Tiedostettu narsismi

Aloituksessa olisi ehkä pitänyt pareminkin puhua defenssikäyttäytymisestä. Erilaiset minän puolustusmekanismithan aiheuttavat narsistisuuden piirteisiin luokiteltavaa käyttäytymistä.

En loppupeleissä usko, että lapsuuteni olisi ollut sen karmeampi kuin monilla muillakaan. Turhauttavasta ja energiaavievästä syyttelystä (eräs defensseistä) olen luopunut. On valtavasti ihmisten erilaisia subjektiivisia kokemuksia traumatisoinnista, kullakin eri syistä johtuen. Kuinka sitten itse tapahtuma(-t) ovat kullekin muodostuneet psyykeeseen sellaisen koskemattoman alueen, joka muistuttaessaan aiheuttaa suojaavaa käyttäytymistä. Mekanismien käyttöhän jatkuu koko eliniän, ellei niitä tiedostamalla pysäytetä.

Samoin traumatisoinnista johtuvaa defenssien omaksumista tapahtuu aikuisiällä. Moni kokemamme on käsittämättömyydessään niin vaikea asia, että sen heijasteita kätkemme syvyyksiimme ja kieltäessämme joitain osia se vaikuttaa tavalliseen arkikäyttäytymiseemme. Ja kun puhutaan kaltoinkohtelusta ja sen eri muodoista, niin näitä puolustusmekanismeja on taatusti päässyt syntymään kokijalleen - monesti myös tiedostamatta. Siksihän kipeä asia ensin puretaan pois - kirjoittamalla vaikka narskupalstalle kokemuksista - mutta yksin se ei saa välttämättä omia vioittuneita käyttäytymis- tai reagoimismalleja muuttumaan - ellei pyri tarkastelemaan sitä mahdollisuutta.

Mikä tässä on avainasemassa oleva asia, niin dissosiaatioon taipuvainen käytös herkästi siirtyy myös seuraavalle sukupolvelle, alttius perinnöllisyyteen ja omaksuttuun malliin on olemassa. Ja niin vaikea kuin asiasta voikin olla keskustella, niin mitään tekemistä sillä ei ole nyt syyllistämisen kanssa. Useampi, joka on tullut kaltoinkohdelluksi, haluaisi itse olla vaikuttamassa terveempään psyykkisempään kehitykseen jälkipolvillemme. Ja se ei koske yksin omia jälkeläisiämme, vaan kaikkia muitakin jälkipolvia, koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa. Jokainen oma teko voi olla yhtä ratkaiseva vaikutuksiltaan maantieteellisesti kauaksikin syntyvälle ihmisalulle ja tämän ympäristölle. Ja yksikään heistä ei mahda mitään - ei yhtään mitään - sille vaikutukselle joka määrittelee heidät ihmisinä - myös myöhemmin vastuullisina aikuisina. Joten jos vielä syyllisiä haetaan, niin silloinhan me joutuisimme tuomitsemaan kaikki valmiiksi jo ennen syntymäänsä?

Se millaisia haitallisia narsisteja piirteitä kukakin (vaikka uhri) on omaksunut, on omien läheisten helpompi havaita, kuin palstakirjoittajan. Narsismiahan on kaikessa vuorovaikutuksessa. Kun ajattelen sitä Minua, niin ikävempiä tajuntaan virtaavia seikkoja oli havaita mitätöinti, joka oli kohdistunut eri muodoissaan läheisiin. Se yleensä ilmeni tilanteissa, joissa en osannut käsitellä negatiivisia tuntemuksiani (jotka voivat juontua itsestä, toisesta, tilanteesta tai vain ikävästä muistosta) oikein, vaan se oli hyökkäys toista kohtaan kohdata jotain epämieluisaa itselle. Tätä en olisi varmaan koskaan edes oivaltanut, ellen olisi myöhemmin joutunut pohtimaan kunnolla mitä mitätöinti minulle parisuhteissa merkitsi. Jos ajatellaan tilannetta nyt, voin hyväksyä menneen, mutta tuota ominaisuutta en kelpuuta enää flunssan tavoin kuluvaan vuodenaikaan kuuluvana tautina. Oireiden ilmestyessä on paneuduttava ennaltaehkäisyyn.

elisakettu kirjoitti:

Aloituksessa olisi ehkä pitänyt pareminkin puhua defenssikäyttäytymisestä. Erilaiset minän puolustusmekanismithan aiheuttavat narsistisuuden piirteisiin luokiteltavaa käyttäytymistä.

En loppupeleissä usko, että lapsuuteni olisi ollut sen karmeampi kuin monilla muillakaan. Turhauttavasta ja energiaavievästä syyttelystä (eräs defensseistä) olen luopunut. On valtavasti ihmisten erilaisia subjektiivisia kokemuksia traumatisoinnista, kullakin eri syistä johtuen. Kuinka sitten itse tapahtuma(-t) ovat kullekin muodostuneet psyykeeseen sellaisen koskemattoman alueen, joka muistuttaessaan aiheuttaa suojaavaa käyttäytymistä. Mekanismien käyttöhän jatkuu koko eliniän, ellei niitä tiedostamalla pysäytetä.

Samoin traumatisoinnista johtuvaa defenssien omaksumista tapahtuu aikuisiällä. Moni kokemamme on käsittämättömyydessään niin vaikea asia, että sen heijasteita kätkemme syvyyksiimme ja kieltäessämme joitain osia se vaikuttaa tavalliseen arkikäyttäytymiseemme. Ja kun puhutaan kaltoinkohtelusta ja sen eri muodoista, niin näitä puolustusmekanismeja on taatusti päässyt syntymään kokijalleen - monesti myös tiedostamatta. Siksihän kipeä asia ensin puretaan pois - kirjoittamalla vaikka narskupalstalle kokemuksista - mutta yksin se ei saa välttämättä omia vioittuneita käyttäytymis- tai reagoimismalleja muuttumaan - ellei pyri tarkastelemaan sitä mahdollisuutta.

Mikä tässä on avainasemassa oleva asia, niin dissosiaatioon taipuvainen käytös herkästi siirtyy myös seuraavalle sukupolvelle, alttius perinnöllisyyteen ja omaksuttuun malliin on olemassa. Ja niin vaikea kuin asiasta voikin olla keskustella, niin mitään tekemistä sillä ei ole nyt syyllistämisen kanssa. Useampi, joka on tullut kaltoinkohdelluksi, haluaisi itse olla vaikuttamassa terveempään psyykkisempään kehitykseen jälkipolvillemme. Ja se ei koske yksin omia jälkeläisiämme, vaan kaikkia muitakin jälkipolvia, koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa. Jokainen oma teko voi olla yhtä ratkaiseva vaikutuksiltaan maantieteellisesti kauaksikin syntyvälle ihmisalulle ja tämän ympäristölle. Ja yksikään heistä ei mahda mitään - ei yhtään mitään - sille vaikutukselle joka määrittelee heidät ihmisinä - myös myöhemmin vastuullisina aikuisina. Joten jos vielä syyllisiä haetaan, niin silloinhan me joutuisimme tuomitsemaan kaikki valmiiksi jo ennen syntymäänsä?

Se millaisia haitallisia narsisteja piirteitä kukakin (vaikka uhri) on omaksunut, on omien läheisten helpompi havaita, kuin palstakirjoittajan. Narsismiahan on kaikessa vuorovaikutuksessa. Kun ajattelen sitä Minua, niin ikävempiä tajuntaan virtaavia seikkoja oli havaita mitätöinti, joka oli kohdistunut eri muodoissaan läheisiin. Se yleensä ilmeni tilanteissa, joissa en osannut käsitellä negatiivisia tuntemuksiani (jotka voivat juontua itsestä, toisesta, tilanteesta tai vain ikävästä muistosta) oikein, vaan se oli hyökkäys toista kohtaan kohdata jotain epämieluisaa itselle. Tätä en olisi varmaan koskaan edes oivaltanut, ellen olisi myöhemmin joutunut pohtimaan kunnolla mitä mitätöinti minulle parisuhteissa merkitsi. Jos ajatellaan tilannetta nyt, voin hyväksyä menneen, mutta tuota ominaisuutta en kelpuuta enää flunssan tavoin kuluvaan vuodenaikaan kuuluvana tautina. Oireiden ilmestyessä on paneuduttava ennaltaehkäisyyn.

Lue lisää

"Mikä tässä on avainasemassa oleva asia, niin dissosiaatioon taipuvainen käytös herkästi siirtyy myös seuraavalle sukupolvelle, alttius perinnöllisyyteen ja omaksuttuun malliin on olemassa."

Niin itselleni tuo dissosiaatio terminä tuntuu vieraalta jos ja kun siihen liitetään, pakkovaeltelua, sivupersoonia yms.

Mutta tuon ylempänä olevan ..."Niille on ominaista se, etteivät tunteet, ajatukset, aistimukset ja teot toimi yhteistyössä keskenään."

voin sovittaa jotenkin itseeni...jossain jo maininnutkin, että aikoinaan psykologikin havahdutti minut huomaamaan, että miksi yritin hymyillä vaikka kerroin ikävistä asioista...että hyvin sisäänrakennettu malli siitä, ettei "pahaa oloa" saa näyttää ulospäin...

Mitä taas tuohon tulee...

"Ja niin vaikea kuin asiasta voikin olla keskustella, niin mitään tekemistä sillä ei ole nyt syyllistämisen kanssa. Useampi, joka on tullut kaltoinkohdelluksi, haluaisi itse olla vaikuttamassa terveempään psyykkisempään kehitykseen
jälkipolvillemme."

Niin olen hyvin tyytyväinen, kun lapseni uskalsivat "olojen vakiinnuttua" kertoa tuntemuksistaan, myös uskaltaneet esittää kritiikkiä minua kohtaan, vaikka ei se niin kaunista kuultavaa ollut. Syyllistämiseksi en varsinaisesti ole sitä kokenut, kritiikki tuli enimmäkseen miksi kysymysten saattelemana, vaikka jotkut kysymykset/toteamukset toki osuivat ja upposivat kipeästikin...

"Kun ajattelen sitä Minua, niin ikävempiä tajuntaan virtaavia seikkoja oli havaita mitätöinti"

Niin mitätöidä voi hyvin monella tapaa...

toisen puolesta tekeminen, ns. tietäminen mikä on toiselle hyväksi kun osaan/tiedän paremmin yms. ovat myös mitätöintiä...siinä kuin ns. vastuun vieminen omista teoista ja tekemättä jättämisistä aikuiselta ihmiseltä...Itse itseen kohdistettua mitätöintiä on myös omien toiveiden/tarpeiden sivuuttaminen toisen kustannuksella...

elisakettu kirjoitti:

Aloituksessa olisi ehkä pitänyt pareminkin puhua defenssikäyttäytymisestä. Erilaiset minän puolustusmekanismithan aiheuttavat narsistisuuden piirteisiin luokiteltavaa käyttäytymistä.

En loppupeleissä usko, että lapsuuteni olisi ollut sen karmeampi kuin monilla muillakaan. Turhauttavasta ja energiaavievästä syyttelystä (eräs defensseistä) olen luopunut. On valtavasti ihmisten erilaisia subjektiivisia kokemuksia traumatisoinnista, kullakin eri syistä johtuen. Kuinka sitten itse tapahtuma(-t) ovat kullekin muodostuneet psyykeeseen sellaisen koskemattoman alueen, joka muistuttaessaan aiheuttaa suojaavaa käyttäytymistä. Mekanismien käyttöhän jatkuu koko eliniän, ellei niitä tiedostamalla pysäytetä.

Samoin traumatisoinnista johtuvaa defenssien omaksumista tapahtuu aikuisiällä. Moni kokemamme on käsittämättömyydessään niin vaikea asia, että sen heijasteita kätkemme syvyyksiimme ja kieltäessämme joitain osia se vaikuttaa tavalliseen arkikäyttäytymiseemme. Ja kun puhutaan kaltoinkohtelusta ja sen eri muodoista, niin näitä puolustusmekanismeja on taatusti päässyt syntymään kokijalleen - monesti myös tiedostamatta. Siksihän kipeä asia ensin puretaan pois - kirjoittamalla vaikka narskupalstalle kokemuksista - mutta yksin se ei saa välttämättä omia vioittuneita käyttäytymis- tai reagoimismalleja muuttumaan - ellei pyri tarkastelemaan sitä mahdollisuutta.

Mikä tässä on avainasemassa oleva asia, niin dissosiaatioon taipuvainen käytös herkästi siirtyy myös seuraavalle sukupolvelle, alttius perinnöllisyyteen ja omaksuttuun malliin on olemassa. Ja niin vaikea kuin asiasta voikin olla keskustella, niin mitään tekemistä sillä ei ole nyt syyllistämisen kanssa. Useampi, joka on tullut kaltoinkohdelluksi, haluaisi itse olla vaikuttamassa terveempään psyykkisempään kehitykseen jälkipolvillemme. Ja se ei koske yksin omia jälkeläisiämme, vaan kaikkia muitakin jälkipolvia, koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa eri ihmisten kanssa. Jokainen oma teko voi olla yhtä ratkaiseva vaikutuksiltaan maantieteellisesti kauaksikin syntyvälle ihmisalulle ja tämän ympäristölle. Ja yksikään heistä ei mahda mitään - ei yhtään mitään - sille vaikutukselle joka määrittelee heidät ihmisinä - myös myöhemmin vastuullisina aikuisina. Joten jos vielä syyllisiä haetaan, niin silloinhan me joutuisimme tuomitsemaan kaikki valmiiksi jo ennen syntymäänsä?

Se millaisia haitallisia narsisteja piirteitä kukakin (vaikka uhri) on omaksunut, on omien läheisten helpompi havaita, kuin palstakirjoittajan. Narsismiahan on kaikessa vuorovaikutuksessa. Kun ajattelen sitä Minua, niin ikävempiä tajuntaan virtaavia seikkoja oli havaita mitätöinti, joka oli kohdistunut eri muodoissaan läheisiin. Se yleensä ilmeni tilanteissa, joissa en osannut käsitellä negatiivisia tuntemuksiani (jotka voivat juontua itsestä, toisesta, tilanteesta tai vain ikävästä muistosta) oikein, vaan se oli hyökkäys toista kohtaan kohdata jotain epämieluisaa itselle. Tätä en olisi varmaan koskaan edes oivaltanut, ellen olisi myöhemmin joutunut pohtimaan kunnolla mitä mitätöinti minulle parisuhteissa merkitsi. Jos ajatellaan tilannetta nyt, voin hyväksyä menneen, mutta tuota ominaisuutta en kelpuuta enää flunssan tavoin kuluvaan vuodenaikaan kuuluvana tautina. Oireiden ilmestyessä on paneuduttava ennaltaehkäisyyn.

Lue lisää

http://tiedostamaton.net/defenssit/

Mistä meidät on tehty?

Mielessäni heräsi kysymys, että mitä defenssejä meissä saisi olla. Löytyi tuollainen sivusto, jossa käsitellään asiaa. Eli defenssit olisivat tuon mukaan yhtä tärkeitä meille kun narsismi ja keuhkot, jos nyt oikein ymmärsin.

Mieleni teki kysyä, että mitä defenssejä elisakettu suo itselleen, että hän selviytyy elämässä, mutta sitten löysin tuon linkin.

Muistan kuulleeni jostain, että asioista ei saa esiin lopullista totuutta tarkastelemalla niitä vain yhden tieteen keinoin. Eli mielen ja elämän psykologisointi ei tuota mitään erityistä lopputulosta. Onhan ihmiskunta jo iällä, jos ajattelee ja vertaa sitä tieteenkehitykseen. Ja tiede nimenomaan uudistuu, eli ei ole lopullisia tuloksia ja vastauksia saatavilla.

Mielestäni elämää saa ja on hyvä tarkastella monelta kantilta, ja monet pärjäävät hyvin, vaikka eivät tarkastelisi sitä kuin suppeammasta vinkkelistä. Itselläni on erilaisia aikoja, ja joskus todellakin keskityn kehittämään omaa elämääni ihan itsestäni lähtien ja ajatellen, mikä minulle on parasta. Uskon, että noin teen palveluksen myös läheisille... siksi en käytä siinä yhteydessä edes sitä terve itsekkyys sanaparia.

Mistä meidät on kirjoitti:

http://tiedostamaton.net/defenssit/

Mistä meidät on tehty?

Mielessäni heräsi kysymys, että mitä defenssejä meissä saisi olla. Löytyi tuollainen sivusto, jossa käsitellään asiaa. Eli defenssit olisivat tuon mukaan yhtä tärkeitä meille kun narsismi ja keuhkot, jos nyt oikein ymmärsin.

Mieleni teki kysyä, että mitä defenssejä elisakettu suo itselleen, että hän selviytyy elämässä, mutta sitten löysin tuon linkin.

Muistan kuulleeni jostain, että asioista ei saa esiin lopullista totuutta tarkastelemalla niitä vain yhden tieteen keinoin. Eli mielen ja elämän psykologisointi ei tuota mitään erityistä lopputulosta. Onhan ihmiskunta jo iällä, jos ajattelee ja vertaa sitä tieteenkehitykseen. Ja tiede nimenomaan uudistuu, eli ei ole lopullisia tuloksia ja vastauksia saatavilla.

Mielestäni elämää saa ja on hyvä tarkastella monelta kantilta, ja monet pärjäävät hyvin, vaikka eivät tarkastelisi sitä kuin suppeammasta vinkkelistä. Itselläni on erilaisia aikoja, ja joskus todellakin keskityn kehittämään omaa elämääni ihan itsestäni lähtien ja ajatellen, mikä minulle on parasta. Uskon, että noin teen palveluksen myös läheisille... siksi en käytä siinä yhteydessä edes sitä terve itsekkyys sanaparia.

Lue lisää

Asiaan hyvinkin kuuluva linkki ja tarpeellista onkin tarkastella defenssejä myös myönteisyyden - ei yksin kielteisyyden perusteella.

Tästäpä päästään siihen aloituksen lapsukseen, että miten pieni on ihmisen ymmärrys tieteellisen käsitteiden ymmärtämisessä, hallinnasta puhumattakaan. Voi heittää minkä tahansa esimerkin mihin asiayhteyteen tahansa, koska se juuri sillä hetkellä tuntuu hyvältä idealta. Paljonhan ei tarvitse, kun palikat saa sovitettua sopiviksi toisiinsa. Mitä haisua minulla on mitä dissosiaatiohäiriöt todellisuudessa ovat tai millaisina osana defenssit ovat tätä käyttäytymistä? No ei sitten minkäänlaista.

Vaikka se ihmisen käyttäytymisen tai oman minuuden penkominen tuottaisi suurtakin kiinnostusta ja intohimoa, ja joka saattaa tuoda mahdollisia oivalluksia asiasta - osa jopa liipaten lähellä totuutta tai sitten virheellisinäkin hyväksymme ne, niin mitään totuutta ei tarkastelumme tuota. Ainakin niin pitkään kun todellinen käsityskyky asianyhteyksistä puuttuu.

