Asumiskulut taas kerran.

Minulla on omistusasunto ja olen sen jo kokonaan maksanut. Tyttöystäväni halusi itse maksaa vuokraa koska ei halunnut asua ilmaiseksi vaikka sitä itse ehdotin. On sillä varaakin kun on töissä ja se maksaa mulle 320 euroa/ sisältää sähkön ja veden kuussa. Tän kokoisessa asunnossa vuokra olisi 650 kuussa jos vuokraisin jollekkin.

En minä katso että se elää siivellä ja osallistuu ruokakuluihin ja on sisustanut tätä asuntoo ja ollaan puhutta asiat halki ja tää tilanne sopii sille hyvin. Kyllä se säästää itse rahaa siinä kun ei tarvii ostaa omaa asuntoo ja ei tarvii maksaa kallista lainaa ja kyllä tässä ollaan yhdesaa pitkään vielä. On nää monimutkaisia juttuja.

"Ennenkaikkea silloin kun on kallis asunto, pieni yhtiövastike ja iso asuntolaina. Tällaisissa tapauksissa "siivelläasuja" asuu lähes ilmaiseksi."

Ensinnäkin "siivelläeläjä" tuskin on ollut vaatimassa avopuolisoa ottamaan isoa/ järjetöntä asuntolainaa. Kyllä sitä pitää jokaisen itse miettiä se lainanmaksukykynsä, riippuen erilaisista tilanteista.

Meillä mies hoitaa omat lainansa ja korkonsa ja muut kulunsa. Minä maksan pienen yhtiövastikkeen kokonaisuudessaan, oman osuuteni vedestä, puolet sähköstä ja oman osuuteni vakuutuksista. Onhan tämä minunkin kotini, joten osallistun myös esim. kotivakuutukseen, vesivahinko, varkaus ymsymsyms. vakuutuksiin.

Toki mies on minulle sanonut, että asun täällä todella halvalla ja että mistään en löydä tällä hintaa vuokra-asuntoa.

Mutta se on se rakkaus. Kun joskus ostamme mahdollisesti yhteisen asunnon, minulla pienipalkkaisena on enemmän rahaa säästössä ja siten suurempi mahdollisuus saada asuntolainaa jnejnejne. Winwin -tilanne siis.

Meillä mies maksaa asuntolainaa ja minä säästän lähes saman summan, jolla sitten laitamme taloa kuntoon, matkustamme yms.

Helppo sääntö. Mitä vuokraa pyydetään samankokoisesta kämpästä ja siitä puolet. Ja tietenkin sähköstä ja vedestä puolet. Ihan toimiva malli meillä. Ja täytyy sanoa että kaikki muu kohtuutonta, ellei toinen ole osaomistaja.

Minä möin asuntoni kun päätin, että olin vihdoin löytänyt ihmisen, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni.
Ostettiin uusi asunto puoleksi.
Se tuntui puolisostanikin todella järkevältä, aloittaa yhteinen taival ns. puhtaalta pöydältä.

Asun ilmaiseksi naiseni omistamassa talossa. Olen työtön. Naiseni kyllä maksoi mulle palkkaa kun remppasin taloa sisältä ja ulkoa joten tienasin hiukan rahaa. Remppa firma olisi ottanut 15 tonnia kun inä tein 5 tonnilla rempan.

Jos minulla nyt seurustelukumppani olisi, ja hän muuttaisi kämppääni, en todellakaan ottaisi häneltä mitään vuokraa. Puolet yhtiövastikkeesta, vedestä, sähköstä yms laskuista. Asunto on minun nimissäni, joten itse maksan lainanlyhennyksen enkä laittaisi kumppaniani sitä maksamaan. Hän voisi ihan vapaasti laittaa rahat vaikka säästöön, ja sitten jos ostaisimme uuden asunnon yhdessä, olisi minulla nykyisen myymisestä rahaa, ja hänellä olisi säästöjä.

