Mitäs mieltä?

Elikkäs siis, olen biologisesti nainen mutta henkisesti aika mies. Minut on kuitenkin kasvatettu niin tiukasti naisen rooliin, että tuntuisi voimiavievältä mennä enään minnekään hormonihoitoihin jne. Ennen olin hoidoista varma, mutta pystyn jotenkuten hyväksymään biologisen kehoni. Tietenkin olisin toivonut syntyneeni alunperin miehen kehoon. Mutta asiasta olennaiseen:
Minulle on vaikeaa päättää, kenestä olen kiinnostunut. Miehestäkö vai naisesta. Naisen kanssa kuitenkin olisin halunnut perustaa perheen ja minä olisin toiminut isänä, mutta päätökseni takia tämä on ehkä hieman mahdotonta toteuttaa. Tosin pystyn myös pitämään miehestä, jos tämä ei pidä minua täysin naisena, elikkä hyväksyy minut ns. transgederinä.
Kysymys siis kuuluu: onko täällä suomessa olemassa ihmisiä, joille ei olisi ongelmallista ryhtyä suhteeseen 162cm pitkän naismiehen kanssa, joka ei pidä itseään naisena, muttei miehenäkään. Pituuteni on minulle kova paikka, koska pelkäisin että naiskumppanini ei pitäisi lyhyydestäni jos toimisin suhteen "miehenä".
Vastauksia kaivaan ja kertoisitteko sukupuolenne ja jos on hieman erilaisia vastauksia niin antaa tulla vaan :))
5194
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ihan rehellisesti sanottuna en pystyisi.
Syynä on siihen se että sinulla on identiteetti ongelma ja vielä kaiken lisäksi selkeä sellainen.

Se kenestä olet kiinnostunut pitäisi olla seksuaali-identtinen kysymys joka lähtee siitä että kenestä kiihotut. Voit olla myös biseksuaali.
Jos selviät tuosta niin sitä seuraa sitten se sukupuoli-identiteetti joka on eri asia kuin sinun seksuaalinen suuntautuminen.

Ymmärrät kai että monet asiat ovat ns. sosiaalisesti sovittuja ja roolien määrittelemiä kuin ehdottomia totuuksia siitä mitä on olla mies tai nainen?

Kuulostaa todella omituiselta jos sinun pitäisi toimia minkä tahansa suhteen "miehenä".
Itse olen heteroseksuaalinen mies miehen kehossa enkä todellakaan mieti sitä olenko suhteen "mies". Mitä ihmettä se edes tarkoittaa?
Toisaalta olen huomannut etten tule monien naisten kanssa toimeen ja vaikka sinällään perinteiset sukupuoliroolit sopisivat minulle niin niiden ylikarikoitu seuraaminen on todella hassua.

Ehkäpä minäkin olen sen vuoksi sinkku koska näen enemmän ihmiset persoonina joissa voi olla molempia puolia niin maskuliiinisia kuin feminiinisiä ja voin vannoa että harva minua kovin naismaisena pitäisi vaan suorastaan päinvastoin.

Näkisin ongelman sinussa siinä että yrität liikaa määritellä itseäsi mieheksi tai naiseksi joka takroittaisi ongelmia suhteessa.
Tutkiskele ja mieti omaa persoonaasi ja ota siihen osaksi asioita jotka koet tärkeiksi äläkä mieti oletko mies, nainen, kala vai lintu.

Tietysti jos tahdot naisen kumppaniksi niin se riippuu sitten siitä naisesta miten sinun tulisi häneen tehdä vaikutus aivan kuten ei mieskään jaksaisi välttämättä jos väen vängällä yrität olla "mies" jollakin korostetulla tavalla.

" Tosin pystyn myös pitämään miehestä, jos tämä ei pidä minua täysin naisena, elikkä hyväksyy minut ns. transgederinä."

En ymmärrä tätä kohtaa lainkaan.
Mitä merkitystä sillä on pitääkö hän sinua täysin naisena vai osittain miehenä tai transgenderinä? Eikös pääasia ole että hän pitää SINUSTA olitpa sitten mitä hyvänsä?