Silti tämäkään havainto ei poista mielihalua jatkaa sitä minuuden tai narsismin tutkimista. Silloin lienee vain hyväksyttävä se keskeneräisyys ymmärtämisessä.

Puhuit itsekkäästä käyttäytymisestä nuoruudessa. Olen hieman kallistunut siihen, että nuorilla on monastikin narsistinen maailmankuva ja kaikki hyvä täytyy tulla itselle, nopeasti ja vaivaa näkemättä, välittämättä niin siitä, mitä mahdollisia uhrauksia se muille aiheuttaa.

Muorena aikuisena minäkin oli melkoisen itseriittoinen kaiken muun ohella. Olennaisena osana siihen liittyi kiipijyys, olla parempi, saada se mitä halusin (koska olin mielestäni sen myös ansainnut), enkä myös nähnyt sitä ristiriitaa, etteikö kaikki kynnellekykeneväiset olisi sitä minulle velvoitetut minulle tarjoamaan.

Puhuitte tuossa Pauluksesta ja ylt ainakin mainitsi nöyryyden. Aika monesti näkee sen, että narsistinen nuori aikuinen havaitsee käyttäytymisensä vaikutuksia juuri nöyrtymisen kautta. Toisaalta nöyryyttämisen kokemus saattaa lujittaa mahdollisia defenssimuureja entisestään, eli vahingollinen tarkoituksellisuus ei ole rakentavaa.

Vaikka havaitsee käyttäytymisessään noloja häpeää ja syyllisyyttä aiheuttavia aukkoja, niin todenteolla itserankaisusta muutokseen ei pidemmän päälle ole hyötyä. Aiempia defenssikäyttäytyminen korvataan tällöin vain uudella tai vahvistetaan jo niitä olemassaolevia. Tunnistaminen, hyväksyminen, anteeksianto. Syyllisyyden ja itsevihan taakka on purettava, jotta muuttuminen olisi mahdollista. Tätähän me emme voi olettaa olevan muiden vastuulla. Ja siinä on eräs terveen itserakastamisen pohja: teemme itsellemme sen, mihin olemme velvoitettuja ja oikeutettuja, koska eheä minuutemme on tärkeä.

"Mikä muutti kristittyjä vainonneen narsisti-Paulus.en hellämieliseksi Paavaliksi?"

Niin muistan sinun maininneen tuosta Paulus/paavalista ennenkin...

Tuo kohta on minulta jäänyt epämääräisemmäksi raamatun tarinoissa, mutta tällä mutu tuntumallani vastaisin, että muutos syntyi nöyrtymällä/nöyryyden kautta...nimenomaan itseen liittyen...

Vaikka nöyrä sanalla hieman negatiivinen kaiku onkin...ja sen ajatellaan tarkoittavan toisen ihmisen nöyristelyä/mielistelyä...

Mitä tulee tuohon traumatyöskentelyyn, niin sitähän tämä kaikki täälläkin on...myös kirjoittaminen on hyvä itseapu...

"Kirjoita itseäsi varten, ei jollekin toiselle luettavaksi. Jos sinulta loppuu sanottava, toista se mitä juuri olit kirjoittanut. Kirjoittaessasi älä ole huolissasi kieliopista, oikeinkirjoituksesta tai lauserakenteesta. Keskity vain kirjoittamiseen. Kirjoittamisen jälkeen olo voi tuntua surulliselta tai masentuneelta jonkin aikaa. Jos niin käy, se on täysin normaalia. Useimmilla olo paranee noin tunnissa. "

http://www.traumaterapiakeskus.com/7

Itseeni/omaan elämääni liittyen, en ole koskaan/missään puhunut/pohtinut itseäni niin paljon itseäni kuin täällä...

Sen olen huomannut ettei siitä/itsestä puhumisesta juurikaan täällä pidetä, mutta viis veisaan siitä, kuten olen monesti valittajille todennut, kirjoituksiani ei ole pakko lukea, saati niihin vastata...

"Jokainen itseään rakastava voi keksiä keinoja lisää :)"

Niin keinot keksii kun oppii rakastamaan itseään ja sen/itsensä rakastamisen kautta vasta oikeasti oppii tietämään mitä itse haluaa/ tarvitsee, että tavallaan keinotkin ovat hyvin henk. koht. kullekkin omanlaisiaan...

Mutta joo...jatketaan harjoituksia tai reenaamista,
kuten nimimerkki Lynet on asian usein palstalla ilmaissut...

Täysin valmiiksi tuskin tullaan koskaan...kuin vasta kuolemassa...
että joutuu reenaamaan/oppimaan itsestään lopun elämänsä enemmän tai vähemmän aina sen mukaan mitä elämä kulloinkin eteen tuo...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Mikä muutti kristittyjä vainonneen narsisti-Paulus.en hellämieliseksi Paavaliksi?"

Niin muistan sinun maininneen tuosta Paulus/paavalista ennenkin...

Tuo kohta on minulta jäänyt epämääräisemmäksi raamatun tarinoissa, mutta tällä mutu tuntumallani vastaisin, että muutos syntyi nöyrtymällä/nöyryyden kautta...nimenomaan itseen liittyen...

Vaikka nöyrä sanalla hieman negatiivinen kaiku onkin...ja sen ajatellaan tarkoittavan toisen ihmisen nöyristelyä/mielistelyä...

Mitä tulee tuohon traumatyöskentelyyn, niin sitähän tämä kaikki täälläkin on...myös kirjoittaminen on hyvä itseapu...

"Kirjoita itseäsi varten, ei jollekin toiselle luettavaksi. Jos sinulta loppuu sanottava, toista se mitä juuri olit kirjoittanut. Kirjoittaessasi älä ole huolissasi kieliopista, oikeinkirjoituksesta tai lauserakenteesta. Keskity vain kirjoittamiseen. Kirjoittamisen jälkeen olo voi tuntua surulliselta tai masentuneelta jonkin aikaa. Jos niin käy, se on täysin normaalia. Useimmilla olo paranee noin tunnissa. "

http://www.traumaterapiakeskus.com/7

Itseeni/omaan elämääni liittyen, en ole koskaan/missään puhunut/pohtinut itseäni niin paljon itseäni kuin täällä...

Sen olen huomannut ettei siitä/itsestä puhumisesta juurikaan täällä pidetä, mutta viis veisaan siitä, kuten olen monesti valittajille todennut, kirjoituksiani ei ole pakko lukea, saati niihin vastata...

"Jokainen itseään rakastava voi keksiä keinoja lisää :)"

Niin keinot keksii kun oppii rakastamaan itseään ja sen/itsensä rakastamisen kautta vasta oikeasti oppii tietämään mitä itse haluaa/ tarvitsee, että tavallaan keinotkin ovat hyvin henk. koht. kullekkin omanlaisiaan...

Mutta joo...jatketaan harjoituksia tai reenaamista,
kuten nimimerkki Lynet on asian usein palstalla ilmaissut...

Täysin valmiiksi tuskin tullaan koskaan...kuin vasta kuolemassa...
että joutuu reenaamaan/oppimaan itsestään lopun elämänsä enemmän tai vähemmän aina sen mukaan mitä elämä kulloinkin eteen tuo...

Lue lisää

Tuo täysin valmiiksi tuleminen lienee jokin ideaali. Kuitenkin ihminen imee jatkuvasti vaikutteita ympäristöstään ja havaitsee omienkin pysyvienkin ominaisuuuksien kärsivän joko ruokintatarvetta tai sitten ne eivät ole niin nälkäisiä. Reenaaminen (fiksu Lynett) kuvaa itselleni jotain pysyvää kasvuikää. Ei joka päivä tarvitse syödä kasvaakseen eikä kasvua aina tapahdukaan. Pyrkimys on jostain sellaisesta olotilasta, että on sinut itsensä, tekojansa, ajatustensa kanssa ja sopusoinnussa ympäristöön.

Mitä sanoit itsestä puhumisesta täällä, ettei olisi kaikille mieleen... Niin, mutta jokainenhan puhuu itsestään - tavallaan. Minuudesta, jolla asiat kokee. Aina se ei koske sitä sisäistä matkaa omista valinnoista, vaan niistä hyödykkeistä, joista jäi paitsi toisen narsistisuuden kustannuksella. Narsismiahan tämä kaikki mitä teemme, on lopulta tavalla tai toisella.

Vertaamme narsismia usein pelkkien negatiivisten kokemusten kautta. Narsismiin liittyy myös se itsensä kokoonsaattaminen pois haitallisista ulkoisista ja sisäisistä tekijöistä. Kaltoinkohtelevaan narsistisuuteen liittyy pelkoa niin paljon, että aihe sinällään demonisoidaan pahana ja yksin pahuuteen kuuluvuna, joten siksi pelko myös kaikkeen myönteiselle vivahtavaan koetaan uhkana.

Pelko voi olla niin voimakas elemetti, että se sokaisee näkemään asiat vain yhdestä näkökulmasta. Ja unohtuu se seikka, että tekojen kautta se tuomitseminen täytyy tapahtua, ei omien pelkojen. Pahoinpitely kaikissa muodoissaan joka aiheuttaa peloista suurimman osan; tähän kykenee kuka tahansa, olipa nph tai ei. Narsisuutta siinä on sen verran, että väkivaltakin on eräs defenssimuoto. Mutta toipumisessakin pitäisi enemmän havaita pelon aiheuttama defenssikäyttäytyminen, mitä se aiheuttaa itselle ja erilaiselle reaktioille. Epäluuloisuus, vainoharhat, luottamuksenpuute, eristäytyminen jne.. nämä ovat vain eräs esimerkki suojakeinoista oletettua uhkaa vastaan. Tunnistamalla pelon ja pyrkimällä vaikuttamaan siihen, pystymme myös paremmin aseistamaan itsemme mahdollisilta oikeilta uhkausyrityksiltä.

Allaolevaan puolustuspuheeseen itsekkyydestä lisäisin vielä kysymyksen, tarvitsemmeko itsekkyyttä, jotta oppimisimme ymmärtämään tunteitamme?

elisakettu kirjoitti:

Allaolevaan puolustuspuheeseen itsekkyydestä lisäisin vielä kysymyksen, tarvitsemmeko itsekkyyttä, jotta oppimisimme ymmärtämään tunteitamme?

Tärkeämpää lienee oppia ymmärtämään, että muillakin on tunteet. Usein se yksinkertaistuu muotoon "Minulla on tunteet ja minun tunteotani loukataan" ja suljetaan silmät siltä, että mahdollisesti itse omalla toiminnallaan joko loukkaa itse toisen tunteita tai osallistuu välillisesti toisen loukkaamiseen.

Itsekkyydestä on hyötyä silloin kun osaa pitää kiinni itsestään kohtuuttomankin ryöpytyksen keskellä. Kaikki ulkopuolinen tarkastelukaan ei aina ole osuvaa, vaikka se siihen muotoon usein halutaankin pukea: "Arvostelen sinua asiasta ja sinä loukkaannut siitä, koska et näe itseäsi. Olet sokea" Sokea mille? Missä menee ulkoistamisen viimeinen raja, jonka jälkeen ulkoistaminen ei ole enää sallittua. Milloin on ihan oikeasti oikein pitää itsestään kiinni joutumatta sen takia ylimielisyyden puuskissaan pyöriskelevän arvostelijan möyhentämäksi?

Harvoin. Sillä jos niin teet, olet itsekäs, etkä edes tajua sitä ja ainoa näkökulma siihenkin näkemiseen onse, että sinun on nähtävä se niin, että pitämällä kiinni itsestäsi nouset vastustamaan oikeassaolijaa ja olet vieläpä niin tyhmä, ettet näe etkä ymmärrä sitä itse. Ja jos jatkat itsestäsi kiinni pitämistä, olet kohta naurunalaisena koko joukolle alkuperäisen arvostelijasi tuttavia, jotka uskovat myös tietävänsä.

Tietävänsä mitä? Mikä itsekkyys? Mitkä tunteet? Kenen tunteet? Mikä ymmärrys?

Kun sinua tarkastelee ulkopuolelta joku toinen, joka on varma omasta vakuuttuneisuudestaan, millään ei ole mitään merkitystä. Jännäksi asian tekee se, että HE eivät koskaan, eivät koskaan, ole missään määrin narsisteja.

He toimivat hyvää hyvyyttään ja tuovat sinulle tietoisuuteen asioita omasta itsestäsi, joita et tietenkään ole koskaan ajatellut itse, koska se ei ole mahdollista ilman heidän avustustaan. Jokainen antamasi vastaus on väärä, jokainen tekosi on ollut ja tulee olemaan väärä, kaikki mitä edustat, on väärin.

Miksi? Siksi, koska vain he ovat oikeassa. Ei meidän tarvitse oppia ymmärtämään tunteitamme, riittää, että tiedämme toisten tunteet? Ei omia tunteitaan vaan voi ymmärtää. Ja jos voikin, on tapahtunut jokin virhe, jonka mahdollisuutta et itsekkyydessäsi ja sokeudessasi osaa ottaa huomioon..

Huomionarvoista on se, että jonkun toisen itsekkyys on poikkeuksetta määritelty jonkun toisen näkökulmasta. Onko siis niin, että jos minä määrittelen jonkin tekosi itsekkääksi, sinut kokonaisuudessaan itsekkääksi tai sinun ilmentävän hahmossasi kokonaisvaltaisesti puhdasta itsekkyyttä, koen sen olevan vain minulta pois, että et suo minulle tarpeeksi huomiotasi, että jään ilman sitä, minkä koen velvollisuudeksesi ojentaa minulle, jotta et olisi itsekäs silmissäni?

Kuka tietää, minä en ainakaan.

miebie kirjoitti:

Tärkeämpää lienee oppia ymmärtämään, että muillakin on tunteet. Usein se yksinkertaistuu muotoon "Minulla on tunteet ja minun tunteotani loukataan" ja suljetaan silmät siltä, että mahdollisesti itse omalla toiminnallaan joko loukkaa itse toisen tunteita tai osallistuu välillisesti toisen loukkaamiseen.

Itsekkyydestä on hyötyä silloin kun osaa pitää kiinni itsestään kohtuuttomankin ryöpytyksen keskellä. Kaikki ulkopuolinen tarkastelukaan ei aina ole osuvaa, vaikka se siihen muotoon usein halutaankin pukea: "Arvostelen sinua asiasta ja sinä loukkaannut siitä, koska et näe itseäsi. Olet sokea" Sokea mille? Missä menee ulkoistamisen viimeinen raja, jonka jälkeen ulkoistaminen ei ole enää sallittua. Milloin on ihan oikeasti oikein pitää itsestään kiinni joutumatta sen takia ylimielisyyden puuskissaan pyöriskelevän arvostelijan möyhentämäksi?

Harvoin. Sillä jos niin teet, olet itsekäs, etkä edes tajua sitä ja ainoa näkökulma siihenkin näkemiseen onse, että sinun on nähtävä se niin, että pitämällä kiinni itsestäsi nouset vastustamaan oikeassaolijaa ja olet vieläpä niin tyhmä, ettet näe etkä ymmärrä sitä itse. Ja jos jatkat itsestäsi kiinni pitämistä, olet kohta naurunalaisena koko joukolle alkuperäisen arvostelijasi tuttavia, jotka uskovat myös tietävänsä.

Tietävänsä mitä? Mikä itsekkyys? Mitkä tunteet? Kenen tunteet? Mikä ymmärrys?

Kun sinua tarkastelee ulkopuolelta joku toinen, joka on varma omasta vakuuttuneisuudestaan, millään ei ole mitään merkitystä. Jännäksi asian tekee se, että HE eivät koskaan, eivät koskaan, ole missään määrin narsisteja.

He toimivat hyvää hyvyyttään ja tuovat sinulle tietoisuuteen asioita omasta itsestäsi, joita et tietenkään ole koskaan ajatellut itse, koska se ei ole mahdollista ilman heidän avustustaan. Jokainen antamasi vastaus on väärä, jokainen tekosi on ollut ja tulee olemaan väärä, kaikki mitä edustat, on väärin.

Miksi? Siksi, koska vain he ovat oikeassa. Ei meidän tarvitse oppia ymmärtämään tunteitamme, riittää, että tiedämme toisten tunteet? Ei omia tunteitaan vaan voi ymmärtää. Ja jos voikin, on tapahtunut jokin virhe, jonka mahdollisuutta et itsekkyydessäsi ja sokeudessasi osaa ottaa huomioon..

Huomionarvoista on se, että jonkun toisen itsekkyys on poikkeuksetta määritelty jonkun toisen näkökulmasta. Onko siis niin, että jos minä määrittelen jonkin tekosi itsekkääksi, sinut kokonaisuudessaan itsekkääksi tai sinun ilmentävän hahmossasi kokonaisvaltaisesti puhdasta itsekkyyttä, koen sen olevan vain minulta pois, että et suo minulle tarpeeksi huomiotasi, että jään ilman sitä, minkä koen velvollisuudeksesi ojentaa minulle, jotta et olisi itsekäs silmissäni?

Kuka tietää, minä en ainakaan.

Lue lisää

Tuo Saulus Paulus Paavali Tarsoslaisen henkilöhistoria oli hyvä kiteytys eikä lainkaan liian pitkä lukea. :)
Minusta se on samalla kertomus ihmisen tulemisesta kokonaiseksi. Paavalin kohdalla sisäisen demonin sovittaminen yhteen sisäisen enkelin kanssa oli pitkä ja kivulias prosessi; entisestä ylimielisestä vainoajasta tuli itsestä nöyrä vainottu.

Tuosta loukkaus-loukkaantumisasiasta johtui mieleeni useasti väärinkäsityksiin johtanut 'tahaton loukkaus'.
Loukkaannun jos minua loukataan, mutta jospa toinen ei pitänyt sanomaansa loukkaavana, vaan kyseessä olikin tahaton loukkaus. Jokin minulle kipeä asia, muttei sille toiselle. Onko aina oikeus loukkaantua kun siltä tuntuu? Kuka on syyllinen ikäviin tunteisiin tahattomassa loukkauksessa?

hoksaa kirjoitti:

Tuo Saulus Paulus Paavali Tarsoslaisen henkilöhistoria oli hyvä kiteytys eikä lainkaan liian pitkä lukea. :)
Minusta se on samalla kertomus ihmisen tulemisesta kokonaiseksi. Paavalin kohdalla sisäisen demonin sovittaminen yhteen sisäisen enkelin kanssa oli pitkä ja kivulias prosessi; entisestä ylimielisestä vainoajasta tuli itsestä nöyrä vainottu.

Tuosta loukkaus-loukkaantumisasiasta johtui mieleeni useasti väärinkäsityksiin johtanut 'tahaton loukkaus'.
Loukkaannun jos minua loukataan, mutta jospa toinen ei pitänyt sanomaansa loukkaavana, vaan kyseessä olikin tahaton loukkaus. Jokin minulle kipeä asia, muttei sille toiselle. Onko aina oikeus loukkaantua kun siltä tuntuu? Kuka on syyllinen ikäviin tunteisiin tahattomassa loukkauksessa?

Lue lisää

"Onko aina oikeus loukkaantua kun siltä tuntuu? Kuka on syyllinen ikäviin tunteisiin tahattomassa loukkauksessa?"

oikeudesta en tiedä, mutta mielestäni ennenkuin reagoi, kannattaisi hetki miettiä mistä oikein loukkaantui...

Jonkun verran sivusin jo asiaa tuossa "tässä tämä" ketjussa tähän tapaan...
"jos kuuntelee tuntojaan varsinkin siinä vaiheessa kun ikäänkuin reagoi johonkin, niin yrittää löytää itsestään sen mihin sitä reagoi, siihen kirjoitukseenko vaiko johonkin jota ei ole kyennyt kaikilta osin esim. itsessään/kokemuksissaan hyväksymään... "

Vastineena EK:n pohdintaan siitä voiko erimieltä olevien kanssa syntyä vastavuoroista keskustelua...oppiiko siitä jotain vai onko se vain kiistelyä oikeassa olemisesta...

"Tästä pääsemme yhden osa-alueen tiedostavaan narsismiin itsestämme. Se ei ole kaltoinkohtelevaa (paisi tietysti niiden mielestä, joille emme ole enää hyödyke) narsismia, vaan sitä tervettä itsesuojelua, joka ei ole enää rakennettu piilotettujen salakavalien tunteiden varaan kehitettyihin defensseihin, vaan suoraan palautteeseen Minuudesta ja Minun tarpeisiin pohjautuvasta itsekkyydestä."

Niin mitäpä tuohon lisättävää...

Mutta sitä reenaamista se kyllä minun kaltaiselta ihmiseltä vaatii...

ja jotenkin ajattelen tuon reenamisen olevan ikäänkuin kilvoittelua, vaikka päämäärästä ei olekkaan täyttä varmuutta...syystä, että elämä on muutosta ja me muutumme sen mukana, halusimme tai emme..

Itselleni tuli täs kohtaa myös mieleen joskus muinoin ollut omanlaisensa viestiketju nimenomaan minuudesta, mutta en ny löytänyt sitä tähän "hätään" luettavaksi...

"Itseäni on aina erittäin paljon huvittanut toisten habituksen ja luonteen/häiriöiden analysoinnit näillä nettipalstoilla."

Sinulla on kaikki vapaus ilakoida toisten tuskalla, kukaan ei estä.

" Kukaan ei ikinä sano toiselleen mitään positiivista!"

Niinkö? Sinusta tuntuu tuolta. Voit yrittää toisenlaista asennetta, niin ehkä aukenisi...

" tällaiseen nettikirjoitteluun ja sen negatiivisuuden syihin. "

Olivatko keskustelijat huomanneet, että useat kirjoittajat ovat enemmän tai vähemmän epätoivoisia ja etsivät valon pilkahdusta, itselleen edes hieman ymmärrystä.

"Syvällinen tunteminen on reaalielämässäkin äärimmäisen harvinaista."

Siksi täällä onkin niin hyvä kirjoitella... Mutta sinä olet siis parhaiten perillä tuosta..?

"Kysymykseesi, kuinka hyvin tunnistat narsistisuutesi? vastaan, että hyvin. Tunnen kaiken itsessäni hyvin - "

No hyvä että jollain on pakka kasassa... : ).

Sinulla on kaikki kirjoitti:

"Itseäni on aina erittäin paljon huvittanut toisten habituksen ja luonteen/häiriöiden analysoinnit näillä nettipalstoilla."

Sinulla on kaikki vapaus ilakoida toisten tuskalla, kukaan ei estä.

" Kukaan ei ikinä sano toiselleen mitään positiivista!"

Niinkö? Sinusta tuntuu tuolta. Voit yrittää toisenlaista asennetta, niin ehkä aukenisi...

" tällaiseen nettikirjoitteluun ja sen negatiivisuuden syihin. "

Olivatko keskustelijat huomanneet, että useat kirjoittajat ovat enemmän tai vähemmän epätoivoisia ja etsivät valon pilkahdusta, itselleen edes hieman ymmärrystä.

"Syvällinen tunteminen on reaalielämässäkin äärimmäisen harvinaista."

Siksi täällä onkin niin hyvä kirjoitella... Mutta sinä olet siis parhaiten perillä tuosta..?

"Kysymykseesi, kuinka hyvin tunnistat narsistisuutesi? vastaan, että hyvin. Tunnen kaiken itsessäni hyvin - "

No hyvä että jollain on pakka kasassa... : ).

Lue lisää

Opit itsestäsi PALJON, kun nyt mietit, miksi nuo kaikesta lauseyhteydestä irrottamasi pätkät kävivät noin paljon egosi päälle, että kävit niitä vääristelmään ja siinä sivussa osoitit muutaman lastun minulle henkilökohtaisestikin. Tunnemmeko hyvinkin? Jos mielestäsi näin on, niin ehkä esittelet itsesi, koska minä en nyt muista kenenkään reaalielämässä esittäytyneen tuolla nimellä?

Mielestäni on edelleen kaikessa koomisuudessaan myös valtavan dramaattista, että narsistit voivat tällaisissa paikoissa käydä muiden kimppuun kirjallisin keinoin. Sanoa, kirjoittaa ja tehdä se, mistä he hyvän olon saavat ja samalla ehkä pahastikin satuttaa sitä, jonka uhrikseen täälläkin valitsevat, joka sellaiseksi valikoituu.

Tämähän ei ole mikään narsistien tai heidän uhriensa vertaistukipalsta - ja tiedän kyllä senkin, ettei narsisti kykene itsekritiikkiin, mutta silti......jos sitä odottaa kaikilta muiltakin, oikeudenmukaisuuden lisäksi, eikö olisi aiheellista edes tietää, mitä se tarkoittaa?

Jäin myös miettimään, miten paljon narsistit tuntevat mainitsemaasi tuskaa - mistään? Ehkä kerrot, kun tiedät.

" Tiedostaminen ei välttämättä ole tiedostamista asian oikeasta laidasta. Kannattaa muistaa."

Joo. En tiedä tekeekö asian ikävämmäksi se, että katsoo omaksuvansa itsessään tiedostomattomia alueita vai se, että luulleessaan löytävänsä jonkin kultajyvän, niin hetken päästä saakin havaita, että teoria (se itsekehitetty) menikin suomeksi sanotuttana aivan vituiksi. Eikä ole sen viisaampi kuin aiemminkaan.

Samaa sanoisin viittauksestasi kun kuvittele jotain "tietävänsä" toisistakin ihmisistä. Samaanhan syyllistyn itsekin, mutta toisaalta juuri tuo (luulo->käsityksen romuttuminen jonkin esiin tulevan seikan vuoksi->mahdollinen häpeä omasta varmana pitämästään käsityksestä plus vielä sen toisen identiteetin uudelleen korjaus siellä omissa silmissä) aiheuttaa kieltämättä aika nöyryyttävän kokemuksen.

Minä olen joitakin kertoja joutunut nielemään tämän tosiasian että voin erehtyä käsityksissäni. Mutta mainittu kokemus voisi olla merkityksellinen silloin, jos se opettaa hieman mitä pitää välttää sortuakseen taas uudelleen ennakkokäsityksien johtavaan harhaan tai muista tunteista kumpuaviin johtopäätöksiin. Uskoisin että henkilökohtaisella tasolla saan opetella koko elämäni. Vaikka olen onhgelman tunnistaminen - tai sen mahdollisen olemassaolon - en silti voi vannoa, ettenkö siihen ansaan joskus lankeaisi. Ehkä olen siellä ketunloukussa tälläkin hetkellä, suhteessa joihinkin ihmissuhteisiin tai mahdollisiin sellaisiin.

Mitä taas pitäisi oivaltaa silloin, kun havaitsee, että luullut tiedostetut asiat itsestä eivät ehkä pidäkään paikkaansa? Millä tavalla siitä hetkestä kannattaa jatkaa? Vaiko: oma mieli minuudesta muokkasi virheellisen käsityksen, miten päästä tästä tavasta pois?

elisakettu kirjoitti:

" Tiedostaminen ei välttämättä ole tiedostamista asian oikeasta laidasta. Kannattaa muistaa."

Joo. En tiedä tekeekö asian ikävämmäksi se, että katsoo omaksuvansa itsessään tiedostomattomia alueita vai se, että luulleessaan löytävänsä jonkin kultajyvän, niin hetken päästä saakin havaita, että teoria (se itsekehitetty) menikin suomeksi sanotuttana aivan vituiksi. Eikä ole sen viisaampi kuin aiemminkaan.

Samaa sanoisin viittauksestasi kun kuvittele jotain "tietävänsä" toisistakin ihmisistä. Samaanhan syyllistyn itsekin, mutta toisaalta juuri tuo (luulo->käsityksen romuttuminen jonkin esiin tulevan seikan vuoksi->mahdollinen häpeä omasta varmana pitämästään käsityksestä plus vielä sen toisen identiteetin uudelleen korjaus siellä omissa silmissä) aiheuttaa kieltämättä aika nöyryyttävän kokemuksen.

Minä olen joitakin kertoja joutunut nielemään tämän tosiasian että voin erehtyä käsityksissäni. Mutta mainittu kokemus voisi olla merkityksellinen silloin, jos se opettaa hieman mitä pitää välttää sortuakseen taas uudelleen ennakkokäsityksien johtavaan harhaan tai muista tunteista kumpuaviin johtopäätöksiin. Uskoisin että henkilökohtaisella tasolla saan opetella koko elämäni. Vaikka olen onhgelman tunnistaminen - tai sen mahdollisen olemassaolon - en silti voi vannoa, ettenkö siihen ansaan joskus lankeaisi. Ehkä olen siellä ketunloukussa tälläkin hetkellä, suhteessa joihinkin ihmissuhteisiin tai mahdollisiin sellaisiin.

Mitä taas pitäisi oivaltaa silloin, kun havaitsee, että luullut tiedostetut asiat itsestä eivät ehkä pidäkään paikkaansa? Millä tavalla siitä hetkestä kannattaa jatkaa? Vaiko: oma mieli minuudesta muokkasi virheellisen käsityksen, miten päästä tästä tavasta pois?

Lue lisää

Mulla on sellainen omakohtainen kokemus minuuden vääristymisestä, että yksikin virheellinen osuus jossakin päin minäkuvaa aiheuttaa aina kaiken menon päin vittua, kuten sanontasi kuului - ennemmin tai myöhemmin.
Joten millä tavalla kannattaisi jatkaa...itse lähtisin jäsentämään sitä omaa reaktiotani, sitä miksi reagoin kuten reagoin, miksi minulla on käsitys itsestäni, joka ei ole totta.
Ei ole koskaan mitään mielipuuhaa kenellekään kahlata omassa suossaan, mutta se kyllä kannattaa, jos on itselleen niin rehellinen, kuin vain olla voi.
Taitaapa se pyrkimys rehellisyyteen ollakin avain onnistumiseen, ja virheelliset käsitykset niitä valheden luomia harhoja. Ne vaan pitää nähdä. Jokaisella on siihen kyky, mutta silti vain harvat saavat yhteyden itseensä. Se kertoo jo jotain siitä, miten yleistä on itselleenkin valehtelu, tai itsensä huijaaminen.

iewuska kirjoitti:

Opit itsestäsi PALJON, kun nyt mietit, miksi nuo kaikesta lauseyhteydestä irrottamasi pätkät kävivät noin paljon egosi päälle, että kävit niitä vääristelmään ja siinä sivussa osoitit muutaman lastun minulle henkilökohtaisestikin. Tunnemmeko hyvinkin? Jos mielestäsi näin on, niin ehkä esittelet itsesi, koska minä en nyt muista kenenkään reaalielämässä esittäytyneen tuolla nimellä?

Mielestäni on edelleen kaikessa koomisuudessaan myös valtavan dramaattista, että narsistit voivat tällaisissa paikoissa käydä muiden kimppuun kirjallisin keinoin. Sanoa, kirjoittaa ja tehdä se, mistä he hyvän olon saavat ja samalla ehkä pahastikin satuttaa sitä, jonka uhrikseen täälläkin valitsevat, joka sellaiseksi valikoituu.

Tämähän ei ole mikään narsistien tai heidän uhriensa vertaistukipalsta - ja tiedän kyllä senkin, ettei narsisti kykene itsekritiikkiin, mutta silti......jos sitä odottaa kaikilta muiltakin, oikeudenmukaisuuden lisäksi, eikö olisi aiheellista edes tietää, mitä se tarkoittaa?

Jäin myös miettimään, miten paljon narsistit tuntevat mainitsemaasi tuskaa - mistään? Ehkä kerrot, kun tiedät.

Lue lisää

"Tunnemmeko hyvinkin? "

Eli tuon kysymyksen voit esittää myös itsellesi, kun puhutaan näistä muista palstakirjoittelijoista ja itsestämme...

Mikä harmitti? Suomeksi sanottuna sinun kirjoituksesi yleistävä negatiivinen suhtautuminen. Onko niin, että jos sinä et ole ollut kirjoittelemassa riittävästi, niin täällä ei voida mitään hyvää saada aikaan? Ehkä sinä sitten mietit tuota. Voisit osallistua sen sijaan, että vain arvostelet muita.

Ota samalla mielessäsi vastuu siitä, että jos maalaat kovin positiivista kuvaa jollekin totuutta etsivälle narsistin läheiselle ja vähättelet hänen ongelmiaan, niin sillä voi olla sen verran vaikutusta, että hän on hitusen liian hyväuskoinen, hitusen väärässä paikassa, ja todellinen narsisti käyttää sitä hyväkseen... emmekä tiedä miten...

Että siinä pari sanaa mahdollisimman yksinkertaisesti.

Tänne voi kirjoittaa kuka tahansa lähes mitä tahansa, todenperäisyyksistä emme tiedä. Kenenkään ei tarvitse uskoa mitään mitä ei halua uskoa. Itse narsistin uhrina haluan olla mahdollisimman rehellinen. Tiedän, minkälaista tuskaa voi kokea tuon asian tiimoilla.

Eli tuon kysym. kirjoitti:

"Tunnemmeko hyvinkin? "

Eli tuon kysymyksen voit esittää myös itsellesi, kun puhutaan näistä muista palstakirjoittelijoista ja itsestämme...

Mikä harmitti? Suomeksi sanottuna sinun kirjoituksesi yleistävä negatiivinen suhtautuminen. Onko niin, että jos sinä et ole ollut kirjoittelemassa riittävästi, niin täällä ei voida mitään hyvää saada aikaan? Ehkä sinä sitten mietit tuota. Voisit osallistua sen sijaan, että vain arvostelet muita.

Ota samalla mielessäsi vastuu siitä, että jos maalaat kovin positiivista kuvaa jollekin totuutta etsivälle narsistin läheiselle ja vähättelet hänen ongelmiaan, niin sillä voi olla sen verran vaikutusta, että hän on hitusen liian hyväuskoinen, hitusen väärässä paikassa, ja todellinen narsisti käyttää sitä hyväkseen... emmekä tiedä miten...

Että siinä pari sanaa mahdollisimman yksinkertaisesti.

Tänne voi kirjoittaa kuka tahansa lähes mitä tahansa, todenperäisyyksistä emme tiedä. Kenenkään ei tarvitse uskoa mitään mitä ei halua uskoa. Itse narsistin uhrina haluan olla mahdollisimman rehellinen. Tiedän, minkälaista tuskaa voi kokea tuon asian tiimoilla.

Lue lisää

Tämä nyt on turhaa kanssasi, mutta sanon nyt kuitenkin; olemme samalla puolella - et vain vihaltasi sitä nyt näe. Olet niin luomiesi ennakkokäsitystesi sokaisema ja defenssien ympäröimä, ettet haluakaan ymmärtää.
En ole nimennyt ketään - yhtään miksikään. Kirjoitin siitä, minkä luen - en siitä, minkä kuvittelen olevan kirjoittajan motiivi. Syystä, että kuvitteleminen johtaa tuohon samaan, missä sinä nyt olet; vääristyneeseen kuvaan, totuutta ymmärtämättä.

Kysyin sinulta edellä, mitä tuskaa NARSISTI kokee, joka minun tuossa edelle kirjoittamassani olisi pitänyt huomioida?

iewuska kirjoitti:

Tämä nyt on turhaa kanssasi, mutta sanon nyt kuitenkin; olemme samalla puolella - et vain vihaltasi sitä nyt näe. Olet niin luomiesi ennakkokäsitystesi sokaisema ja defenssien ympäröimä, ettet haluakaan ymmärtää.
En ole nimennyt ketään - yhtään miksikään. Kirjoitin siitä, minkä luen - en siitä, minkä kuvittelen olevan kirjoittajan motiivi. Syystä, että kuvitteleminen johtaa tuohon samaan, missä sinä nyt olet; vääristyneeseen kuvaan, totuutta ymmärtämättä.

Kysyin sinulta edellä, mitä tuskaa NARSISTI kokee, joka minun tuossa edelle kirjoittamassani olisi pitänyt huomioida?

Lue lisää

Sivuhuomautuksena asia, johon minä lukijana kiinnitin huomioni. Kirjoitit myös näin:

"Jäin myös miettimään, miten paljon narsistit tuntevat mainitsemaasi tuskaa - mistään? Ehkä kerrot, kun tiedät."

En tiedä mitä sinä kirjoittajana tarkoitat tuolla kohdalla "kun tiedät". Lukijana voin sanoa, että itse luen sen niin, että tarkoitat piiloviestiä vastakirjoittelijasi olevan mielestäsi narsisti. Mikäli tarkoittaisit asian niin, että vastakirjoittelijasi vastatkoon SITTEN KUN saa tietoonsa asiaan liittyvää syvällisempää tietoa, kirjoittaisit varmaankin sen sanan 'sitten' tuohon yhteyteen.

Toinen vaihtoehtoinen tapa lukea tuo on yhtä piiloveemäinen. Annat ikään kuin ymmärtää, että vastakirjoittajallasi on selekästikin tietoa, koska rohkenee ilmaista olevansa narsistin uhri, jota siis tuossa epäilet kirjoittamalla 'kun tiedät'.

Kolmas on se tulkinta, että osoitat omaavasi tietoa, jota vastakirjoittajasi ei omaa, eli tiedät enemmän ja laittamalla tuon 'kun tiedät', luot tilanteen, jossa vastaamalla yhtään mitään juuri tuohon kohtaan, vastakirjoittelija takertuu luomasi kaksoisviestinnän verkkoon.

Voin olla väärässäkin. Se on aina olemassaoleva vaihtoehto. Yhdyn kuitenkin vastakirjoittelijasi mielipiteeseen tekstisi yleisnegatiivisesta hönkäyksestä. Sitä en tiedä, että mistä se siihen tulee.

