Ulkona on tosi kylmä. tulee pitkä yksinäinen kylmä talvi eikä ketään lämmittämässä minua.
Jutellaan
pipo päähän
11139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niin, vaikka fyysisesti ei palelisikaan, eikä olisi kylmä, niin yskinäisen sielun kylmyys tuntuu luissa ja ytimissä. Pimeä aika on muutenkin synkkää aikaa ja siihen synkkyyteen auttaa lämpökynttilät ja lämmin syli. Toiset sietävät yksinäisyyttä paremmin kuin toiset, joidenkin on vaikea olla toisen kanssa ja haluaa mielummin olla yksin...toinen taas kaipaa oman kullan syliä ja lämpöä.
En tiedä miksi toisille riittää se oma itsensä kanssa oleminen, kun toinen ei taas halua ollenkaan olla yksin vaan tarvitsee toisen ihmisen seuraa. Ehkä siinä on kysymys turvallisuudesta ja turvattomuudesta. Mitä heikompi astia, sen särkyvämpi se on.
Koska et ole oivaltanut, niin et voi ymmärtää, miksi meikäläisen kaltaiset ihmiset voivat olla onnellisia tässä ja nyt, vaikka sängyssä ei olisi itsensä lisäksi muuta kuin se oma tyyny ja peitto. Jos on synkkää, niin mieleen samaistumattomuus auttaa aina. Tarvitsevuus on syntynyt ihmisten päässä, mutta siitä voi jokainen vapautua. Se ei ole vain tiettyjen etuoikeus. Mitä vakaammalle pohjalle rakennatte talon, sitä paremmin se kestää myrskyjä. Päässä olevan yksinäisyyden tunteen voi jokainen poistaa mieleen samaistumattomuudella ja silloin ihminen saa lämpimän sydämen.
Sinä appis olet erikoistapaus, et näytä viihtyvän kuin omassa seurassasi ;)
Kerro nyt minullekin miksi tarpeet on luotu, jos niistä pitää luopua. Tarve syntyy halusta ja halu luo tarpeen, se kuinka tärkeäksi tuo tarve muodostuu on itse kunkin määriteltävissä - mikä tekee sinut onnelliseksi.
Otan murunen esimerkin. On lahjakas muusikko, joka osaa päässään luoda musiikkia ja haluaisi sen tuoda instrumentaalisesti esille, mutta hänellä ei ole instrumenttia. Hänelle syntyy halu hankkia sellainen, jotta voisi kokea täydesti musiikin iloa, kun kuulisi miten ne soinnut hänen päästää sointuisivat instrumentilla. Niinpä hänen halunsa synnyttää hänelle tarpeen hankkia piano, joka saa hänet tuntemaan iloa ja onnea siitä, että voi sillä luoda musiikkia korvilleen omaksi ja ehkä muidenkin iloksi.
On siis halusta syntyvä tarve, joka kertoo meille miten tulla onnelliseksi.
En ole erikoistapaus, vaan kenties yksi ennakkotapauksista. Sama vapauttaja eli tietoisuus, joka oikaisi minun näkemykseni, voi oikaista teidänkin näkemyksenne. Enkä minä puhu asioiden luopumisesta. Minä puhun tarvitsevuuden luopumisesta. Asioita ei tarvitse nimittää tarpeeksi, jos niiden puute ei uhkaa ruumiin hengissä pysyvyyttä ja onnellisuutta, vaan niitä voi sanoa halujen kohteeksi.
Sanotaan vaikka näin, että viisaalle lahjakkaalle muusikolle voi kehittyä päässään halu ostaa uusi instrumentti, mutta elääkseen ja ollakseen onnellinen, hän ei tarvitse sitä; hänen ei siis ole pakko ostaa sitä, koska se ei ole välttämätöntä. Hänen ruumiillinen hyvinvointi tai onnellisuus ei riipu tuosta ulkoisesta asiasta, koska hän on oivaltanut, että onnellisuus tulee ihmisen sisimmästä. Hän saattaa kuitenkin jonakin päivänä ostaa sen soittimen. Miksi, te kysytte. Siksi, koska hän vain sitä puhtaasti halusi, vaikka ei ollutkaan tarvitseva tuota asiaa kohtaan.
