Mistä olette saaneet voimaa? Mikä on auttanut?
Mikä auttanut selviämään lähisuhdeväkivallasta?
sinisiipi
22209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
En ole päässyt toipumaan omasta väkivaltakokemuksestani. - Mistä muut olette saaneet voimaa ja mikä on auttanut?
Avosuhteessa tulisi kirjoittaa aina myös perstakuu jolla taattaisit tutut pelit kummallekin.
Tuo valvoja? Juotko vuohenmaitoa huivi päässä kirjasi mukaan?Pysyisit mieluummin luostarissasi päälampaana jotta saataisiin jokin vetävämpi tilalle? ei nynnyjä tänne!
Hei! Olen itse pari päivää sitten lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta, jossa henkinen väkivalta jatkui pari vuotta ja muutama kuukausi sitten sanallisella uhkailulla, sekä viimeisenä niittinä oli minulle käsiksi käyminen riitatilanteessa. Vaikka kokemus on vielä aivan tuore, olen päässyt purkamaan tuntojani läheisilleni ja olen lisäksi lukenut paljon muiden kokemuksia. Vasta nyt osaltaan silmäni aukesivat miten pahassa jamassa olen ollut ja miten hälyttäviä uhkailut todella olivat. Kuten osassa eri ohjeissa ja oppaissa onkin ilmaistu, yksi, ja ehkä tärkein on todella pitää itsestään huolta ja tehdä itselle tärkeitä asioita, joita minun kohdallani vähäteltiin. Toivottavasti pääset kokemustasi purkamaan ja työstämään. Kaikki lähtee omasta hyvinvoinnista ja siitä huolehtimisesta.
Ei itsessäsi ole mitään vikaa vai? Kai itse olet ollut myös suhteesi luomisessa?Ole tyytyväinen kun pystyt viellä kirjoittamaan?
Tyhmä, tyhmä, tyhmä "vedä 2 huivia..."!!!
Tässä väkivaltaa kokeneille naisille (ja miehille) ohjeita, miten ottaa ensiaskeleet toipumisen tiellä:
Mies, joka "puhuu" nyrkeillään, ei lopeta lyömistä ennen kuin hän joutuu siitä oikeudelliseen vastuuseen (= nainen lääkäriin vammojen vuoksi, rikosilmoitusta ei naisen tarvitse tehdä, vaan asia menee automaattisesti lääkärin kautta yleisen syyttäjän käsiteltäväksi)!
Naisen on turhaa miettiä sitä, miksi mies lyö (kirjallisuutta on toki ko. aiheesta runsaasti), vaan tärkeintä on toimia heti ensimmäisen lyönnin jälkeen! Avun huutaminen (ja huom.! naapurit, välittäkää toisistanne, tehkää ilmoitus poliisille "epäily perheväkivallasta"), poliisi paikalle, nainen lääkäriin vammojen kirjaamisen ja hoidon vuoksi > turvakotiin lasten kanssa > lähestymiskielto ja ilmoitus mahd. kiellon rikkomisesta.
Oikeusaputoimistosta saa lainopillisia neuvoja.
hei tää palsta ei ole parisuhdeväkivaltaa harrastaville vaan teidän paikkanne on terapiassa!
En sitä kielläkään että itse olisin joku Gandhi, joka ei ole syyllinen mihinkään. Riidoissa on aina kaksi osapuolta ja aina riidat saavat jostain alkunsa, eikä siinä ole syytä osoitella sormia, vaan katsoa myös peiliin. Väkivalta tai sillä uhkailu ei vain ole hyväksyttävää missään tilanteessa. Lähdin suhteesta juurikin sen vuoksi, että väkivaltaa ilmeni ja siitä syystä, että selvästi emme sovi toisillemme koska saamme toisemme suunniltaan ja totaalisen vihaiseen tilaan. Halusin vain kirjoittaa ap:lle, ja kyllä, olen tyytyväinen että pystyn vielä kirjoittamaan.
Kiitos Minä vaan, että kirjoitit.
- En ole enää väkivaltaisessa suhteessa, mutta toipuminen ei ole kunnolla alkanut. Vertaistuki voisi auttaa tässä tilanteessa paljon. Ihmiset, jotka eivät ole tätä kokeneet, eivät voi ymmärtää. Sen olen monasti huomannut.
Kiitos vastauksista!
Omasta kokemuksestani on vuosia. Minulla on ongelmana, että parisuhteen vuosina eristäydyin ystävistäni. Mies ei halunnut, että olimme ystävien kanssa tekemisissä, koska he eivät ollett miehen mielestä riittävän tasokasta väkeä.
