Muutaman kuukauden ajan tämä on ärsyttänyt ja nyt en voi olla ajattelematta koko asiaa, että onko mieheni mammanpoika vai eikö anoppi ole katkaissut napanuoraa kun haluaa nähdä koko ajan. Anoppi on asunut yksin siitä asti kun erosi, ja siitä on lähes 30 vuotta. Ymmärrän että hän on yksinäinen, mutta ihme ettei voisi viettää enemmän aikaa vaikka jossain kerhoissa ym joista saisi seuraa kun hänellä ei näyttäisi olevan ketään muuta seuraa kuin me. Soittelee monta kertaa viikossa miehelleni ja minulle tekstailee silloin tällöin. Mieheni on JOKA viikko että "äiti pyysi teelle torstaina, eihän meillä ollut mitään". Ja siis näin on joka viikko. Max puolitoista viikkoa menee ettemmekö näkisi. Mieheni aina sanoo kuinka ikävä hänellä on lastamme (4kk) koska kehittyykin niin nopeasti. No mielestäni anopin ei tarvitsekkaan olla kuulemassa JOKAISTA jokellusta ja pieniä kehitysaskeleita kun ei se vain ole mahdollista. Jos joskus vahingossa meneekin 2 viikkoa ettemme ole vierailleet esim ulkomaanmatkan takia, hän voivottelee että kukaan ei ole käynyt kahteen viikkoon, että me olemme ainoat kävijät.. sääliksi käy kun on noin yksinäinen, ja tuntuukin inhottavalta että en jotenkin pidä vierailuista. Niitä on liian usein ja hän aina luulee tietävänsä kaiken kaikesta. .voi voi nyt se laps lutkuttaa tuttii varmaan kamala nälkä" vaikka olisi just syönyt, ym samantapaiset kommentit koko ajan.En vvastaa noihin mitään koska nielen vain ärsytykseni, ja hän vain hössöttää sen koko 3-5 tuntia mitä ollaan kylässä. Nyt hän haluaa matkallekkin yhdessä. Ensin piti lähteä muitakin sukulaisia mutta nyt sanoi että ei sinne kuitenkaan lähde ketään muita niin voidaan vapaasti varailla matkaa. Eli koko idea että porukalla lähdetään muuttuikin matkaksi jossa täytyy kuunnella hänen hössötystä 24/7. En tiedä miten tulen sen kestämään
Mieheni oli jo alkuvuodesta matkalla äitinsä kanssa (en lähtenyt mukaan kun olin raskaana) ja pian pitäisi lähteä uudestaan. Siis muuttuuko tämä nyt joka vuotiseksi matkailuksi anopin kanssa koska muutakaan seuraa ei ole.. hän on ihan mukava eikä koskaan ole ollut inhottava minua kohtaan tai muuta sellaista, ärsyttää vaan jotenkin ihan mielettömästi tuo hössötys ja vierailu usein, ostelee tytöllemme vaatteita (esim talvi haalari) joka on niin ruman värinen että en haluaisi sitä edes laittaa päälle vauvallemme, ja kun ehdotin miehelleni että ostettaisiin hento vaaleanpunasävyinen kun pidän siitä paljon, niin hän on heti että "äitinihän osti haalarin jo, kyllä vauva sillä pärjää".. ei pahalla mutta anopilla ei ole tyylitajua, ja juu kiva että ostelee aina kaikennäköistä- hyvää vain tarkoittaa, mutta ne ovat niin rumia!! Pääsenkö ikinä yli tästä ärsytyksestä vai paheneeko se vaan.. jätin varmaan vielä mainitsematta että anoppi paapoo miestäni niinkin että tekee hänelle voilepiä ym sapuskaa mukaan, ihan kuin ei kotona olisi muutenkin jääkaappi aina täynnä ni silti pitää tyrkyttää.. menemme myös ensi kesänä naimisiin ja aijjon yöpyä jo edellisenä yönä hotellissa kaasojeni kanssa, ja ei ihme, että anoppikin haluaa yöpyä siellä pari päivää! Huoh..
yksinäinen anoppi
12
1247
Vastaukset
- ghvfjj
Ei toi mun melestä nyt nii pahalta kuullosta. Minkä verran olet yhteyksissä omiin vanhempiin? Saavatko he saman kohtelun?