Toinen lahjakas muusikko, vähemmän viisaampi vuorostaan, kehittää päässään tarpeen tuosta soittimesta. Hänen ehdollistunut mielensä kuvittelee, että hänen on pakko saada se, tai hän ei voi olla onnellinen. Hän ei siis vielä ole oivaltanut. Hän kipaisee kauppaan ja ostaa sen. No, eräänä päivänä hän on murheen murtama ja masentunut, koska hänen upouuteen soittimeensa oli tullut jokin vika. Mistä tämä masennus johtuu? Siitä, että hän oli tehnyt onnellisuutensa riippuvaiseksi tuosta asiasta ja kuvittelee, että ilman soitinta hän ei voi olla onnellinen. Hän on joutunut osalliseksi ihmiskunnan typeryydestä. Mutta viisaampi soittaja sen sijaan ei silmäkulmastaan ainuttakaan kyyneltä pyyhi, koska hänen ei tarvitse, koska hän tietää, että hänen onnellisuutensa ei voi kadota maallisen asian mukana. Ero on siis siinä, että viisas muusikko on tietoinen, vähemmän viisas ei.
Olet sekaisin..vaikka sinulle selittäisi kuinka, suoraan tai epäsuorasti vertauskuvin, niin et ota mitään vastaan, olet aivopessyt itsesi uskomaan johonkin omaan kuvitteelliseen juttuun, eikä sen suojamuurin läpi mene mikään läpi. Joku vertasi sinua Jehovan todistajiin,..olen paljon jutellut heidän kanssaan ja samanlainen tunne tulee, kun yrittää sinulle selittää näitä asioita. Jehovan todistajat eivät hekään muuta halua kuin vain fanaattisesti käännyttää omaan uskontoonsa. Niiden ihmisten kanssa on turha edes keskustella, se on täysin turhaa, eivät ota vastaan mitään, ovat kuuntelevinaan, mutta eivät kuuntele ja kaiken kääntävät nurin tai vääntävät jotenkin aivan kummalliseksi..
Jestas millainen ajattelumaailma sinulla on...uskon, että sinulla on hauskaa siellä koneen ääressä, naurat kuin buddha,,..kun saat ärsyttää ja käydä näin typerää jankutuskeskustelua.. :) no...ymmärrän, tämä on suoli24 tapa pitää keskustelua yllä...ihan vaikka saippua suussakin :)
Tuo muusikko voi toki mennä läheiseen kuppilaan, jossa on piano ja soittaa siellä ja siten olla tyytyväinen ja onnellinen....uskon, että halutessaan keksii kyllä keinot saada haluamansa...Eri tarpeilla on eri haluamisasteet, kaikkea ei voi saada ja toiset eivät ole niin tärkeitä, että ne olisivat este omaan onnellisuuteen,,niistä voi siis suosista luopua. Harvemmin ihminen tulee onnelliseksi tekemättä mitään. Pianon soittamiseen tarvitaan piano,,.Onni on kuin tuo piano sen kokemiseen tarvitaan soitin...
Onni ei tule tyhästä. Onnen kokeminen ei tule tyhjästä. Kaikkeen kokemiseen tarvitaan kokemus. Kaikista tunteista pitää olla kokemus.
