Olen kolmekymppinen nainen. Ihan normaali pituinen, painoinen ja näköinen. Harrastan liikuntaa ja olen suht ulospäinsuuntautunut, nauravainen ihminen. Olen seurustellu pariin otteeseen pidempään ja nyt kohta pari vuotta ollut sinkkuna.
En ole varsinaisesti etsinyt mitään parisuhdetta, mutta olen pistänyt nyt merkille yhden asian joka tuntuu toistuvan aina kun tapaan kiinnostavan miehen. Aluksi tuntuu, että mies on kiinnostunut, on hauska viettää aikaa rennosti yhdessä. En ole kovin takertuvaa sorttia, mutta sanon kyllä nopeasti ääneen jos miehestä pidän. Yleensä treffailu onnistuu kuukauden tai pari. Pian kuvioon astuu kuitenkin miehen kiireet (työt, kaverit, harrastukset), sitten "haluan edetä hitaasti" - vaihe ja yleensä tämän jälkeen pitkät hiljaiset viikot ja lopulta ei olekaan enää mitään syytä tavata. Mies on liuennut vähin äänin toisaalle.
Tämä kuvio toistuu valitettavan usein. Valitettavaa siinä on lähinnä nyt se, että olen elokuussa tavannut miehen josta todella pidän :) Pelkään siis, että tämä kuvio toistuu taas.. Viimeinen kuukausi on mennyt hänen "kiireidensä" takia niin, ettemme ole nähneet. Nyt sitten nähtiin viikonloppuna ja oli aivan ihanaa, mutta kun yritin varovasti kysyä, haluaisiko hän nähdä vähän useammin, hän sai hirveän kohtauksen. On kiirettä ja stressiä ja en voi kuulemma ymmärtää miten raskasta hänellä on ollut. Totesin, etten halua painostaa, pidän hänestä ja haluaisin nähdä enemmän. Hän ei ole sen jälkeen vastannut viesteihini ja oikeastaan yhteydenpito on ollut koko kuukauden melko yksipuolista.
Voiko miehet todella olla näin vaikeita vai onko mahdollista, että teen jotain mikä tekee lähestymiseni täysin mahdottomaksi ? Olen usein itse ehdottanut, että pidetään taukoa näkemisestä jos on kiireitä tms. Mutta sekään ei ole ollut yhdestäkään miehestä hyvä vaihtoehto..
Mitä siis tehdä ? Ensimmäistä kertaa noin. kuuteen vuoteen olen näin pahasti ihastunut kuin tällä hetkellä, enkä haluaisi menettää häntä mystisesti..
En ole varsinaisesti etsinyt mitään parisuhdetta, mutta olen pistänyt nyt merkille yhden asian joka tuntuu toistuvan aina kun tapaan kiinnostavan miehen. Aluksi tuntuu, että mies on kiinnostunut, on hauska viettää aikaa rennosti yhdessä. En ole kovin takertuvaa sorttia, mutta sanon kyllä nopeasti ääneen jos miehestä pidän. Yleensä treffailu onnistuu kuukauden tai pari. Pian kuvioon astuu kuitenkin miehen kiireet (työt, kaverit, harrastukset), sitten "haluan edetä hitaasti" - vaihe ja yleensä tämän jälkeen pitkät hiljaiset viikot ja lopulta ei olekaan enää mitään syytä tavata. Mies on liuennut vähin äänin toisaalle.
Tämä kuvio toistuu valitettavan usein. Valitettavaa siinä on lähinnä nyt se, että olen elokuussa tavannut miehen josta todella pidän :) Pelkään siis, että tämä kuvio toistuu taas.. Viimeinen kuukausi on mennyt hänen "kiireidensä" takia niin, ettemme ole nähneet. Nyt sitten nähtiin viikonloppuna ja oli aivan ihanaa, mutta kun yritin varovasti kysyä, haluaisiko hän nähdä vähän useammin, hän sai hirveän kohtauksen. On kiirettä ja stressiä ja en voi kuulemma ymmärtää miten raskasta hänellä on ollut. Totesin, etten halua painostaa, pidän hänestä ja haluaisin nähdä enemmän. Hän ei ole sen jälkeen vastannut viesteihini ja oikeastaan yhteydenpito on ollut koko kuukauden melko yksipuolista.
