Onko työttömyys ongelma suhteen aloittamiseen nettitreffien kautta,
jos henkilö on korkeasti koulutettu ja omaa miellyttävän elintason ?
Miten ihmiset suhtautuvat laman aikana kun akateemisetkin joutuvat opiskelemaan lisää tai vaihtamaan alaa ?
Itselleni ei ongelma mutta utelias ?
Miten paljon taloudelliset asiat vaikuttavat nykyajan suhteissa ?
Kokemusta itsellä vain ajasta kun tunteet, luonne ja rakkaus merkitsi..=)
jos henkilö on korkeasti koulutettu ja omaa miellyttävän elintason ?
Miten ihmiset suhtautuvat laman aikana kun akateemisetkin joutuvat opiskelemaan lisää tai vaihtamaan alaa ?
Itselleni ei ongelma mutta utelias ?
Miten paljon taloudelliset asiat vaikuttavat nykyajan suhteissa ?
Kokemusta itsellä vain ajasta kun tunteet, luonne ja rakkaus merkitsi..=)
Vastaukset 52
Vanhimmat
Minulle pitkittynyt työttömyys olisi ongelma eli jos sitä on kestänyt jo toista vuotta tai vielä pitempään. Olen itsekin vuosien varrella jäänyt työttömäksi, kun määräaikainen pesti on loppunut tai hommat ovat lähteneet alta tuta-syistä, mutta aina on löytynyt keino työllistää itsensä muutaman kuukauden sisällä uudestaan.
Ja kokonaisuuskin ratkaisee. Jos ihminen vain olla möllöttää työttömänä niin lyhytkin työttömyys on turn-off, mutta jos hänellä on selkeitä suunnitelmia ja yritystä päästä takaisin työelämään tai esimerkiksi perustaa oma yritys, niin pitkittynytkään työttömyys ei välttämättä ole ongelma.
Elintaso ei minua kiinnosta vaan samanlainen arvomaailma. Teen itse paljon töitä ja opiskelen töiden ohessa koko ajan lisää, jotta töitä riittäisi tulevaisuudessakin, ja olisi vaikea nähdä että parisuhde toimisi sellaisen ihmisen kanssa, joka on ihan eri maailmasta.
Taloudelliset asiat vaikuttavat, jos ero on niin suuri, että se näkyy elämäntavassa. Jos mies olisi niin rikas, että hän haluaisi matkailla kaukomailla ja asua viiden tähden hotelleissa ja syödä viiden tähden ravintoloissa niin eihän siitä mitään tulisi, koska ei minulla ole sellaiseen varaa. Jos taas toinen elää pelkällä työmarkkinatuella niin sekin voi muodostua ongelmaksi, ellei hänellä ole varaa tehdä yhtään mitään kivaa yhdessä. Toisaalta yleisin tuntemani tyyppi nettideittailussa taitaa olla miehet, joilla on luultavasti hieman parempi palkka kuin minulla, mutta jotka ovat niin pihejä, ettei heistä saa koskaan seuraa matkoille tai ravintoloihin tai mihinkään spontaaneihin hullutuksiin.
Loppukommenttiisi: eikö suhtautuminen työhön kerro mitä suurimmassa määrin myös luonteesta?
Itse en huolisi työtöntä. On aivan mahdollista että työtön hakee koko ajan aktiivisesti töitä ja jatko-kouluttaa itseään, mutta kun tarjolla on myös töissäkäyviä miehiä, niin valitsen sellaisen enemmin. Hyvästä yrityksestä huolimatta voi hyvin käydä niin, ettei työtön työllistykkään, enkä halua pitkäaikaistyötöntä.
Hyvästä yrityksestä huolimatta voi myös käydä niin että työssäkäyvä saa potkut. Mitäs sitten?
Noin pääpiirteittäin toivoisin kyllä itsekin että toinen puolisko olisi töissä. Talous olisi vakaampi ja huolia vähemmän.
Aivan yhtä hyvin tulevaisuutta voi spekuloida myös niin, että työtön ei tule työllistymään.
Tässä puhutaakin nykyhetken tilanteesta. Silloin kun valittavana on työssäkäyvä ja työtön, valitsen aina työssäkäyvän.
Entä jos henkilön työpaikalla on yt neuvottelut? Jätätkö väliin jos tyyppi saakin potkut?
Jätän väliin. Sitäpaitsi jos työelämässä on noin suuri vaihe kuin yt:t menossa, niin luulisi ihmisen olevan liian stressaantunut harrastaakseen nettideittailua. Tuskimpa siinä on edes kovin hyvää seuraa.
minun ex työpaikalla oli yt-neuvotteluja 3-5v välein 90-luvulta alkaen (olin töissä lähes 25v samassa paikassa). Sen perusteella en olisi koskaan voinut elää muuta/normaalia elämää enkä harrastaa nettideittailua. Sitä olen kuitenkin näinä vuosina (2000-luvun alusta) harrastanut ja normaalia elämään muutenkin viettänyt. Eli yt-neuvottelut eivät ole sitä haitanneet, kun se ei ole ollut kovinkaan poikkeustilanne. Lopulta sain kenkää puolisen vuotta sitten. En ole erityisen stressaantunut, enkä koskaan ollutkaan.