Jos nyt laittaisin hänet maksamaan lainaani, hän ei itse hyötyisi asiasta mitään; minä vain hyötyisin hänestä. Sitten jos uuden kämpän ostamisen sijasta tulisikin ero, olisi minun tilanne ihan sama kuin ennenkin; en olisi menettänyt mitään, eikä hänkään. Jos hän todellakin olisi säästänyt rahaa, molemmat olisimme ikäänkuin samassa tilanteessa; olisimme molemmat maksaneet itsellemme omat rahamme. Reilua.

Minusta vain ei ole oikein laittaa kumppania maksamaan omaa lainaa pois. Minä saan lopulta kämpän omistukseeni kokonaan, ja hän ei saa mitään, vaikka on sen maksamiseen osallistunut. Jos ajattelen jotain ihmistä elämänkumppaninani, en todellakaan halua häntä hyötykäyttää siten, hän ei ole minulle sama kuin vuokralainen.

Hei, ei se nyt ihan oikein mene että toinen maksaa asuntoa ja toinen vain puolet yhtiövastikkeesta ym. muista menoista. Asuntohan kuluu kun sitä käyttää useampi ihminen, elämisen jäljet näkyy. Minusta sellainen on nimenomaan siipeilyä. Olen huomannut, että joskus joku mies kyläilee, se ensimmäisenä kaapin tyhjäksi ja sitten käy kaupassa ostamassa kolen euron kahvipaketin.

Näkisin ihan oikeutena ja kohtuutena ainakin avoliitoissa, että tämä toinen maksaisi tavallaan vuokran suuruista korvausta asumisestaan.
Oikein ajateltuna hän joutuisi niin tekemään jos asuisi omassa asunnossaan yksin.
Minkälaisen asunnon elämä vaatisi häneltä ehkä lasten vierailujen vuoksi, sekin täytyy ottaa huomioon, joten hänen muualla pitäisi pitää vaikka kaksiota tai kolmiota, näkisin maksun olevan samaa luokkaa, mitä se on yhteiskunnan järjestämissä asunnoissa.
No onko tämä aikaisemmin saanut vuokratukea tekeekin asian hieman vaikeammaksi. Oletko sinä valmis tavallaan maksamaan nyt tälle kumppanillesi sitä vuokratukea, siten että hän osallistuu vain minimaalisesti asunnon kuluihin.
Tarkoittaa sitä että kumppanisi saa tavallaan verotettavaa etuutta sinulta ja vastaavasti näin hyväksikäyttää sinua.

Erossa et tule saamaan mitään takaisin siitä, mitä olet hänen hyväkseen maksellut.
Sitä vastoin, jos hän on kotiin jotain ostanut ja säilyttänyt kuitit ostoksistaan, voi hän vaatia näitä itselleen tai ainakin hyvistystä. Hän on pystynyt tähän vain sinun antamallasi ilmaisella asumisella. Tätä voi kutsua ryöstöksi

Eli siinä suuren ihastumisen ja rakastumisen huumassa pitäisi aina säilyttää kuitenkin sitä järkeä päässä, jotta ei tekisi lopulle elämälleen hallaa.
Kuinka moni tällainen tulija laskee asiat vähän toisin eli ei ole sen suuremmin ihastunut tai rakastunut, näkee vain tilaisuutensa rahalliseen etuuteen.

Tämä sama vaanii niitä ihmisiä, jotka ovat opiskelleet itselleen pitkän koulutuksen kautta hyväpalkkaisen ammatin, he joutuvat niin usein tällaisen laskelmoijan kynsiin. Todeliista rakkautta ei ole vaan ja ainostaan toisen kynimistä.

Tämän vuoksi seurusteluaikojen pitäisi olla pitkiä ja niin että molemmilla on omat asuntonsa ei muuteta heti yhteen. Silloin tavataan yleensä vähän harvempaan tahtiin ja jää aikaa ajatella ja nähdä asioita ja ennekaikkea oppia tuntemaan kumppania enemmän. Nähdä muutakin kuin se sänkykumppanuus, ehtii tutustua hänen kavereihinsa, harastuksiinsa, saada tiettää hänen entisistä elämän vaiheistaan, niillä on suuri merkitys tulevaankin.