Voiko miehet todella olla näin vaikeita vai onko mahdollista, että teen jotain mikä tekee lähestymiseni täysin mahdottomaksi ? Olen usein itse ehdottanut, että pidetään taukoa näkemisestä jos on kiireitä tms. Mutta sekään ei ole ollut yhdestäkään miehestä hyvä vaihtoehto..
Mitä siis tehdä ? Ensimmäistä kertaa noin. kuuteen vuoteen olen näin pahasti ihastunut kuin tällä hetkellä, enkä haluaisi menettää häntä mystisesti..
Vastaukset 50
Vanhimmat
Haluaako mies parisuhteeseen, vai haluaako säilyttää vapautensa? Oletteko puhuneet asiasta? Tärkeintä on, että tiedät missä menette? Eikö olisi parempi, että jos mies ei ole sinusta oikeasti kiinnostunut niin eroatte nyt, kuin että olet odottavalla kannalla noin kymmenen seuraavaa vuotta? Olet varmaan aika katkera nelikymppinen sitten erotessasi?
No sehän tässä juurikin on ongelmana kun asioista on aina kaikkien kanssa puhuttu ja todettu molemmat tahoillamme, että haluaa parisuhteen. Mielestäni olemme kaikkien kanssa päässeet aina yhteisymmärrykseen siitä, että katsellaan rauhassa miten tilanne kehittyy. Siltikin tilanne menee aina siihen, että ilman mitään selityksiä miehet häviävät.
Tämän hetkisen miehen kanssa tilanne on nyt se, että kun kysyn haluaako hän nähdä enemmän vai en niin en saa enää mitään järkevää vastausta. Kuitenkin kun yhdessä ollaan niin on kivaa. Eikä kyseessä ole pelkkä seksisuhde.
Anteeksi jo etukäteen, en halua lannistaa sinua, mutta mistä tiedät että;
" Eikä kyseessä ole pelkkä seksisuhde." miehen näkökulmasta katsottuna?
Voiko olla niin, että miehelle suhde on seksisuhde etupäässä, ja sinulle seurustelua?
Joskus voi olla näin ikävästi, ja on hyvä tiedostaa tämä, ettei anna satuttaa tai riistää itseään.
On niin mahdotonta sanoa mistä johtuisi, kun ei ole kärpäsenä katossa seuraamassa elämääsi. Toimitko huomaamattasi jotenkin niin, että se saa miehet kaikkoamaan... Mistä löydät ihastuksesi ja niin poispäin...
Miksi ehdotat että pidetään taukoa tms.? Tolla kysymyksellähän nimenomaan sidot ukon ittees odottamalla häneltä lupausta siitä että yhdessä ollaan. Jos todella tauko olis sulle ok niin et vaan sano mitään etkä ota yhteyttä. Kuka haluaa pitää parisuhteessa taukoa ja sitoa itsensä kuitenkin siihen henkilöön jota ei tarvitse tavata?
Aika hassua. Ei kovin kiihkeä parisuhde.
Jatkan vielä ed.vastaustani. Ehkä saattaa johtua siitä siis mielestäni että ukot kaikkoaa jos vaadit sanallista vastausta tai lupausta jostakin suhteeseen liittyvästä. Jos ne miehet ovat sellaisia että haluavat vain katsella tätä elämää. Eivät ymmärrä naisen kannalta asiaa.
Suhteen alussa kannattaa katsoa miten mies kohtelee sua eli onko hänellä rakkaudellisia tekoja sua kohtaan, sillä jos ei ole niin tuskin niitä sitten myöhemminkään tulee. Ja naisena en usko että suakaan naisena jaksaa pidemmän päälle tyydyttää se että joudut aina roikkumaan sen ukon perässä ja kerjäämään sitä huomioo.
Hyviä pointteja.
Ihan noin niin kuin mielenkiinnosta, mitä te pidätte rakkaudellisina tekoina ? Se tässä hämääkin kun on saanut ihan outoo kohteluu.. tai siis täysin ristiriitaista..