Ja ei oikeastaan kiinnostakaan :)

iewuska kirjoitti:

Tämä nyt on turhaa kanssasi, mutta sanon nyt kuitenkin; olemme samalla puolella - et vain vihaltasi sitä nyt näe. Olet niin luomiesi ennakkokäsitystesi sokaisema ja defenssien ympäröimä, ettet haluakaan ymmärtää.
En ole nimennyt ketään - yhtään miksikään. Kirjoitin siitä, minkä luen - en siitä, minkä kuvittelen olevan kirjoittajan motiivi. Syystä, että kuvitteleminen johtaa tuohon samaan, missä sinä nyt olet; vääristyneeseen kuvaan, totuutta ymmärtämättä.

Kysyin sinulta edellä, mitä tuskaa NARSISTI kokee, joka minun tuossa edelle kirjoittamassani olisi pitänyt huomioida?

Lue lisää

"olemme samalla puolella - et vain vihaltasi sitä nyt näe. "

???? Missä olen sanonut, että minulla on käsitys sinun "puolestasi"?

Epäilen, ettet kirjoituksiani juurikaan ole lukenut, etkä huomannut, millä nimimerkillä /-merkeillä kirjoittelen. Vastaat nyt vain ilmeisen suuressa ylemmyydentunnossasi, joka sinusta jostain kumman syystä huokuukin.

Miksi ihmeessä kysyt minulta, mitä tuskaa narsisti kokee? Mistä minä sen voisin edes tietää. Tunnen oman narsistituttuni aika hyvin (mikäli narsistia voi tuntea kukaan hyvin). Mutta narsistit tapaavat kokemansa tuskan piilottaa, toisaalta taas saattavat manipuloida tuskan esittämisellä... On siis minun käsitykseni.

Nyt minulla sitten onkin Teidän Ylhäisyyttänne kohtaan ennakko-odotuksia. Joten voitte nyt halventaa minua vuorostaan tämän kirjoituksen perusteella. Sinä et ainakaan kainostele esittää ennakkokäsityksiäsi ainakaan minusta totena.

???? Missä olen san. kirjoitti:

"olemme samalla puolella - et vain vihaltasi sitä nyt näe. "

???? Missä olen sanonut, että minulla on käsitys sinun "puolestasi"?

Epäilen, ettet kirjoituksiani juurikaan ole lukenut, etkä huomannut, millä nimimerkillä /-merkeillä kirjoittelen. Vastaat nyt vain ilmeisen suuressa ylemmyydentunnossasi, joka sinusta jostain kumman syystä huokuukin.

Miksi ihmeessä kysyt minulta, mitä tuskaa narsisti kokee? Mistä minä sen voisin edes tietää. Tunnen oman narsistituttuni aika hyvin (mikäli narsistia voi tuntea kukaan hyvin). Mutta narsistit tapaavat kokemansa tuskan piilottaa, toisaalta taas saattavat manipuloida tuskan esittämisellä... On siis minun käsitykseni.

Nyt minulla sitten onkin Teidän Ylhäisyyttänne kohtaan ennakko-odotuksia. Joten voitte nyt halventaa minua vuorostaan tämän kirjoituksen perusteella. Sinä et ainakaan kainostele esittää ennakkokäsityksiäsi ainakaan minusta totena.

Lue lisää

"Sinulla on kaikki vapaus ilakoida toisten tuskalla, kukaan ei estä."

Näin vastasit viestiini, jossa arvostelin sitä tapaa (en ketään henkilökohtaisesti!!!), jolla tällaisilla palstoilla suhtaudutaan narsistien uhreihin ja ylipäätään kiusaamisen kohteeksi joutuneeseen. Luomasi ennakkokäsityksen mukaan minä puhuinkin uhreista, enkä narsisteista. Et kuitenkaan tarkentanut mitä tarkoitin, vaan kävit suoraan hyökkäykseen luomaasi käsitystä vastaan ja nyt haluat, että myönnän sen omakseni! Niin ei tule tapahtumaan.

Syystäkin kysyin sinulta, mitä tuskaa tuntevat narsistit (joiden käytöstä arvostelin). Et ensin vastannut, vaan valoit lisää bensaa laineille. Kuten teet tässäkin viestissäsi. Suoraa henkilökohtaista kuraa, jonka tarvetta en ainakaan minä ymmärrä. Minulla ei nyt ole samantasoista tarvetta lähteä nimittelemään sinua yhtään miksikään.

iewuska kirjoitti:

"Sinulla on kaikki vapaus ilakoida toisten tuskalla, kukaan ei estä."

Näin vastasit viestiini, jossa arvostelin sitä tapaa (en ketään henkilökohtaisesti!!!), jolla tällaisilla palstoilla suhtaudutaan narsistien uhreihin ja ylipäätään kiusaamisen kohteeksi joutuneeseen. Luomasi ennakkokäsityksen mukaan minä puhuinkin uhreista, enkä narsisteista. Et kuitenkaan tarkentanut mitä tarkoitin, vaan kävit suoraan hyökkäykseen luomaasi käsitystä vastaan ja nyt haluat, että myönnän sen omakseni! Niin ei tule tapahtumaan.

Syystäkin kysyin sinulta, mitä tuskaa tuntevat narsistit (joiden käytöstä arvostelin). Et ensin vastannut, vaan valoit lisää bensaa laineille. Kuten teet tässäkin viestissäsi. Suoraa henkilökohtaista kuraa, jonka tarvetta en ainakaan minä ymmärrä. Minulla ei nyt ole samantasoista tarvetta lähteä nimittelemään sinua yhtään miksikään.

Lue lisää

"arvostelin sitä tapaa (en ketään henkilökohtaisesti!!!), jolla tällaisilla palstoilla suhtaudutaan narsistien uhreihin ja ylipäätään kiusaamisen kohteeksi joutuneeseen."

Puolustinpa hiukan tämän palstan paikkaa maailmassa, ihan tällaisenaan. Ja niitäkin, ehkä omasta narsismista kärsiviä, jotka mieltään purkavat satunnaisesti. Ihan oikeasti, narsisteihin törmäävät ihan tavikset, jotka saattavat peruskoulun jälkeen työskennellä kaupan kassalla kesätyössä tai vanhemman kansalaiskoulun käyneet, jotka leskeydyttyään menevät maaseutumotelliin tanssimaan. Että miksi kaiken kirjoittelun pitäisi olla syvälle luotaavaa ja lääketieteellistä.

Olen pitänyt tästä palstasta ja tästä hengestä / hengistä, joka täällä vallitsee.

Esim. minä jo omassa iässäni olen kohdannut lukemattoman määrän ihmisiä, joiden kanssa on tullut juteltua / keskusteltua... Elämää voi ihan oikeasti elää ilman tietoa, mikä on defenssi. Ihminen, joka ei tiedä defenssistä mitään, saattaa olla mahtava luonne...

Itse viihdyn defenssiviidakossani melko hyvin. Kannattaakin hyökätä nopsaan ja napakasti, jos meinaa minun sieluani päästä hetkeksi vavahduttamaan...; D. En aiokaan luopua tästä vehreydestä.

Joten ei ehkä kannata ottaa hirveän henkilökohtaisesti kaikkea, minäkään en ota. Pieni väittely ja vitsailu on joskus paikallaan. Tietysti, jos olemme kovin eritasolla tiedollisesti, mutta en nyt odota välttämättä, että kukaan lääketieteen ihme lähtisi täällä palstalla minun kanssani vääntämään. Joskus joillain tuntuu olevan keskinäisiä keskusteluja, joiden taustalta kumpuaa jonkinlainen syvällinen asioihin perehtyminen.

Se, mitä keskustelen, keskustelen omilla resursseillani. Silti uskallan väittää, että koulutus ei takaa mielenterveyttä. Omasta ammatistani ja koulutuksistani en täällä aukene, koska haluan olla anonyymi. Sen verran olen sanonut, että en ole tämän alan ihminen...

miebie kirjoitti:

Sivuhuomautuksena asia, johon minä lukijana kiinnitin huomioni. Kirjoitit myös näin:

"Jäin myös miettimään, miten paljon narsistit tuntevat mainitsemaasi tuskaa - mistään? Ehkä kerrot, kun tiedät."

En tiedä mitä sinä kirjoittajana tarkoitat tuolla kohdalla "kun tiedät". Lukijana voin sanoa, että itse luen sen niin, että tarkoitat piiloviestiä vastakirjoittelijasi olevan mielestäsi narsisti. Mikäli tarkoittaisit asian niin, että vastakirjoittelijasi vastatkoon SITTEN KUN saa tietoonsa asiaan liittyvää syvällisempää tietoa, kirjoittaisit varmaankin sen sanan 'sitten' tuohon yhteyteen.

Toinen vaihtoehtoinen tapa lukea tuo on yhtä piiloveemäinen. Annat ikään kuin ymmärtää, että vastakirjoittajallasi on selekästikin tietoa, koska rohkenee ilmaista olevansa narsistin uhri, jota siis tuossa epäilet kirjoittamalla 'kun tiedät'.

Kolmas on se tulkinta, että osoitat omaavasi tietoa, jota vastakirjoittajasi ei omaa, eli tiedät enemmän ja laittamalla tuon 'kun tiedät', luot tilanteen, jossa vastaamalla yhtään mitään juuri tuohon kohtaan, vastakirjoittelija takertuu luomasi kaksoisviestinnän verkkoon.

Voin olla väärässäkin. Se on aina olemassaoleva vaihtoehto. Yhdyn kuitenkin vastakirjoittelijasi mielipiteeseen tekstisi yleisnegatiivisesta hönkäyksestä. Sitä en tiedä, että mistä se siihen tulee.

Ja ei oikeastaan kiinnostakaan :)

Lue lisää

Sinullekin selvennös. Kiva kuitenkin, että lynkataan ensin henkilönä ja sitten vasta mietitään, oliko mitään syytäkään :)

Edellä oli minun viestiini vastauksena kirjoitettu tällainen lause:
"Sinulla on kaikki vapaus ilakoida toisten tuskalla, kukaan ei estä."

Siis huomaa sanat "TOISTEN TUSKALLA". Kirjoittajan mukaan minä ilakoin narsistien "TUSKALLA", kun edellä kävin arvostelemaan sitä tapaa, jolla joitakin tällaisilla palstoilla kiusataan. Kysyin, mitä tuskaa narsistit tuntevat? Minulla oli erittäin hyvä syy olettaa, että vastauksen kirjoittanut sen tiesi, koska itse niin sanoi. Eikö? Siksi osoitin kysymykseni juuri hänelle.

Nämä "negatiiviset hönkäykset" ovat omassa päässäsi, eivät minun teksteissäni - sekin on kylmä fakta. Olen kuullut mm. sanottavan, että jos haluaa lukea väärin, kannattaa lukea "rivien välistä".
Nämä kaikenmaailman "piiloviestit" jne. ovat juuri niitä, joita edellä arvostelin. Salaliittoteoriat saattavat olla jossain määrin ihan kivojakin, mutta kun koko elämä alkaa pyöriä sen ympärillä, että kaikella on jokin ihmeellinen "piilomerkitys", jota pitää kaivaa esille joka hetki, ei enää mielestäni olla kauhean terveillä "vesillä".

Mitä taas tulee "yleistävään" kommentointiin, niin mitä pahaa siinä on, kun vaihtoehtona on henkilökohtainen kiusaaminen asioilla, joista ei kykene olemaan tietoinen? Mielestäni se on erittäin hyvä vaihtoehto keskustelun kannalta. Kiusaamisen kannalta tietysti vastaavasti huonompi, eikä kiusaajat milloinkaan tartu yleiseen keskusteluun ja jos tarttuvatkin, he henkilökohtaistavat siitä aivan kaiken. Oletko eri mieltä?

Ehkä kaikki johtuu siitä, että olen suht´ vähän tänne kirjoitellut, enemmänkin olen ollut lukupuolella - sitäkin kuitenkin aika vähän viime aikoina. Ei kai sitä voi sulautuakaan joukkoon heti samantien, kun kaikki on uutta, minä teille muille ja te muut minulle. Vai kuinka?

Vastakirjoittelija? Mikä ihme on vastakirjoittelija? Eikö me kaikki olla kirjoittelijoita, niin sinä, minä kuin hänkin? Vai onko tässä nyt menossa jokin vastakkainasettelu, mustavalkoistaminen? Minä kun en noita piilomerkityksiä halua arvuutella tai lukea niin kysyn suoraan, onko tarkoitus kiusata minua?

Puolustinpa hiuk. kirjoitti:

"arvostelin sitä tapaa (en ketään henkilökohtaisesti!!!), jolla tällaisilla palstoilla suhtaudutaan narsistien uhreihin ja ylipäätään kiusaamisen kohteeksi joutuneeseen."

Puolustinpa hiukan tämän palstan paikkaa maailmassa, ihan tällaisenaan. Ja niitäkin, ehkä omasta narsismista kärsiviä, jotka mieltään purkavat satunnaisesti. Ihan oikeasti, narsisteihin törmäävät ihan tavikset, jotka saattavat peruskoulun jälkeen työskennellä kaupan kassalla kesätyössä tai vanhemman kansalaiskoulun käyneet, jotka leskeydyttyään menevät maaseutumotelliin tanssimaan. Että miksi kaiken kirjoittelun pitäisi olla syvälle luotaavaa ja lääketieteellistä.

Olen pitänyt tästä palstasta ja tästä hengestä / hengistä, joka täällä vallitsee.

Esim. minä jo omassa iässäni olen kohdannut lukemattoman määrän ihmisiä, joiden kanssa on tullut juteltua / keskusteltua... Elämää voi ihan oikeasti elää ilman tietoa, mikä on defenssi. Ihminen, joka ei tiedä defenssistä mitään, saattaa olla mahtava luonne...

Itse viihdyn defenssiviidakossani melko hyvin. Kannattaakin hyökätä nopsaan ja napakasti, jos meinaa minun sieluani päästä hetkeksi vavahduttamaan...; D. En aiokaan luopua tästä vehreydestä.

Joten ei ehkä kannata ottaa hirveän henkilökohtaisesti kaikkea, minäkään en ota. Pieni väittely ja vitsailu on joskus paikallaan. Tietysti, jos olemme kovin eritasolla tiedollisesti, mutta en nyt odota välttämättä, että kukaan lääketieteen ihme lähtisi täällä palstalla minun kanssani vääntämään. Joskus joillain tuntuu olevan keskinäisiä keskusteluja, joiden taustalta kumpuaa jonkinlainen syvällinen asioihin perehtyminen.

Se, mitä keskustelen, keskustelen omilla resursseillani. Silti uskallan väittää, että koulutus ei takaa mielenterveyttä. Omasta ammatistani ja koulutuksistani en täällä aukene, koska haluan olla anonyymi. Sen verran olen sanonut, että en ole tämän alan ihminen...

Lue lisää

Niinhän se on, kukin omilla resursseillaan ja omilla motiiveillaan.

Mutta pidän edelleen sitä tuomittavana, että kiusataan.

Mitä nämä koulutusasiat tänne kuuluisivatkaan? Minä en aio ainakaan avautua itsestäni millään tavalla täällä - minulla ei ole tänne tarjota kuin omia kokemuksiani aiheesta ja vähän niitäkin, ei tunnistettavasti. En ole täällä kiusaamassa muita, enkä tuomitsemassa ketään - en hyötyisi sellaisesta yhtään mitään.

Väittely asiasta onkin aivan eri asia kuin henkilökohtainen nimittely.

iewuska kirjoitti:

Sinullekin selvennös. Kiva kuitenkin, että lynkataan ensin henkilönä ja sitten vasta mietitään, oliko mitään syytäkään :)

Edellä oli minun viestiini vastauksena kirjoitettu tällainen lause:
"Sinulla on kaikki vapaus ilakoida toisten tuskalla, kukaan ei estä."

Siis huomaa sanat "TOISTEN TUSKALLA". Kirjoittajan mukaan minä ilakoin narsistien "TUSKALLA", kun edellä kävin arvostelemaan sitä tapaa, jolla joitakin tällaisilla palstoilla kiusataan. Kysyin, mitä tuskaa narsistit tuntevat? Minulla oli erittäin hyvä syy olettaa, että vastauksen kirjoittanut sen tiesi, koska itse niin sanoi. Eikö? Siksi osoitin kysymykseni juuri hänelle.

Nämä "negatiiviset hönkäykset" ovat omassa päässäsi, eivät minun teksteissäni - sekin on kylmä fakta. Olen kuullut mm. sanottavan, että jos haluaa lukea väärin, kannattaa lukea "rivien välistä".
Nämä kaikenmaailman "piiloviestit" jne. ovat juuri niitä, joita edellä arvostelin. Salaliittoteoriat saattavat olla jossain määrin ihan kivojakin, mutta kun koko elämä alkaa pyöriä sen ympärillä, että kaikella on jokin ihmeellinen "piilomerkitys", jota pitää kaivaa esille joka hetki, ei enää mielestäni olla kauhean terveillä "vesillä".

Mitä taas tulee "yleistävään" kommentointiin, niin mitä pahaa siinä on, kun vaihtoehtona on henkilökohtainen kiusaaminen asioilla, joista ei kykene olemaan tietoinen? Mielestäni se on erittäin hyvä vaihtoehto keskustelun kannalta. Kiusaamisen kannalta tietysti vastaavasti huonompi, eikä kiusaajat milloinkaan tartu yleiseen keskusteluun ja jos tarttuvatkin, he henkilökohtaistavat siitä aivan kaiken. Oletko eri mieltä?

Ehkä kaikki johtuu siitä, että olen suht´ vähän tänne kirjoitellut, enemmänkin olen ollut lukupuolella - sitäkin kuitenkin aika vähän viime aikoina. Ei kai sitä voi sulautuakaan joukkoon heti samantien, kun kaikki on uutta, minä teille muille ja te muut minulle. Vai kuinka?

Vastakirjoittelija? Mikä ihme on vastakirjoittelija? Eikö me kaikki olla kirjoittelijoita, niin sinä, minä kuin hänkin? Vai onko tässä nyt menossa jokin vastakkainasettelu, mustavalkoistaminen? Minä kun en noita piilomerkityksiä halua arvuutella tai lukea niin kysyn suoraan, onko tarkoitus kiusata minua?

Lue lisää

Näitä kirjoituksia nyt käsitetään miten käsitetään. Kaikista ei käsitä mitään.

"Kuuntelin iltana eräänä Yle Puheelta ohjelmaa, jossa tartuttiin tällaiseen nettikirjoitteluun ja sen negatiivisuuden syihin."

Mielestäni edelleen yleistit aikatavalla tuossa kirjoituksessasi. Mistään ei käy ilmi keitä tarkoiti, narsisteja tai heidän uhrejaan.

