Olen nainen, naimisissa toista kertaa. Ensimmäinen liitto kesti 15 vuotta, siitä kaksi lasta. Liittomme meni jatkuvaksi riitelyksi, alettiin enempi vihaamaan toisiamme. Mies petti minua, valehteli, ja petti ja valehteli, ja erottiin siksi.
Tapasin vuosi erosta miehen joka myös juuri eronnut vielä pidemmästä liitosta. Kouluajan rakkauden kanssa naimisissa. Miehellä meni lujaa kuten mullakin kun tavattiin mutta rakastuttiin ja mentiin yhteen. Naimisissa on oltu 4 vuotta. Miehen lapset samanikäsiä kuin mun. Nyt on molempien lapset yhtä lukuunottamatta omillaan, opiskelee, töissä jne.
Aluksi meillä oli ongelmana kummankin eksät. Lapsiin liittyen jatkuvaa kiristystä ja riidan aihetta. Puhuttiin aina että onneksi se loppuu kun lapset on aikuisia. Se onkin loppunut. Kummankin eksät on jättäneet meidät rauhaan.
Olin kyllä mustasukkainen hänen eksälle välillä kun minusta tuntui että se vedätti miestä ja mies lankesi niihin vedätyksiin. Sai miehen pomppimaan millon minnekin. Joskus riideltiinkin asiasta mutta mies sai minut aina vakuuttuneeksi ettei pitänyt siitä sen enempää kuin minäkään. Tiesinhän minä sisimmässäni että niin se olikin.
Nyt on siis muuten rauhallista mutta jostain syystä olen alkanut epäillä että miehellä on vipinää työkaverinsa kanssa. En osaa sitä selittää. Tiedän että hän on valehdellut tästä naisesta vaikka ei olisi ollut tarvetta. Vai oliko sittenkään? He ovat tunteneet iät ja ajat toisensa. Jo miehen edellisen liiton aikana. Ja eron aikana. Nainenkin on eronnut kerran, ollut sinkkuna, mennyt uudelleen naimisiin ja nyt taas eronnut.
Että voisiko näillä kahdella synkata kuitenkin liian hyvin. Miehelläni ja tällä naisella? Viimeksi kun edes kyselin heidän työporukan iltariennoista mies melkein suuttui ja sanoi ettei siedä mustasukkaisuuttani. Hän kyllä ymmärtää epävarmuuteni kun eksäni petti.
Nyt on taas semmoset oudot merkit ilmassa. Aina ei ole ollut, mutta nyt on. Mies tuli niin myöhään tai siis aikaisin kotiin ja oli äkäinen. Seuraavana aamuna hän vain halusi hullun lailla seksiä ja lähti sitten ulos. Ei puhu kuin että oli ihan kivaa ja myöhään meni. En uskalla kysyäkään oliko tämä nainen mukana koska se olisi taas merkki mustasukkaisuudesta. Joten en kysy. Voin huonosti ja olen hiljaa.
Vai pitäisikö minun vain ymmärtää ja uskoa ettei heillä ole mitään? Joskus ennen kuin oltiin naimisissa mies kertoi heidän olevan hyviä ystäviä ja että voi puhua tälle naiselle melkein mistä vain. Nyt tiedän että miehellä on ollut töissä stressiä, mutta siitä hän on voinut puhua myös mulle. Voisiko työkaverista olla kuitenkin enemmän tukea kuin vaimosta, joka ei edes hänen työaluettaan niin hyvin tunne? Olenko turhaan mustasukkainen?
Voisiko olla niin että mentiin liian hätäisesti naimisiin? Koska vaikka asiat on monella tapaa hyvin niin tämäkin tunne on käynyt mielessäni. Vai olenko vain viidenkympin kriisissä? Käyn 49 ja 50 väliä. Mies on saman ikäinen. Se toinen nainen taitaa olla pari vuotta nuorempi. Vai ovatko nämä normaaleja ongelmia pareilla joiden lapset muuttavat kotoa ja pareille jää enempi kahdenkeskistä aikaa?
En tiedä mitä ajatella, etten tee vääriä päätelmiä.
Tapasin vuosi erosta miehen joka myös juuri eronnut vielä pidemmästä liitosta. Kouluajan rakkauden kanssa naimisissa. Miehellä meni lujaa kuten mullakin kun tavattiin mutta rakastuttiin ja mentiin yhteen. Naimisissa on oltu 4 vuotta. Miehen lapset samanikäsiä kuin mun. Nyt on molempien lapset yhtä lukuunottamatta omillaan, opiskelee, töissä jne.
