Suhde menee huonosti, kumpikin on puhunut erosta eli voin varmaankin sanoa että ero on kummallakin mielessä. Kerronkin nyt vain tämän hetkisen tilanteen koska huonoja aikoja on ollut niin paljon ettei siinä ole mitään järkeä...
Aloitin opiskelut vähän aikaa sitten ja mies jäi kotiin lasten kanssa, hän ei tee kotona mitään jos ei ole pakko... Olen aamulla pyytänyt että voisiko hän tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen, mutta sitäkään ei ole koskaan tapahtunut, hän pelaa kaikki päivät ja jos mainitsen asiasta, hän suuttuu, olenkin alkanut miettimään mitä hän tekee lasten kanssa? vai tekeekö mitään, pelaako hän vain... vien vanhemman lapsen joka joka aamu eskariin ja mies hakee mutta meillä on myös pieni poika joka on siinä iässä ettei vain ruoka riitä vaan hänen kanssaan pitää seurustella ja leikkiä... Kaikki vapaat hän haluaisi vain juoda, ne pienetkin vapaat... Syyksi hän sanoo että kotona olo ahdistaa ja hän haluaa ihmisten ilmoille...ymmärrän sen hyvin mutta pitääkö se kalja sekoittaa joka paikkaan ja asiaan? Ennen kun aloitin koulun kysyin häneltä, haluaako hän mennä töihin vai lähdenkö minä kouluun, vastaus oli selkeä, hän halusi minun menevän. Meillä ei ole yhteistä aikaa ollenkaan, me vain tappelemme eikä se ole hyväksi lapsille.. Viime viikonloppuna saimme molemmat lapset hoitoon ja ehdotinkin että ottaisimme parisuhteelle aikaa, hän sanoi sen olevan hyvä idea mutta kun lapset olivat lähteneet hän avasi kaljan, petyin... se siitä parisude ajasta... yöllä mies oli hävinnyt ja neljän aikaan hän tuli takaisin kauhean kaverilauman kanssa, tajusin silloin että ainoa asia jota hän janoaa on vapaus, olla taas se mies jolla ei ole vastuuta, ei lapsia ei mitään... Olin vihainen ja olen edelleen! Mitä mä teen? Jos eroamme, joudun lopettamaan koulun, koska nuorimmainen on liian pieni tarhaan, enkä ajatellut ottaa poikaa mukaan kouluun... Jos olemme yhdessä, kumpikin kärsii mutta saan ehkä vihdoin ammatin... En tiedä mikä olisi järkevintä, tietysti lasten hyvin vointi mutta kuinka toteutan sen tässä tilanteessa...
Aloitin opiskelut vähän aikaa sitten ja mies jäi kotiin lasten kanssa, hän ei tee kotona mitään jos ei ole pakko... Olen aamulla pyytänyt että voisiko hän tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen, mutta sitäkään ei ole koskaan tapahtunut, hän pelaa kaikki päivät ja jos mainitsen asiasta, hän suuttuu, olenkin alkanut miettimään mitä hän tekee lasten kanssa? vai tekeekö mitään, pelaako hän vain... vien vanhemman lapsen joka joka aamu eskariin ja mies hakee mutta meillä on myös pieni poika joka on siinä iässä ettei vain ruoka riitä vaan hänen kanssaan pitää seurustella ja leikkiä... Kaikki vapaat hän haluaisi vain juoda, ne pienetkin vapaat... Syyksi hän sanoo että kotona olo ahdistaa ja hän haluaa ihmisten ilmoille...ymmärrän sen hyvin mutta pitääkö se kalja sekoittaa joka paikkaan ja asiaan? Ennen kun aloitin koulun kysyin häneltä, haluaako hän mennä töihin vai lähdenkö minä kouluun, vastaus oli selkeä, hän halusi minun menevän. Meillä ei ole yhteistä aikaa ollenkaan, me vain tappelemme eikä se ole hyväksi lapsille.. Viime viikonloppuna saimme molemmat lapset hoitoon ja ehdotinkin että ottaisimme parisuhteelle aikaa, hän sanoi sen olevan hyvä idea mutta kun lapset olivat lähteneet hän avasi kaljan, petyin... se siitä parisude ajasta... yöllä mies oli hävinnyt ja neljän aikaan hän tuli takaisin kauhean kaverilauman kanssa, tajusin silloin että ainoa asia jota hän janoaa on vapaus, olla taas se mies jolla ei ole vastuuta, ei lapsia ei mitään... Olin vihainen ja olen edelleen! Mitä mä teen? Jos eroamme, joudun lopettamaan koulun, koska nuorimmainen on liian pieni tarhaan, enkä ajatellut ottaa poikaa mukaan kouluun... Jos olemme yhdessä, kumpikin kärsii mutta saan ehkä vihdoin ammatin... En tiedä mikä olisi järkevintä, tietysti lasten hyvin vointi mutta kuinka toteutan sen tässä tilanteessa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toihan on ihan selvä tapaus. Miehestä ei ole isäksi. Isyys ahdistaa häntä ja hän haluaa vapautta.