Myös meillä oli yt:itä viimeisten viiden vuoden aikana (aiemmin parin vuoden välein) ainakin kymmenet ja monta sataa ihmistä pistettiin pihalle, loput lomautettiin yhteensäkuukaudeksi tai pidemmäksi ajaksi. Eli yt:t olivat ennemmin normitila kuin poikkeuksellinen stressi. Ehkäpä täystyöllistetty on ollut niin onnellisessa asemassa, että ei ole joutunut yt:itä kokemaan, mikä on nykymaailmassa aika harvinaista.
2000-luvun alusta asti harrastanut ja edelleen harrastat?
Milloin ajattelit kokeilla jotain muuta vaihtoehtoa?
No siinä tapauksessa sinun ei kannata alkaa edes seurustelemaan kenenkään kanssa. Voi nimittäin mennä sinulta tai/ja kumppaniltasi työpaikka yhtäkkiä.
Älkää nyt liikaa hehkuttako tuota työssä käyntiä, sillä keltä tahansa voi
mennä työpaikka alta ja joutua kilometritehtaalle, eikä siinä ole itsellä
nokan koputusta asiaan.
Nykyäänhän mikään ei ole varmaa..Mites sitten suu pannaan, kun ollaan
yhdessä ja kumppani jääkin työttömäksi. Heivataanko hänet nahjuksena
ulos ja etsitään uutta, koska itsellä (toistaiseksi) vakipaikka.
Työssä käyvät voi hussata rahansa taivaan tuuliin ja elää kituuttaa yhtälailla,
kuin työtönkin.
Hei maa_kutsuu,
sinulla on hyvä pointti. Näinä päivinä vaikka kuinka korkeastikoulutettu saattaa jäädä ilman työtä hetkellisesti. Itse toivoisin, että aina ensin katsottaisiin ihmistä, ja vasta sen jälkeen ammattia/koulutusta.
Moni helmi voi jäädä itseltä täysin väliin, jos deittailussa asettaa liian tiukat kriteerit heti alkuun.
t: Heli E-kontakti.fistä
Miten netin kautta "ensin katsotaan ihmistä"? Siellä jos jossain tutustuminen lähtee nimenomaan muualta kuin ihmisestä. Jos näen livenä kiinnostavan miehen niin tiedän heti, että hän sytyttää minut. Se voi olla silmien pilke tai tapa nauraa tai se kuinka hän "kantaa itsensä" (ryhti ja olemus) - silloin katson ensin ihmistä. Voi olla, että kun juttelen hänen kanssaan vähän aikaa niin käy ilmi, ettei hän olekaan sellainen, johon tutustumista haluaisin jatkaa. Mutta jos mitään sellaista ei käy ilmi niin tiedän jo siinä vaiheessa, että tämä on ihminen, jota haluan nimenomaan miehenä, siis parisuhde- ja seksikumppanina. (Senkin jälkeen voi tulla pettymyksiä kun opitaan vähitellen tuntemaan toisensa mutta sen takiahan ihmistä aletaan tapailla, että häneen tutustuttaisiin.)
Netissä on mahdotonta tietää kuka kirjoittajista kiinnostaisi parisuhdekumppanina, ja kaikkia on mahdotonta tavata. Siispä on pakko miettiä, mitkä asiat todennäköisimmin korreloisivat kiinnostavuuden kanssa. Minulle samanlainen arvomaailma ja suurin piirtein samanlainen elämäntilanne on olennainen. Tietysti myös ulkonäöllä on väliä, mutta vaikka valokuva näyttäisi kuinka hyvältä ja olisi muutenkin sopivan kuuloinen ulkonäkö niin koskaan ei voi tietää, natsaako sitten livenä.
Komea mies, jolla on täysin erilainen arvomaailma tai elämäntapa, voisi olla "helmi" satunnais- tai vakipanoksi, mutta jos haluaa parisuhteen, jossa jaetaan myös yhteistä arkea, niin kyllä se vain edellyttää riittävän samanlaista taustaa ja elämäntilannetta.
"Ihminen" tarkoittaa siis peroonallisuutta, luonnetta, arvoja, ajatuksia, asenteita, tunne-elämää, suhdetta muihin ihmisiin jne... Näitä asioita saa kyllä selville netissäkin, jos vain haluaa (mikäli ne siis kiinnostavat). Toki varsinainen ja tarkempi tutustuminen jää live-elämään.
Mutta jos laittaa heti alkuun niitä tiukkoja kriteerejä jonkin pituuden, koulutuksen, työpaikan jne...suhteen, niin sulkee jo lähtökohtaisesti pois monia ehkä hyvinkin potentiaalisia tyyppejä.
Mutta jos joku haluaa seurustella vaikka jonkun työpaikan tai tutkinnon kanssa, niin siitä vaan. Minä haluan seurustella ihmisen kanssa.
Täysin tasatilanteessa ottaisin tietenkin töissä käyvän mieluummin kuin työttömän. Tai no, en mä tiedä. Mieluummin realistisesti hommia löytävä työtön joka hakee duunia tästä lähiseudulta kuin vaikkapa viikkoja putkeen jatkuvasti poissaoleva ihminen vaikka laivalla töissä tai muissa vastaavissa reissuhommissa.
Kyllä työtönkin kelpaa mulle jos on elämässään suunta ja muuten homma mallillaan. Niin monta tuttua kuitenkin ollut tuossa tilanteessa eikä kukaan siihen ole jumittunut.
