Kuuluuko elämän olla tällaista? Minä olen muuttanut eri paikkakunnalta tänne nykyiseen asuinpaikkaani. Mieheni on asunut täällä ikänsä. Minulla ei luonnollisestikaan ole paljoa kavereita täällä, vaan parhaimmat asuvat kauempana. Mies taas tuntee puoli kaupunkia.
Tällä hetkellä elämmekin sitten näin. Käymme yhdessä kylässä minun kavereiden luona. Minun kaverit käyvät myös meillä kylässä. Luonnollisesti ei kovin usein, kun matkaakin on yli 100 km. Mieheni on tässä sitten tutustunut niihin minun kavereidenkin miehiin. Tämä on ihan luonnollista ja näin kuvittelin, että uusia kavereita uudella paikkakunnalla saisin minäkin, mutta:
Itse hän pitää visusti kiinni omista kavereistaan. Käy vaan yksin heidän luonaan tai esim. kaljalla tai kahvilla. Eikä koskaan pyydä yhtään kaveriaan tyttöystävineen tai ilman meille edes kylään. Näin ollen minä olenkin sitten lähes aina yksin lapsen kanssa kotona kun en autottomana pääse ex temporee edes niitä omia kavereita katsomaan.
Sitten saan vielä hänen äitiään myöten kuulla, kuinka hienoa on, että miehelläni on niin paljon ystäviä.
Vituttaa kun minä en kuitenkaan kelpaa kaveriksi hänelle tai hänen hienoille (?) kavereilleen. Siivota kyllä voin ja tiskata ja hoitaa lasta ja maksaa laskut...
Tällä hetkellä elämmekin sitten näin. Käymme yhdessä kylässä minun kavereiden luona. Minun kaverit käyvät myös meillä kylässä. Luonnollisesti ei kovin usein, kun matkaakin on yli 100 km. Mieheni on tässä sitten tutustunut niihin minun kavereidenkin miehiin. Tämä on ihan luonnollista ja näin kuvittelin, että uusia kavereita uudella paikkakunnalla saisin minäkin, mutta:
Itse hän pitää visusti kiinni omista kavereistaan. Käy vaan yksin heidän luonaan tai esim. kaljalla tai kahvilla. Eikä koskaan pyydä yhtään kaveriaan tyttöystävineen tai ilman meille edes kylään. Näin ollen minä olenkin sitten lähes aina yksin lapsen kanssa kotona kun en autottomana pääse ex temporee edes niitä omia kavereita katsomaan.
Sitten saan vielä hänen äitiään myöten kuulla, kuinka hienoa on, että miehelläni on niin paljon ystäviä.
Vituttaa kun minä en kuitenkaan kelpaa kaveriksi hänelle tai hänen hienoille (?) kavereilleen. Siivota kyllä voin ja tiskata ja hoitaa lasta ja maksaa laskut...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miehelläsi on paikkakunnalla nuoruuden ystäviä joiden kanssa on kehittynyt määrätty tapa olla, siihen ei ilmeisesti naiset kuulu kun ovat olleet kavereita tarhaiästä asti. Kun kerran kirjoitat tämän äidit ja isät palstaan olet varmaan äiti. Kutsu esimerkiksi lapsesi kavereiden vanhemmat kylään ja hanki teille aikuiset ystävät.