itse seurustelin useamman vuoden ennen yhteenmenoa, seurusteluaika oli hyvin opettavaista, mutta suurempia yllätyksiä ei ole vastaan kävellyt.
Sen voin sanoa, että kyllä se ihmisen lapsuus elää mukana ja tulee aina vain vahvemmin esiin ihmisen vanhetessa. Lapsuuden kodin tavat ja elämän arvot kulkevat mukana. Vaikka kuinka niitä vihaisi, eivät ne karise pois, ei silläkään että yrittää vihata vanhempiaan ja ei käy heidän luonaan.
Sehän näyttää nuorten keskuudessa olevan yleisin tapa, mollata vanhempiaan.
Valitettvasti vain se ei auta, minusta onkin parempi hyväksyä asiat asioina, varsinkin jos lapsuudessa on tuntenut olevansa ihan kohtuullisen onnellinen. Murrosiän kapina pitää unohtaa, siinä vain otetaan niitä omia jalkoja alle, joskus vanhempien pitää vetää siinä vaiheessa jarruja päälle, että mopo ei ihan karkaa. Silloin se suututtaa, mutta myöhemmin uskon monella olevan aiheen olla kiitollinen.

Toisen elättämien ei todellakaan ole rakkautta.

Jos toinen maksaa vuokraa, niin vuokran saajan pitää sitten ilmoittaa vuokratulot verotuksessa, joten siitä myös verotetaan.

Jos aloittajan esimerkkiä vähän miettii, niin 10.000 korkokulut nykyisellä korkotasolla tarkottaisi melko hurjaa lainaa, jollaista ei ihan kuka tahansa persaukinen saisi. Siinä vaiheessa kun miltei olemattomalla korkokannalla pelkät korkokulut hipovat kymppitonnia, lyhennys lienee melko huikea.

Silloin pitää olla myöskin pääomaa suht paljon, jotta mainitun lainan ylipäänsä saisi.
Todennäköisesti jopa niin paljon, että laina olisi otettu sijoitusmielessä, eli omat rahat ovat jossain tuottavammassa sijoitusinstrumentissa ja asuntoon kannattaa ottaa hurja määrä lainaa.

Tuskin sellaisessa tilanteessa jonkun persaukisen tyttöystävän kanssa ynnäillään jotain pikkulaskuja täsmälleen puoliksi.

Arkisempi skenaario lienee, että yhtiövastike ja muut pakolliset kulut jaetaan puoliksi, lainanlyhennys on omistajan maksettava ja näin myös omaisuus kertyy omistajalle.

Meillä mies asuu vuokralla asunnossani, mitä lyhennän siis edelleen. Olen itse halunut kolmion aikanaan, ja on mielestäni kohtuutonta että mies maksaisi tästä puolet, koska hän itse asui yksiötä, eikä tee näin isolla kämpällä mitään.

Asuinalueellamme yksiön vuokra vesimaksuineen on keskimäärin 450, kaksion 640. Päätimme selvittää hänen osuuden niin, että laskimme nämä vuokraosuus-mittarit yhteen ja jaimme kolmella. Hän maksaa vuokraa siis 365,- sähköstä 15 Eur/kk, sen mitä meneekin. Ruokarahat keräämme erilliselle tiille, josta sitten maksamme sen mukaan kumpi nyt kaupassa sattuu käymään.

Olemme asuneet yhdessä vasta pari vuotta, eli tilanne saattaa tästä muuttua osaomistajuudeksi kun suhde etenee. Mutta siitä teemme sitten erilliset sopparit. On helppo jakaa asumiskulut kun on kaksi järjellistä, jalat maassa olevaa ihmistä niistä neuvottelemassa :)

Mun mielestäni on kohtuutonta pyytää osallistumaan lainan maksuun. Tai no ehkä ei,mutta silloin se tarkoittaa sitä, että puoliso omistaa myös osan asunnosta. Eli esim kun asunto myydään, osa kauppahinnastakin kuuluu hänelle. Et voita mitään. Vain tyhmä menisi maksamaan ilman pienintäään omistusoikeutta kenenkään muun asuntoa! Hei haloo. Taidat olla vain ahne. Tuollaiset ihmiset ovat yököttäviä.