Toi on vähän sellainen juttu, että voithan hakea sitä täydellistä mutta tuo työllinen/työtön vaihtuu niin herkästi että jos muuten ihminen ihastuttaa niin kannattaako siihen jumittua. Menee aika ja elämä hukkaan kun etsii hirveen tarkan kamman kanssa täydellistä ominaisuusyhdistelmää ja sitten kun sen löytää ja omakseen saa niin tajuaa, ettei ne ollut mitään pysyvää tai edes kovin vakaata.
Korkeakoulutettuna työttömänä ottaisin mieluusti työttömän. Omaa karriääriäni on takana jo niin paljon, etten enää katso koiraa karvoihin enkä hevosta hampaisiin. Näinä aikoina työttömäksi voi joutua ihan kuka vain, oli sitten kuinka hyvä ja arvostettu huippuosaaja alallaan.
Ja olen jo saanut kaiken materiaalisen mammonan, nyt etsin tärkeintä: elämysmatkaa :)
Olen korkeasti koulutettu ja olen saanut monoa kahdesta työpaikasta. Molemmat firmat meni konkkaan. Ekalla kerralla muijakin lähti heti kun ilmoitin että monoa tuli. Olen ollut viimeisen 15 vuoden aikana 2 vuotta työtön ja nyt olen ollut siis työtön vuoden. Ei naisille kelpaa työtön mies. Nykyään ei työhön haasttatteluihin on tosi vaikee päästä ja itse olen ollut vuoden aikana kolmessa haastattelussa kun olenlähettänyt varmaan 50 hakemusta.
Olen myös mennyt suoraan firman ovista sisään ja kysynyt töitä mutta on sanottu että lähetä hakemus netissä. Ei kai firmoilla ole aikaa haastatella ihmsiä enään edes. Kyllä mä pärjään työttömänä ja joskus on pätkätöitä ollut. Naisia en edes katso päin niin kauan kun olen työtön kun tiedän että se on iso turn off.
Kyll se niin menee että ensin naiset katsoo onko mies komea, sitten katsoo onko sillä työtä ja rahaa ja sitten jos ulkonäkö ja raha on kunnossa niin nainen kiinnostuu. Vain epätoivoisimmat rumat naiset ottaa työttömän miehen
ei pidä paikkaansa. Olen itse työtön, vaan en ruma enkä epätoivoinen. Ottaisin mieluusti työttömän miehen jos sellaisen saisi ja muut asiat matchaisivat (kemiat, arvomaailmat. Ehkä jopa mieluummin ottaisin työttömän kuin työllisen miehen ainakin nyt kun itsekin olen työtön (tosin koulutuksessa). Toinen vastaavanlaisessa tilanteessa oleva ymmärtäisi minua paremmin. Ja mielellään miehellä saisi olla myös jotain vaivoja, koska itsellänikin on (tules). Työssä oleva, täysin terve ei voi ymmärtää. Plussaa olisi vaivat ja työttömyys.
Minulle on periaatteessa ihan yhdentekevää, onko mies työssäkäyvä vai työtön. Tai opiskelija tai eläkkeellä. Arvot ja asenteet merkkaavat enemmän.
Aika iso turn-off ovat miehet, joille työ on kaikkein keskeisin arvo ja tärkein asia elämässä, ja joiden psyykkinen hyvinvointi ja jopa identiteetti perustuvat hyvin vahvasti ja yksipuolisesti työhön ja pärjäämiseen työssä. Kun ja jos tällainen mies jää työttömäksi, niin psyyke hajoaa ja elämänhallinta siinä samassa. Usein alkoholi tulee myös kuvaan mukaan, ja elämä menee sen takia vielä enemmän solmuun.
Muistan lukeneeni, että 1990-luvun laman aikana monet työttömäksi jääneet teeskentelivät aamulla lähtevänsä töihin, jotta naapurit ja tutut eivät tietäisi, että työpaikka oli mennyt. Aivan hirveää.
Mieluummin ottaisin vaikkapa elämäntapatyöttömän, joka osaa nauttia elämästä ja arvostaa monia muita ihania ja tärkeitä asioita elämässä, ja jonka omanarvon tunne ja itsetunto eivät määrity sen mukaan onko työssä vai ei.
Kaikkein eniten kiehtovat miehet, jotka tekevät työkseen sitä mitä rakastavat tai mikä heidän intohimonsa on, tai ainakin pyrkivät siihen suuntaan. Mies joka tekee vuodesta toiseen jotain duunia vain sen tähden, että palkka juoksee ja toimeentulo on turvattu, on lähtökohtaisesti huomattavasti vähemmän kiinnostava.
Hei 4658LAMO,
hienoa kuulla avarakatseisuudestasi tässä asiassa, noinhan se juurikin on.
Aihetta liipataan myös Sinkut-palstan keskustelussa, jossa jutellaan siitä kuinka tärkeää koulutustausta on joillekin naisille nettideittipalstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11793461
Hauskaa iltaa,
Heli E-kontakti.fi
www.e-kontakti.fi
Työttömyys on ongelma silloin, kun toinen antaa ymmärtää, ettei
vähempää voisi kiinnostaa, saako uusia töitä, vai eikö saa.
Sohvalla röhnöttävää pottuahan, ei kestä erkkikään.
Mulle se oli jonkinasteinen ongelma, myönnän, sillä ei mulla ole varaa toista aikuista elättää kun on lainaa ja rahanmenoa (taloremontti, kotieläin, lasten elarit ne muut peruskulungit) paljon muutenkin joten jätin kyllä työttömät väliin suosiolla.