"Kirjoittajan mukaan minä ilakoin narsistien "TUSKALLA", kun edellä kävin arvostelemaan sitä tapaa, jolla joitakin tällaisilla palstoilla kiusataan. "

Että nyt vain syytät toisia väärinlukemisesta. Kuten tiedät, kirjoituksiaan ja keskusteluja voi täydentää. Muutamankin kerran en ole itseäni saanut ymmärretyksi, eikä ehkä moni muukaan. Johtui se sitten omasta kirjoituksesta tai lukijan ymmärryksestä.

Ainakaan minun tarkoitukseni ei ole kiusata ketään. Mutta palstan aihe on siis narsismi... Kauhean tiukkaa rajausta täälläkään ei aina ole pidetty. Mutta jos laakeasti puhuu ensimmäisenä "tällaisesta nettikirjoittelusta ja sen negatiivisista syistä" niin saattaahan joku muukin palstalla viihtyvä kysyä, että mitä tarkoitit. Eikö saisi?

Kirjoita ihmeessä. Käsittääkseni täällä on tilaa. Itse olen saanut melko kovaa haistatteluakin täällä, onneksi satunnaisesti... mutta täytyy muistaa, että kirjoittajat eivät tunne toisiaan ollenkaan, ja tänne voi kirjoittaa kuka tahansa, kuka saa koneen auki. Päihdemittariakaan ei ole. : ).

miebie kirjoitti:

Sivuhuomautuksena asia, johon minä lukijana kiinnitin huomioni. Kirjoitit myös näin:

"Jäin myös miettimään, miten paljon narsistit tuntevat mainitsemaasi tuskaa - mistään? Ehkä kerrot, kun tiedät."

En tiedä mitä sinä kirjoittajana tarkoitat tuolla kohdalla "kun tiedät". Lukijana voin sanoa, että itse luen sen niin, että tarkoitat piiloviestiä vastakirjoittelijasi olevan mielestäsi narsisti. Mikäli tarkoittaisit asian niin, että vastakirjoittelijasi vastatkoon SITTEN KUN saa tietoonsa asiaan liittyvää syvällisempää tietoa, kirjoittaisit varmaankin sen sanan 'sitten' tuohon yhteyteen.

Toinen vaihtoehtoinen tapa lukea tuo on yhtä piiloveemäinen. Annat ikään kuin ymmärtää, että vastakirjoittajallasi on selekästikin tietoa, koska rohkenee ilmaista olevansa narsistin uhri, jota siis tuossa epäilet kirjoittamalla 'kun tiedät'.

Kolmas on se tulkinta, että osoitat omaavasi tietoa, jota vastakirjoittajasi ei omaa, eli tiedät enemmän ja laittamalla tuon 'kun tiedät', luot tilanteen, jossa vastaamalla yhtään mitään juuri tuohon kohtaan, vastakirjoittelija takertuu luomasi kaksoisviestinnän verkkoon.

Voin olla väärässäkin. Se on aina olemassaoleva vaihtoehto. Yhdyn kuitenkin vastakirjoittelijasi mielipiteeseen tekstisi yleisnegatiivisesta hönkäyksestä. Sitä en tiedä, että mistä se siihen tulee.

Ja ei oikeastaan kiinnostakaan :)

Lue lisää

"Piiloviesti" ja "vastakirjoittelija"?

Tiedätkös muuten mikä on konditionaali? Opettelisit ihmeessä käyttämään sitä paljon enemmän. Ei vaikuttaisi niin kovin kovin hyökkäävältä ja väitteenomaiselta tuo kommentointisi, kun kyse kuitenkin on pelkästä spekuloinnista kohdallasi.

:)

(on täällä muitakin kuin iewuskan "vastakirjoittajia", joten toivottavasti et yrittänyt puhua puolestani asettaessasi kaikki muut häntä vastaan)

Näitä kirjoituksia kirjoitti:

Näitä kirjoituksia nyt käsitetään miten käsitetään. Kaikista ei käsitä mitään.

"Kuuntelin iltana eräänä Yle Puheelta ohjelmaa, jossa tartuttiin tällaiseen nettikirjoitteluun ja sen negatiivisuuden syihin."

Mielestäni edelleen yleistit aikatavalla tuossa kirjoituksessasi. Mistään ei käy ilmi keitä tarkoiti, narsisteja tai heidän uhrejaan.

"Kirjoittajan mukaan minä ilakoin narsistien "TUSKALLA", kun edellä kävin arvostelemaan sitä tapaa, jolla joitakin tällaisilla palstoilla kiusataan. "

Että nyt vain syytät toisia väärinlukemisesta. Kuten tiedät, kirjoituksiaan ja keskusteluja voi täydentää. Muutamankin kerran en ole itseäni saanut ymmärretyksi, eikä ehkä moni muukaan. Johtui se sitten omasta kirjoituksesta tai lukijan ymmärryksestä.

Ainakaan minun tarkoitukseni ei ole kiusata ketään. Mutta palstan aihe on siis narsismi... Kauhean tiukkaa rajausta täälläkään ei aina ole pidetty. Mutta jos laakeasti puhuu ensimmäisenä "tällaisesta nettikirjoittelusta ja sen negatiivisista syistä" niin saattaahan joku muukin palstalla viihtyvä kysyä, että mitä tarkoitit. Eikö saisi?

Kirjoita ihmeessä. Käsittääkseni täällä on tilaa. Itse olen saanut melko kovaa haistatteluakin täällä, onneksi satunnaisesti... mutta täytyy muistaa, että kirjoittajat eivät tunne toisiaan ollenkaan, ja tänne voi kirjoittaa kuka tahansa, kuka saa koneen auki. Päihdemittariakaan ei ole. : ).

Lue lisää

Niin, sinähän et kysynyt, mitä tarkoitin. Paljolta oltaisiin vältytty, jos olisit kysynyt. Lähdit oletuksesta, että puhuin uhreista. Miksi? Miksen olisi voinut yhtä hyvin puhua narsisteista? Tai vaikka vaan yleisemmin kiusaajista?

Miksi henkilöityvä keskustelu on niin kovin suosittua täällä? Just sen takia, että voidaan kiusata, niinkö?
Yleisellä tasolla keskustellessa yrittää välttää henkilöityvää keskustelua, eikä mielestäni se ole paha asia lainkaan.

vastakirjoittaja kirjoitti:

"Piiloviesti" ja "vastakirjoittelija"?

Tiedätkös muuten mikä on konditionaali? Opettelisit ihmeessä käyttämään sitä paljon enemmän. Ei vaikuttaisi niin kovin kovin hyökkäävältä ja väitteenomaiselta tuo kommentointisi, kun kyse kuitenkin on pelkästä spekuloinnista kohdallasi.

:)

(on täällä muitakin kuin iewuskan "vastakirjoittajia", joten toivottavasti et yrittänyt puhua puolestani asettaessasi kaikki muut häntä vastaan)

Lue lisää

Miebien kirjoitus on hyvä ja asiallinen.

"toivottavasti et yrittänyt puhua puolestani asettaessasi kaikki muut häntä vastaan"

Minulla taas on aavistus, kuka tämän on kirjoittanut. Siis mielipiteitä saa kirjoittaa. Täällä ei ole mielistelypakkoa.

iewuska kirjoitti:

Niinhän se on, kukin omilla resursseillaan ja omilla motiiveillaan.

Mutta pidän edelleen sitä tuomittavana, että kiusataan.

Mitä nämä koulutusasiat tänne kuuluisivatkaan? Minä en aio ainakaan avautua itsestäni millään tavalla täällä - minulla ei ole tänne tarjota kuin omia kokemuksiani aiheesta ja vähän niitäkin, ei tunnistettavasti. En ole täällä kiusaamassa muita, enkä tuomitsemassa ketään - en hyötyisi sellaisesta yhtään mitään.

Väittely asiasta onkin aivan eri asia kuin henkilökohtainen nimittely.

Lue lisää

"henkilökohtainen nimittely. "

???????

Mielistelypakko? kirjoitti:

Miebien kirjoitus on hyvä ja asiallinen.

"toivottavasti et yrittänyt puhua puolestani asettaessasi kaikki muut häntä vastaan"

Minulla taas on aavistus, kuka tämän on kirjoittanut. Siis mielipiteitä saa kirjoittaa. Täällä ei ole mielistelypakkoa.

Lue lisää

Minullapa on tieto kuka on edellä olevan on kirjoittanut, sinulla pelkkä aavistus. Voiko aavistuksesi olla väärä? Onkohan koskaan käynyt niin, ei varmaan........Ei mielistelypakkoa sanoo "vastakirjoittaja", joka aloittaa " Miebien kirjoitus oli hyvä ja asiallinen." Olihan se, jos haluaa vittuilla ja tehdä kiusaa ja ymmärtää niitä. Sen tämä entinen määbää osaa paremmin kuin kukaan muu ikinä tällä palstalla. Ja tuokin oli mielistelyä. Puhumattakaan nyt niistä muista nimimerkeistä, joilla hän on täällä kirjoitellut itselleen mielistelyjä, aikojen saatossa.

iewuska kirjoitti:

Niin, sinähän et kysynyt, mitä tarkoitin. Paljolta oltaisiin vältytty, jos olisit kysynyt. Lähdit oletuksesta, että puhuin uhreista. Miksi? Miksen olisi voinut yhtä hyvin puhua narsisteista? Tai vaikka vaan yleisemmin kiusaajista?

Miksi henkilöityvä keskustelu on niin kovin suosittua täällä? Just sen takia, että voidaan kiusata, niinkö?
Yleisellä tasolla keskustellessa yrittää välttää henkilöityvää keskustelua, eikä mielestäni se ole paha asia lainkaan.

Lue lisää

"Niin, sinähän et kysynyt, mitä tarkoitin. Paljolta oltaisiin vältytty, jos olisit kysynyt. "

Sen kirjoitit minkä kirjoitit ja sen vastasin minkä vastasin. Mutta... Sinä syytät kovasti nyt toisia... Sinun kirjoituksissasi ei ole siis mitään syytä tulkintaan? Jätetään sitten tulkitsematta. Joskus teen niinkin.

No jos ei takki kestä nimetöntä kirjoittelua, niin miksi sitten kirjoittaa? Muistutan, että nämä ovat anonyymejä, joten näiden merkitys jää siihen, minkä haluaa itse niille antaa. Kaikki defenssit ovat sallittuja... Olisi kohtuutonta vaatia muuta.

Siksitoiseksi, yleistykset ovat usein karkeita ja osuvat aina johonkin... yleensä.

???????? kirjoitti:

"henkilökohtainen nimittely. "

???????

Onko "Teidän Ylhäisyydellänne" pikkasen "huono muisti, vai????????????????

Sen kirjoitit minkä kirjoitti:

"Niin, sinähän et kysynyt, mitä tarkoitin. Paljolta oltaisiin vältytty, jos olisit kysynyt. "

Sen kirjoitit minkä kirjoitit ja sen vastasin minkä vastasin. Mutta... Sinä syytät kovasti nyt toisia... Sinun kirjoituksissasi ei ole siis mitään syytä tulkintaan? Jätetään sitten tulkitsematta. Joskus teen niinkin.

No jos ei takki kestä nimetöntä kirjoittelua, niin miksi sitten kirjoittaa? Muistutan, että nämä ovat anonyymejä, joten näiden merkitys jää siihen, minkä haluaa itse niille antaa. Kaikki defenssit ovat sallittuja... Olisi kohtuutonta vaatia muuta.

Siksitoiseksi, yleistykset ovat usein karkeita ja osuvat aina johonkin... yleensä.

Lue lisää

En voi millään olla vastuussa siitä, miten sinä asiani ymmärsit. Jos sinulle jäi epävarmuutta jostain osasta, mitä tarkoitin - olisit kysynyt, mistä ihmeestä minä voisin sen tietää, että just sinä et ymmärrä? On todellakin kohtuutonta edes toivoa, että joku osaisi kirjoittaa siten, että kaikki asian tajuavat. Mutta juuri siksi on sanat olemassa, että voi kysyä; anteeksi, en ymmärtänyt, voisitko täsmentää. Se on paljon hedelmällisempi tapa kuin suora henkilökohtainen hyökkäys itse kuviteltua kohdetta vastaan. Niin se vaan on.

Kirjoitit "osuvat aina johonkin"...yleensä. Siis aina vai yleensä?

Sen kirjoitit minkä kirjoitti:

"Niin, sinähän et kysynyt, mitä tarkoitin. Paljolta oltaisiin vältytty, jos olisit kysynyt. "

Sen kirjoitit minkä kirjoitit ja sen vastasin minkä vastasin. Mutta... Sinä syytät kovasti nyt toisia... Sinun kirjoituksissasi ei ole siis mitään syytä tulkintaan? Jätetään sitten tulkitsematta. Joskus teen niinkin.

No jos ei takki kestä nimetöntä kirjoittelua, niin miksi sitten kirjoittaa? Muistutan, että nämä ovat anonyymejä, joten näiden merkitys jää siihen, minkä haluaa itse niille antaa. Kaikki defenssit ovat sallittuja... Olisi kohtuutonta vaatia muuta.

Siksitoiseksi, yleistykset ovat usein karkeita ja osuvat aina johonkin... yleensä.

Lue lisää

Hahaa.....ja sinäkö et syytä "toisia" mistään? Vittupää hei, mieti, syytät "toisia" jopa omasta tyhmyydestäsi. Ei hyvää päivää.
Mietin vaan missä määbää piilokommentteineen viipyy?

vastakirjoittaja kirjoitti:

Minullapa on tieto kuka on edellä olevan on kirjoittanut, sinulla pelkkä aavistus. Voiko aavistuksesi olla väärä? Onkohan koskaan käynyt niin, ei varmaan........Ei mielistelypakkoa sanoo "vastakirjoittaja", joka aloittaa " Miebien kirjoitus oli hyvä ja asiallinen." Olihan se, jos haluaa vittuilla ja tehdä kiusaa ja ymmärtää niitä. Sen tämä entinen määbää osaa paremmin kuin kukaan muu ikinä tällä palstalla. Ja tuokin oli mielistelyä. Puhumattakaan nyt niistä muista nimimerkeistä, joilla hän on täällä kirjoitellut itselleen mielistelyjä, aikojen saatossa.

Lue lisää

Taitaa nyt mennä keskustelu jo niin asiattomaksi, ettei enää maksa vaivaa jatkaa millään tavalla.

Toisaalta, koko asiani pointti oli juurikin tuo 'aavistus' vastaan 'tieto'. Miksi aavistus kuvitellaan todeksi, vai onko aavistusten levittämisellä vain tarkoitus hävittää oikea totuus ja saada joku näyttämään joltain? Ei kai kukaan voi oikeasti kuvitella aavistuksen olevan enemmän kuin tieto? Vai voiko? Tietenkin jälleen kerran asia riippuu lukijan omista lähtökohdista.

Omalta osaltani tämän aiheen vatvominen jää tähän. Kaikki kunnia ketjun aloittaneelle, aihe oli alunperin erinomainen ja ajatuksia herättävä.

käki kukkuu kirjoitti:

Hahaa.....ja sinäkö et syytä "toisia" mistään? Vittupää hei, mieti, syytät "toisia" jopa omasta tyhmyydestäsi. Ei hyvää päivää.
Mietin vaan missä määbää piilokommentteineen viipyy?

Lue lisää

Harrastanko piilokommentteja?

vastakirjoittaja kirjoitti:

"Piiloviesti" ja "vastakirjoittelija"?

Tiedätkös muuten mikä on konditionaali? Opettelisit ihmeessä käyttämään sitä paljon enemmän. Ei vaikuttaisi niin kovin kovin hyökkäävältä ja väitteenomaiselta tuo kommentointisi, kun kyse kuitenkin on pelkästä spekuloinnista kohdallasi.

:)

(on täällä muitakin kuin iewuskan "vastakirjoittajia", joten toivottavasti et yrittänyt puhua puolestani asettaessasi kaikki muut häntä vastaan)

Lue lisää

Minulla ei käsittääkseni ole syytä käyttää konditionaalia silloin kun kirjoitan siitä, että miten minä jonkin asian lukiessani käsitän.

Ymmärtäisisit varmasti asian jos vaan vaivautuisit.

Mikä muuten on konditionaali? Onko se jokin narsistin erikoispiirre käyttää puheessaan ja kirjoituksessaan konditionaalia?

"Narsisti sanosis et jos olsisin uhris en mää mitään määkisis"

miebie kirjoitti:

Minulla ei käsittääkseni ole syytä käyttää konditionaalia silloin kun kirjoitan siitä, että miten minä jonkin asian lukiessani käsitän.

Ymmärtäisisit varmasti asian jos vaan vaivautuisit.

Mikä muuten on konditionaali? Onko se jokin narsistin erikoispiirre käyttää puheessaan ja kirjoituksessaan konditionaalia?

"Narsisti sanosis et jos olsisin uhris en mää mitään määkisis"

Lue lisää

Tuossa ei ainakaan puhuta narsistien erikoispiirteenä konditionaalista yhtään mitään. http://fi.wikipedia.org/wiki/Konditionaali

Melkein heittäisin, että narsistit eivät ehtotapaa (eli konditionaalia) kirjoituksessaan ja puheessaan käytä, koska silloinhan käsiteltävän asian epävarmuus tulisi julki.

Kuten linkissä mainitaan, ehtotapa eli konditionaali on myös kohteliaisuuskeino, joita narsistit eivät myöskään käytä. Mutta alentuva vinoilu voisi olla tehokkaampaa konditionaalilla :)

iewuska kirjoitti:

Sinullekin selvennös. Kiva kuitenkin, että lynkataan ensin henkilönä ja sitten vasta mietitään, oliko mitään syytäkään :)

Edellä oli minun viestiini vastauksena kirjoitettu tällainen lause:
"Sinulla on kaikki vapaus ilakoida toisten tuskalla, kukaan ei estä."

Siis huomaa sanat "TOISTEN TUSKALLA". Kirjoittajan mukaan minä ilakoin narsistien "TUSKALLA", kun edellä kävin arvostelemaan sitä tapaa, jolla joitakin tällaisilla palstoilla kiusataan. Kysyin, mitä tuskaa narsistit tuntevat? Minulla oli erittäin hyvä syy olettaa, että vastauksen kirjoittanut sen tiesi, koska itse niin sanoi. Eikö? Siksi osoitin kysymykseni juuri hänelle.

Nämä "negatiiviset hönkäykset" ovat omassa päässäsi, eivät minun teksteissäni - sekin on kylmä fakta. Olen kuullut mm. sanottavan, että jos haluaa lukea väärin, kannattaa lukea "rivien välistä".
Nämä kaikenmaailman "piiloviestit" jne. ovat juuri niitä, joita edellä arvostelin. Salaliittoteoriat saattavat olla jossain määrin ihan kivojakin, mutta kun koko elämä alkaa pyöriä sen ympärillä, että kaikella on jokin ihmeellinen "piilomerkitys", jota pitää kaivaa esille joka hetki, ei enää mielestäni olla kauhean terveillä "vesillä".

