutta silti pistää miettimään, että onko noiden kommenttien kirjoittajilla oikeasti niin köyhä elämä vai ovatko vaan niin pahasti tunnevammaisia...
Niin ja kyllä, itse elän suhteessa, jossa kumpikaan ei petä ja kyllä, olen siitä aivan varma.
Aina jos joku kirjoittaa olevansa uskollinen ja rehellinen, niin jonkun idiootin pitää olla kommentoimassa, että "mistäs tiedät ettei vaimosi/miehesi petä sinua?".
Onko se oikeasti niin vaikeata uskoa, että olemassa on myös pareja, joista kumpikaan ei petä toista?
Ei se ole mikään parisuhteen perusasia, että jompikumpi aina pettää.
Tottakai osa noista kommenteista on tarkoitettu provosoimaan ja "parhaassa" tapauksessa aiheuttamaan turhia epäilyjä, mutta silti pistää miettimään, että onko noiden kommenttien kirjoittajilla oikeasti niin köyhä elämä vai ovatko vaan niin pahasti tunnevammaisia...
Niin ja kyllä, itse elän suhteessa, jossa kumpikaan ei petä ja kyllä, olen siitä aivan varma.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mistäs tiedät varmasti, ettei muijas petä sua?
Sen tiesin varmasti, että tuo kysymys esitetään.
Vastaus:
Jos toisen ihmisen oikeasti tuntee, niin sellaisen asian näkee käytöksestä yms.
Meillä myöskin suhde toimii erittäin hyvin, niin fyysisellä kuin henkiselläkin puolella, joten mitään syytä pettämiseen ei ole.
Jokainen petetty on luullut ennen totuuden paljastumista aivan samoin kuin sinä.
>Mitään syytä pettämiseen ei ole?<
Siinä olet harvinaisen oikeassa. Tätä olen yrittänyt sanoa täällä monta kertaa itsekkin vaikka kuulunkin pettäjiin. Pettämiseen ei ole mitään muuta syytä kuin halu, ei halu pettää vaan halu toiseen ihmiseen, halu nautintoon. Ne jotka keksivät ja sepittelevät tarinoita syistä miksi pettivät eivät vain uskalla edes itselleen myöntää, että pettämiseen heidät johti pelkästään alkukantainen himo ja miten helposti heidän moraalinen selkärankansa katkesi.
Olen täysin varma, että valtaosalla pettäjistä on oma parisuhde vähintään tyydyttävässä jollei peräti erinomaisessa kunnossa. Näin on myös itselläni ja on ollut niillä naisilla joiden kanssa olen pettänyt ja joiden kanssa asiasta on ollut puhetta.
Kommentit loppuu heti kun kerrot miksi olet varma, mistä tiedät. Jos vaimosi/miehesi niin sanoo se ei todista mitään. Kas jokainen pettäjäkin sanoo puolisolleen olevansa ehdottoman uskollinen.
Tämän myös olen huomannut. Halutaan jostain syystä murentaa toisen luottamus kumppaniin, heittää epäilyksen siemen. Tarinassa saattaa osa olla totta, mutta ratkaisevat asiat eivät. Miksi näin? Aina löytyy vastaus kysymykseen miksi?
Ja miksi kaikki vanhat tuttavat ja entiset ystävät yhtäkkiä heräävät eloon ja ottavat yhteyttä, joista ei ole kuulunut mitään esim. 5-7 vuoteen? Silloin kun olisit heitä tarvinnut eniten. Ja nämä ystävät ovat vastakkaista sukupuolta.
Mietinkin, mitä tehdä, koska en halua vaarantaa suhdetta, joka merkitsee minulle eniten. Ystävyyttäni käytettiin aiemmin väärin, josta viisastuneena mietin voinko tällä hetkellä olla ystävä jonkun muun miehen kanssa, ettei tule väärinkäsityksiä. Ehkä vähän myöhemmin. Katsotaan.
Voi tykätä niin monesta, mutta kaikkien kanssa ei tarvitse mennä sänkyyn. Yksi riittää, oma rakas.
kyllä voimakkaan latauksen ja houkutuksen toisen ihmisen lähelle ja halun häneen. Aina ei pysty toteuttaan sitä, mitä haluaisi (uskollisuus) esim. oman elämän tilanteen takia. Siinä olemme inhimillisiä ihmisiä, mutta haluan uskoa silti uskollisuuteen parisuhteessa. Helpompi sen toteutumiseen on kun nähdään ne heikot kohdat, missä kaipaa kumppania lähelleen ja järjestää elämän niin että molemmat saa sitä mitä toivoo ja tarvitsee. On nimittäin faktaa, että joutuu ihan varmasti kiusaksille altiiksi, jos on seksuaalisesti aktiivinen, mutta kumppani on poissa kauan tai toinen pihtaa.
En sitten tiedä, milloin parisuhteessa tulee vastaan "tuttuuden ja saman toisto", jolloin alkaa näkemään ruohon vihreämpänä toisella puolella.
samaa mieltä. Jos suhteessa OIKEASTI tuntee toisen ihmisen, voi sanoa ettei tämä petä. Mutta niitä suhteita on harvassa. Omasta paristani voin sanoa varmasti, ettei hän pettäisi minua. Ennemmin vaikka jättäisi ennen mutta ei koskaan pettäisi. Hän on niin herkkä ja tietää minun olevan vielä herkempi. Jos ihmiseen voi luottaa täysin aivan pienissä asioissa, voi häneen luottaa myös suurissa. Olemme myös keskustelleet asiasta paljon. Suhteemme on myös kaikin puolin mainio, annan miehelle sopivasti tilaa - en halua kahlita häntä. Mutta tietyt rajat ovat ja molemmat olemme tietoisia niistä.