Itse miehenä huomaan että minua kiinnostaa hieman poikamaiset tytöt jne. naiset jotka eivät korosta naisellisuuttaan enkä näkisi ongelmana tapailla naista joka olisi kaltaisesi, mutta ongelmaksi nousisi sinun identiteettikriisisi sekä hyvin voimakas tarve määritellä itsesi johonkin mies/nainen lokeroon. Tulee mieleen että pitäisikö miehen sitten suhteessa olla sen suhteen "nainen" ja mitä ihmettä se tarkoittaisi?

Äänestä

Öö tuota noin.
Miksi et vain voi olla suhteessa toinen osapuoli? Mikä suhteen mies? Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, että kumppanin pitäisi hyväksyä sinut transgenderinä? Koetko että sukupuolisuus näkyy kaikissa asioissa?

Äänestä

Kuten tuossa edelläkin niin tule hyvä ihminen nyt pois tuosta sukupuoliroolituksesta. Itse olen nainen, mutta taidan "miesten hommat" paljon paremmin kuin "naisten hommat". Ajattelen teknisemmin kuin tavallinen taaplaaja ja osaan tehdä remonttia ja käyttää työkaluja ymsyms mikä miellettiin vielä pari vuosikymmentä sitten miesten jutuiksi. En kuitenkaan koe olevani yhtään vähemmän nainen vaikka porakone tottelee mua paremmin kuin ompelukone. Jälkimmäistäkin olen viimeaikoina opetellut käyttämään ja osaan jopa housut lyhentää itse.

Määrittelepä mikä on miehen rooli nykyperheessä?

Äänestä
  • Miehet suojelee naista ja lapsia perheessä.
    Mies tekee raskaat hommat ja hankkii elannon perheelle kun äidit hoitavat lapsia.
    Mies on se tukipilari perheessä.
    Nainen voi kertoa murheet ja huolet miehelle.
    Kyllä jotkut naisista osaa tehdä noi miesten hommat mutta erittäin harvoin nainen osaa paremmin tehdä kyseiset hommat kuin mies.
    Ennen naiset osasivat tehdä kotityöt ja miesten hommat mutta nykyään tuntuu monelle naiselle olevan vaikeuksia tehdä pelkästään kotityöt joten onko nykynaiset heikompia ja tyhmempiä kuin ennen?

    Äänestä

Minkä ikäinen olet? Meepä terapiaan ekaksi. Luulen että pohjimmiltaan kyse on jostakin lapsuuden traumasta, ehkä jopa insestistä, joka on järkyttänyt psyykeäsi niin että et enää halua olla nainen. Kyllä naisena on kivempaa, usko pois, ja on suuri etuoikeus saada synnyttää lapsia itse.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


EiKukaan? kirjoitti:

Elikkäs siis, olen biologisesti nainen mutta henkisesti aika mies. Minut on kuitenkin kasvatettu niin tiukasti naisen rooliin, että tuntuisi voimiavievältä mennä enään minnekään hormonihoitoihin jne. Ennen olin hoidoista varma, mutta pystyn jotenkuten hyväksymään biologisen kehoni. Tietenkin olisin toivonut syntyneeni alunperin miehen kehoon. Mutta asiasta olennaiseen:
Minulle on vaikeaa päättää, kenestä olen kiinnostunut. Miehestäkö vai naisesta. Naisen kanssa kuitenkin olisin halunnut perustaa perheen ja minä olisin toiminut isänä, mutta päätökseni takia tämä on ehkä hieman mahdotonta toteuttaa. Tosin pystyn myös pitämään miehestä, jos tämä ei pidä minua täysin naisena, elikkä hyväksyy minut ns. transgederinä.
Kysymys siis kuuluu: onko täällä suomessa olemassa ihmisiä, joille ei olisi ongelmallista ryhtyä suhteeseen 162cm pitkän naismiehen kanssa, joka ei pidä itseään naisena, muttei miehenäkään. Pituuteni on minulle kova paikka, koska pelkäisin että naiskumppanini ei pitäisi lyhyydestäni jos toimisin suhteen "miehenä".
Vastauksia kaivaan ja kertoisitteko sukupuolenne ja jos on hieman erilaisia vastauksia niin antaa tulla vaan :))

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu