Hei!
Olen pohtinut, mitä ennen, esimerkiksi sota-aikaan, kun pulaa oli vaatekankaistakin, käytettiin terveyssiteinä? Jos joku osaa antaa tietoa vastaukseksi, niin olisi mukava tietää ihan vain ihmetyksestä. Entä nuo tytöt, jotka pystyivät kuukautiskipujen takia vain makaamaan tuskissaan kippurassa? Saiko tuollaisesta poissaolosta kuulla koulussa?
Olen pohtinut, mitä ennen, esimerkiksi sota-aikaan, kun pulaa oli vaatekankaistakin, käytettiin terveyssiteinä? Jos joku osaa antaa tietoa vastaukseksi, niin olisi mukava tietää ihan vain ihmetyksestä. Entä nuo tytöt, jotka pystyivät kuukautiskipujen takia vain makaamaan tuskissaan kippurassa? Saiko tuollaisesta poissaolosta kuulla koulussa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käpyjä?
Meillä oli jokunen vuosikymmen sitten vintillä vielä sellaisia siteitä, joissa jossain puuvillaisessa verkkopussukassa oli vanua ja se oli sitte se side. Tiedän koska kerran ei mitään muuta ollut kotona ja äidiltäni kysyin, mitäs keksitään kun kaupat oli jo kiinni. Hän kaivoi vintiltä ikivanhat varastonsa ja olihan aika karmeat käyttää. Meni se vanu ihan kivikovaksi kastuttuaan, mutta parempi kuin ei mitään. Kait jotain muitakin viritelmiä käytettiin, itse tiedän vain noista vanupusseista.
Eiköhän ne liene olleet pelkästään hakaneuloilla kiinnitteyjä kankaisia viritelmiä, ja juontuisiko peräti siitä se neuvo, ettei hienoilla naisilla ole hakaneuloja vaatteissaan.
Kuten ylempänä kirjoitettiin, ne todellakin oli virkattuja pitkulaisia pussukoita, joiden sisälle laitettiin sitä mitä löytyi (vanua, kangasta, jopa sammalta).
Mummoni virkkasi aikoinaan minulle mallikappaleen kun kyselin näistä asioista. Mummo oli n.1910 syntynyt.
Se pussukka oli nykyisen siteen pituinen kolmin kerroin kääritty puuvillalangasta virkattu pussi, jonka päissä oli pitkät narut joissa lenkit. Nainen kiinnitti vyötärölleen kuminauhan/ narun ja se side pujotettiin siihen niistä lenkeistä, että se pysyy paikallaan. Siinähän ei ollut mitään teippitarraa, että pysyisi housuissa kiinni. Jos kaikilla köyhillä ees oli tarpeeksi alushousuja. Niitä siteitä piti tietty olla todella monta, että niitä pystyi vaihtamaan. Jokainen nainen sitten pesi ja keitti itse ne siteensä, eihän niitä ollut varaa roskiin laittaa.
Hatunnosto kaikille mummoille ja ennen aikaan eläneille! Kyllä oli kaikin puolin rankkaa elämää : (
Silloin 60-luvulla maalla naiset tunkivat rättejä ja pyyheliinoja jalkojensa väliin. Pesivät ja keittivät sitten niitä liedellä varmaan bakteerivaaran vuoksi.Muistan kun pelkäsimme siskoni kanssa, että äiti on vakavasti sairas kun verisiä rättejä housuistaan kaivaa. No hän rahoitteli, muutaman vuoden päästä itsellännemin on.
Siitä tuli sitten siskon kanssa sananparsi, että äidillä taitaa taas olla "rätit". Joskus kysyimme että milloin meille tulee rätit kun tarkoitimme sanalla menkkoja.
Kiitos paljon asiallisista vastauksista! Tuollaista vähän arvelinkin. Ja voi ei sen ajan naisia. Kyllä iso hatunnosto heille! Tosi iso "kärsimys" mistä ei kuitenkaan ikinä missään ole puhuttu. Onneksi nykyään on oikeita siteitä. Ja miettikää niitä menkkakipuja! Eikä särkylääkkeitä... Kyllä on ollut naisilla paljon muutakin pielessä, kuin asemansa yhteiskunnassa. :(
"Kyllä on ollut naisilla paljon muutakin pielessä, kuin asemansa yhteiskunnassa. :("
Aivan. Nyt ollaan asian ytimessä.
Ei päässyt nauttimaan Kannaksen tulimerestä 1944.
Kyllä naiset saivat osansa sodasta ja myös sen jälkeen, kun rintamalta palanneet miehet purkivat perheeseensä kaiken siellä kokemansa kauheuden.
Kommenttisi on ala-arvoinen.
Kyllä minä joskus lapsena ihmettelin, kun luin Seura-lehdessä sivun alalaidassa olleita mainospaloja. Painatusjälki oli siihen aikaan suttuista ja huonoa. Niinpä tekstissä luki terveyssidemainoksissa, että ei voita. Monta vuotta tuota ihmettelin, että miksi yleensäkään pitäisi voita käyttää tuollaisessa paikassa.
Jossain vaiheessa oli painatusjälki selkeämpää ja saatoin lukea, että ei vöitä. Se tietysti selvensi vähän asiaa.