Tilanne on siis tämä. Olemme olleet muutaman vuoden naimisissa ja meillä on vuoden ikäinen lapsi. Avioliittomme on aina ollut todella onnellinen ja olemme olleet aina läheisiä. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki on muuttunut. Emme enää puhu kuin arkipäiväiisistä asioista, läheisyys on huomattavasti vähentynyt - osaksi syytän tästä itseäni, tilanteemme vuoksi en enää sitä niin paljoa haluakkaan. Mies on ihana, huomaavainen, loistava isä ja kaikinpuolin muutenkin ihana. Silti musta tuntuu, että haluaisin eron. Rakastan miestäni ja hän on minulle erittäin tärkeä, mutta jokin vain puuttuu.. Onko muilla ollut samankaltaista tilannetta? Ja jos sinulla ei ole mitään asiallista sanottavaa niin ole kiltti ja jätä kommentoimatta :)
Hukassa...
Ero vai ei?
5186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet typerä nuori!!!!!!!!! kanna vastuu nyt kun olet lapsenkin pyöräyttänyt ja lopeta turhat haihattelut! Luuletko että elämä yh:na olisi jotenkin parempaa?? PÖLJÄ!
Hei! Tietämättä taustoista ja mahdollisista muista ongelmista... Millainen parisuhde oli ennen lasta? Vauvavuosi on todella rankka, kun arjen pyörityksessä pitäisi pystyä olemaan myös aviovaimo/-mies. Univelka, usein pienentyneet tulot, vanhemmuuteen uppoutuminen yms kuluttavat parisuhdetta. Ei jaksa helliä kun päivän on jo hoivannut lasta, toisen ongelmat tuntuvat pieniltä eikä yhteistä puhuttavaa ole. Tiedän kokemuksesta ;) Olen kahden pienen lapsen äiti ja kotona oleminen oli ajoittain aika väsyttävää. Tilanne kuitenkin helpottui, kun menin takaisin töihin. Päivissä oli tekemistä, tapasin aikuisia ihmisiä eikä ollut niin paljon aikaa vatvoa kotiasioita. Toki alku oli hankalaa päiväkodin aloituksessa ja uuden rytmin löytämisessä ja sitten alkoi helpottaa.
Kuulostaa vähän siltä, että tarvitsisitte aikaa hoitaa parisuhdetta. Voisivatko isovanhemmat, muut sukulaiset tai joku luotettava ystävä hoitaa lasta hetken että pääsisitte kahdestaan vaikka ulos syömään? Yhteisen ajan ei tarvitse olla mitään erityisen hienoa, kallista tai pitkäkestoista tekemistä. Esikoisen ollessa pieni meille oli luksusta se, jos kävimme pitsalla, katsoimme kotona elokuvan ja harrastimme seksiä :D Lapsen ollessa nukkumassa voi halia sohvalla telkkaria katsoessa, hieroa hartioita tai pelata vaikka korttia. Näinkin arkiset asiat tekevät paljon hyvää kumppanuudelle. Koko perheen kesken voi käydä ostoksilla tai vaunulenkeillä tai leipoa.. Ihan mitä tahansa, kunhan olette yhdessä.
Sinuna en heittäisi vielä pyyhettä kehään. Yritä keskittyä arjen pieniin asioihin jotka tuottavat sinulle hyvän mielen. Juttele miehesi kanssa, kysele miltä hänestä tuntuu. Ehkä hänkin haluaisi että olisitte välillä enemmän kuin aviopari ettekä vain vanhempia. Jos mitään suurempia ongelmia kuten uskottomuutta tai päihdeongelmia ei ole, parisuhteeseen kannattaa panostaa. Muistele mihin miehessäsi alun alkaenkin rakastuit ja yritä nähdä se mies rakastavan isän ohella. Toivottavasti tästä oli edes vähän apua! Tsemppiä!!!
P.S. Minusta on todella typerää huudella "miksi teit lapsen senkin pentu" tms. Lapset ovat lahja ja ongelmia parisuhteessa on monenikäisillä pareilla kun suhde uhkaa hautautua arjen alle. Peace.
Kiitos vastauksesta Tuttu juttu! Meillä oli tosi läheinen suhde ennen lasta ja lapsen saannin jälkeenkin. Eikä tämä vauvavuosi ole ollut mitenkään rankka, me ollaan oltu tosi onnekkaita kun ollaan saatu niin helppo vauva. Meillä on myös todella hyvä ja laaja tukiverkosto ja ollaankin käyty yhdessä syömässä, leffassa yms.. Yökylään en lasta vielä halua antaa. Ollaan puhuttu miehen kanssa, hän haluaisi jatkaa suhdetta. Eikä ole mitään isoja ongelmia, tuntuu ettei edes pieniä. En tiedä, ehkä katselen vielä jonkin aikaa, jos tämä onkin vaan joku vaihe joka menee ohi itsestään :) -ap
Kuulostaa hienolta että teillä vaikuttaa arki menevän hyvin! Taisit itse vastata kysymykseesi sanomalla, ettei ole edes pieniä ongelmia. Kun mietit miksi pitäisi erota ja miksi ei pitäisi, löydät taatusti enemmän syitä olla yhdessä kuin lähteä eri teille. Kunhan vain löydät sen kipinän uudelleen ja opit huomaamaan arjen onnellisuuden.. Minullakin on välillä vaiheita, jolloin mietin miten hauskaa olisikaan viettää villiä sinkkuelämää tai rakastua tulisesti uudelleen. Sitten tajuan miten hyvin asiat onkaan ja unohdan moiset hömpötykset.
Hyvä juttu että olet jutellut miehesi kanssa. Asioita ei pidä padota sisälleen. Kaikkea hyvää syksyysi!
Kiitos samoin, Tuttu juttu! Olet oikeassa, eiköhän tämä tästä :) -ap