- ärsyyntynyt anopista
Eihän tämä tietenkään ole mistään pahimmasta päästä, kun lukee muiden juttuja anopeista. silti vaan ärsyttää jostain syystä koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä muuttui "pahemmaksi" nimenomaan kun saimme esikoisen, niin nyt hän haluaa olla kaikessa mukana sata kertaa enemmän. Oman äitini kanssa soitellaan pari kertaa viikossa ja nähdään noin parin-kolmen viikon välein kahdestaan kun hän on kuin ystävä minulle ja edelleen nuorekas vaikka onkin 5kymppinen. Meidän porukoilla käymme illallisella noin kerran kuussa, johon yleensä tulee myös sisarukseni lapsineen jne. Mieheni äiti ei esim koskaan ole laittanut ruokaa kun mennään kylään, vaan se on joka viikko sitä hänen sohvalla istumista teekuppi kädessä 5 tuntia ja siinä sit käydään läpi kaikkien muiden ihmisten ongelmat ja kuka sano tätä ja kuka tota ja voi voi jne. Aina puhuu mieheni isovljestä millainen hän oli lapsena ja mitä hän teki ja miten hänen synnyttäminen meni.. siis ei pahalla mutta ei vois vähempää kiinnostaa kuunnella koko ajan mieheni VELJESTÄ Juttuja ( joka itse käy kylässä tai edes soittaa omalle äidilleen kerran puolessa vuodessa). Jotenkin tämä kaikki on vain niin ärsyttävää
- ärsyyntynyt anopista
ärsyyntynyt anopista kirjoitti:
Eihän tämä tietenkään ole mistään pahimmasta päästä, kun lukee muiden juttuja anopeista. silti vaan ärsyttää jostain syystä koko ajan enemmän ja enemmän. Tämä muuttui "pahemmaksi" nimenomaan kun saimme esikoisen, niin nyt hän haluaa olla kaikessa mukana sata kertaa enemmän. Oman äitini kanssa soitellaan pari kertaa viikossa ja nähdään noin parin-kolmen viikon välein kahdestaan kun hän on kuin ystävä minulle ja edelleen nuorekas vaikka onkin 5kymppinen. Meidän porukoilla käymme illallisella noin kerran kuussa, johon yleensä tulee myös sisarukseni lapsineen jne. Mieheni äiti ei esim koskaan ole laittanut ruokaa kun mennään kylään, vaan se on joka viikko sitä hänen sohvalla istumista teekuppi kädessä 5 tuntia ja siinä sit käydään läpi kaikkien muiden ihmisten ongelmat ja kuka sano tätä ja kuka tota ja voi voi jne. Aina puhuu mieheni isovljestä millainen hän oli lapsena ja mitä hän teki ja miten hänen synnyttäminen meni.. siis ei pahalla mutta ei vois vähempää kiinnostaa kuunnella koko ajan mieheni VELJESTÄ Juttuja ( joka itse käy kylässä tai edes soittaa omalle äidilleen kerran puolessa vuodessa). Jotenkin tämä kaikki on vain niin ärsyttävää
Vaikka omat vanhemmat ovatkin läheisiä ja hekin rakastavat vauvaamme ja ovat aina innoissaan nähdessään meidät, niin olis se mun mielestä outoa käydä kuukaudessa 4-6 kertaa porukoilla istumassa teellä 5 h joka kerta.
- vvvvb
Ymmärrän täysin harmituksesi. Jos alkaa käydä hermoille, kannattaa tehdä rajauksia eikä jäädä hammasta purren paikalle ja sitten räjähtää, kun tilanne jatkuu tarpeeksi kauan.