Mitä taas tulee "yleistävään" kommentointiin, niin mitä pahaa siinä on, kun vaihtoehtona on henkilökohtainen kiusaaminen asioilla, joista ei kykene olemaan tietoinen? Mielestäni se on erittäin hyvä vaihtoehto keskustelun kannalta. Kiusaamisen kannalta tietysti vastaavasti huonompi, eikä kiusaajat milloinkaan tartu yleiseen keskusteluun ja jos tarttuvatkin, he henkilökohtaistavat siitä aivan kaiken. Oletko eri mieltä?

Ehkä kaikki johtuu siitä, että olen suht´ vähän tänne kirjoitellut, enemmänkin olen ollut lukupuolella - sitäkin kuitenkin aika vähän viime aikoina. Ei kai sitä voi sulautuakaan joukkoon heti samantien, kun kaikki on uutta, minä teille muille ja te muut minulle. Vai kuinka?

Vastakirjoittelija? Mikä ihme on vastakirjoittelija? Eikö me kaikki olla kirjoittelijoita, niin sinä, minä kuin hänkin? Vai onko tässä nyt menossa jokin vastakkainasettelu, mustavalkoistaminen? Minä kun en noita piilomerkityksiä halua arvuutella tai lukea niin kysyn suoraan, onko tarkoitus kiusata minua?

Lue lisää

Vastakirjoittelijalla tarkoitan vaan sitä kirjoittelijaa, jonka kanssa antautuu vaihtamaan kommentointia enemmänkin kuin sen yhden. Mielipidekirjoituksiinkin saatetaan kirjoittaa vastine, siitä sana vastakirjoittaja, ei sen kummempaa syvällisempää merkitystä.

Olen ulkoistanut itseni tämän palstan henkilökohtaisuuksista jo kauan sitten. Muistini mukaan on kuitenkin joitakin asioita, jotka aiheuttavat myrskyjä vesilasissa. Olen itsekin kuohahtanut aikoinani ihan samoista asioista, ja uskallan epäillä, että samankaltaiset asiat saattavat kuohahduttaa muitakin tällä palstalla lukevia/kirjoittavia.

Yleistyksissä ei liene mitään vikaa. Asioita voi käsitellä myös yleisellä tasolla.

vastakirjoittaja kirjoitti:

Minullapa on tieto kuka on edellä olevan on kirjoittanut, sinulla pelkkä aavistus. Voiko aavistuksesi olla väärä? Onkohan koskaan käynyt niin, ei varmaan........Ei mielistelypakkoa sanoo "vastakirjoittaja", joka aloittaa " Miebien kirjoitus oli hyvä ja asiallinen." Olihan se, jos haluaa vittuilla ja tehdä kiusaa ja ymmärtää niitä. Sen tämä entinen määbää osaa paremmin kuin kukaan muu ikinä tällä palstalla. Ja tuokin oli mielistelyä. Puhumattakaan nyt niistä muista nimimerkeistä, joilla hän on täällä kirjoitellut itselleen mielistelyjä, aikojen saatossa.

Lue lisää

No, en ole koskaan kirjoitellut tällä palstalla itselleni mielistelyjä.

Ja olen pahoillani siitä, että jonkun toisen positiiviset mielipiteet minun kirjoitteluistani aiheuttavat noin pahaa mieltä joissakin.

Iewuskallekin tiedoksi, minä olen se kirjoittaja, joka ei odota oikeastaan minkäänlaista vastausta kirjoituksiinsa, toki ilahdun jos sellaisia saan, mutta niissä ei sitten kannata ainakaan sanoa mitään siihen suuntaan, että olisi samaa mieltä yhdestäkään asiasta kanssani, sillä siitä seuraa vain hankaluuksia. Joudut "palstahampaisiin" samantien.

Niissä oleminen ei ole kauhean mukavaa, voin kokemuksesta sanoa. Tosin, siihenkin karaistuu.

iewuska kirjoitti:

Tuossa ei ainakaan puhuta narsistien erikoispiirteenä konditionaalista yhtään mitään. http://fi.wikipedia.org/wiki/Konditionaali

Melkein heittäisin, että narsistit eivät ehtotapaa (eli konditionaalia) kirjoituksessaan ja puheessaan käytä, koska silloinhan käsiteltävän asian epävarmuus tulisi julki.

Kuten linkissä mainitaan, ehtotapa eli konditionaali on myös kohteliaisuuskeino, joita narsistit eivät myöskään käytä. Mutta alentuva vinoilu voisi olla tehokkaampaa konditionaalilla :)

Lue lisää

Pitänee kokeilla ehtotapaista vinoilua joskus :D Toisaalta, kun kirjoitan jostakin itselleni täysin selkeästä asiasta, en ymmärrä miksi minun suotaisiin käyttävän konditionaalia?

Luen miten luen ja hyväksyn sen, että tulkintani lukemastani saattavat osua päin honkia. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että mikäli asiat olisivat yksioikoisen selkeitä aina ja mikään ei olisi tulkittavissa muuten kuin yhdellä tavalla, elämä olisi hyvin tylsää. Mielikuvitukselle ei jäisi hirveästi sijaa.

Toisia sellainen saattaisi rauhoittaa, minua ahdistaa jo pelkkä ajatus!!

iewuska kirjoitti:

Taitaa nyt mennä keskustelu jo niin asiattomaksi, ettei enää maksa vaivaa jatkaa millään tavalla.

Toisaalta, koko asiani pointti oli juurikin tuo 'aavistus' vastaan 'tieto'. Miksi aavistus kuvitellaan todeksi, vai onko aavistusten levittämisellä vain tarkoitus hävittää oikea totuus ja saada joku näyttämään joltain? Ei kai kukaan voi oikeasti kuvitella aavistuksen olevan enemmän kuin tieto? Vai voiko? Tietenkin jälleen kerran asia riippuu lukijan omista lähtökohdista.

Omalta osaltani tämän aiheen vatvominen jää tähän. Kaikki kunnia ketjun aloittaneelle, aihe oli alunperin erinomainen ja ajatuksia herättävä.

Lue lisää

Kiitos, kommenttisi on huomioitu.

Tässä sitten kommenttia kaikille osallistuville:

Puolestani haluaisin osoittaa kunniaa kaikille ketjuun osallistuneille palstakirjoittajille. Se mitä jäin miettimään lukiessani tässä syntyneitä, niin hämmästys siitä, kuinka on mahdollista, että yhteen ketjuun osallistuu niinkin monta hyvää ellei erinomaista kirjoittajaa ja napit napsahtelevat vastakkain jossain välissä?

En minä siitä jaksa piitata. Enkä ala järjestämään leirejä puolesta-vastaan. Kirjoittamisen sielu saattaa toisinaan parhaiten tulla esille lapiolla kaivamalla. Se on eräs havainnollistava seikka vuorovaikutuksesta. En silti soisi että kukaan mitätöi toistansa tai joku kokisi tulevansa laiminlyödyksi. Omasta kokemuksestani sanoisin että se ei ole kivaa. Olen kyllä havainnut, että joillekin ignooraminen on aivan selviö, kun kyseessä on minun kirjoitukseni. Siksi pidänkin sitä arvokkaampina heitä, joilla löytyy vielä jotain tuotettavaa, joista saa uusia yhteyksiä omaankiin ajattelutapaan.

miebie kirjoitti:

Pitänee kokeilla ehtotapaista vinoilua joskus :D Toisaalta, kun kirjoitan jostakin itselleni täysin selkeästä asiasta, en ymmärrä miksi minun suotaisiin käyttävän konditionaalia?

Luen miten luen ja hyväksyn sen, että tulkintani lukemastani saattavat osua päin honkia. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että mikäli asiat olisivat yksioikoisen selkeitä aina ja mikään ei olisi tulkittavissa muuten kuin yhdellä tavalla, elämä olisi hyvin tylsää. Mielikuvitukselle ei jäisi hirveästi sijaa.

Toisia sellainen saattaisi rauhoittaa, minua ahdistaa jo pelkkä ajatus!!

Lue lisää

"Toisaalta, kun kirjoitan jostakin itselleni täysin selkeästä asiasta, en ymmärrä miksi minun suotaisiin käyttävän konditionaalia?"

Tämä laittaa miettimään, miksi et epäile omaa kykyäsi lukea muiden kirjoituksia? Ilmeisen lähtökohtaisesti ajattelet olevasi aina oikeassa, vaikka muuta tuossa edellä sanoitkin.

Muuttuuko musta keltaiseksi, jos niin väittää? Muutunko minä negatiiviseksi hönkäykseksi, jos joku niin väittää? Onko sillä yhtään mitään sijaa asiassa, mitä itse tiedän ajatelleeni ja tarkoittaneeni? Näkeekö perusnega ihminen kaiken negatiivisen, mutta ei tajua mitään positiivista ympärillään?

Vähän tuntuu, että asioita ja konflikteja luodaan väkisin. Tuo on tietysti hyvin tehokas tapa, jossa väitteen muotoon kirjoittaa asioita, joiden todenmukaisuutta ei pysty itsekään toteamaan. Mutta mitä siitä kukaan hyötyy? Onko parempi mieli sitten, jos saa jotakuta loukattua? Miten siitäkään voi olla varma, että toista sattuu? Sehän voi pentele vaan nauraa partaansa siellä jossain...Puhumattakaan siitä myötähäpeän tunteesta joillakin, jotka sellaista toimintaa seuraavat sivusta.

Merkitsevätkö tällaiset asiat mitään tässä yhteydessä?

iewuska kirjoitti:

"Toisaalta, kun kirjoitan jostakin itselleni täysin selkeästä asiasta, en ymmärrä miksi minun suotaisiin käyttävän konditionaalia?"

Tämä laittaa miettimään, miksi et epäile omaa kykyäsi lukea muiden kirjoituksia? Ilmeisen lähtökohtaisesti ajattelet olevasi aina oikeassa, vaikka muuta tuossa edellä sanoitkin.

Muuttuuko musta keltaiseksi, jos niin väittää? Muutunko minä negatiiviseksi hönkäykseksi, jos joku niin väittää? Onko sillä yhtään mitään sijaa asiassa, mitä itse tiedän ajatelleeni ja tarkoittaneeni? Näkeekö perusnega ihminen kaiken negatiivisen, mutta ei tajua mitään positiivista ympärillään?

Vähän tuntuu, että asioita ja konflikteja luodaan väkisin. Tuo on tietysti hyvin tehokas tapa, jossa väitteen muotoon kirjoittaa asioita, joiden todenmukaisuutta ei pysty itsekään toteamaan. Mutta mitä siitä kukaan hyötyy? Onko parempi mieli sitten, jos saa jotakuta loukattua? Miten siitäkään voi olla varma, että toista sattuu? Sehän voi pentele vaan nauraa partaansa siellä jossain...Puhumattakaan siitä myötähäpeän tunteesta joillakin, jotka sellaista toimintaa seuraavat sivusta.

Merkitsevätkö tällaiset asiat mitään tässä yhteydessä?

Lue lisää

Jeesus- Minulle riittää se, että tiedän milloin olen oikeassa. Nyt olen.

Kirjoitin, että voin olla väärässäkin. Minkä tarkistanet ihan itse.

miebie kirjoitti:

Jeesus- Minulle riittää se, että tiedän milloin olen oikeassa. Nyt olen.

Kirjoitin, että voin olla väärässäkin. Minkä tarkistanet ihan itse.

Missä olet nyt oikeassa?

Tuli jo edllisessä huomioitua se, minkä pyysit tarkistamaan: "Ilmeisen lähtökohtaisesti ajattelet olevasi aina oikeassa, vaikka muuta tuossa edellä sanoitkin."

Auttaisiko lukeminen esim. ymmärtämään paremmin, mistä kirjoitan?

käki kukkuu kirjoitti:

Onko "Teidän Ylhäisyydellänne" pikkasen "huono muisti, vai????????????????

Haha. Minä en ota tuollaista nimittelyksi... Mutta tietysti kiusatuksi tuleminen on hyvin subjektiivinen kokemus. Minun tarkoitukseni oli antaa tilaa ohi minun mielipiteitteni, jos ei niistä pidä.

iewuska kirjoitti:

Missä olet nyt oikeassa?

Tuli jo edllisessä huomioitua se, minkä pyysit tarkistamaan: "Ilmeisen lähtökohtaisesti ajattelet olevasi aina oikeassa, vaikka muuta tuossa edellä sanoitkin."

Auttaisiko lukeminen esim. ymmärtämään paremmin, mistä kirjoitan?

Lue lisää

Tääääh??

Siis, oletko ihan tosissasi?

Tarkoitin kyllä kirjoittamaaNI kohtaa:"Voin olla väärässäkin. Se on aina olemassaoleva vaihtoehto."

Toisaalta jos on taipumusta nähdä just niin kuin itselleen huvittaa asiat nähdä, sitähän sitten sellaiset usein ovat taipuvaisia ajattelemaan, että muutkin toimivat niin. Niin minulle on kerrottu ja taitaa olla aika nopeasti sellainen asia, johon uskon tuosta noin vain.

Jos olet omaan erinomaisuuteesi tyytyväinen ja sitä kautta koet täydellistä onnellisuutta, se ei todellakaan ole minulta pois :)

Minä olen oikeassa siinä asiassa jossa tiedän olevani oikeassa ja se ei taas ole millään muotoa sen kummemmin sinun asiasi. Se vain riittää minulle, että tiedän itse MILLOIN olen oikeassa.

iewuska kirjoitti:

En voi millään olla vastuussa siitä, miten sinä asiani ymmärsit. Jos sinulle jäi epävarmuutta jostain osasta, mitä tarkoitin - olisit kysynyt, mistä ihmeestä minä voisin sen tietää, että just sinä et ymmärrä? On todellakin kohtuutonta edes toivoa, että joku osaisi kirjoittaa siten, että kaikki asian tajuavat. Mutta juuri siksi on sanat olemassa, että voi kysyä; anteeksi, en ymmärtänyt, voisitko täsmentää. Se on paljon hedelmällisempi tapa kuin suora henkilökohtainen hyökkäys itse kuviteltua kohdetta vastaan. Niin se vaan on.

Kirjoitit "osuvat aina johonkin"...yleensä. Siis aina vai yleensä?

Lue lisää

"On todellakin kohtuutonta edes toivoa, että joku osaisi kirjoittaa siten, että kaikki asian tajuavat. Mutta juuri siksi on sanat olemassa, että voi kysyä; anteeksi, en ymmärtänyt, voisitko täsmentää. "

Olet siis sitä mieltä itsestäsi, että sinun ajatuksesi ovat sillä tavoin oikeita, että niihin voi ainoastaan pyytää täydennysselityksiä. Että sinun kirjoituksesi, jotka kuvastavat ajatuksiasi tai ovat yhtä niiden kanssa (huh) lähes, lähestulkoon tai täysin, ovat tarkoitusperiltään sillätavoin vääjäämättömiä, ettei voi syntyä erimielisyyttä. Eikä erimielisyyttä ole voinut syntyä 25.10. klo 19.07 kirjoittamasi kirjoitus ei siis ole voinut aiheuttaa erimielisyyttä?

Selitin omia ajatuksiani jo aiemmin, että olen tyytyväinen tähän palstaan ja sen sävyyn. Mielestäni on aivan hienoa, että kaikki voivat kirjoittaa tasa-arvoisesti tänne, vaikka ne narsistitkin... Minusta saattavat jopa tuoda väriä ja intoa tähän kirjoitteluun. Tietenkin pitää osata ohittaa sellaiset, eikä ottaa niitä matkaevääksi pidemmälle.

Kyllä täällä on käyty pitkiä suhtkoht asiallisia keskusteluja, vaikka joku narsistilta vaikuttanut olisi väliin laittanut mitä. Tasa-arvoisuus ja omavastuu, ja holhoamattomuus ovat palstan parasta antia. Minun mielestäni.

iewuska kirjoitti:

En voi millään olla vastuussa siitä, miten sinä asiani ymmärsit. Jos sinulle jäi epävarmuutta jostain osasta, mitä tarkoitin - olisit kysynyt, mistä ihmeestä minä voisin sen tietää, että just sinä et ymmärrä? On todellakin kohtuutonta edes toivoa, että joku osaisi kirjoittaa siten, että kaikki asian tajuavat. Mutta juuri siksi on sanat olemassa, että voi kysyä; anteeksi, en ymmärtänyt, voisitko täsmentää. Se on paljon hedelmällisempi tapa kuin suora henkilökohtainen hyökkäys itse kuviteltua kohdetta vastaan. Niin se vaan on.

Kirjoitit "osuvat aina johonkin"...yleensä. Siis aina vai yleensä?

Lue lisää

"Kirjoitit "osuvat aina johonkin"...yleensä. Siis aina vai yleensä? "

Yleisemmin aina. Ei tule mieleen esimerkkiä, että voisin sanoa toisin, joten ehkä on aina aina. Mutta laitin varmuuden vuoksi "yleensä", jos kuitenkin olisi joku tapaus...

Olet siis sitä kirjoitti:

"On todellakin kohtuutonta edes toivoa, että joku osaisi kirjoittaa siten, että kaikki asian tajuavat. Mutta juuri siksi on sanat olemassa, että voi kysyä; anteeksi, en ymmärtänyt, voisitko täsmentää. "

Olet siis sitä mieltä itsestäsi, että sinun ajatuksesi ovat sillä tavoin oikeita, että niihin voi ainoastaan pyytää täydennysselityksiä. Että sinun kirjoituksesi, jotka kuvastavat ajatuksiasi tai ovat yhtä niiden kanssa (huh) lähes, lähestulkoon tai täysin, ovat tarkoitusperiltään sillätavoin vääjäämättömiä, ettei voi syntyä erimielisyyttä. Eikä erimielisyyttä ole voinut syntyä 25.10. klo 19.07 kirjoittamasi kirjoitus ei siis ole voinut aiheuttaa erimielisyyttä?

Selitin omia ajatuksiani jo aiemmin, että olen tyytyväinen tähän palstaan ja sen sävyyn. Mielestäni on aivan hienoa, että kaikki voivat kirjoittaa tasa-arvoisesti tänne, vaikka ne narsistitkin... Minusta saattavat jopa tuoda väriä ja intoa tähän kirjoitteluun. Tietenkin pitää osata ohittaa sellaiset, eikä ottaa niitä matkaevääksi pidemmälle.

Kyllä täällä on käyty pitkiä suhtkoht asiallisia keskusteluja, vaikka joku narsistilta vaikuttanut olisi väliin laittanut mitä. Tasa-arvoisuus ja omavastuu, ja holhoamattomuus ovat palstan parasta antia. Minun mielestäni.

Lue lisää

Ihana :) Mulle tulee sanasta holhoamattomuus mieleen villinä rehottava puutarha, jossa kukoistaa monipuolinen kasvillisuus ja niin, että jokainen on omalla tavallaan kaunis ja että sillä on jotakin annettavaa kokonaisuudelle ihan itsessään..