Miehen henkinen väkivalta myös masensi ja vei energiaa, enkä lopulta jaksanut käydä muualla kuin töissä. Kotona yritin kehittää itseäni, että olisin jossakin häntä miellyttänyt. Hän oli äärimmäisen vaativa kaiken muun paitsi itsensä suhteen.
Nyt tuntuu käsittämättömältä, että pysyin niin kauan suhteessa, missä voin niin huonosti. Koko ajan huono olo lisääntyi, ja voimat vähenivät. Omanarvontunto romuttui vaivihkaa miehen mitätöintien myötä. Luulin ansaitsevani sen kaiken.
Vertaistukiryhmiä järjestetään ainakin suurimmissa kaupungeissa, kannattaa soittaa tai käydä paikan päällä tutustumassa ja keskustelemassa. Vertaistukiryhmissä kokemukset ovat samankaltaisia ja voi keskustella anonyymisti, mikäli lähimmäisille kertominen tuntuu pahalta, koska he eivät ole eläneet sellaisessa tilanteessa. Ymmärrän täysin henkisen väkivallan vaikutukset, tunsin itseni vähäpätöiseksi ja riittämättömäksi, koska aina löytyi ja kuuli mikä itsessä on vikana. Ja älä tunne huonoa omaatuntoa siitä että jäit suhteeseen, sillä väkivalta kulkee sykleissä ja aina tilanne ei ole niin paha kuin mitä se ajoittain on. Välillä voi olla pitkiäkin jaksoja että asiat menevät loistavaksi, ja suhde kukoistaa. Ja muista, ettet ansaitse sellaista, vaan olet arvokas.
Mistä voi löytää vertaistukiryhmän väkivaltaa lähisuhteessaan kokeneille?
Itse olenaikoinaan lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta lasten kanssa, enkä ole katunut päätöstäni. Itseäni auttoi mm.kirjoittelu, vertaistukipalstalla ja voin suositella sama työtä jatkavaa palstaa http://www.eropalsta.info/index.php
Eropalstalla ei ilmeisesti väkivaltakokemuksista keskustella, vaan eroon liittyvistä asioista? Vai miten on?
Eropalstalla voi keskustella myös väkivallasta, jos sitä on ollut ja aika monella siitä todellakin on kokemusta., valitetavasti myös itselläni ja siksi tähän vastaankin. Mielestäni turvallisempi ja asiallisempi paikka kuin tämä avautua.
Väkivallantekijä hakee epävarmoja ja pelokkaita uhreja, ja on sinusta löytänyt sellaisen. Minun neuvot:
Suunnitelma A: Kuvittele, että jätät hänet ja lähdet kotoa. Miten toimit? Voisitko mennä lapsuudenkotiisi tai äitisi, isäsi, sisarusten luokse? Entä jonkun kaverin? Onko mahdollista muuttaa vaikkapa johonkin väliaikaiseen soluun miettimään siirtoa B? Ensikotiin lapsen/lasten kanssa?
Ota selvää, onko suunnitelma mahdollinen, että varmasti tiedät sinulla olevan tämän vaihtoehdon.
Tämä antaa sinulle uutta varmuutta ja pontta olemukseen, ja jo tämä saattaa aiheuttaa väkivallan loppumisen.
Ellei lopu, niin sitten toteuttamaan Suunnitelma A, vaikka "syän märkänis."
... väkivallan tekijän uhrit eivät ole pelokkaita tai epävarmoja. Tämä ei pidä lainkaan paikkaansa, ei ole totta.
"Ei enää turpiin", et ole kokenut väkivaltaa kohdallasi ja siksi annat neuvoja ymmärtämättömyytesi pohjalta. - Mikähän neuvojesi antamisen motiivi mahtaa olla...
Annapa sinä sitten parempi.
En näin yhdeltä lukemalta ymmärtänyt, että mitä pitäisi antaa. Neuvoko?
"Annapa sinä sitten parempi."
... neuvo mihin?
Mistä olet saanut päähäsi tuollaista, väitätkö todella ettet itse pelkäisi?
Kyllä ed. nimimerkki on ihan oikeassa, on laadittava suunnitelma.
Voi totta kai harjoitella psykologista otetta, pelon aiheuttama lamaantuminen saa aikaan että on vain otettava vastaan.
Kaveri jos käskyttää mene sisälle asuntoon että hakkaaminen olisi helpompaa ja etteivät ihmiset näkisi, mikä ettei jäisi seisomaan paikalleen, olla siinä vaikka yöhön asti. Kärsimättömyys ylläpitää osaltaan vaikeaa tilannetta.
Mistä tiedät mitä hän on kokenut?
Kenelle tämä kysymys on osoitettu: "Mistä olet saanut päähäsi tuollaista, väitätkö todella ettet itse pelkäisi?"
Kuka kokenut? "Mistä tiedät mitä hän on kokenut?"