Joidenkin mielestä vain jättäminen (hylkääminen) on puhdasta uskottomuutta.. ja oikein pisti silmään (auts) tuo
"Omasta paristani voin sanoa varmasti, ettei hän pettäisi minua"
Never say never.
en sanokkaan mistään, että joku on varmaa. Tästä asiasta nyt vain olen varma, olenko siis muka heikompi? Jos vain yksinkertaisesti on niin varma jostain asiasta, miksi pitäisi rueta turhaan epäilemään, epäily olisi nimittäin teennäistä - epäillä siksi ettei mistään voi olla varma. Joistain asioista on vain niin vahva tunne/tietämys. Sitä ei voi järjellä selittää ja usein järjellä selitettynä se olisikin hulluutta. Mutta miksi valehdella itselleen epäilemällä, jos vain on varma? Varmaa ei ole myöskään se, ettei mikään ole varmaa.
Aika näyttää, onko "tietämykseni" ollut varmuutta, vai sitten sitä hulluutta.
Uskollisia pareja on varmasti vaikka kuinka paljon. Sen sijaan kukaan ei voi täysin varmasti tietää onko hänen kumppaninsa uskollinen, elleivät he sitten vietä suhteensa jokaista minuuttia yhdessä.
Kenelle sitäpaitsi pitää todistella kumppanin uskollisuutta? Itselleen vai muille? Käsittääkseni tämä todistelun tarve johtuu siitä, että uskolliset suhteet olisivat jotenkin parempia kuin suhteet, joissa käydään vieraissa. Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. On vain erilaisia suhteita, joissa on eri asiat hyvää ja eri asiat huonoja. Suhde on hyvä ja elinkelpoinen jos molemmat kokevat, että suhteessa on enemmän hyvää kuin huonoa. Täydellistä suhdetta ei ole, koska ei ole täydellisiä ihmisiä.
halusit tai et, yleensä suhteessa jossa petetään ollaan tavalla tai toisella onnettomia. Ihmisiä, joilla on täydellinen itseluottamus ja varmuus asioista (ja pareja, joissa kumpikin on sellainen)on äärimmäisen harvassa. Sellaisilla ihmisillä vapaa suhde toimii, eikä kyseinen suhde ole yhtään sen huonompi kuin muutkaan suhteet. Mutta kuten sanoin, se onnistuu vain äärimmäisen harvoin. On säälittävää, että kumppanin uskollisuudesta voi olla varma vain, jos viettää joka hetken hänen kanssaan. Tosin, tämäkin on yksi mielipideasioista (näkemyksesi ei suinkaan ole se ehdoton totuus) joihin on monia eri näkemyksiä. Ymmärrän näkemyksesi, mutta et voi kumota omaanikaan, sillä näissä asioissa ei ole olemassa yhtä ainoaa ehdotonta totuutta. Jokainen uskoo mihin uskoo, eikä sen pitäisi häiritä niin kovasti muita.
Vai että onnettomissa suhteissa vain petetään. Höpö höpö. Pettämisellä ei ole mitään tekemistä suhteen onnellisuuden kanssa. Jokainen pettää jollain tavalla, vain tavat vaihtelee.
Miten niin on säälittävää, ettei uskollisuudesta voi olla varma ilman ympärivuorokautista yhteiseloa? Mielestäni esim.joissain arabimaissa toteutettu naisten valvonta on todella säälittävää ja ällöttävää. Elämässä pärjää parhaiten, kun hyväksyy sen tosiasian, ettei mikään ole varmaa. Ja miten ikävää elämä olisikaan jos kaikki menisi jonkun kaavan mukaan?
Pieni korjaus. EN väittänyt, että suhteissa joissa petetään, syynä olisi suhteen onnettomuus. Sensijaan väitin, että suhteissa ollaan onnettomia nimenomaan PETTÄMISEN takia. Kyllä, suhteissa voi pettää monella tavalla, siksi niistä tehdäänkin yhteiset pelisäännöt, mikä on pettämistä ja mikä ei. Se, joka rikkoo sääntöjä, tekee väärin ja tottakai teko on silloin tuomittava. Koskaan ei ole pakko pettää, mikään ei voi ajaa pettämiseen paitsi oma heikkous.
Yleensä pettäjät eivät itse usko uskollisuuteen. Tällöin he eivät voi hyväsyä sitä tosiasiaa, että on suhteita joissa todellakin voi luottaa (se on siis mahdollista).
Minä en ole synnitön, mutta voin varmuudella sanoa, etten koskaan pettäisi. Minä pystyn hallitsemaan tekoni, tekoni eivät hallitse minua. Minulla on selkärankaa hillitsemiseen, pettäjiltä se yleensä puuttuu. Siksi mielestäni pettäjät ovatkin heikkoja.
Kyllä, olen edelleenkin varma, ettei kumppanini voisi pettää minua. Tiedän sen siksi, ettei minulla ole pakonomaista tarvetta luottaa. Minä luotan siksi, että ihminen on todellakin ansainnut sen. Ihmeellistä, eikö? Tästä maailmasta todellakin löytää ihmisiä joihin voi luottaa.
Se, ettei mikään ole varmaa, ei myöskään ole varmaa.
Mikään ei ole varmaa. Ei edes se pettääkö itse joskus ja tällä tarkoitan seksiä toisen kanssa. Jokainen kuitenkin pettää joskus jollain tavalla ja mielestäni onkin aivan turhaa lyödä niitä, jotka pettävät toisella tavalla kuin itse. Kehtaako joku väittää olevansa "synnitön"?