Mikä on työpaikka? Kun lukee iltapäivälehtiä, hesaria, galluppeja, tutkimuksia, jne. Niin kaikista saa käsityksen, että ihmiset käy ainoastaan toimistoissa töissä. Ja että työntekijällä on aina työpöytä, tietokone ja huone. Tutkimuksessa tms saatetaan mainita asioita, jotka kannattaa laittaa ensimmäisenä loman jälkeen kuntoon, ne ovat yleensä työpöydän siivous, sähköpostien lukeminen, ja työhuoneen huonekalujen uudelleenjärjestäminen. Artikkeleissa puhutaan tyyliin, se työpöytä, se jukkapalmu, se kirjahylly, se nojatuoli, se tietokone, jne. Ikäänkuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä työpaikalla. Artikkeleissa halutaan antaa kuva, että vain klo 8-16 toimihenkilöt ja päälliköt ovat ns työntekijöitä, ja muut ei ole yhtään mitään. Kaikki työssäviihtyvyysjutut yms lehtiartikkelit käsittelee aina toimistohenkilöitä. Ikäänkuin rahvaiden duunareiden ei tarvitsisi työssä viihtyäkään, niin ei niistä tarvitse kirjoittaakaan, muuta kuin korkeintaan negatiiviseen sävyyn.
Duunareistakin kirjoitetaan joskus, mutta yleensä jo kirjoitusasu on jo heti ne- tai he- muodoissa, ikäänkuin duunarit olisivat NIITÄ outoja jotka ei kuulu MEIHIN. Toimihenkilöistä puhutaan aina me- muodossa, ovat ikäänkuin samaa porukkaa.
Halutaan antaa kuva, että toimistotyö on ns meidän juttu, ja rahvas duunari on sitten se outo jolla ei ole mitään väliä. Pk-seudulla tietysti toimistotyötä on suhteessa enemmän. Mutta kyllä silti suurin osa suomalaisista tekee jotain aivan muuta työtä kuin sisäsiistiä toimistotyötä. On rekkakuskeja, sairaanhoitajia, poliiseja, opettajia, siivoojia, yrittäjiä, tarjoilijoita, kaupankassoja, jne jne. Tällä porukalla ei ole lehdissä yms yleensäkään mitään väliä, eikä juttuja kirjoiteta ns enemmistön osalta. Vaan jutut kirjoitetaan toimistovähemmistön osalta, kuitenkin sillä tavoin, että lukija saa käsityksen että se olisi yksi ja ainut oikea työpaikka. Ja muut ovat vain marginaalia, joilla ei ole mitään väliä, milloin lomailevat tai missä ruokailevat, ja minkä väriset seinät on. Vain toimihenkilöillä ja pomoilla on väliä, muilla ei.
Eli kyse on enemmänkin parempiosaisen vähemmistön itsetunnon pönkittämisestä. Eli kehutaan omia.
Duunareistakin kirjoitetaan joskus, mutta yleensä jo kirjoitusasu on jo heti ne- tai he- muodoissa, ikäänkuin duunarit olisivat NIITÄ outoja jotka ei kuulu MEIHIN. Toimihenkilöistä puhutaan aina me- muodossa, ovat ikäänkuin samaa porukkaa.
Halutaan antaa kuva, että toimistotyö on ns meidän juttu, ja rahvas duunari on sitten se outo jolla ei ole mitään väliä. Pk-seudulla tietysti toimistotyötä on suhteessa enemmän. Mutta kyllä silti suurin osa suomalaisista tekee jotain aivan muuta työtä kuin sisäsiistiä toimistotyötä. On rekkakuskeja, sairaanhoitajia, poliiseja, opettajia, siivoojia, yrittäjiä, tarjoilijoita, kaupankassoja, jne jne. Tällä porukalla ei ole lehdissä yms yleensäkään mitään väliä, eikä juttuja kirjoiteta ns enemmistön osalta. Vaan jutut kirjoitetaan toimistovähemmistön osalta, kuitenkin sillä tavoin, että lukija saa käsityksen että se olisi yksi ja ainut oikea työpaikka. Ja muut ovat vain marginaalia, joilla ei ole mitään väliä, milloin lomailevat tai missä ruokailevat, ja minkä väriset seinät on. Vain toimihenkilöillä ja pomoilla on väliä, muilla ei.
Eli kyse on enemmänkin parempiosaisen vähemmistön itsetunnon pönkittämisestä. Eli kehutaan omia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.