Asia ei ole kuitenkaan niin että heivaisin kumppanin jos työ lähtisi altaan, miksi jos oikeasti kerran välittää. Elämä täytyisi vain järjestellä uudelleen. Mutta tuntemattoman työttömän nettipersoonan takia en edes miettinyt että alkaisin elämääni järjestelemään uudelleen, aivan liian hankalaa, joten skippasin työttömät saman tien.
Julmaa jonkun mielestä kenties mutta mullakin on oikeus rajata hakuni siten että soveltuu juuri omaan elämääni parhaiten.
Mikäli asuisin kaupungissa vuokralla niin asia voisi olla hieman toinen mutta tässä elämäntilanteessa, kiitos ja ei kiitos työttömälle.
No ei kai deittailun aloittamisessa ole vielä elättämisestä kyse, ei lähellekään. Pari vuotta jos vaikka deittailee noin ennenkuin vakavammin vaikka yhteen muuttamista harkitsee niin kyllä siinä vaiheessa on joko työ löytynyt tai paljastunut pitkäaikaistyöttömäksi.
No mikset sinä deittaile lihavaa naista, kyllähän hänkin saattaa parissa vuodessa laihtua.
Asia on vain niin että työttömyys on toisille se kynnyskysymys siinä missä lihavuus toisille. Jos minä en ala vänkäämään että lihavillekkin pitäisi antaa mahdollisuus niin miksi täällä vaaditaan että työttömille pitäisi? Onko niin että muiden kriteereitä sopii arvostella, mutta omia ei?
työttömän kanssa ei olla ihan heti, varmaan ainakaan moneen kuukauteen muuttamassa saman katon alle, mutta lihavan (sanotaan nyt vaikka 20 kiloo ylipainosen) kanssa kai pitäs harrastaa seksiä ennenkun on kerenny laihtuun merkittävästi?
Siksi, että tiedän voivani itse olla ihan hyvin työtön kuukauden kuluttua mutta olen täysin varma, etten ole lihava silloin. Työ ei ole nykyisin useinkaan itsestä kiinni ja huiputkin joutuu ajoittain työttömäksi kun firmoja menee konkurssiin tai yksiköitä lakkautetaan. Urheilullinen ja ruokavaliostaan huolehtiva sen sijaan ei hetkessä humahda läskiksi.
Olet ilmeisesti kovinkin lihava?
Nykyään on NIIN vaikea saada työtä koulutuksesta riippumatta etten vain jaksaisi alkaa selvittämään miten käy, löytyykö sitä työtä jostain kiven alta vai paljastuuko neidosta pitkäaikaistyötön tai peräti työnvieroksuja. Pitäisikö mun tuhlata 2 vuotta elämästäni tuollaisen asian selvittämiseen? Tässä iässä siihen ei vaan viitsi oikeasti ryhtyä jos on helpompikin tie olemassa.
Ja kuten sanoin asia riippuu myös omasta elämäntilanteestani, jos se olisi toisenlainen kuin nyt niin työttömyys ei olisi niin kynnyskysymys.
Itseasiassa jos ollaan ihan tarkkoja niin nettitreffiaikana kyllä jutustelin yhden työttömän naisen kanssa mutta hänenkin elämäntilanteensa oli kaikinpuolin niin vaikea että jouduin tätä asiaa tosissani miettimään ja totesin sen liian hankalaksi. Hän oli hakenut pitkään ja hartaasti töitä ja kävi tuohonkin aikaan muutamassa haastattelussa mutta ei vain työtä irronnut :( Hän sentään yritti tosissaan joten siksi ylläpidin yhteyttä melko pitkään kunnes aloin miettimään mahdollisia jatkoseurauksia ja oli pakko pistää katkolle, tosin siihen oli muitakin syitä kuten sanottu. Sen jälkeen aloin skippaamaan työttömät.
En ole materialisti tai ahnuri mutta tiedän kokemuksesta miten tiukalle raha-asiat voivat hermot kiristää ja nehän ovat yksi suurin yksittäinen syy eroille nykyään, rahariidat :( Saisi olla melkoinen prinsessa että olisin päässyt tämän työttömyyskynnyksen yli. En mä silti työttömiä ole syyllistämässä, ajat ovat hankalat, todellakin.
En ole lihava ollenkaan, BMI about 21 ja puolimaraton menee alle kahden tunnin. Minulle toisen ihmisen paino ei vain ole kriteeri millä valitsen seurani, työttömyys taas on.
Minun kokemukseni tuosta työstä on varsin vastakkainen; hyviä tyyppejä ei haluta menettää varsinkaan yt:n yhteydessä. Tietysti jos olet keskinkertainen työntekijä ilman mitään erikoisosaamista, niin on syytä olla huolissaan...
Mä en tiedä kuka sun työllistämistä jatkaa jos firma menee konkurssiin tai yt sulkee toimipaikan mutta itse koen yllättävän ja itsestä johtumattoman työttömyyden suuremmaksi riskiksi kuin tilapäisen ja itsestä riippumattoman yllätysläskiyden.
Kyllä mäkin koen pitkäaikaistyöttömyyden ongelmaksi mutta nykyisin se on melkein niin, että työttömyys on elämäntilanne ja ylipaino elämäntapa. Ensinmainittua kokeilin kerran, jälkimmäinen ei tulisi mieleenkään.