Ups, kadotin kyynisyyteni jonnekin, hetki pien.. kaiv.....

Olet siis sitä kirjoitti:

"On todellakin kohtuutonta edes toivoa, että joku osaisi kirjoittaa siten, että kaikki asian tajuavat. Mutta juuri siksi on sanat olemassa, että voi kysyä; anteeksi, en ymmärtänyt, voisitko täsmentää. "

Olet siis sitä mieltä itsestäsi, että sinun ajatuksesi ovat sillä tavoin oikeita, että niihin voi ainoastaan pyytää täydennysselityksiä. Että sinun kirjoituksesi, jotka kuvastavat ajatuksiasi tai ovat yhtä niiden kanssa (huh) lähes, lähestulkoon tai täysin, ovat tarkoitusperiltään sillätavoin vääjäämättömiä, ettei voi syntyä erimielisyyttä. Eikä erimielisyyttä ole voinut syntyä 25.10. klo 19.07 kirjoittamasi kirjoitus ei siis ole voinut aiheuttaa erimielisyyttä?

Selitin omia ajatuksiani jo aiemmin, että olen tyytyväinen tähän palstaan ja sen sävyyn. Mielestäni on aivan hienoa, että kaikki voivat kirjoittaa tasa-arvoisesti tänne, vaikka ne narsistitkin... Minusta saattavat jopa tuoda väriä ja intoa tähän kirjoitteluun. Tietenkin pitää osata ohittaa sellaiset, eikä ottaa niitä matkaevääksi pidemmälle.

Kyllä täällä on käyty pitkiä suhtkoht asiallisia keskusteluja, vaikka joku narsistilta vaikuttanut olisi väliin laittanut mitä. Tasa-arvoisuus ja omavastuu, ja holhoamattomuus ovat palstan parasta antia. Minun mielestäni.

Lue lisää

Vastaan tähän enää vain tämän ainoan kerran, ja senkin vain sen takia, että olet nyt niin eri asiassa, että haluan oikaista sen.

Edellä esittämäni koskee ainoastaan sitä, että en voi olla vastuussa siitä, miten sinä kirjoittamani tulet ymmärtämään/ymmärrä. Kyse EI ollut oikeassa tai väärässä olemisesta vaan ainoastaan siitä, kumman vastuulla on huolehtia, että asia tulee oikein ymmärrettyä. Minun mielestäni jokainen vastaa omasta ymmärryksestään. Sitä paitsi ainahan tällaiset huonosti kirjoitetut tekstit (kuten omani) voi jättää omaan arvoonsa ja olla kokonaan niitä kommentoimatta, mutta kun lähtee niitä kommentoimaan kuten sinä teit, kannattaa ihan ensin selvittää, mitä tekstissä lukee ja sitten esittää täsmentäviä kysymyksiä, kuten on aina tapana, jos jotain ei ymmärrä.

Tekstini kanssa ei siis millään muotoa tarvitse olla samaa mieltä. Sinähän voit halutessasi olla ihan mitä tahansa mieltä ja pitää sopivana narsistista kiusaamistyyliä, jos niin tahdot - en minä sille mitään voi. Mutta minä en pidä sitä sopivana, etkä sinä voi sille mitään. Ja siitä olemme erimielisiä - jos jostain olemme. Asiat riitelevät, eivät ihmiset, olkoonkin, että kävit heti henkilökohtaisuuksiin, kun lulit havainneesi oman mielipiteesi vastaisen kirjoituksen.

Mutta nyt saa riittää. Ei tällaista jaksa aika-ihminen.

iewuska kirjoitti:

Vastaan tähän enää vain tämän ainoan kerran, ja senkin vain sen takia, että olet nyt niin eri asiassa, että haluan oikaista sen.

Edellä esittämäni koskee ainoastaan sitä, että en voi olla vastuussa siitä, miten sinä kirjoittamani tulet ymmärtämään/ymmärrä. Kyse EI ollut oikeassa tai väärässä olemisesta vaan ainoastaan siitä, kumman vastuulla on huolehtia, että asia tulee oikein ymmärrettyä. Minun mielestäni jokainen vastaa omasta ymmärryksestään. Sitä paitsi ainahan tällaiset huonosti kirjoitetut tekstit (kuten omani) voi jättää omaan arvoonsa ja olla kokonaan niitä kommentoimatta, mutta kun lähtee niitä kommentoimaan kuten sinä teit, kannattaa ihan ensin selvittää, mitä tekstissä lukee ja sitten esittää täsmentäviä kysymyksiä, kuten on aina tapana, jos jotain ei ymmärrä.

Tekstini kanssa ei siis millään muotoa tarvitse olla samaa mieltä. Sinähän voit halutessasi olla ihan mitä tahansa mieltä ja pitää sopivana narsistista kiusaamistyyliä, jos niin tahdot - en minä sille mitään voi. Mutta minä en pidä sitä sopivana, etkä sinä voi sille mitään. Ja siitä olemme erimielisiä - jos jostain olemme. Asiat riitelevät, eivät ihmiset, olkoonkin, että kävit heti henkilökohtaisuuksiin, kun lulit havainneesi oman mielipiteesi vastaisen kirjoituksen.

Mutta nyt saa riittää. Ei tällaista jaksa aika-ihminen.

Lue lisää

"voit halutessasi olla ihan mitä tahansa mieltä ja pitää sopivana narsistista kiusaamistyyliä, jos niin tahdot - "

Kuten huomaat, en ajatuksissani lisännyt tekstiisi omia kuvitelmiani. Pidän narsistista kiusaamistyyliä lapsellisena, enkä kovin sopivana, jos ollenkaan sopivana. Mutta kuten jo kirjoitin, palsta antaa kaikille mahdollisuuden kirjoittaa suhtkoht vapaasti oman näkemyksen mukaan. Koska palstan aihe nyt on narsismi, niin kyseisenlaiset kirjoitukset ovat vähintäänkin odotettavissa. Se hyvä, mitä niissä näen, on juuri se vapaus kirjoittaa eritavoin ja sensuuritta ja nimenomaan se, että ne kirjoitukset tuovat sen konkreettiseksi ja näkyväksi myös meille muille.

miebie kirjoitti:

Tääääh??

Siis, oletko ihan tosissasi?

Tarkoitin kyllä kirjoittamaaNI kohtaa:"Voin olla väärässäkin. Se on aina olemassaoleva vaihtoehto."

Toisaalta jos on taipumusta nähdä just niin kuin itselleen huvittaa asiat nähdä, sitähän sitten sellaiset usein ovat taipuvaisia ajattelemaan, että muutkin toimivat niin. Niin minulle on kerrottu ja taitaa olla aika nopeasti sellainen asia, johon uskon tuosta noin vain.

Jos olet omaan erinomaisuuteesi tyytyväinen ja sitä kautta koet täydellistä onnellisuutta, se ei todellakaan ole minulta pois :)

Minä olen oikeassa siinä asiassa jossa tiedän olevani oikeassa ja se ei taas ole millään muotoa sen kummemmin sinun asiasi. Se vain riittää minulle, että tiedän itse MILLOIN olen oikeassa.

Lue lisää

Niin, eikä se siitä muuksi nyt muutu. Kuten sanoin jo edellisessäkin viestissä, se minkä pyysit huomioimaan tuli jo muutama viesti sitten huomioitua! Lainaan nyt taas sen kohdan tähän, jossa jo asiasi oli huomioituna: "Ilmeisen lähtökohtaisesti ajattelet olevasi aina oikeassa, vaikka muuta tuossa edellä sanoitkin." Tuo oli se huomiointi, jonka esitin jo ennen kuin pyysit sen huomioimaan!

Missä olen sanonut olevani erinomainen ja missä olen sanonut olevani siihen tyytyväinen? Jos olisin omasta mielestäni erinomainen, en takuulla olisi siihen tyytyväinen. Missä sitten olen kertonut olevani erinomaisuuteni takia täydellisen onnellinen?

Tuossa et ainakaan ollut oikeassa, et lähellekään.

Ja nyt riittää. Ei jaksa.

iewuska kirjoitti:

Niin, eikä se siitä muuksi nyt muutu. Kuten sanoin jo edellisessäkin viestissä, se minkä pyysit huomioimaan tuli jo muutama viesti sitten huomioitua! Lainaan nyt taas sen kohdan tähän, jossa jo asiasi oli huomioituna: "Ilmeisen lähtökohtaisesti ajattelet olevasi aina oikeassa, vaikka muuta tuossa edellä sanoitkin." Tuo oli se huomiointi, jonka esitin jo ennen kuin pyysit sen huomioimaan!

Missä olen sanonut olevani erinomainen ja missä olen sanonut olevani siihen tyytyväinen? Jos olisin omasta mielestäni erinomainen, en takuulla olisi siihen tyytyväinen. Missä sitten olen kertonut olevani erinomaisuuteni takia täydellisen onnellinen?

Tuossa et ainakaan ollut oikeassa, et lähellekään.

Ja nyt riittää. Ei jaksa.

Lue lisää

Juu, kiitos, meinaan olet väärässä. Lähtökohtaisesti en todellakaan ajattele olevani AINA oikeassa ja kuten kirjoitin, minulle riittä, että tiedän itse, että milloin olen oikeassa.

Et olekaan sanonut missään. Taisit jossakin kommentissasi minulle kirjoittaa, että kirjoitan itsestäänselvyyksiä, ikään kuin minun pitäisi tietää, että mikä on kenellekin itsestäänselvyyttä ja mikä ei.

Minä en valitettavasti voi tietää sellaisia asioita.

Myöhemmin tuli outo olo siitä, että sanot kirjoittavasi yleisellä tasolla. Ihan tuli sellainen tunne, että on huono asia, jos toinen kirjoittaa kommenttiinsa yleisen tason itsestäänselvyyksiä ja se on jotakin huomautettavaa, ja siihen tyyliin, että en kirjoittajana tietäisi, että mitä kirjoitan, mutta yleisen tason kirjoittelu onkin sitten ihan asiallista kuitenkin.

Minun ajatusmaailmassani lasken itsensä erinomaisiksi katsovat ihmiset sellaisiksi, jotka antavat luvan itselleen tehdä sitä mitä ovat muilta kieltämässä tai ovat muissa arvostelemassa. Se on vain minulla yksi palstamaailmaa jäsentelevä lokerointi muiden joukossa.

Ja tietenkin on niin, että se tapahtuu asioitten yksinkertaistamisen vuoksi ja tietenkin minä tiedän, että se ei ole välttämättä sen kummemmin oikein kuin mikään muukaan. Tai totuudellisempi.

Toistan itseäsni, mutta sanoin äärimmäisen harvinaista - en mahdotonta. Kuitenkin useammin luullaan kuin oikeasti tiedetään.
Näin on minun mielstäni ja samanmielisyyden pakkoa ei ole millään, mitä kirjoitan.

Kuvailet aika tarkasti sen, mitä aluksi kirjoituksellani hain. Meitä on täällä hirveän erilaisia ihmisiä - kuten toteat, eikä kaikki varmaan edes huomaa, kun jotain toista kiusataan. Yleensä ne silmänsäsulkijat mahdollistavat koko touhun.

Kaikki se, missä joutuu "riittävän koville" - kasvattaa. Liian koville joutuminen taas ei, eikä liian vähälläkään pääseminen. Joskus saattaa "läheltäpiti"-tilanne jo tuoda merkittäviä kasvukokemuksia. Riippuu ihmisestä.
Siinä mielessä on jollakin tavalla totta se, että mikä ei tapa, se kasvattaa. Kasvun suunta vaan ei aina välttämättä ole parempaan päin.

iewuska kirjoitti:

Kuvailet aika tarkasti sen, mitä aluksi kirjoituksellani hain. Meitä on täällä hirveän erilaisia ihmisiä - kuten toteat, eikä kaikki varmaan edes huomaa, kun jotain toista kiusataan. Yleensä ne silmänsäsulkijat mahdollistavat koko touhun.

Kaikki se, missä joutuu "riittävän koville" - kasvattaa. Liian koville joutuminen taas ei, eikä liian vähälläkään pääseminen. Joskus saattaa "läheltäpiti"-tilanne jo tuoda merkittäviä kasvukokemuksia. Riippuu ihmisestä.
Siinä mielessä on jollakin tavalla totta se, että mikä ei tapa, se kasvattaa. Kasvun suunta vaan ei aina välttämättä ole parempaan päin.

Lue lisää

"Yleensä ne silmänsäsulkijat mahdollistavat koko touhun. "

Niin jossain toisessa yhteydessä jo siteerasinkin Martin Luther Kingin kuuluisaa lausetta..."vaarallisinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus ".

Josta esimerkkejä löytyy niin historiasta kuin tästä päivästäkin...tiedä sitten mistä se johtuu, pelostako, että joutuu itse tulilinjalle...

Erilainen näkökulma tähän, jännää.

Esimerkistän itsestäni. Jos jatkuvasti pyörisin oman itseni egon, minuuden, ajatusteni ja tunteideni kautta pohtien ja vatuloiden mitä ne milloinkin kokevat eri tilanteissa, se menisi liialliseksi itsekkyydeksi? Samaa mieltä. Se kai on sitä narsistisuutta eri muodossaan, johon yleensä palstalla viitataankin. Ei minuuden tarkasteluakaan tule tehdä leipätyönään, vaan ehkä silleen pala tai hetki kerrallaan. Sanoisin oikeastaan että jokin tietty ajanjakso on ok tälläiselle, kun haluaa tarkastella jotain osasta itsestään.

Luulisin että se "psykologisointi" useammalle on kuitenkin aika pieni pala sitä muuta. Jos siis kykenee pyörittämään mainitsemiasi töitä, taloutta, biologiaa jne. Kaikki nämä yhdessä vie suuren ja aktiivisen osan elämästä ja vuorokausirytmistä. Henkiselle tarkastelulle ei ehkei juuri jääkään tilaa tai aikaa. Minkä verran sitten siihen haluaa siteen käyttää vapaa-aikaa... varmaan yksilöllistä. Yksi osa on ehkä kuitenkin hyvä pyhittää ajattelulle: Kuka olen? Mitä haluan? Kuinka saavutan sen?

Narsismin perusluonne on varmaankin tuo: elinehtomme (ja siis kaikki nuo edellä mainitut elämään liittyvät tekijät) perustuu narsismiin. Kaikki tekemämme hyödyttää meitä mutta myöskin muita. Tavallaan saaamme siitä jo vastavuorotteisen palkintomme; elämästä, joka antaa ja ottaa. Tämä näkökulma tällä palstalla on jäänyt melkoisen vähälle huomiolle.

Huomio liki poikkeuksetta taitanee liittyä enemmän siihen narsistisen tasapainon keikkumiseeen, jolloin koemme ennemmän antaneemme tai menettäneemme suhteessa vastaanotettuun.

Miksi myönteinen narsismi ts siitä keskustelu koetaan uhkana?

"Miksi myönteinen narsismi ts siitä keskustelu koetaan uhkana?"

Niin harmi vaan kun tämäkin ketju näytti jonninjoutavaksi väittelyksi, kuka kiusaa ja ketä ja kuka on oikeassa tai väärässä, mutta ehkä se oli tarkoituskin...

Että varsinainen aihe... tulisi sivuutetuksi...

Mitä tulee tuohon iewuskan viittaamaan..."Kuuntelin iltana eräänä Yle Puheelta ohjelmaa, jossa tartuttiin tällaiseen nettikirjoitteluun ja sen negatiivisuuden syihin."

Niin eiköhän tuo tullut ny konkretisoiduksi samantien kun aihetta tuolla lauseella sivuttiin niin rähäkkä oli valmis, en minä mutta sinä...

Mitä taas tuohon tulee...

"Luulisin että se "psykologisointi" useammalle on kuitenkin aika pieni pala sitä muuta. Jos siis kykenee pyörittämään mainitsemiasi töitä, taloutta, biologiaa jne. Kaikki nämä yhdessä vie suuren ja aktiivisen osan elämästä ja vuorokausirytmistä. Henkiselle tarkastelulle ei ehkei juuri jääkään tilaa tai aikaa. Minkä verran sitten siihen haluaa siteen käyttää vapaa-aikaa... varmaan yksilöllistä. Yksi osa on ehkä kuitenkin hyvä pyhittää ajattelulle: Kuka olen? Mitä haluan? Kuinka saavutan sen?"

Niin kaiketi tuo oman itsen "psykologisointi" kumpuaa itsekunkin omasta tarpeesta, uskoisin, että silloin kun elämä on sujunut niinkuin on itse toivonut/halunnut ilman sen kummempia ongelmia niin itsen kuin toistenkaan suhteen niin ehkei sellainen ihminen juurikaan koe tuollaista tarvetta...

Mutta jos ajattelen, tätä palstaa niin veikkaisimpa että kaikilla täällä kirjoittavilla on/on ollut jonkinlainen narsimiin liittyvä häiriö joka on tänne tuonut...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Miksi myönteinen narsismi ts siitä keskustelu koetaan uhkana?"

Niin harmi vaan kun tämäkin ketju näytti jonninjoutavaksi väittelyksi, kuka kiusaa ja ketä ja kuka on oikeassa tai väärässä, mutta ehkä se oli tarkoituskin...

Että varsinainen aihe... tulisi sivuutetuksi...

Mitä tulee tuohon iewuskan viittaamaan..."Kuuntelin iltana eräänä Yle Puheelta ohjelmaa, jossa tartuttiin tällaiseen nettikirjoitteluun ja sen negatiivisuuden syihin."

Niin eiköhän tuo tullut ny konkretisoiduksi samantien kun aihetta tuolla lauseella sivuttiin niin rähäkkä oli valmis, en minä mutta sinä...

Mitä taas tuohon tulee...

"Luulisin että se "psykologisointi" useammalle on kuitenkin aika pieni pala sitä muuta. Jos siis kykenee pyörittämään mainitsemiasi töitä, taloutta, biologiaa jne. Kaikki nämä yhdessä vie suuren ja aktiivisen osan elämästä ja vuorokausirytmistä. Henkiselle tarkastelulle ei ehkei juuri jääkään tilaa tai aikaa. Minkä verran sitten siihen haluaa siteen käyttää vapaa-aikaa... varmaan yksilöllistä. Yksi osa on ehkä kuitenkin hyvä pyhittää ajattelulle: Kuka olen? Mitä haluan? Kuinka saavutan sen?"

Niin kaiketi tuo oman itsen "psykologisointi" kumpuaa itsekunkin omasta tarpeesta, uskoisin, että silloin kun elämä on sujunut niinkuin on itse toivonut/halunnut ilman sen kummempia ongelmia niin itsen kuin toistenkaan suhteen niin ehkei sellainen ihminen juurikaan koe tuollaista tarvetta...