Mä en ole oikein tottunut mitään erityiskohtelua saamaan.. :D
Mitäkö minä pidän rakkaudellisina tekoina?
"Ihan noin niin kuin mielenkiinnosta, mitä te pidätte rakkaudellisina tekoina ? Se tässä hämääkin kun on saanut ihan outoo kohteluu.. tai siis täysin ristiriitaista.."
- no itse ajattelen niin, että sellaisia tekoja, joilla mies haluaa ilahduttaa minua. Tekoja, joista voin päätellä, että mies on nähnyt vuokseni vaivaa ainakin vähän. Se, että koen miehen haluavan minun voivan hyvin, ja olevan kanssaan onnellinen.
Jos miehen toiminta aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia, silloin kaikki ei ole hyvin. Mikä ei ole hyvin, on sitten tapauskohtaista, ja vaatii yksilöllistä selvittelyä ja pohdintaa.
Mitä tätä nyt pohtimaan sen syvällisemmin. Jos mies on kiinnostunut, hän tahtoo sitoutua. Olet treffannut vain vääriä miehiä, jotka eivät ole kiinnostuneet sinusta. Yksinkertaisa.
Hmm.. hyvä kysymys.. En oikeastaan ole koskaan ajatellut miksi ehdotan taukoa näille miehille. Parisuhteissa en ole koskaan kokenut tarvetta pitää mitään taukoja. Mielestäni treffailu on kuitenkin tutustumista varten, eikä sen ole pakko johtaa parisuhteeseen. Sillon "tauon" ehdottaminen on minun puoleltani enemmänkin ehkä sellainen " voimme hyvin olla vain kavereitakin jos siltä tuntuu" ajatus.. Ja itseasiassa mulla on muutama hyvä ystävä treffikumppaneista jäänytkin :)
Tähän "Jos todella tauko olis sulle ok niin et vaan sano mitään etkä ota yhteyttä" on pakko sanoo sen verran, että oon tosi huono olemaan hiljaa. Mun mielestä pääsee helpommalla kun puhuu asioista. En kuitenkaan halua antaa sitäkään kuvaa, ettenkö olisi kiinnostunut.
Haluan aina ensisijaisesti tutustua ihmiseen enkä siis mieheen parisuhteen toivossa. Eli siis: ei kovin kiihkeä parisuhde, täysin totta. Mutta mulle esim. seksi on seksiä vasta kun tiedän voivani luottaa toiseen ihmiseen. Enkä nää mitän järkee rakentaa suhdetta kiihkeyden varaan. Ja tiedän, että sitä kyllä riittää omalta puoleltani sitten kun sen aika on :)
Kyllä jos mies on naiseen kunnolla ihastunut ja haluaa suhteen, niin sanoo sen myös melko aikaisessa vaiheessa. Eihän kukaan toimi niin, että haluaisi oikeasti kovasti olla jonkun kanssa, mutta ahdistuu kysymyksistä ja vetoaa kiireeseen ja stressiin. Varsinkaan silloin kun nainenkin on osoittanut tunteensa. Nämä miehet eivät ole olleet sinuun kunnolla ihastuneet, tai ihastus on lopahtanut heti alkuunsa syystä tai toisesta. Sanoisit heippa tälle viimeisellekin, niin voit ehkä löytää jonkun jonka kanssa asiat menevät toivomallasi tavalla.
Miehiä ja parisuhteita on erilaisia tietysti, ja jokainen on omanlaisensa. Ainutlaatuinen. En edes yritä antaa mitään ohjeita. Voin kertoa oman kokemukseni. Pisti silmään tekstissäsi, kun kirjoitit, että "kun kysyn haluaako hän nähdä enemmän vai en niin en saa enää mitään järkevää vastausta. Kuitenkin kun yhdessä ollaan niin on kivaa." Tällä tavalla entinen erittäin mukava ja kaikin tavoin kunnollinen, hauska ja kiva avomieheni käyttäytyi. Vuosikaudet. Rakastin häntä ja suunnittelin yhteistä tulevaisuutta, mutta en saanut selvää vastausta mieheltä. Hän ei erotakaan halunnut.
