... vai löytyykö muiden suhteista vastaavaa..?
Kyseessä on kirjoista innostunut miesystäväni, joka EI ANTAISI KIRJOJAAN MINULLE LAINAAN. Syy siihen on se, että hän arvelee minun jotenkin "tuhoavan" hänen kallisarvoiset kirjansa, joissa ei saisi olla minkäänlaista naarmua, repeämää paperissa ym. ym. vaan niiden on oltava täydellisiä. En toki tarkoita, että olisin oikeasti rähmäkäpälä; olen huolellinen ja siisti ihminen ja varmasti osaan lukea kirjat jättämättä niihin mitään jälkiä, otan vaikka päällyspaperin pois niin se ei ole vaarassa enkä taita kirjoja nurinniskoin auki vaan käytän kirjanmerkkiä.
Riitaa ei sentään aiheesta ole aiheutunut, mutta nihkeyden ja haluttomuuden lainata kirjaa kyllä huomaa, kun joskus olen löytänyt jonkin kiinnostavan kirjan ja pyytänyt, voisinko lainata sitä. Taitaa jäädä lainaamatta; kirjat pysykööt hyllyssä, ojennuksessa.. :/
Tässä vaan ihmettelen, että MITEN VOISI MUUTTAA TOISEN LUOKSE, JOS OLISI (suunnilleen) KÄYTTÖKIELTO KIRJAHYLLYN SISÄLTÖÖN? Eiväthän ne kyllä minun kirjojani ole, mutta kuitenkin.. Pitäisikö lukea salaa jotakin kirjaa sieltä? Eikö se olisi vähintään.. kummallista? Menee tällainen jo yli normaalin ymmärrykseni..! En sentään mikään lapsi ole! Vai teenkö pienestä asiasta turhan suuren? Ärsyttää vaan ja ottaa päähän, minkäs voin.
(PS. Kertokaa, mitä "hassutuksia" teidän suhteistanne löytyy... Saadaan listaa..)
Kyseessä on kirjoista innostunut miesystäväni, joka EI ANTAISI KIRJOJAAN MINULLE LAINAAN. Syy siihen on se, että hän arvelee minun jotenkin "tuhoavan" hänen kallisarvoiset kirjansa, joissa ei saisi olla minkäänlaista naarmua, repeämää paperissa ym. ym. vaan niiden on oltava täydellisiä. En toki tarkoita, että olisin oikeasti rähmäkäpälä; olen huolellinen ja siisti ihminen ja varmasti osaan lukea kirjat jättämättä niihin mitään jälkiä, otan vaikka päällyspaperin pois niin se ei ole vaarassa enkä taita kirjoja nurinniskoin auki vaan käytän kirjanmerkkiä.
Riitaa ei sentään aiheesta ole aiheutunut, mutta nihkeyden ja haluttomuuden lainata kirjaa kyllä huomaa, kun joskus olen löytänyt jonkin kiinnostavan kirjan ja pyytänyt, voisinko lainata sitä. Taitaa jäädä lainaamatta; kirjat pysykööt hyllyssä, ojennuksessa.. :/
Tässä vaan ihmettelen, että MITEN VOISI MUUTTAA TOISEN LUOKSE, JOS OLISI (suunnilleen) KÄYTTÖKIELTO KIRJAHYLLYN SISÄLTÖÖN? Eiväthän ne kyllä minun kirjojani ole, mutta kuitenkin.. Pitäisikö lukea salaa jotakin kirjaa sieltä? Eikö se olisi vähintään.. kummallista? Menee tällainen jo yli normaalin ymmärrykseni..! En sentään mikään lapsi ole! Vai teenkö pienestä asiasta turhan suuren? Ärsyttää vaan ja ottaa päähän, minkäs voin.
(PS. Kertokaa, mitä "hassutuksia" teidän suhteistanne löytyy... Saadaan listaa..)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pakko myöntää että olen juuri tuollainen kuin miehesi, mutta en sentään ole täysin kieltänyt kumppaniltani kirjojeni lukemista. Kiitokseksi siitä hän runnoi eräästä kirjasta takakannen, ja toiseen veteli kynällä syvän viivan (kumpikin toki vahinko).
Lapsena katselin kauhuissani kun isäni käytti paperiliitintä kirjanmerkkinä, ja Valittujen Palojen tuoreeseen kirjavalioon tuli kamalat jäljet sivuihin ja repeytymät sivunreunaan. Olen aina ollut kirjoihin lääpälläni, ja näen punaista kun joku murjoo, runnoo ja pilaa niitä. Omiin kirjoihini olen sitäpaitsi tunkenut aimo tukun rahaa, kun eivät ne Suomessa ole järin halpoja.
Luulenpa että omaisuuden vikuuttumisen pelko on luopumisen ja menettämisen pelkoa. Ajatellaan nyt että kumppani A riepottaa kumppaninsa B:n omaisuuden täysin paskaksi, ja lähtee sitten litomaan... Kannattipa antaa esineitään toisen käyttöön? Tuntuu myöskin varmaan kivalta että kumppanin koirat syövät kirjat, pöydänjalat yms., ja mitään korvausta ei tipu... (Näin kävi minun miehelleni ex-suhteessa.)
Mitä jää jäljelle kun kumppani A koirineen on häipynyt? Tuhottu omaisuus ja ei sitten mitään sen lisäksi.
Ehkäpä menetyskammoisen kanssa ei kertakaikkiaan toimi muu kuin kirjallinen lupaus siitä että mahdollisesti vioittuva omaisuus korvataan vastaavalla... :P
En minäkään antaisi kirjojani lainaksi kelle tahansa. Lainasin pokkarin miehelleni seurustelun alussa työmatkalle mukaan. Tuli käytetyn näköisenä takaisin... Eipä tuo haitannut, mutta jos kyse olisi ollut jostain muusta olisin saattanut tuohtua.
Karvat nousee pystyyn kun näkee joidenkin ihmisten käsittelevän kirjoja kovakouraisesti! Tiedän kyllä kenelle kirjojani lainaan ja kenelle en. Toisaalta nipouteni on hiukan laimentunut ajan kuluessa ;-)
alat katseleen sitä miehesi kirjahyllyä "sillä silmällä". Just sillä silmällä, jolla pitää katsella, kun on muuttamassa yhteen. Alat ääneen ihmetellä, että kuinkahan mahdat saada omat kirjasi mahtumaan...
kirjojani kenellekään. Meillä niitä voi lukea, mutta mihinkään täältä ei viedä. Sen verran monta kirjaa on jäänyt maailmalle, että enää en lainaile, en kelleen.
Joitain kymmeniä kirjoja jäi maailmalle minultakin ja joitain palasi kurkkuviipaleita ja sinappia välissään. Sen koommin en ole lainannut enkä lainaa. Onneksi jäi vielä parituhatta jäljelle.
Ymmärrän kyllä senkin, etteivät kaikki pidä kirjoja samassa arvossa mutta ainakaan minun kirjojani ei enää kukaan kohtele kaltoin.