En kehu itseäni. Nuorempana meni oma liitto huonosti eikä oikein millään ollut väliä. Tapasin varatun miehen ja hän tiesi myös minun olevan varattu. Tein selväksi etten hänen takiaan eroa miehestäni. Mies rakastui ja alkoi puhumaan tunteista joita ei pitänyt olla. Olimme kyllä rakastuneita. Se aika oli kamalaa. Tuska sydämessä koko ajan, ei aviomieheni puolesta vaan lasten. Jatkuva valehtelu joka ei varmaankaan mennyt enää edes läpi. Pakottava pakonomainen tarve päästä vieraan miehen luo. Olen jättänyt lapset hoitajalle yliajalle koska vierasta oli pakko joka välissä päästä tapaamaan. Mies oli tapapettäjä joka puhui avoimesti miten yksi ei vain riitä. Heillä oli myös seksiä vaimon kanssa. Kertoi myös ongelmista. Vaimo nautti ilmeisesti miehen rahoista enemmän kuin miehestä. En tiedä. Juttu vain kuivui kasaan. Minulla oli niin suuri tunnontuska että kerroin hänen vaimolleen ja omalle miehelleni myös. Tunsin itseni likaiseksi patjaksi. Vaimon kanssa juttelimme ja hän otti eron miehestään. Minä myös erosin miehestäni. En koskaan enää halua kokea sitä panopuuna olemista. Kaikista eniten itseni takia ja sen mahdollisen miehen vaimon takia. Tämä kokemus mursi itsetuntoni, elämäni. Häpesi itseäni. Olin täysin hukassa etsimässä onnea ja rauhaa elämääni olemalla varatun miehen patja. Vuosia myöhemmi tapasin sattumalta miehen lähisukulaisen ja kerroin ihan suoraan että minä olin syyllinen heidän eroonsa. Tuomitse ihan vapaasti. Hän ei tuominnut vaan kertoi avioliiton olleen katastrofi jo alettuaan ja kehoitti olemaan kantamatta syyllisyyttä asiasta. Olin hieman ällikällä lyöty. Mies meni uusiin naimisiin ja jo eronnut. Minä kotona perheen parissa viihtyvä tasapainoinen ja onnellinen nainen.
petturi voi muuttua
arvostakaa itseänne
5237
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hyvä, että tulit järkiisi.Kakkostelu ei ole ihmisarvoista.Asiat näkee vain oman päänsä sisältä katsoen ja alkaa kuvittelemaan turhia ja älyttömiä, joihin itekin alkaa lopulta uskoa.
Olet viisa nainen, kun lopetit.
Hehheh, älkää ihmeessä patjoiksi alkako! Mun salasuhteessa olen poikkeuksetta tili ollut nautinnon suhteen tasan. Salasuhteen ykkösjuttu on molemminpuolinen seksuaalinen tyydytys. Syyt ovat toisarvoisia. Jos mies etsii "patjaa", aivan vapaasti. Nainen saattaa kuitenkin saada niin hekumallista käsittelyä että oksat pois. Miehissä ON eroja sen suhteen, miten koskevat ja miltä tuntuvat. Oma mieheni on täydellinen puoliso ja isä muuten, mutta seksin suhteen vain vailla otetta. Sitä ei puhumalla keneenkään pysty tuomaan. Erotakaan ei kannata, lapset kärsii. Etenkin kun muuten avioelämä on sopuisaa. Tässä vähän haukuttavaa teille!
Myös tuosta omasta uskottomuudestasi aiheutuu lapsillesi hirveää kärsimystä koko heidän loppuelämäkseen. Mutta sehän ei ilmeisesti sinua häiritse. Koska sinulle tärkeintä on saada nautinnollista koskemista mieheltä. Toimit järkyttävällä tavalla, etkä ehkä koskaan kykene sitä ymmärtämään.
Itse tiesin lapsena että isäni petti äitiäni. Äitini on kiltti ja herkkä ihminen, tuntui pahalta tietää miten isä häntä kohteli. Kyllä voi suoraan sanoa että kärsin siitä enemmän kuin olisin kärsinyt siitä jos vanhempani olisivat eronneet. Mielestäni äitini olisi ansainnut paljon parempaa. Kaiken lisäksi kun isäni tajusi että tiedän, hän alkoi haukkua minua muulle perheelle esim. "saamattomaksi valehtelijaksi", koska pelkäsi että paljastan hänet. Olin todella yksin. Odotin vain että pääsin muuttamaan pois kotoa. Äitini ei tiedä vieläkään miksi välit isään muuttuivat niin huonoiksi. Nykyään isä yrittää lahjoa minut läheisemmäksi.
Kysymys kuuluukin, mitä sinä aiot tehdä sitten kun lapsillesi selviää pettämisesi?
Eiköhän aloitus ole petetyn vaimon kirjoittama,patja-nimitys paljastaa.