Aluksi meillä oli ongelmana kummankin eksät. Lapsiin liittyen jatkuvaa kiristystä ja riidan aihetta. Puhuttiin aina että onneksi se loppuu kun lapset on aikuisia. Se onkin loppunut. Kummankin eksät on jättäneet meidät rauhaan.
Olin kyllä mustasukkainen hänen eksälle välillä kun minusta tuntui että se vedätti miestä ja mies lankesi niihin vedätyksiin. Sai miehen pomppimaan millon minnekin. Joskus riideltiinkin asiasta mutta mies sai minut aina vakuuttuneeksi ettei pitänyt siitä sen enempää kuin minäkään. Tiesinhän minä sisimmässäni että niin se olikin.
Nyt on siis muuten rauhallista mutta jostain syystä olen alkanut epäillä että miehellä on vipinää työkaverinsa kanssa. En osaa sitä selittää. Tiedän että hän on valehdellut tästä naisesta vaikka ei olisi ollut tarvetta. Vai oliko sittenkään? He ovat tunteneet iät ja ajat toisensa. Jo miehen edellisen liiton aikana. Ja eron aikana. Nainenkin on eronnut kerran, ollut sinkkuna, mennyt uudelleen naimisiin ja nyt taas eronnut.
Että voisiko näillä kahdella synkata kuitenkin liian hyvin. Miehelläni ja tällä naisella? Viimeksi kun edes kyselin heidän työporukan iltariennoista mies melkein suuttui ja sanoi ettei siedä mustasukkaisuuttani. Hän kyllä ymmärtää epävarmuuteni kun eksäni petti.
Nyt on taas semmoset oudot merkit ilmassa. Aina ei ole ollut, mutta nyt on. Mies tuli niin myöhään tai siis aikaisin kotiin ja oli äkäinen. Seuraavana aamuna hän vain halusi hullun lailla seksiä ja lähti sitten ulos. Ei puhu kuin että oli ihan kivaa ja myöhään meni. En uskalla kysyäkään oliko tämä nainen mukana koska se olisi taas merkki mustasukkaisuudesta. Joten en kysy. Voin huonosti ja olen hiljaa.
Vai pitäisikö minun vain ymmärtää ja uskoa ettei heillä ole mitään? Joskus ennen kuin oltiin naimisissa mies kertoi heidän olevan hyviä ystäviä ja että voi puhua tälle naiselle melkein mistä vain. Nyt tiedän että miehellä on ollut töissä stressiä, mutta siitä hän on voinut puhua myös mulle. Voisiko työkaverista olla kuitenkin enemmän tukea kuin vaimosta, joka ei edes hänen työaluettaan niin hyvin tunne? Olenko turhaan mustasukkainen?
Voisiko olla niin että mentiin liian hätäisesti naimisiin? Koska vaikka asiat on monella tapaa hyvin niin tämäkin tunne on käynyt mielessäni. Vai olenko vain viidenkympin kriisissä? Käyn 49 ja 50 väliä. Mies on saman ikäinen. Se toinen nainen taitaa olla pari vuotta nuorempi. Vai ovatko nämä normaaleja ongelmia pareilla joiden lapset muuttavat kotoa ja pareille jää enempi kahdenkeskistä aikaa?
En tiedä mitä ajatella, etten tee vääriä päätelmiä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta suhteenne ei todellakaan ole terveellä pohjalla, jos et USKALLA puhua miehellesi kaikista tunteistasi! Mikä se semmoinen suhde on, jossa mies saa määrätä mitä sinä saat sanoa?!
Mies siis halusi seksiä, mutta halusitko sinä? Mieskö teillää määrää ja sinä alistut?
Naisen vaistoon kyllä kannattaa aina luottaa.
Eipä tuo nyt niin outoa ole. En minäkään voi puhua miehelleni tunteistani koska hän raivostuu sellaisesta mielettömästi. Ja kyllä suhteessamme tehdään niin kuin mies sanoo tai ei tehdä ollenkaan. Voimia aloittajalle. Itsekin kidun sisäisesti kun en saa puhua. Tiedän tunteen.
Ei se outoa olekaan, vaan hyvin tyypillistä parisuhteessa, että nainen ei saa olla vapaasti oma itsensä. Tervehenkistä se ei siltikään ole, vaikka onkin tavallista..
Tiedän tunteen minäkin, 20 vuotta tuollaista, sitten pääsin onneksi lopulta eroon alistajasta. Narsististahan tuollainen käytös on, että saa raivokohtauksia tai suuttuu toisen sanomisista.
Kyllähän aina toinen on se aloitteen tekijä. Ei se tarkoita etteikö toinenkin siihen suostuisi ja lämpenisi.