- Vuosien jälkeen sitten mies muutti yhteisestä asunnostamme pois. Paljasti vasta tuolloin, ettei ollut aikonutkaan sitoutua minuun. Hän varasti elämääni ja tunteitani vuosien ajan. Toivottavasti sinä et anna miesten varastaa sinun elämääsi.
Kaikki suomalaiset miehet eivät yksinkertaisesti halua parisuhdetta. En halunnut tätä ymmärtää silloin, tai en vain tajunnut. Ei, vaikka olisi miten kiva mies,ja teillä olisi hauskaa. Sellainen kiva ja hauska yhdessä oleminen saattaa riittää miehelle, mutta riittääkö se sinulle? Vai haluatko ehkä perheen ja lapsia? Yhteisen tulevaisuuden ja sitoutuneen miehen?
Voin täräyttää tähän sen perussyyn. JOKAINEN mies joka tapailee kolmekymppisiä naisia, tietää että nainen alkaa hyvin pian vongata lasta, selittää biologisista kelloistaan, jne.
Mies ahdistuu välittömästi jos alkaa vaikuttaa siltä että aletaan narrata lapsentekijäksi.
JOKAISELLA kolmekymppisellä naisella, lapsettomalla, on sisäänrakennettuna toi draivi saada lapsia tai ainakin lapsi, ja miehet aistii sen HETI jollakin kuudennella aistilla.
Jaa niin ja lapsiasiasta sen verran, että kysyin tältä nykyiseltä mieheltä melkein heti kun alettiin tapailla, haluaako hän lapsia. Hän vastasi, niin kuin kaikki miehet suhteen alkuvaiheessa, että haluaa, muttei vielä. Sanoin, että itse en ole osannut vielä edes päättää haluanko lapsia vai en. Asiasta on puhuttu nyt sittemmin jo miljoona kertaa ja uskoisin hänen jo rauhoittuneen sen asian suhteen :)
Tossapa voi juuri olla ongelman ydin. Jos itse olet aina lapsiasian ottanut keskustelunalaiseksi, on mies alkanut ahdistua.
Lukenut rivien välistä että haluat lapsen vaikka sanot tähänhätään muuta.
Usko vain mutta tuo lapsijuttu se on koko jutun juuri.
Voisiko se olla, että puhut näistä suhdeasioista jatkuvalla tykityksellä ja miehille tulee olo, kuin olisi ahdistettu selkä seinää vasten? Olette tapailleet pari kuukautta ja lapsenhankinta-asioista on puhuttu jo miljoona kertaa? Pitäiskö sun opetella puhumaan suhteista vähemmän ja olemaan siinä suhteessa läsnä enemmän?
Joo. Sä varmaan nautit tuollaisista suhdeasioiden pohtimisista, mutta saattaa käydä aika väsyttäväksi pitemmän päälle. Ehkä nuo miesten "haluan edetä hitaammin" -jutut on sieltä lähtöisin? Suhde sitä, suhde tätä, haluisitko sitä ja tätä tässä suhteessa nyt? Tuollaisella kyllä onnistuu pilaamaan sen hyvänkin viikonlopun.
Puheliaat ihmisethän yleensä kokevat, että kaikesta pitää puhua suoraan ja itse varmaan pääsetkin helpommalla kun puhut ja saat asiat pois systeemistäsi, mutta ne vähän hiljaisemmat saattaa kyllä saada sellaisesta burn outin. Ehkä sun vaan pitäis koittaa löytää mies, jolla on samanlainen temperamentti ja joka on yhtä puhelias kuin sinäkin?
Mulla oli tai on tuo tempperamentti, ja olen kautta aikojen ollut erittäin puhelias.
Olisin hyvin voinut vatvoa noita asioita alottajan tahtiin, mutta en 30 vuotiaana.
Vatvomista olisin voinut silloinkin, mutta olisi varmaan käynyt kuten silloiselle muuten oikein mukavalle tytölle jonka kanssa olin.
Tyttö oli 26 ja vaati saada tietää mennäänkö koska naimisiin kun aletaan laskea alkaen kuluvasta päivästä.