Paitsi että onni, onnellisuus, tässä tapauksessa, mitä minä nyt tarkoitan, ei ole mikään erityinen tunne, jonka voi kokea vasta jonkin erityisen asian, kuten pianonsoiton yhteydessä, kun sen voi kokea jo nyt. Tämä, että sen voi kokea jo nyt ja se, miksi minäkin voin kokea sitä juuri nyt, johtuu nimenomaan siitä, että se ei tarvitse ulkoista asiaa, kuten pianonsoittoa, koska se tulee sisimmästä. Se tulee jo olemisesta, olemuksesta, läsnäolosta. Siihen ei tarvita mitään. Pianon soittaja voi olla pianoa soittaessaan iloinen. Mutta tuskin hän koko ajan on sitä. Iloisena oleminen on vain ohimenevä tunne, se on siis tunne. Eräänä päivänä hän voi olla iloinen, toisena päivänä ei. Mutta silti hän on kaiken taustalla onnellinen. Onnellisuus ei katoa.
Miksi sinulla muuten on tuollainen taipumus siirtää keskustelua asiasta minuun? Miksi et vain voi keskustella aiheesta rehdisti ja suoraselkäisesti? Tarvitseeko sinun yrittää leimata minun olevan sekaisin? Enhän minä esimerkiksi ole sanonut sinun kohdallasi muistaakseni yhtä ainuttakaan poikkipuolista sanaa, että itse olisit sekaisin. Ei minua kiinnosta, oletko sekaisin vai et. Sillä ei ole merkitystä. Minua kiinnostaa asiasta puhuminen, ei henkilökohtaisuuksista puhuminen. Se on tietenkin asia erikseen silloin, jos väännämme jossakin tilanteessa leikkimielistä huumoria. Mutta tämä mitä sanoin, oli ihan asiaa, jonka käsittelemisessä halusin pysyä. :)
Sinä sekoitat rauhan ja onnen. Rauha on sisäistä tyyneyttä, josta sinä tunnut täällä jauhavan, mutta se mitä mies tarvitsee ei ole sellaista sisäistä jumalista rauhaa vaan onnellisuutta siitä, että saa rakastaa naista ja saa naiselta vastarakkautta.
Et voi kokea tyyntä jumalista rauhaa edes, ellei sinulla ole ensin valmiita vastauksia miksi niin tunnet. Sinulla pitää olla vastaus siihen,,.miksi olet saanut sisäisen rauhan,,..oivaltamalla niin, mutta mitä...sitä, että olet sisältäsi löytänyt jotain,...mitä, niin..rauhan ja rakkauden,,,,miksi ja miten sen löysit,,..mitä instrumenttia sinä soitit saadaksesi tuon sävelen soimaan?
Olleellista pianonsoittajalle ei olekaan olla jatkuvasti onnellinen, hän voi tuota soitinta soittaa myöskin suruissaan..se toimii lohdun tuojana ja toimiii siis hänelle sisäisenä rauhan luojana.
"Sinä sekoitat rauhan ja onnen."
Eivätkö ne ole käytännössä sama asia? Ainakin minulle rauha on juuri sitä onnellisuutta, balanssia, parhaimmillaan. Värisevä onnentunne, joka puolestaan saadaan ulkoisista asioista, on vain hetken kestävä tila. Onnellinen voi olla pysyvästi. Parisuhteessa koetaan iloisia hetkiä sekä ihastumista ja kiintymistä, mutta ne eivät ole sama kuin se onnellisuus tai rauha, josta puhun.
masentava ajatus se, että seuraavia hyviä säitä saa odotella taas sen jonkun 8 kuukautta... pelkkää pimeyttä kylmää ja jatkuvaa lumessa tarpomista ja lumitöitä
Kävin tänään töiden jälkeen paitsi kaupassa, myös Alkossa. Tutkailin valikoimaa, ja hyllystä pisti silmään Mikkeller-panimon "Kiin Kiin"-niminen olut. Luin hyllyn reunasta kuvauksen, siinä luki: "Pantu Belgiassa". Hymyilytti.
Sinua. Sinua? Kas kun ilmaiset asian noin.
Minä taas eräänä päivänä mietiskelin että talvi tulee eikä ketään ketä voisin lämmittää joka lämpööni vastaisi ja sitä kaipaisi. Ja kas, viikonlopun jäljiltä näyttää siltä että saankin toimia lämmittimenä :)