Mietipä vielä skenaarioita, että annatko tuollaisen miehen hoitaa lapsia sillä aikaa, kun olet koulussa?
Teet palveluksen teille molemmille, kun otat eron. Selviät kyllä yksin lasten kanssa. Tuhannet muut äidit pärjää suomessa myös.
Ehdit kyllä parin kolmen vuoden päästä mennä kouluun uudestaan ja valmistautua. Lapset ovat sulle nyt Asia nro. 1.
Jep. Tietsikkaa hakkaava pikkupoika. Yritä kestää, mutta eri huoneeseen nukkumaan tai heitä mies pihalle. Entä jos aloittaisit oppisopimuskoulutuksen ei putoaisi tulot niin roimasti? Voiko mies silti hoitaa lasta sen ajan kun olet koulussa. Et tuosta tapauksesta taida itsellesi miestä saada mutta on kumma jos ei omaa lastaan voi hoitaa paria tuntia päivässä. Vaikuttaa että mies ei todella välitä...
Ero on paras vaihtoehto mutta ei helpoin, tiedän kuinka aikaansaamaton, välin pitämätön hän on ja yksin eläminen lasten kanssa olisi parempi vaihtoehto. Kuullostaa varmasti hullulta mutta kuinka helvetissä saan tunteeni kuriin? Kuinka opin elämään ilman häntä? Moni varmasti ajattelee ettei tuon kaltaista miestä voi rakastaa, mutta kait minä olen ainoa ihminen joka sitten niin tekee.
Tämä nuorimmaisenne on siis alle vuoden ikäinen? Miten uskallat jättää hänet kahdestaan miehen kanssa, joka vain pelaa ja juo? Onko vauva turvassa?
No ei sekää nyt jokapäivä juo, onneks...vielä. Selvänä on kun tuun koulusta, mutta juo kun on vkl tai mulla koulusta seuraava pvä vapaa. Jos lapsen käytöksessä alkaa näkymään selviä muutoksia, tiedän kyllä mitä tehdä.
Tähän tilanteeseen on olemassa vain 2 sanaa: JÄTÄ SE!!!
Ymmärrän hätäsi ja vaikeutesi ratkaista tilanne. En näkisi itse sinun tilanteessasi kuin järjestellä elämä lasten kanssa, ilman miestäsi. Ei hänellä tunnu olevan motivaatiota perheensä eteen, tai sitten hän kärsii jonkin asteen masennuksesta.
Pienen lapsen saa perhepäivähoitoon, etenkin kun olisit yksinhuoltajana, eli molemmat lapset samaan paikkaan. Aloita hyvä nuori äiti elämäsi järjestely pikkuhiljaa, jos todella haluat erota miehestäsi. Muussa tapauksessa jos haluat olla hänen kanssaan, yritä saada yhteiselämä vaikka ulkopuolisen avun kanssa järjestymään. Tunnet varmasti sydämessäsi, mikä on oikea ratkaisu sinulle ja lapsillesi. Toivotan voimia sinulle, nuori äiti.
Usko vaikka huvikses, mulla on täysin sama tilanne. Paitsi että mies osaa olla hellä ja rakastava ja osaa olla lasten kanssa, mutta valitettavasti tähän pakettiin sisältyy myös varjopuoli joka on todellakin inhottavaa. Juomista pelaamista, jätin miehen kun olin raskaana ja hän muutti omaan asuntoon, muutama kk meni ja hän oli muuttunut. Annoin viimeisen mahdollisuuden ja sen jälkeen meni pitkään hyvin, muutimme yhteen, lapsi syntyi ja kaikki oli hyvin...kunnes Se saatanan viinapiru tuli takaisin, nyt häntä ei kiinnosta mikä päivä hän juo, hän valehtelee, ostaa salaa pelejä ja jää siitä vielä kiinni. Meillä ei muutenkaan ole hirveästi rahaa ja silti Se pitää tuhlata 70€ peliin... Mä aloitin myös uudelleen opiskelemaan syksyllä ja nyt näyttää siltä ettei meidän elämä tästä paremmaksi muutu vaikka miten vääntää tai kääntää. Voimia.