Halusi naimisiin ja lasta. Kysymys nousi tiukalle kun kaksi vuotta oltiin muuten pidelty yhteyksiä.
Totesin että en takaa mitään koska naimisiin voisin edes ajatella meneväni, saati lasta.
Perustarpeiden, asunnon, ym asia oli ensin, joten katsottiin että lopetetaan ja hän etsii toisen joka tekee lapsen ja menee naimisiin. Niin kävi ja oikein hyvä niin.
Tietääkseni asuvat kerrostalossa lapsineen nyt. Ei olisi ollut minun juttu ei.
Hmm, no nyt osuit kyllä asian ytimeen. Siis oon itekin miettinyt, että takuulla se ei oo kaikille yhtä helppoo kun mulle puhua suhdeasioista, mutta omaa luonnetta on ollut ehkä tosi vaikee siinä muuttaa. Sitten muutamat pettymykset ja toisen välinpitämätön käytös ni johan mun ollut "pakko" kysyä haluaako ylipäätään enää nähdä. Oon ehkä ollutkin muuten tosi kamala..
Mutta oon selittänyt asian itselleni sillä, että pystyn nimenomaan vasta sitten oleen paremmin läsnä ja nauttimaan siitä yhdessä olosta kunnolla kun tiedän missä mennään. Ja tietty mitä enemmän haluan tietää sitä enemmän toinen ahdistuu ja taas mun on "pakko" kysyä jotain.. on varmasti muuten monen mielestä hyvinkin ahdistavaa. Nyt kun asiaa miettii niin tod.näk. mun tapa "helpottaa" asioita vaan vaikeuttaa niitä entisestään. Voihan vee. Mulla on aina ollut tapana aatella, että mitä nopeemmin saan hyvät tai huonot uutiset ni sen nopeemmin pääsen eteenpäin.. asiassa kun asiassa.
No, mut sen verran voin puolustautuu, että lapsijuttuja puheltiin ihan yleisellä tasolla ja todellakaan siitä ei nyt tässä pitäis kengän puristaa. Se on kylläkin sellanen juttu mitä itekin vähän kavahtaa jos mies olis heti haluumassa lapsia (niinkin päin on käynyt).
Eikä tosiaan yhdessä vietetystä ajasta ole käytetty paljoakaan aikaa suhteen tilan päivittämiseen, vaan lähinnä just ihmetyttää se, että jos kivan viikonlopun jälkeen kysyn haluisko toinen nähdä enemmän ja toinen saa siitä hirveen slaakin niin en oikein itekään ymmärrä enää missä mennään..
Mutta tosi hienoo, että ees joku voi sanoo tollaset asiat suoraan.
Sitä mä arvostan ihmisissä. Eikä parisuhde ja perhe ja lapset voi olla kaikille kaikki kaikessa.. On muutakin elämää ja vieläpä yllättävän onnellista elämää :)
kersa ja riski siitä, se on se sama turn off naisessa miehelle kun nainen feidaa miehen ja haukkuu sitä siaksi kun mies sanoo suoraan että haluaa pimpslooraa. 30-kymppinen nainen on AINA potenttiaalinen taloudellinen miina, katastroofi miehelle. ovat niin stanan kieroja ja häikäilemättömiä hyväkkäitä sen kersan takia ja miehet jotka siinä riskiryhmässä olevien naisten kanssa vehtaa, tietävät sen varsin hyvin. ja kun se mankuminen alkaa, on aika feidata muija taipaleelle.
Huomaa, että tämän ketjun kirjoittajamies on jo 50-vuotias. Kyllä tavallisempaa on, että mies haluaa lapsia jo kolmekymppisenä ja nuorempanakin. Jos viisikymppisenä ryhtyy isäksi, on jo lapsen kouluaikana eläkeläisvaari. Lapsen kannalta ikävä asia.
Mutta köyhään perheeseen, joka tarvitsee mitään valtion apuja, tai joutuu asua muualla kuin omakotitalossa, jossa on oma piha, en lapsia ole tehnyt, enkä onneksi tee.