Jos raha määrittää ihmissuhteita ja alkaa vaikuttamaan valintoihin, jotka ovat ennen kaikkea tunne-asioita, niin silloin omasta mielestäni ihmisen arvot ovat hiukan vinksallaan.Tämä koskee niin suhteen alkua kuin sen ylläpitämistäkin. Itselleni ihminen ja tunteet ovat aina tärkeämpiä kuin raha ja materia.
En myöskään täysin käsitä, miksi jotkut selittävät sitä, että ei halua tai ole varaa elättää toista. Jos sinkku pystyy elättämään itsensä työttömänä ollessaan, niin miksi hän ei pystyisi tekemään sitä suhteessa ollessaan? Harva työtön oikeasti hakee ketään elättämään itseään.Toinen juttu on sitten erilaiset elämätapaerot ehkä, jotka syntyvät siitä, että tulotasot ova erilaiset. Mutta siinä kohtaa tullaan jälleen niihin arvovalintoihin, siihen mikä on oikeasti tärkeää.
Valitettavasti raha on aivan liian tärkeää monille ihmisille tänä päivänä. Sinä voit sanoa, ettet ole materialisti, mutta kyllä sinä ihan selvästi olet - ainakin jossain määrin.
Eihän tuntematon henkilö nettitreffeillä voi olla mikään tunnekysymys koska en edes tunne koko henkilöä :D Jos valinta on työttömän ja kokopäiväisen välillä niin kyllä minä ainakin viestiin ensisijaisesti kokopäiväisen kanssa.
"Jos sinkku pystyy elättämään itsensä työttömänä ollessaan, niin miksi hän ei pystyisi tekemään sitä suhteessa ollessaan? "
Taidat olla kaupunkilainen kerrostalovuokralainen? Ymmärrät kai että kun muutat maalle omakotitaloon niin erilaiset tuet saattavat karsiutua? En ole perehtynyt asiaan koska en käytä yhteiskunnan tukia mutta oletan että näin on. Eli saattaakin tulla tilanne jossa toisella on omaisuus ja tulot mutta toisen tulotaso putoaa edelleen ja kuten itsekin sanoit se voi vaikuttaa.
"Sinä voit sanoa, ettet ole materialisti, mutta kyllä sinä ihan selvästi olet - ainakin jossain määrin"
Siinä tapauksessa 99,9% ihmisistä on materialisteja. Itse ymmärrän materialismin niin että hypettää maallista omaisuutta. Mulla ei ole isoa/kallista autoa, ei edes tuunattua tai puunattua, pelkkä kottero jolla ajettu yli 220tkm. Auto ei edusta mulle muuta kuin kulkuvälinettä. En käytä merkkivaatteita eikä kiinnosta, muutenkaan trendit ei merkitse mulle mitään, oon oma itteni vain. Mun huippuhifit on ikivanha kelloradio ja sekin on autotallissa, kuuntelen sitä kun korjaan kotteroani. Huonekaluni ovat vanhoja, halpoja ja täynnä elämän jälkiä, sisustaminen ei hirveästi kiinnosta, uusia ostan pakon edessä. Koirakin on järsinyt keittiön tuoleja ja sohvaa, olkoon :D
Ainoa järkevä omaisuuteni on tämä omakotitalo jota edelleen remontoin isoin kustannuksin. Elättämisellä en tarkoittanut suoranaisesti toisen elättämistä vaan ihan sitäkin että tuleehan omakotitalossa kahden asuminen kalliimmaksi kuin yhden, aivan eri asia kuin vuokra-asunnossa jossa kaksi asuu yleensä suhteellisesti edullisemmin kuin yksi. Odotan että henkilö joka asuu kanssani maksaa edes vähän elinkustannuksista. Työttömälle se saattaa olla tässä isohkossa talossa odottamaton menoerä josta käteen jäävän niukkuus kiristänee hermojaan.
Jätän siis sen riskin ottamatta että minun tarvitsee alkaa riitelemään rahasta, mieluummin hakeudun seuraan jolle elinkustannukset eivät ole ongelma.
En edelleenkään syyllistä työttömiä, turhia miinustelette. Tuntematon työtön nainen ei kuitenkaan voi olla mikään tunnekysymys vaikka olisi kuinka kiva profiili ja vaikka sen takana oikeasti olisi kuinka kiva ihminen. On se profiili kiva monella monella muullakin joilla on työtä ja niidenkin takana on kivoja ihmisiä.
Hieman poikkesimme AP:n tarkoituksesta, siinähän kysyttiin että jos omaa "miellyttävän elintason". Silloin se ei olekaan niin iso ongelma se työttömyys, riippuu mitä se "miellyttävä" tarkoittaa.
Huh! Elän työttömänä paremmalla ja ehdottomasti miellyttävämmällä elintasolla kuin sinä. En todellakaan tulisi asumaan maalle keskelle kulahtanutta taloasi ja koiranjärsimiä huonekalujasi. Ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen eivät muuten puolison tulot edes vaikuta.
:D :D
Ei tämä nyt ihan täysin landea ole kun matka yhteen suomen isoimmista kaupungeista kestää vartin verran autolla. Julkinen kulkee aivan vierestä. Naapurikunta ja yleiskaava-aluetta joten kaupunkilaiset pitävät tätä tosiaan maaseutuna. Ihan toimiva kunnallistekniikka toki on ;) Omaa autoa täällä asuminen tosin edellyttää noin käytännössä.
Tämä on siis arvokysymys, olenhan itse nököttänyt kerros- ja rivitaloissa koko aikuisikäni. Arvostan omaa rauhaa, ympäristön rauhaa(kohtuullinen), riittävää tilaa ja sitä että saan puksailla himassa mitä haluan ja milloin haluan.