Yksinäisen anopin ongelmia ei ratkaise se, että hän on teihin enemmän yhteyksissä, vaan se, että hän itse laajentaa elämänpiiriään ja tutustuu uusiin ihmisiin. Tämä on hänen itsensä etu, ei se, että hän tarrautuu teihin niin voimakkaasti. Jos kukaan ei käy katsomassa ja hänen omat jalkansa pelaavat, niin hänelle voi aivan hyvin sanoa, että lähtee itse harrastuksiin ja tuttavia tapaamaan. Älkää missään tapauksessa menkö tuohon säälikorttiin mukaan, se ei ole anopin etu. Hän voi viedä lasta johonkin kerhoon kunhan vauva kasvaa, voi viedä lasta puistoon jne. mies voi mennä yksin anopille lasten kanssa ja pääset itse vaikka shoppailemaan, yhteisestä lomailusta sinun kannattaa jatkossa vain yksinkertaisesti kieltäytyä. Ei sinun ole pakko olla niin paljon anopin kanssa tekemisissä, panet miehen menemään lapsen kanssa ja menet itse vaikka omien kaveriesi luo.
Eli myös sinun pitää oppia sanomaan ei, sanomaan mielipiteesi ilman riitelyä ja kohteliaasti anopille, jotta suhde voisi säilyä hyvänä. Ei ole mitään järkeä siinä, että hän tulee kaasojesi kanssa viettämään iltaa, ajatus on aika outo, mutta senkin voi sanoa kohteliaasti niin kuin lomailunkin. Hän voi lomailla omien ystäviensä kanssa ja ellei niitä ole, hankkia sellaisia. Näistä asioista kannattaa puhua ihan ystävällisesti eikä riidellen. Hän on varmaankin hiukan masentunut ja tarraputuu teihin sen takia. Ei ole hyväksi sellainen ennen kaikkea hänelle itselleen, vaan häntä voi kannustaa omatoimisuutaan niin mielialakin paranee. Eihän kukaan kestä sellaista ystävääkään, joka tarrautuu yhteen ystäväänsä, siitä ei vain tule mitään.
Vääränlaiset vaatteet ovat tässä pienempi ongelma, pidät ne vain kaapissa ja ostat mieluisammat sekä sanot anopille kohteliaasti, mitkä värit olisivat sinusta näteimmät. Anoppi ei voi makuasi tietää, jos et sano mitään. Omalla anopillani oli tapana tehdä itse lapselle vaatteita. Halvimmista mahdollisista kankaista, jämäpaloista, mutta tarkoitus oli tietysti hyvä. Puimme niitä vaatteita silloin, kun hän oli käymässä, mutta muuten niitä ei voinut pitää, koska kankaat olivat peräisin 70-80-luvulta, epämukavia keinokuitukankaita. Muistan kyllä huokaukseni, kun sellaisia taas ilmestyi lahjapaketista :) Nyt lapseni ovat jo täysi-ikäisiä.- ärsyyntynyt anopista
Kysyinkin mieheltäni viimeksi kun oltiin siellä että eikö hänellä ole ketään kaveria kenen kanssa voisi joskus lähteä vaikkapa matkalle tai viettää muutenkin aikaa kun tuntuu että me olemme ainoat seuralaiset, niin sanoi että on joku yksi kaveri mutta hän on naimisissa eikä varmaan lähde lomalle ilman miestään.. jaahas. Eli veikkaan että meidän niskaan kaatuu anopin lomailu kun hän innostuu. Hän jää eläkkeelle vasta muutaman vuoden kuluttua, ihan täysin kykenevä tekemään vielä kaikkea, vaikka tosi mummomainen onkin, niin en tajua miten hän nyt niin yksin on siellä. Muut miehen sukulaiset asuvat valitettavasti keskisuomessa niin niitä hön näkee lomillansa.
