Avovaimoni jätti minut 1,5 vuotta sitten ja en ole vieläkään päässyt hänestä yli vaikka aikaa on kulunut noinkin paljon ja en ole nähny häntä huhtikuun jälkeen vilaukseltakaan. Olen pari kertaa ihastunut toiseen naiseen tämän 1,5 vuoden aikana sekä käynyt useita kertoja treffeillä ym. säätöä on ollut, mutta kukaan heistä ei ole kiinnostanut minua kahta kuukautta kauempaa. Tuntuu jotenkin turhauttavalta, kun huomaan setviväni vieläkin exääni ja eroamme ja tuntuu että olen jo aivan kyllästynyt etsimään sitä "oikeaa"...seurustelimme exäni kanssa yli 8 vuotta. Onkohan kellään mitään hyvää neuvoa tai jakaa omia kokemuksiaan. Kauan tätä paskaa vielä oikein täytyy kestää??
sattuu vieläkin...
mies25
61289
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi, tosi harmi juttu.
Tossa on vaan se, että vaikka haluaisitkin/yrität päästä eteenpäin, ni surullinen mies ei ole uutena tuttavuutena kovin houkutteleva. Harva nainen haluaa olla mikään lääke, jonka avulla pääsee edellisestä kolauksesta yli. Sellaset miehet tulee helposti kierrettyä, eikä silloin tule annettua itsestäkään aidosti kiinnostunutta kuvaa. Siinä ehkä myös syy, miksei sinua ole kiinnostanut nämä naiset paria kuukautta enempää.
Tai jotain...
Miksi sinut jätettiin?Ihan tuosta noin vaan?Onko pakko etsiäkään Sitä Oikeaa?Kyllä se joku kaunis päivä tulee sun kohdalle..Oliks exä sun ensimmäinen?Mitkä on ne piirteet naisessa,mitä haet?Samoja kuin exässä,vai?Kenties syy on siinä?Etsit,etkä millään löydä niitä piirteitä,joita haluisit naisella olevan..vai onko sittenkin niin että niitä piirteitä on liikakin?Mitkä oikeastaan on ne syyt,ettet voi jatkaa elämääsi ilman että joku ikään kuin "seuraa" sua..ei tavallaan anna sun jatkaa elämääs vaiks hänellä itsellään ois elämä ok?Teillä on kai selvittämättömiä asioita jos joudut niitä yksiksesi setvimään?Paljon voisi auttaa kun pukisit tunteesi sanoiksi-vaikka paperille...se auttaa,tiedän kokemuksesta!Paljon tsemii sulle-koeta jaksaa!
Rakkauden loppuminen oli kuulema syynä...Exäni oli ensimmäinen todellinen rakkaus eli kait se aina sattuukin eniten. En ole oikeastaan surullinen ainakaan ulospäin se ei näy, mutta vähän väliä tulee ns. "flashbackejä" eli huomaan kaipaavani jotain menneisyydestäni, ehkä exääni tai sitä suhdetta, en tiedä...Netti-ilmoituksiin olen vastaillut ja sitä kautta tavannutkin naisia, mutta alkaa sekin turhauttaa, kun ensin pistää kaikkensa peliin ja kirjoittelee meilejä joihin tosissaan panostaa ja käyttää aikaansa ja sitten huomaa parin tapaamisen jälkeen että ei kiinnosta enää...tulee sellanen "takki on aivan tyhjä" -olo. Noh, ehkä ei kannattais liikaa etsiä mitään...jos joku tulee niin tulee...vituttaa vaan välillä tämä yksinäisyys.
On kai sulla kuitenki frendejä,ketä voit tapailla ja harrastuksia,jotka auttaa unohtamaan/helpottaa tilannetta?Nuorena aloitetuille suhteille usein käy noin..puhun taas kokemuksesta..Osaatko sanoa sit syytä,miks "takki on aivan tyhjä"..onkse sitä että "ei se ollutkaan sitä,mitä odotit"?Ettei elämässäsi sit oo jokin muu osa-alue,joka kaipais täyttämistä? :)
ajan kanssa.
Mulla tosin vei aika kauan. Olin 15 kun aloitimme seurustelun ja 25 kun erottiin, lapset jäi yksin mulle. Nyt olen 37 täyttänyt ja ihana prinssi on tullut elämääni, mutta olin minäkin uskoni menettää tuhannet kerrat epäonnistuneitten treffien jälkeen :)
Älä menetä uskoasi - se "oikea" kyllä saapuu elämääsi vielä joskus ja varmasti aivan odottamatta :)
Niin se vaan on että se ensimmäinen rakkaus tuntuu olevan se ainut oikea.
Kyllä se elämä jatkuu ja jossain vaiheessa elämään astuu uusi ihana ihminen ja vanha siirtyy taka-alalle. Onhan se niinkin että vanhoja muistoja tulee mieleen vielä ajankin kuluttua, toisilla voimakkaammin kuin toisilla ja sekin kuuluu asiaan.
Olisihan sekin outoa jos mitään muistoja jotka herättävät tunteita ei olisi. Silloin voisi miettiä miksi aikoinaan elettiin yhdessä. Ei kannata hakea niin kovasti koska se tosi rakkaus saattaa olla hyvinkin lähellä.
Näin se elämä jatkuu aina kaikesta huolimatta.