Ei läheskään kaikki työttömät mitään ansiosidonnaista saa eikä sekään kestä ikuisuuksia. Tarkoitin muita mahdollisia tukia mitä nyt työtön voi saada ja jotka kustannetaan verovaroin.
Eiköhän tuo omakin elintaso nouse kun saan remontit tehtyä :) Ehkä ostan sitten jo uusia huonekalujakin :P
Ok, uskon ettet ole materialisti.:D Ja kiitos pitkästä selvityksestä. :) Itse en halua oikeastaan omistaa muuta kuin hyviä kirjoja ja musiikkia, mukavia ja omaa silmääni miellyttäviä vaatteita ja koruja. Vaatteista osan hankin kirppareilta ja koruistakin monet teen itse. Kivoja huonekalujakin on tietysti hyvä olla, ja ylipäätään viihtyisä ja oman näköinen koti. Mutta en ole koskaan edes haaveillut omasta asunnosta, autosta, veneestä, kesämökistä yms. Ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta. Mahdolliset ylimääräiset rahani laitan harrastuksiin, itseni kehittämiseen ja omasta hyvinvoinnistani huolehtimiseen. Turhaa tavaraa ja omaisuutta en halua haalia.
En itse asiassa tullut ajatelleeksi noita tukia ollenkaan. Mutta kuten tuolla joku muu jo sanoi, niin ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan kumppanin tulot eivät vaikuta. Tämän vuoden alusta ne eivät ole vaikuttaneet myöskään Kelan työmarkkinatukeen. Mutta esim. asumistukeen ne luonnollisesti vaikuttavat, ja juuri tästä syystä jotkut parit asuvat erillään, jotta jompikumpi tai molemmat eivät menettäisi tukiaan. Monille kun se yhdessä asuminenkaan ei ole mikään ehdoton must. Itsellenikään ei ole, ja suhteen alkuvaiheessa en edes ajattelisi yhteen muuttamista.
Mitä tulee työhön ja työttömyyteen, niin vakituista työtä en välttämättä edes etsi. Olen juuri aloittamassa kolme kuukautta kestävän työprojektin, enkä tiedä mitä teen sen jälkeen. Asia on ihan ok, ja itse asiassa minua ahdistaisi jonkin verran, jos tietäisin, mitä työtä tulen tekemään seuraavat kaksi, viisi tai kymmenen vuotta. Me ihmiset olemme niin erilaisia.
Ja KYLLÄ, minä haluan että mies pitää minua sellaisena prinsessana, että ei mieti tuollaisia epäolennaisuuksia ollenkaan. :P :D Olen parantumaton romantikko enkä muuksi aio muuttua. Siksi tässä kai sinkkuna porskutellaan, kun ei tuollaisia romantikkoja miehissä enää juurikaan ole – ainakaan enää tässä iässä (siis 40 ). Tai sitten minä en vaan kelpaa niille. :( Mutta ei se elämä ole hullumpaa näinkään. :)
Niin, jos mä jotain siitä vuokra-asumisesta kaipaan niin aikaa lueskella kirjoja tai kehittää itseäni, olen tosin teknisellä alalla mutta kuitenkin. Silloin oli aikaa tehdä vaikka mitä kun ei tarvinut nurmikoista, lumitöistä tai remonteista huolta kantaa :D Vaikka on mulla nytkin kohtuullisesti aikaa ainakin oman käsitykseni mukaan.
Olen haaveillut että kasvattaisin itse hieman chiliä, valkosipulia ja yrttejä mutta se konkretisoituminen tuntuu aina vaan olevan jossakin tulevaisuudessa :P Ehkä jonakin päivänä..
Minulle taas yhteinen asuminen ainakin jossakin vaiheessa on must, en oikein osaa elää sellaisessa suhteessa missä nähdään vain joskus. Kysymys ei ole mustasukkaisuudesta tms. haluan vain sen oman prinsessani viereeni ja jakamaan arkipäivää ja tietysti hellyyttä
Eikös sinne omakotitalon pihalle olisi tosi kätevää ja aika vaivatontakin laittaa joku pieni yrttiviljelmä pystyyn? Tai vaikka terassille, jos sulla sellainen on? Jos siis on yhtään viherpeukalon vikaa. Itse kasvatetuissa ruoka-aineissa on ainakin se hyvä puoli, että tietää mitä suuhunsa laittaa. Ja tuovathan kaikki kasvit viihtyisyyttä ja hyvää energiaa siihen tilaan, missä ovat. Ehkä siinä olisi sulle hyvä jatkoprojekti, kun saat ensin rempan valmiiksi? :)
Taidat vähän aliarvioida itseäsi tuolla romantiikkapuolella. Tuo kuulostaa nimittäin ihan hyvältä, ja moni suomimies voisi vaikka vähän oppia ottaa. :) Kun sanoin olevani parantumaton romantikko, niin tarkoitin ennen kaikkea sitä, että haluan uskoa rakkauteen ja sen voimaan, ja tehdä ainakin tärkeimmät valinnat kuunnellen viime kädessä sydäntä.
"Jokainen joka on tasapainossa, on oikeassa oman elämänsä suhteen. "
Hienosti ja osuvasti sanottu.