Mutta jos ajattelen, tätä palstaa niin veikkaisimpa että kaikilla täällä kirjoittavilla on/on ollut jonkinlainen narsimiin liittyvä häiriö joka on tänne tuonut...

Lue lisää

"Kysymys kuuluukin: kuinka hyvin Sinä tunnistat narsistisuutesi?"

Niin tuohon kysymykseen ja tähän kiusaamisjuttuun liittyen, tekee mieli laittaa taas pohdittavaksi, muutamia kohtia Vaknin teksteistä...joiden pohjalta itse kukin voi miettiä, myös tuota EK:n heittämää kysymystä...

"Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys?"

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html

"Narsisti elää "kaikki tai ei mitään" maailmassa, jatkuvassa "ollako vai eikö olla" tilassa. Jokainen keskustelu, johon hän osallistuu, jokaisen ohikulkijan jokainen katse vakuuttaa häntä hänen olemassaolostaan tai kyseenalaistaa sen. Tämän takia narsistin reaktiot vaikuttavat niin suhteettomilta: hän reagoi siihen, minkä hän kokee vaarantavan hänen itseytensä olemassaoloa. Niinpä narsisti tulkitsee jokaisen pienenkin ristiriidan Narsistisen Lähteen kanssa - siis toisen ihmisen kanssa - uhkana hänen itsensä määrittelylle."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

"Tämä jatkuva pakkomielle omasta keskuksesta, omasta paikasta pyörän napana - johtaa kummalliseen maailmankuvaan (viitekehykseen). Se johtaa vakaumukseen, että hän on muiden ihmisten käyttäytymisen, puheiden ja jopa ajatusten keskipiste. Henkilö joka kärsii tällä tavalla vääristyneestä maailmankuvasta, kuvittelee olevansa kaikkien jatkuvan mielenkiinnon kohde.

Kun muut keskustelevat - narsisti on vakuuttunut että hän on keskustelun aiheena. Kun he riitelevät - mitä todennäköisimmin hän on saanut sen aikaan. Kun he virnistävät - hän on heidän pilkantekonsa kohde. Jos he ovat onnettomia - hän teki heidät sellaisiksi. Jos he ovat onnellisia - he ovat itsekkäitä ollessaan piittaamatta hänestä. Hän on vakuuttunut siitä, että muut koko ajan seuraavat hänen käyttäytymistään ja kritisoivat, vertaavat, analysoivat, hyväksyvät ja matkivat. Hän pitää itseään niin korvaamattomana ja arvokkaana osana muiden elämää, että hänen jokainen tekonsa, jokainen sanansa, jokainen laiminlyöntinsä - väistämättä järkyttää, loukkaa tai tyydyttää hänen yleisöään."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/journal41.html

Ja narsistille jokainen on vain yleisöä. Kaikki lähtee hänestä ja palaa häneen. Tämä on narsistin ympyränmuotoinen ja suljettu universumi. Hänen maailmankuvansa on hänen primitiivisten puolustusmekanismiensa (kaikkivoipaisuus, kaikkitietävyys, kaikkialla läsnä olevuus) luonnollinen jatke.

Hänen kaikkialla läsnäolevuutensa selittää sen, miksi jokainen ihminen, jokaisessa paikassa, on kiinnostunut hänestä. Hänen kaikkivoipaisuutensa ja kaikkitietävyytensä sulkee muut vähäisemmät ihmiset toisten ihailun, palvonnan ja mielenkiinnon ulkopuolelle

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Kysymys kuuluukin: kuinka hyvin Sinä tunnistat narsistisuutesi?"

Niin tuohon kysymykseen ja tähän kiusaamisjuttuun liittyen, tekee mieli laittaa taas pohdittavaksi, muutamia kohtia Vaknin teksteistä...joiden pohjalta itse kukin voi miettiä, myös tuota EK:n heittämää kysymystä...

"Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys?"

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html

"Narsisti elää "kaikki tai ei mitään" maailmassa, jatkuvassa "ollako vai eikö olla" tilassa. Jokainen keskustelu, johon hän osallistuu, jokaisen ohikulkijan jokainen katse vakuuttaa häntä hänen olemassaolostaan tai kyseenalaistaa sen. Tämän takia narsistin reaktiot vaikuttavat niin suhteettomilta: hän reagoi siihen, minkä hän kokee vaarantavan hänen itseytensä olemassaoloa. Niinpä narsisti tulkitsee jokaisen pienenkin ristiriidan Narsistisen Lähteen kanssa - siis toisen ihmisen kanssa - uhkana hänen itsensä määrittelylle."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Sielu.html

"Tämä jatkuva pakkomielle omasta keskuksesta, omasta paikasta pyörän napana - johtaa kummalliseen maailmankuvaan (viitekehykseen). Se johtaa vakaumukseen, että hän on muiden ihmisten käyttäytymisen, puheiden ja jopa ajatusten keskipiste. Henkilö joka kärsii tällä tavalla vääristyneestä maailmankuvasta, kuvittelee olevansa kaikkien jatkuvan mielenkiinnon kohde.

Kun muut keskustelevat - narsisti on vakuuttunut että hän on keskustelun aiheena. Kun he riitelevät - mitä todennäköisimmin hän on saanut sen aikaan. Kun he virnistävät - hän on heidän pilkantekonsa kohde. Jos he ovat onnettomia - hän teki heidät sellaisiksi. Jos he ovat onnellisia - he ovat itsekkäitä ollessaan piittaamatta hänestä. Hän on vakuuttunut siitä, että muut koko ajan seuraavat hänen käyttäytymistään ja kritisoivat, vertaavat, analysoivat, hyväksyvät ja matkivat. Hän pitää itseään niin korvaamattomana ja arvokkaana osana muiden elämää, että hänen jokainen tekonsa, jokainen sanansa, jokainen laiminlyöntinsä - väistämättä järkyttää, loukkaa tai tyydyttää hänen yleisöään."

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/journal41.html

Ja narsistille jokainen on vain yleisöä. Kaikki lähtee hänestä ja palaa häneen. Tämä on narsistin ympyränmuotoinen ja suljettu universumi. Hänen maailmankuvansa on hänen primitiivisten puolustusmekanismiensa (kaikkivoipaisuus, kaikkitietävyys, kaikkialla läsnä olevuus) luonnollinen jatke.

Hänen kaikkialla läsnäolevuutensa selittää sen, miksi jokainen ihminen, jokaisessa paikassa, on kiinnostunut hänestä. Hänen kaikkivoipaisuutensa ja kaikkitietävyytensä sulkee muut vähäisemmät ihmiset toisten ihailun, palvonnan ja mielenkiinnon ulkopuolelle

Lue lisää

Kiitos aivan erityisen paljon tästä kommentista ja lainauksista! Nyt ymmärrän paljon enemmän, mitä eilen en tiennyt!
Kun muita ei voi kokonaan poistaa elämästään, auttaa varmaan ainakin itseä, jos ymmärtää, miksi joku toimii jollakin tietyllä tavalla.

Kiitos!

iewuska kirjoitti:

Kiitos aivan erityisen paljon tästä kommentista ja lainauksista! Nyt ymmärrän paljon enemmän, mitä eilen en tiennyt!
Kun muita ei voi kokonaan poistaa elämästään, auttaa varmaan ainakin itseä, jos ymmärtää, miksi joku toimii jollakin tietyllä tavalla.

Kiitos!

Lue lisää

"Kiitos aivan erityisen paljon tästä kommentista ja lainauksista! Nyt ymmärrän paljon enemmän, mitä eilen en tiennyt!"

Niin vastaan kiitoksiisi hyvin kliseisellä lauseella...lukeminen kannattaa aina...ja lukiessakin kannattaa miettiä lukemaansa myös välillä ikäänkuin suhtauttaen itseensä...esim. tämä "Kun muut keskustelevat - narsisti on vakuuttunut että hän on keskustelun aiheena." saattaisi ehkä koskea montaa uhriakin...

Mutta siihenkin on Vakninilla tekstiä...otsikolla narsistin sureminen...

"Suhteet narsistien kanssa päättyvät aina ja väistämättä kahden asian tajuamiseen. Ensimmäinen on se, että olen joutunut narsistin hyväksikäyttämäsi ja toinen on, että narsisti on pitänyt minua vaihtokelpoisena, vaihdettavana ja pois heitettävänä esineenä.

Tämän uuden tietämyksen hyväksyminen on kauhistuttava prosessi, jota ei useinkaan pystytä käsittelemään loppuun asti. Ihmiset jäävät siihen kiinni eri vaiheisiin. He eivät kykene kohtaamaan sitä, että heidät on hylätty ihmisinä - mikä on kaikkein totaalisin hylkäämisen muoto.

Me kaikki reagoimme menetykseen. Menetys saa meidät kokemaan itsemme avuttomiksi ja elämän pelinappuloiksi. Kun rakkaimpamme kuolevat - koemme että Luonto tai Jumala tai Elämä kohtelee meitä pelinappuloina. Kun eroamme (erityisesti jos emme eroa omasta aloitteestamme), me koemme usein, että meitä on käytetty hyväksi ja kohdeltu väärin, että meidät heitetään menemään, ja että tarpeistamme ja tunteistamme ei välitetä. Lyhyesti sanottuna, koemme että meitä pidettiin esineinä.

Narsistin menettäminen ei eroa millään lailla muista suurista elämämme menetyksistä. Se käynnistää menetyksen ja suremisen jakson (ja myös traumaattisen stressin jälkitilan oireita [post traumatic stress disorder, PTSD], mikäli kyseessä on ollut vakavaa väärinkäyttöä). Tässä jaksossa on neljä vaihetta: kieltäminen, raivo, suru ja hyväksyminen.

Kieltäminen voi saada monia muotoja. Jotkut teeskentelevät, että narsisti on vielä osa heidän elämäänsä, jopa siihen äärimmäisyyteen asti, että jatkavat "vuorovaikutusta" hänen kanssaan teeskentelemällä "kommunikoivansa" hänen kanssaan tai "tapaamalla" häntä (esimerkiksi muiden välityksellä).

Jotkut kehittävät vainoharhaisia mielikuvia ja sulauttavat mielikuvitusnarsistin elämäänsä jatkuvana pahaenteisyyden tumman läsnäolon tuntemuksena. Tämä varmistaa "hänen" jatkuvan "mielenkiintonsa" heitä kohtaan - olipa tuo "kiinnostus" sitten miten pahanilkinen ja uhkaava hyvänsä. Nämä ovat radikaaleja puolustusmekanismeja, lähellä psykoosia, ja usein ne purkautuvat lyhyiden "mikropsykoosien" kautta.

Hienovaraisemmat ja häilyvämmät puolustusmekanismit pitävät sisällään uuden maailmankuvan. Narsistin jokainen teko ja äännähdys tulkitaan suunnatuksi kärsivään ihmiseen, hänen entiseen kumppaniinsa, ja sen ajatellaan sisältävän salatun viestin, jonka vain sen vastaanottaja voi "avata".

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq68.html

"Kun muita ei voi kokonaan poistaa elämästään, auttaa varmaan ainakin itseä, jos ymmärtää, miksi joku toimii jollakin tietyllä tavalla."

Niin narsistin käyttätymismekanismien ymmärtäminen toki on avuksi, mutta jossain vaiheessa kannattaisi kääntää se katse myös itseen...

Että jonain päivänä myös pääsisi ns. koko p'skasta eroon...ettei ny itsekin jää elämään kokoaikaista narsistin/kiusaajan uhri elämää...joka kaiketi sitten alkaa jo vaikuttaa narsistin elämältä tyyliin minustako ny puhutaan, minuako tuo ny tarkoitti...

Uskoisin että moni minun laillani "syyllistyy" täällä palstalla tuohon, vaikka ei joko kykene sitä edes itselleen myöntämään tai sitten on tullut jo sokeaksi itseensä nähden...

että aina välillä on itselleenkin hyvä päivittää hyvinkin tiukasti ne asiat/tapahtumat mitkä ovat oikeasti totta ja tapahtuneeksi todistettavia, erotukseksi niistä asioista joita mieleen pesiytyy tämän palstakirjoittelun myötä...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Kiitos aivan erityisen paljon tästä kommentista ja lainauksista! Nyt ymmärrän paljon enemmän, mitä eilen en tiennyt!"

Niin vastaan kiitoksiisi hyvin kliseisellä lauseella...lukeminen kannattaa aina...ja lukiessakin kannattaa miettiä lukemaansa myös välillä ikäänkuin suhtauttaen itseensä...esim. tämä "Kun muut keskustelevat - narsisti on vakuuttunut että hän on keskustelun aiheena." saattaisi ehkä koskea montaa uhriakin...

Mutta siihenkin on Vakninilla tekstiä...otsikolla narsistin sureminen...

"Suhteet narsistien kanssa päättyvät aina ja väistämättä kahden asian tajuamiseen. Ensimmäinen on se, että olen joutunut narsistin hyväksikäyttämäsi ja toinen on, että narsisti on pitänyt minua vaihtokelpoisena, vaihdettavana ja pois heitettävänä esineenä.

Tämän uuden tietämyksen hyväksyminen on kauhistuttava prosessi, jota ei useinkaan pystytä käsittelemään loppuun asti. Ihmiset jäävät siihen kiinni eri vaiheisiin. He eivät kykene kohtaamaan sitä, että heidät on hylätty ihmisinä - mikä on kaikkein totaalisin hylkäämisen muoto.

Me kaikki reagoimme menetykseen. Menetys saa meidät kokemaan itsemme avuttomiksi ja elämän pelinappuloiksi. Kun rakkaimpamme kuolevat - koemme että Luonto tai Jumala tai Elämä kohtelee meitä pelinappuloina. Kun eroamme (erityisesti jos emme eroa omasta aloitteestamme), me koemme usein, että meitä on käytetty hyväksi ja kohdeltu väärin, että meidät heitetään menemään, ja että tarpeistamme ja tunteistamme ei välitetä. Lyhyesti sanottuna, koemme että meitä pidettiin esineinä.

Narsistin menettäminen ei eroa millään lailla muista suurista elämämme menetyksistä. Se käynnistää menetyksen ja suremisen jakson (ja myös traumaattisen stressin jälkitilan oireita [post traumatic stress disorder, PTSD], mikäli kyseessä on ollut vakavaa väärinkäyttöä). Tässä jaksossa on neljä vaihetta: kieltäminen, raivo, suru ja hyväksyminen.

Kieltäminen voi saada monia muotoja. Jotkut teeskentelevät, että narsisti on vielä osa heidän elämäänsä, jopa siihen äärimmäisyyteen asti, että jatkavat "vuorovaikutusta" hänen kanssaan teeskentelemällä "kommunikoivansa" hänen kanssaan tai "tapaamalla" häntä (esimerkiksi muiden välityksellä).

Jotkut kehittävät vainoharhaisia mielikuvia ja sulauttavat mielikuvitusnarsistin elämäänsä jatkuvana pahaenteisyyden tumman läsnäolon tuntemuksena. Tämä varmistaa "hänen" jatkuvan "mielenkiintonsa" heitä kohtaan - olipa tuo "kiinnostus" sitten miten pahanilkinen ja uhkaava hyvänsä. Nämä ovat radikaaleja puolustusmekanismeja, lähellä psykoosia, ja usein ne purkautuvat lyhyiden "mikropsykoosien" kautta.

Hienovaraisemmat ja häilyvämmät puolustusmekanismit pitävät sisällään uuden maailmankuvan. Narsistin jokainen teko ja äännähdys tulkitaan suunnatuksi kärsivään ihmiseen, hänen entiseen kumppaniinsa, ja sen ajatellaan sisältävän salatun viestin, jonka vain sen vastaanottaja voi "avata".

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq68.html

"Kun muita ei voi kokonaan poistaa elämästään, auttaa varmaan ainakin itseä, jos ymmärtää, miksi joku toimii jollakin tietyllä tavalla."

Niin narsistin käyttätymismekanismien ymmärtäminen toki on avuksi, mutta jossain vaiheessa kannattaisi kääntää se katse myös itseen...

Että jonain päivänä myös pääsisi ns. koko p'skasta eroon...ettei ny itsekin jää elämään kokoaikaista narsistin/kiusaajan uhri elämää...joka kaiketi sitten alkaa jo vaikuttaa narsistin elämältä tyyliin minustako ny puhutaan, minuako tuo ny tarkoitti...

Uskoisin että moni minun laillani "syyllistyy" täällä palstalla tuohon, vaikka ei joko kykene sitä edes itselleen myöntämään tai sitten on tullut jo sokeaksi itseensä nähden...

että aina välillä on itselleenkin hyvä päivittää hyvinkin tiukasti ne asiat/tapahtumat mitkä ovat oikeasti totta ja tapahtuneeksi todistettavia, erotukseksi niistä asioista joita mieleen pesiytyy tämän palstakirjoittelun myötä...

Lue lisää

"...lukeminen kannattaa aina...ja lukiessakin kannattaa miettiä lukemaansa myös välillä ikäänkuin suhtauttaen itseensä....."

Lukeminen ei pelkästään hyödytä, jos ei ymmärrä lukemaansa..

Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala.

Mutta, mikä on kala?

Onko se hauki?

j lehtinen kirjoitti:

"...lukeminen kannattaa aina...ja lukiessakin kannattaa miettiä lukemaansa myös välillä ikäänkuin suhtauttaen itseensä....."

Lukeminen ei pelkästään hyödytä, jos ei ymmärrä lukemaansa..

Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala.

Mutta, mikä on kala?

Onko se hauki?

Lue lisää

Kyllä, kala on hauki, ystävä hyvä, jos katiskassa ei ole yhtään ahventa.

Vähän niinku kiinalainen on ihminen, eskimo on ihminen, hottentotti on ihminen. Ja jopa narsistikin on ihminen ;)

Mikä on ihminen?

Onko se narsisti? Miksi jotkut meistä haluaisivat nähdä narsistin jonain muuna lajina kuin homo sapiens?

"pakkomielle todistaa ainakin itselleni ja tälle narsistille etten ole se säälittävä ihmisraunio jonka hän olisi minusta muovannut."

Toivon, että tuossa onnistutkin. Joskus vain se pitempi tie on parempi tie. Eli käydä itse kunnolla läpi tapahtunut, surrakin ja myöntää edes itselleen, että on tullut kohdelluksi väärin, kaltoinkin. Muista, ei ole sinun syysi, jos toinen kohtelee sinua huonosti. Vika on aina siinä toisessa, joka on se kaltoinkohtelija.

Oletko pitkään ollut hänen seurassaan? Tunnet itse muuttuneesi ilmeisesti. Toivon, että löydät jonkun luotettavan ammatti-ihmisen, jolle voisit avautua, koska kaveripiiri ei yleensä ongelmaa tunnista.

Kun on päässyt irti narsistista, huomaa, että sillä, mitä hän ajattelee minusta, ei ole mitään väliä. Sillä on väliä, mitä itse ajattelen itsestäni ja sillä, mitä minulle tärkeät ihmiset ajattelevat minusta.