Mitä helvettiä miehellä liikkuu päässä jos melkein 2v. seurustelun jälkeen yhtä-äkkiä toteaakin ettei voi sanoa enää "rakastavansa" koska se on "liian vahva ja merkitsevä sana hänelle" ja on kuulemma ollut vain liian "hövelinä" sitä sanoessaan?
Kuulemma tykkää musta paljon ja koko ajan entistä enemmän mutta tunsin itseni niin loukatuksi että tämä oli nyt viimeinen juttu mitä jaksoin.
Monta kertaa ollaan sanottu toisillemme että rakastan sua, mies sanoi ensimmäisenä. Ei sanota sitä edes liian usein, minä sanon hyvin HARVOIN.
Taisi hyvän ystävän kanssa keskustelu baarissa idättää hänelle päähän joitain asioita parisuhteesta ja rakkaudesta (ja tylsästä tyttöystävästä jee) Mun mielestä jos suhteessa ollaan niin ollaan sen tietyn henkilön kanssa jonka kanssa haluaa olla, ei vain sen vuoksi että parisuhteessa on kiva olla.
Jos sanot rakastavasi niin sitä ei voi noin vain perua. Mulle merkitsi todella paljon. Vähän kuin rakastaisit vähemmän, pitäisit vähemmä. Minä tykkään mun kavereista, poikaystävää haluan rakastaa. Hän rakastaa äitiään.
Melkein 2v kuitenkin..
No, suhteen loppuminen oli tavallaanan arvattavissa mutta kyllä tuntui harvinaisen pahalta. Luojan kiitos olen vasta parikymppinen.
Onko kenelläkään ollut samaa tilannetta?
Kuulemma tykkää musta paljon ja koko ajan entistä enemmän mutta tunsin itseni niin loukatuksi että tämä oli nyt viimeinen juttu mitä jaksoin.
Monta kertaa ollaan sanottu toisillemme että rakastan sua, mies sanoi ensimmäisenä. Ei sanota sitä edes liian usein, minä sanon hyvin HARVOIN.
Taisi hyvän ystävän kanssa keskustelu baarissa idättää hänelle päähän joitain asioita parisuhteesta ja rakkaudesta (ja tylsästä tyttöystävästä jee) Mun mielestä jos suhteessa ollaan niin ollaan sen tietyn henkilön kanssa jonka kanssa haluaa olla, ei vain sen vuoksi että parisuhteessa on kiva olla.
Jos sanot rakastavasi niin sitä ei voi noin vain perua. Mulle merkitsi todella paljon. Vähän kuin rakastaisit vähemmän, pitäisit vähemmä. Minä tykkään mun kavereista, poikaystävää haluan rakastaa. Hän rakastaa äitiään.
Melkein 2v kuitenkin..
No, suhteen loppuminen oli tavallaanan arvattavissa mutta kyllä tuntui harvinaisen pahalta. Luojan kiitos olen vasta parikymppinen.
Onko kenelläkään ollut samaa tilannetta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Parikymppiselle se oli sitten siinä.
Niin heppoista vielä, että yksi ääneen lausuttu lause merkitsi rakkauden loppua.
No, toista se on sitten varttuneempana, kun tuon tason ehdottomuus muuttuu vihdoin järkiperäiseksi ajatteluksi. Silloin rakkaussuhdettakaan ei enää kaadeta pelkin sanoin ja niistä muodostuvin kuvitelmin siitä, mitä rakkaus on tai ei ole.
Ota taas yksi kokemus mukaasi ja jatka elämääsi eteenpäin. Ehkä jo seuraava mies osaa kohdella sinua vakuuttavammin rakastettavasti ja te uskallatte elää onnellisina vaikka hautaanne saakka.
Kovasti sinua ja teidän suhdetta mitätöivä kommenttihan toi oli.
Jos mulle 2 vuoden jälkeen sanottaisiin "mä tykkään susta" niin ihan haista p****. Erityisesti jos ennen puhuttu muuta. Rakentaa henkistä pesäeroa perustellakseen itelleen jotain. Ei ku kissaa pöydälle ja valmistaudu henkisesti erokeskusteluun.
Mut on jätetty monta kertaa eikä toi kuulosta kovin pahalta, get over it. Ihminen menee ihan paskaksi, jos pyörittää noita juttuja päässään. Luojan kiitos oon kohta vittu 40, ei jaksa välittää enää.
"Jos sanot rakastavasi niin sitä ei voi noin vain perua. "
Tunne voi ajan kuluessa muuttua, ei rakkauteen ole mitään vakuutuksia olemassa.
No sit vaan uutta etsimään.Kaks vuotta on aika yleinen aika erota.Se mitä rakkain merkitsee itekullekin on se tärkein asia ja jos noin suoriltee sanoo niin anna sen mennä,todellaki!Voishan sen eka miettii mielessään miten sanoo tai rakastaako eikä noin.