Mukavaa viikonlopun jatkoa sulle… ja kaikkea hyvää. :)
oon työtön ja nautin elämästä. haen töitä mutta en tressaa jos töitä ei saa.Oon sitä mieltä että naiset ei työtöntä halua. Olen sen omin silmin nähnyt ja ei se mua haittaa, en tressaa siitäkään.
Kymmenillä tuhansilla naisilla on juoppo mies joka käy töissä mutta sitten on se nurja puoli että naisen henki voi lähtee koska tahansa. Mies selittää että on niin kova stressi että on pakko juoda joka viikonloppu ja mies hakkaa ja juo vuorotellen.
Onneksi en ole nainen. Monet myös juo koska ei eivät saa töitä ja hakkaavat vaimojaan. itse juon harvemmin ja en tressaa mitään. Pärjään omillani. Kyllä niillä monilla naislla joiden mies juo, on kurjempaa kuin minulla jolla ei ole töitä.
Kyllä minä haluaisin tyttöystävän mutta naisille merkkaa vain raha ja status ja se että saavat asua miehen omakotitalossa ilmaiseksi joten kyllä sitä juopotelua ja hakkaamista naiset kestävät. En siis tressaa enkä etsi mitään naista. Joskus naiset tajuuvat että elämässä om muutakin kuin raha. Juoppojen naiset eivät koskaa ole onnellisia eivätkä saa rakkautta. Minä ole onnellinen myös työttömänä ja yksinäisenä.
Onnellinen? Jos olet onnellinen, niin miksi sitten spämmäät tämän, Sinkut- ja Yksinäisyys-palstan täyteen valitusta siitä, kuinka naiset rakastuvat juoppoihin ja narsisteihin eivätkä huoli sinua, joka olet kiltti mutta ruma?
Minusta et vaikuta kovin onnelliselta.
Sain potkut omasta tahdostani yt-neuvotteluissa vajaan 15 vuoden työuran jälkeen. Entiseen työhöni ja jatkuviin yt-neuvotteluihin, lomautuksiin ja kiristyneisiin työaikatauluihin olin täysin kypsähtänyt jo vuosia sitten. Tällä hetkellä olen työvelvoitteesta vapautettu ja palkka tulee tilille seuraavat puoli vuotta, sen jälkeen ansiosidonnainen. Muutamia työpaikkoja olen jo hakenut, mutta ajattelin toisaalta ottaa tämän puoli vuotta pienenä lomana ja mahdollisuutena miettiä, mitä oikeasti haluan ryhtyä tekemään.
Kannattaa varmaan unohtaa deittailu ja pariutuminen toistaiseksi? Vai onko naisella eri asia olla työtön kuin miehellä?
No kysytäänpä näin päin: Kiinnostuisitko sinä tuossa elämäntilanteessa naisesta, joka palaa töistä klo 17-18:00 aikoihin illalla, käy sen jälkeen noin tunnin lenkillä koirien kanssa, laittaa ruuan ja syö, jolloin kello on jotain 19-20:00 välillä. Sen jälkeen olisi aikaa parisuhteelle, paitsi niinä iltoina kun on kokouksia tai pitää kirjoitella kokousmuistioita tai hoitaa muita luottamustehtäviä. Myös työn ohessa opiskelu vie silloin tällöin aikaa, tosin se on loppusuoralla. Unohtamatta tavanomaisia kotitöitä.
Et olisi?
Niinpä. Aika monta kertaa olen saanut kuulla, että "eihän sinulla ole edes aikaa parisuhteelle" ja todennäköisimmin tämä toteamus tulee mieheltä, joka on työtön. Kuitenkin lukemattomat ihmiset pystyvät sovittamaan yhteen työn, harrastukset, luottamustehtävät, vapaaehtoistyöt ja opiskelun.
"Kuitenkin lukemattomat ihmiset pystyvät sovittamaan yhteen työn, harrastukset, luottamustehtävät, vapaaehtoistyöt ja opiskelun."
Niin se parisuhdehan jäi tuosta puuttumaan. :) Vahingossako?
Tosiasia joka tapauksessa on, että tuollaisella paketilla ei ole aikaa ja/tai energiaa hoitaa parisuhdetta. Ihminen ei pysty repimään itseään joka paikkaan, ainakaan kovin pitkään.
Ne lukemattomat ihmiset, jotka yrittävät tuota, joko polttavat itsensä loppuun tai suhteessa tulee hyvin nopeasti ero. Parisuhde vaatii aikaa ja aitoa läsnäoloa. Ei se hoidu sillä, että toisen luona käydään välillä kääntymässä.
Itsehän siis olen myös nainen ja hetero, joten en kiinnostuisi mainitsemastasi naisesta, miehestä ehkä, mikäli hän haluaisi antaa aikaa myös minulle. Tarkoitukseni oli oikeastaan kysyä, onko työtön nainen täydellinen turn-off deittimaailmassa, kun työtön mies tuntuu sitä olevan.
Itse vielä töissä käydessäni pystyin kyllä järjestämään aikaa myös parisuhteelle monta kertaa viikossa, vaikka työni olikin vaativaa asiantuntijatyötä ja kausittain saattoi työpäivä venyä pitkälle iltaan. Normipäivänä tulin töistä kotiin aikaisintaan klo 18.00, en juuri koskaan tuota aiemmin, ylityöpäivinä esim. klo 21.00. Silti minulla oli aikaa myös kumppanille. Kyse on omista valinnoista. Ihminen keskittyy siihen, mikä hänelle on tärkeää. Jos työ on elämän ykkösasia, niin miksi edes alkaa suhteeseen. Tykkään käydä ulkona syömässä, joten arki-iltanakin mieluummin käyttäisin vapaa-ajan parisuhteelle kuin itselleni kokkailulle. Valintoja, valintoja...
