Mua henkilökohtaisesti satuttaa yleistykset että vaimo on huono sängyssä, tyhmä vaimo kun ei huomannut, ym..ym...
Meillä oli seksielämä kunnossa, kuten luulin että muukin elämä, mistä todisteena vastasyntynyt, pieni vauva. Ikäväkseni voin todeta, että ei vaikuttanut aviomieheeni tai hänen työkaveriinsa edes tieto raskaudesta.... homma jatkui selkäni takana, kunnes vihdoin sain tietää. Hetket, joista piti tulla elämäni ihanimmat, muuttuivatkin elämäni kauheimmiksi.
Nyt elän outoa, uutta, täysin muuta kuin odotin-elämääni, odottaen avioeron voimaan astumista. Revittynä, maahan poljettuna, satutettuna, tuntien itsensä täysin tyhmäksi, kuitenkin onnellisena rakkaasta, täydellisestä lapsesta.
Satuttaa niin pirusti kun muut tietää kaiken paremmin. Olisiko sitten parempi mennä naimisiin ajatuksena "niin kauan kuin sitä kestää...???" Ehei, kyllä avioliittoon kuuluu kunnioitus ja luottamus.PISTE. Ja tämän siitä saa palkaksi... Mutta hei, tämähän on vain elämää, eikös niin?
Meillä oli seksielämä kunnossa, kuten luulin että muukin elämä, mistä todisteena vastasyntynyt, pieni vauva. Ikäväkseni voin todeta, että ei vaikuttanut aviomieheeni tai hänen työkaveriinsa edes tieto raskaudesta.... homma jatkui selkäni takana, kunnes vihdoin sain tietää. Hetket, joista piti tulla elämäni ihanimmat, muuttuivatkin elämäni kauheimmiksi.
Nyt elän outoa, uutta, täysin muuta kuin odotin-elämääni, odottaen avioeron voimaan astumista. Revittynä, maahan poljettuna, satutettuna, tuntien itsensä täysin tyhmäksi, kuitenkin onnellisena rakkaasta, täydellisestä lapsesta.
Satuttaa niin pirusti kun muut tietää kaiken paremmin. Olisiko sitten parempi mennä naimisiin ajatuksena "niin kauan kuin sitä kestää...???" Ehei, kyllä avioliittoon kuuluu kunnioitus ja luottamus.PISTE. Ja tämän siitä saa palkaksi... Mutta hei, tämähän on vain elämää, eikös niin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
voi sinua. En löydä sanoja tilanteellesi. Olen sinua vanhempi ja voisit olla tyttäreni.
Onhan sinulla tukea asioiden hoidossa, älä jää yksin.
Tuo lopu lausahduksesi "mutta hei, tämähän on vain elämää, eikös niin"? Saa ainakin minut ajattelemaan, että yrität kyynelten läpi ajatella juuri noin.
Voimia sinulle.
Kyllä, elämää tuokin kokemus on, niin pirulliselta kuin se nyt tuntuukin.
Ohi menevät myös ahdistus, vihantunteet ja katkeruus, ja niiden tilalle tulee ajan myötä taas jotain positiivista. Se on elämää.
Surra pitää silloin kun on sen aika, mutta suruunkaan ei sa jäädä piehtaroimaan.
Lapsi on monelle naiselle pelastus, silloin kun rakkaussuhde mieheen päättyy.
Nauti siis äitiydestä ja keskitä energiasi jälkeläisesi huolehtimiseen, sillä äitiys on nyt sinun elämässäsi tasapainoa ylläpitävä ja voimaa antava asia.
Mutta: sitten kun pahin tunnehelvetti on vihdoin rauhoittunut, on aika järkiintyä miettimään sitäkin tosiasiaa, että lapsella on oikeus SEKÄ äitiin ETTÄ isään.
Jos mies tunnustaa lapsen, on hänellä automaattisesti oikeus isyyteen, vaikka te kaksi ette enää elä parisuhteessa. Huoltajuudesta kannattaa siis käydä vakavaa keskustelua, jotta siitä ei pääse kehittymään ylimääräistä riippakiveä, josta te kaikki kolme (lapsi ja hänen vanhempansa) tulette kärsimään.
Voimia oikein paljon minultakin.
Sikamaisesti teki mies.Mieti tarkkaan, haluatko olla yhteydessä häneen enää.Maailmassa on varmaan olemassa sinun ja lapsesi rakkautta arvostava mieskin jossain odottamassa teitä ♥
Kyllä on kylmiä ihmisiä olemassa, huh.
Jotkut naiset antavat anteeksi tuollaistakin. Täyssikamiehet jopa nusasevat kakkostaan kun vaimo on synnytyslaitoksella. Itse en antaisi anteeksi. Hienoa että ap:lta löytyy selkärankaa.
En halua loukata sinua mitenkään, mutta toteat aika yksioikoisesti, että teillä oli kaikki kunnossa liitossanne. Ethän kuitenkaan voi todeta näin kuin omasta puolestasi. En tiedä oletko keskustellut exäsi kanssa, mutta hän saattoi kokea liitossanne olonsa huonoksi. En sano, että se oikeuttaisi pettämisen, mutta et voi olettaa kaiken vain olevan jollain tietyllä tavalla siksi, että sinusta tuntuu siltä. Teitä oli liitossanne kaksi eläjää.
Kumppanin velvollisuus olisi hitto vie tuoda tarpeensa esille ja tyytymättömyytensä ennen kuin lähtee pettämään. Ei kai sitä toinen voi koko ajan olla kyselemässä oletko tyytyväinen jos toinen näyttää tyytyväiseltä mutta ehkä ei olekkaan. Minä ainakin ruikutan kuin palosireeni kun joku mättää mutta silti kyllä mies luulee että kaikki on hyvin...niin.. ehkä miehet ei usko sitä eikä myös itse näytä sitä?? Kai siitä sitten myös tuntuu siltä että kaikki on hyvin? Ja sitten se ihmettelee kun lähden vieraisiin? No ap on nainen ja nainen huomaa paremmin kuin mies onko kumppani tyytyväinen vai ei ja naisen vaisto kertoo enemmän kuin miehen niin siksi uskon että ap:n tapauksessa mies ei ole millään tavoin oireillut että voisi huonosti.
Nimenomaan, sä luulit. Miehesi ei ehkä kokenut teidän elämäänne samoin. Valitettavaa sun puolesta.
Jos sua yhtään lohduttaa, niin kaikki pettäjät ei moiti vaimoaan. Sanovat, että elämä on ihan hyvää ja jopa rakastavat vaimoaan, vierasta vaan tekee välillä mieli.
Nauti lapsestasi ja unohda tuo mies, joka ei sua kunnioittanut ja arvostanut yhtään. Ja muista; se ei ole tyhmä joka luottaa, vaan se joka pettää.