Heippa ! mun on pakko tänne jotain mun ahdistuneisuudesta kirjoittaa...mä olen tehnyt jotain ihan kamalaa...ja kuitenkin niin oikeeta! tai siis siltä musta ainakin tuntuu....mulla on tosi hankala tilanne. Minä olen kihloissa ja meillä on lapsi,olen tutustunut erääseen mieheen jo ennenkun aloin tämän kihlattuni kanssa olemaan..olemme aina silloin tällöin pitäneet yhteyttä viestein tai spostein. nyt noin 6 v sit tavattiin ekan kerran ja olihan meillä hauskaa mut hänellä oli silloin suhde.ja minulla ei. no nyt olemme taas alkaneet viestiä ja työnki puolesta hänen on helppo liikkua ja tulla tapaamaan minua jonnekkin..olen 6 vuotta saanut oltua ettemme tapaa..mutta nyt minulle tuli kamala tarve saada pitkästä aikaa nähdä hänet. ja näimmekin,ja vietimme yön yhdessä. ja minähän olin vain likkojen sauna illassa tai näin kotiin sanoin. Tämä on kamalaa...hän palaa kotiinsa jossa odottaa hänen tyttöystävä ja minä kotiin jossa minun kihlattu ja lapseni. miten tämä olo silti on niin kamala ollut koko viikonlopun? ihan hävettää! kun olen tämän toisen kanssa jolta saan kaiken mitä täällä kotona en niin jään häntä aivan suunnattomasti ikävöimään ja olen tavalla tai toisella mustis siitä että hänen tyttöystävä on kotona ja saa hänet kun vain osaisi arvostaa häntä. minä olen kotona omissa oloissani...olen tuntenut jo koko syksyn muutenkin ahdstuneisuutta koska täällä ei koskaan puhuta tai kosketella mitenkään edess ohi mennessään..tuntuu että musta osa kuolee koko ajan tänne kotiin...silti pelkään että vien lapseltani isän..ja olen huono ihminen jos tämän suhteen lopetan...kertokaa nyt hyvät ystävät mitä minun pitää tehdä...sen tiedän että en koskaaan varmaan tule saamaan tätä miestä ,luulen että hän rakastaa kuitenkin jollain lailla emäntäänsä eikä tahdo sieltä lähteä muutakun "pettämään" tai mistä minä tiedän. mutta en tiedä olenk o itsekkään valmis yksinäisyyteen....voi apua! tää on vain vaikeeta..
rakastaakko?
nassu7
3107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luuletko oikeasti, että ongelmat parisuhteessasi ratkeavat pettämällä? Typerältä ja itsekkäältä vaikutat.
Typerä, typerä nainen. Ajattelisit kerrankin tunteiden sijasta järjellä! Tuo on erittäin väärin. Olet jo rikkonut teidän suhteen kun olet mennyt tuollaiseen. Fantasiat pitää jättää fantasioiksi, pettämään ei lähde kuin itsekkäät nartut, jotka ajattelee vain omaa kiimaansa. Olisit edes lapsesi vuoksi jättänyt tuon tekemättä. Miten lapsesi voi sinua kunnioittaa isompana, kun kuulee äitiliinin touhuista... perheen rikkoja... kiimainen omahyväinen pettäjänarttu.
Et voi yhtäaikaa syödä ja säästää kakkua. Tee päätökses ja nopeasti. Kumman unohdat. Jos valitset nykyisen miehesi ja perheesi, niin tarvitsette ammattiauttajan apua, jotta voisitte edes yrittää saada suhdetta enää toimimaan. Luottamus kuitenkin kuolee luultavasti lopullisesti, kunhan miehesi saa kuulla millainen haihattelija olet. Tekee pahaa.
Mitäs jos avaisit sen suusi ja puhuisit miehes kans tiedän ongelmista? Parempi ratkaisu on jos meette pariterapiaan.
Mutta teepä miten tahansa niin hemmetin typerästi teet tuolla pettämisellä. Olet osapuoli 2 kodin rikkomiseen. Kestätkö sitä taakkaa?