- vvvvb
ärsyyntynyt anopista kirjoitti:
Kysyinkin mieheltäni viimeksi kun oltiin siellä että eikö hänellä ole ketään kaveria kenen kanssa voisi joskus lähteä vaikkapa matkalle tai viettää muutenkin aikaa kun tuntuu että me olemme ainoat seuralaiset, niin sanoi että on joku yksi kaveri mutta hän on naimisissa eikä varmaan lähde lomalle ilman miestään.. jaahas. Eli veikkaan että meidän niskaan kaatuu anopin lomailu kun hän innostuu. Hän jää eläkkeelle vasta muutaman vuoden kuluttua, ihan täysin kykenevä tekemään vielä kaikkea, vaikka tosi mummomainen onkin, niin en tajua miten hän nyt niin yksin on siellä. Muut miehen sukulaiset asuvat valitettavasti keskisuomessa niin niitä hön näkee lomillansa.
Sano vain hänelle ystävällisesti, että sinun kannattaa lähteä ihmisten ilmoille ja keksiä uusia harrastuksia, joissa tutustuu ihmisiin. Teillä on oma perhe, omat asiat ja ystävät, että on mukava olla tekemisissä, mutta ei näin usein eikä ole hyvä idea lomailla yhdessä.
Koeta sanoa myös miehellesi, että tuollaisten rajojen vetäminen on äidin oma etu myös. Jos hän nyt, vielä työelämässä ollessaan tarrautuu teihin, entä sitten eläkkeellä? Tarkoitan, että jos hän ei ole luonut itselleen omia elämänraamejaan ja tekemisiään ennen eläkkeellejääntiään niin ei kukaan tule ketään kotoa hakemaan. Itse on hoidettava mielenterveyttä harrastamalla ja tutustumalla uusiin ihmisiin. Kaikilla ei ole yhtä hyvät taidot tutustua toisiin ihmisiin, mutta niitä taitoja ei ikinä synny kotona istumalla.
Olen nähnyt tuon kehityksen monilla. Kotiin ei pidä jäädä ja ripustautua omiin lapsiin ja lapsenlapsiin sekä vielä maustaa keitosta syyllisyydellä. Silloin eläkkeellä tulee kyllä tosi yksinäistä. Jospa miehesi ymmärtäisi tämän ja voisitte yhdessä toimia tässä.
- miniä miekin
Huolensa kullakin!
Mua ärsyttää anoppi, jota ei kiinnosta pätkääkään meidän elämä, eikä ikinä aikaa tunnu löytyvän kyläilyyn, synttäreille, saati lastenhoitoavuksi. Hän katsoo kalenteristaan ja nauraa sitten, että ei sovi, on muuta menoa. Lapset tuskin tuntevat mummoaan!
Pari vuotta sitten vielä yritin esittää yhteistä joulua, mutta samanlaiseen nauruun kaatui sekin ajatus, kun anopilla oli jo matka sovittuna muualle. Saimme vaan hyvänjoulun toivotukset ja luonamme olikin sitten vain minun vanhemmat, jotka ajattelevat sydämellä lastensa ja lastenlapsien parasta aina.
Mieheni sanoo aina anoppia ihmetellessäni, että äitinsä on joskus sanonut, ettei poikasten ole hyvä notkua pesässä ja emossa liian kauan. Ja ei ole olemassa suurempaa rakkautta, kuin päästää irti. Miten ihmeessä noilla "viisauksilla" säilytetään sukupolvien ketju?
Ehkä aloittajan anoppi liian on kallellaan päinvastaiseen suuntaan, mitä omani. Mutta itse vaihtaisin mielelläni välinpitämättömän kylmän eukon semmoiseen, joka haluaa olla läsnä ja hoitaa mummoutensa niinkuin kuuluu.- voi itku sentään!
"Ehkä aloittajan anoppi liian on kallellaan päinvastaiseen suuntaan, mitä omani. Mutta itse vaihtaisin mielelläni välinpitämättömän kylmän eukon semmoiseen, joka haluaa olla läsnä ja hoitaa mummoutensa niinkuin kuuluu. "
On se vaan jännä juttu miten miehen äiti tekee aina asiat väärin... teki sitten miten tahansa.
Muistakaa itse sitten tulevaisuudessa hoitaa sitä mummouttanne niin ettei nirppanokkaminiän tarvitse netissä märistä.