Taidat olla sinkku (ja syystä) kun et tiedä miten pariskunnan välillä panohommat joskus alkaa. Kellä mitenkin. Olen minäki joskus miehen kimppuu käyny ku sika limppuu ja sitten meillä on ollu kiihkeetä MYÖS HÄN ON HALUNNUT.
Joo enkä minäkään uskaltais ihan hirveesti mustasukkasuusasioista puhua kun mun mies ei voi sietää mustasukkasuutta alkuunkaan. Toiset vaan ei. En kyllä ole mustasukkanen. Mutta tiedän että jotkut naiset on. Todistanu joskus kun kaverini on mieheltään tivannu jotain naisjuttua, että miten inhottavalta se tuntuu vieraan kuunnella kun tietää ettei syytä ole. Saati jos oma rakas epäilis ja ilman syytä.
Taidat itse tietää vastaukset kysymyksiisi. Kuinka me täällä, tuntemattomat, voisimme tietää paremmin?
No, joka tapauksessa, onko miehesi tottunut edellisessä liitossa pettämään kumppaniaan? Tiedätkö sitä? Kun arki iskee, hän on ehkä tottunut hakemaan jännitystä liiton ulkopuolelta? Tämä on tietysti pelkkää arvailua, mutta vaistoja ei kannata väheksyä. Lisäksi ihmettelen muiden tavoin, miksi et saisi kysyä mitä tahansa mieheltä, jonka kanssa olet naimisissa? Sellainen liitto ei vaikuta kovin hyvältä, missä ei voi keskustella toisen suuttumatta.
Rakastuminen sisältää huumaa ja epärealismia, joten rakastuneena ei mielestäni kannattaisi mennä naimisiin. Sitten kun toisen on tuntenut kauan arkisena ihmisenä, tietää paremmin, millainen tämä on väsyneenä, ärsyttävänä, kyllästyneenä ja suuttuneena. Teitä ehkä yhdistivät yhteiset viholliset, exät, kun ne ovat poissa, entä nyt? Koska sulla on traumaattinen menneisyys petettynä, pidä huolta itsestäsi äläkä elä miehen kautta. Kun ei ole enää lapsia, voi helpostikin muuttaa hetkeksi erilleen miltä se tuntuu, jos luottamusta ei tähän suhteeseen ole.
"Lisäksi ihmettelen muiden tavoin, miksi et saisi kysyä mitä tahansa mieheltä, jonka kanssa olet naimisissa? Sellainen liitto ei vaikuta kovin hyvältä, missä ei voi keskustella toisen suuttumatta".
Kyselettekö te puolisoiltanne onko heillä suhteita muihin ihan vain varmistaaksenne mitä puoliso vastaa? Jos aina vastaa kieltävästi, kysyttekö silti uudestaan? Te, tai sinä.
No minä en kysy. Turha kysely-vastauskierros siitä tulisi.
Olen kyllä jo keksinyt vastauksen itselleni. Mies on hyvä, kiva ja meillä arki toimii loistavasti. En ole ajatellut muita miehiä vielä ainakaan. Erosta on siis turha puhua. Jos mies oppii joskus puhumaan niin katsotaan sitten taikka jos minä ihastun johonkin toiseen.
Parasta tässä että en jaksa olla mustis. Ehkä syys aiheuttaa alakuloa muutenkin, mitäpä sitä pahentamaan ihmissuhdepohdinnalla.
Tarkoitin sitä, että parisuhteessa pitäisi voida keskustella huolta aiheuttavista asioista, mustasukkaisuudestakin. Olen suhteissani voinut keskustella siitä, jos joku toinen nainen on herättänyt mustasukkaisuutta. Keskustelemalla huolet sitten voivat hälvetä, ellei niille ole perustaa.
Mutta hyvä, jos itse totesit mustasukkaisuutesi olevan aiheetonta. Silloin on turha kumppaniakaan asialla kiusata. Jos teillä on yhdessä hyvä arki, ei ole mitään syytä, miksi mies haikailisi jonkun muun perään. Hyvää syksyn jatkoa!
Ole varovainen ettet sekoita omia vaihdevuosiasi parisuhteen tilaan. 50-vuotiaana olet vaihdevuosissa siitä riippumatta, menitkö hitaasti vai nopiasan naimisiin seitsemän vuotta sitten.
Hyvinvoiva, tasapainoinen, aina hivenen "mystinen" tai "yllätyksellinen" kumppani pitää suhteen vetreänä ja houkuttelevana. Suosittelen ikioman arrekartan tekoa vaikka varta vasten sellaisella kurssilla, sen mukaan suunnistamista kohti omia unelmia.