Parisuhde sisältyi oletuksena siihen "lukemattomat ihmiSET" (vrt. esim. moni ihminen). Mutta todistit pointtini ja se riittää: "karsinta" ei toimi vain yhteen suuntaan, yhtä lailla työttömät ja työllisetkin sulkevat ulos ihmiset, joilla on työ ja muita velvotteita.
Kuitenkin sitä aikaa ja energiaa mitä ilmeisimmin on, koska suunnilleen kaikki miespuoliset kollegani ja ystäväni/tuttavani noissa muissa aktiviteeteissa ovat parisuhteessa. Naisista, kuinka ollakaan, huomattavasti harvempi.
Minulle ruuanlaitto on tapa rentoutua ja siirtää ajatukset pois työstä. Tykkään kokkailla ja kokeilla.
Ja vaikka arki-illat ovat pitkiä niin vastapainoksi viikonloput ovat useimmiten vapaita ja juhlapyhien yhteydessä on mahdollista pitää pidennettyjä vapaita tietysti kesä- ja talviloma. Eli kyllä sitä aikaa oikeasti olisi parisuhteellekin.
Ja ehkä, jos olisi joku jonka kanssa viettää aikaa, niin voisi taas syyskokousten aikaan miettiä haluaako sitoutua uusiin tai vanhoihin luottamustehtäviin, mutta niin kauan kuin vaihtoehtona on vain istua yksin kotona niin miksi mökkiytyä?
Itse en ole kyllä koskaan karsinut miestä sillä perusteella, että hän tekee töitä, vaikka muutaman kerran olisi ehkä kannattanutkin. En oikein usko, että juuri kukaan työtön karsii kumppaniehdokasta siksi, että tämä käy töissä tai valitsee kumppanikseen mieluummin työttömän. Eiköhän suurinpiirtein jokaisen tavoite ole riittävä toimeentulo ja useimmiten se toteutuu työn kautta. Itse ainakin toivon löytäväni miehen, joka on joko töissä, yrittäjä tai opiskelija tai sitten muulla tavoin pystyy takaamaan itselleen kohtuullisen toimeentulon.
Myös monet sinkuT pystyvät sovittamaan yhteen työn, harrastukset, luottamustehtävät, vapaaehtoistyöt ja opiskelun.
Mitenkähän sinä olisit tämän asian ilmaissut? Ilmeisesti sinkut eivät ole ihmisiä, koska se sana on varattu parisuhteessa oleville? :)
Ihan oikeasti, ilmaisusi oli vakavasti puutteellinen.
"Minulle ruuanlaitto on tapa rentoutua ja siirtää ajatukset pois työstä. Tykkään kokkailla ja kokeilla."
Miksi tuon ajan pitäisi olla pois parisuhteesta? Eikö yhdessä kokkailu (ja koiran ulkoiluttaminen) olisi jopa mukavampaa, laatuaikaa yhdessä?
olin kanssasi samanlaisessa elämäntilanteessa äskettäin. Jatkuvia yt-neuvotteluita, kiristyksiä, stressiä jne. kunnes sain kenkää yli 20v työuran jälkeen. En omasta hausta mutta en ollut siitä kovin pahoillanikaan. Puolivuotta meni täydellä palkalla ilman työvelvoitetta ja nyt ansiosidonnaisella toiset puoli vuotta. Ihan hyvin pärjännyt, kun menoja karsinut. Nyt kylläkin aloitin opinnot, kun tuntui että tuo vuosi vapaata oli ihan riittävästi. Ja mukava taas opiskella, tutustua uusiin ihmisiin ja päätäänkin vaivata pitkästä aikaa.
Minulle työtön mies ei olisi mikään turn-off pikemminkin päinvastoin Moni muu asia on turn-off (tupakointi, runsas päihteiden käyttö, väkivaltaisuus, suvaitsemattomuus jne.).
Deittailessa naisen työttömyys ja/tai opiskelijastatus voivat johtaa kaikenlaisiin ehdotuksiin. Miehet saattavat ajatella, että nainen on helppo kohde hetken huviksi. Suhteesta haetaan lähinnä seksiä ja naisen tulisi olla tarvittaessa käytettävissä lyhyellä varoitusajalla. Siinä vaiheessa, kun suhde pitäisi viedä astetta vakavammalle tasolle, on aika vaihtaa uuteen. Jos käy niin onnettomasti, että työtön/opiskelija tulee raskaaksi, ei mies ole innokas taloudellisen ja moraalisen vastuun kantajaksi. Abortti tai yksinhuoltajuus ei ole toivottu lopputulos. Yritä siinä siinä sitten deittailla kyynistymättä.
Ja pitkä pa*ka, jotkut luulee olevansa korvaamattomia, mutta taas on tulossa suuria irtisanomisia sieltä sun täältä. Ei kannata olla liian sinisilmäinen.
Naisen työttömyys ei ole este vaan mahdollisuus: hän on vapaa lähtemään miehen perässä vaikka maailman toiselle puolelle ja avoin suurellekin elämänmuutokselle. Esteeksi se voi muodostua, jos nainen ei näytä ottavan vastuuta omasta elämästään eikä mistään yhteisestä, vaan sälyttää elatuksensa ja onnensa kokonaan miehen tehtäväksi.