- molemmat kokenut
Juuri näin. Aloittajan vanhemmat ovat varmaan loistoporukkaa, luulisin. Minun miniäni käyttäytyy aivan samoin, paitsi ei käy koskaan meillä, eikä anna poikani eikä lastenkaan käydä. Poika joskus piipahtaa yksin, silloin kun miniä on pois maisemasta. Siihen vaan on ollut pakko tottua. Itse ajattelinkin ruveta vaikkapa SPR:n kautta mummoksi jollekin perheelle, joiden isovanhemmat ovat kaukana. En voi pakottaa miniääni tuomaan lapsiaan meille, en tiedä syytä. Mutta se on hänen päätöksensä ja minä teen omat ratkaisuni. Muista miniä, kun itse olet sitten joskus anoppi, että käyttäydyt niin kuin toivot anoppisi nyt käyttäytyvän. Toivottavasti saat myös yhtä hyvän miniän kuin itse olet.
- kai-koi
Mulla on itselläni todella läheiset välit omaan äitiini, niin todella komppaan miestäsi. Mekään emme vo olla soittelemmatta koko ajan.
Onko oma perheesi sinulle läheinen? Vaikuttaa ettei, koska muuten käsittäisit
tuon läheisyyden miehesi ja anoppisi välillä.
Mutta jos asia rassaa sinua niin kovasti, jätä suhteen hoitaminen miehellesi. Eli et vastaa viesteihin ja käyt harvakseen, mutta et saa myös mätkättää jos miehesi käy lapsenne kanssa anopilla vaikka kaksikin kertaa viikossa.
Luulen, että olet vielä aika nuori. Nuo jutut oikean värisistä haalareista ja siitä että et osaa ilmaista vahvaa kantaasi ääneen vaikuttaa lähinnä teini-ikäisen kiukuttelulta. Eli koeta nyt ensimmäisenä ihan kasvaa aikuiseksi, jookos? - Mammanpoikamiehenä
Täällä anoppi joka haluaa tietää jokaisen menomme. Emme käy kaupassakaan ilman hänelle tiedoitusta. Ja jos lähdemme jonnekkin ja huomaa ettemme ole kotona niin huuto seuraa. Miehestäni se on normaalia eikä äidistään pahaa sanaa sano. Minä taasen olen hullu akka joka näkee näkyjä. Lapsemme ovat jo murrosikäisiä mutta eivät voi jäädä kotiin keskenään edes 1h ilman anopille infoamista. Ennen huusin vuosia tästä napanuoran katkeamisjutusta että olisi ajankohtaista mutta annoin periksi..väsyin ja anopin apu olikin jo tarpeen välistä. Nyt taasen olen ärsyyntynyt että milloin anopin kaikki tieto elämästämme loppuu..raja johonkin. En vihaa niinkuin ennen mutta en voi sietää mieheni ja anoppini niin läheistä suhdetta että minun asiani menee sinnekkin ja sitä kautta muidenki korviin.
En ikinä juo alkoholia arkena mutta nyt oli pakko korkata viinipullo anopin luona käytyäni yksin..sellainen paasaus että nostan jalat ylös, haukun mieheni että samperi lopeta jo se äitis helmoissa roikkuminen tai mä lähden..olen tätä soopaa katellu jo 15v. Joku jos ehdottaa että muuttakaa kauemmas..on kokeiltu, muutti perässä naapuriin. Tarviiko enempää sanoa. - Anonyymi
Sullahan on iisi anoppi…tietäisitpä vaan 😢
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
1 Eurolla 35 euroa, 1.5x minimikerroin, 0x kierrätys ja minimitalletus vain 5e!
Noniin nyt pamahti sitten VB:ltä älyttömän kova tarjous ensitallettajille. Euron panoksella 35 euroa jos kokkishown voit12661Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1481208Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on491105- 127988
Hyvää huomenta 18. luukku
Hyvää keskiviikkoa. Vielä pari päivää ja sitten on talvipäivänseisokki. 🎄🌌❄️😊❤️223964Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?205921Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä13835Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk296833- 72825
- 39812