Tein omakotitalot, autot veneet, kesänviettopaikat, ja järjestin pääomatuloja saman kuin muut saa palkkaa. Nämä olivat itselleni edellytykset joiden pitää täyttyä.
Nyt edellytykset on olemassa, mutta jos ei lasta tule en ainakaan ole tehnyt vastuuttomasti lasta, jota pitää yhteiskunnan tukea, ja lopuksi maksaa vieroitushoitoja huonon ympäristön vaikutteista.
Asun stadissa, ja täällä olosuhteet ovat kovat. Jos asuinympäristö on köyhälistöä, lapsen kaveripiiri tulee sieltä, ja huumeet, jne.
EI KIITOS!!! Olen kantanut vastuuni ja olen täysin tyytyväinen ratkaisuuni.
Niin, vastuuta voi kokea kantavansa niin monenlaista ja monella tavalla,
Sinulle taloudellinen menestys on ilmeisesti kaiken hyvinvoinnin kulmakivi. Joku toinen arvostaa muunlaisia, ei-materiaalisia asioita enemmän. Jos sinä mieluiten istut siellä mökissäsi yksin, niin sittenhän voit todella sanoa,että
"EI KIITOS!!! Olen kantanut vastuuni ja olen täysin tyytyväinen ratkaisuuni."
Pääasiahan on, että on itselleen ja myös mahdolliselle kumppanilleen rehellinen omista aikeistaan, ettei käytä toista hyväkseen.
Näin kaikilla on mahdollisuus ja voimavarat vapaasti tavoitella niitä asioita, jotka itselle ovat aidosti merkityksellisimpiä, Joillekin se on: omakotitalo, autoja, veneitä, kesänviettopaikkoja, ja muuta pääomatuloa. Mitä turhaa vaivata itseään ihmissuhteilla, kun elämänlaatua voi ostaakin.
Kuulemma pääosin naisetkin ovat ostettavissa. Sinkut puolella kovin puhuvat siitä kuinka köyhällä miehellä ei ole mitään arvoa, vaikka olisi komea.
(Paitsi väliaikojen viihdyke sitä oikeaa (=rikasta) odottaessa
Rumakin rahakas mies kulkee kaunis nainen käsipuolessaan aina.
No jos mies ahdistuu lapsiasiasta niin saa mennä! Miksi pitäisi varoa puhumasta lapsista? Eikö se oikea halua niitä sitten myös? Avoimuus on hyvä asia. Pelit ei.
Aivan samaa mieltä, että jos mies ahdistuu lapsista keskustelemista, niin hänessä ei ole ainesta. Hän ei ole tavoittelemisen arvoinen.
Terveessä parisuhteesa ei tarvitse varoa tällaisista asioista keskustelemista.
No juuri näin minäkin olen valitettavasti jo kokenut yhden miehen kanssa, mutta onneksi siinä meni vain vuosi kun sen tajusin. Mies ilmoitti hyvin selkeästi erotessamme, ettemme olleet hänen mielestään seurustelleetkaan. ( Mutta eipä ollut kyllä halunnut aiemmin erotakaan..) Elämän varastamiseltahan se silloin tuntui ja en todellakaan halua jonain päivänä todeta "hukanneeni aikaa" tälläisessä seurassa.
Onko sitten mahdotonta saada näiltä "elämän katselijoilta" mitään järkevää vastausta ? Ehkä. En koe, että tuhlaisin näiden miesten kanssa aikaani, mutta haluaisin säästää sydäntäni pettymyksiltä. Sen vuoksi olen aina peräänkuuluttanut rehellisyyttä ja suoraa puhetta :)
Minä olen "katsellut elämää" nyt ja olen nyt viisikymmentä vuotias. Aivan sama saanko kenenkään kanssa ikinää lasta, mutta tätä aiemmin en olisi missään tapauksessa halunnut että olisin päätynyt isäksi.
En ikinää olisi voinut hyväksyä että oltaisi jouduttu ottamaan valtiolta avustuksia, tai asumaan vuokralla, ja kaikkein pahinta KERROSTALOSSA.
En iänkuunapäivänä olisi sellaista elämää hyväksynyt.
Voit sanoa että olin jääräpäinen, mutta tein mitä halusin, ja seuraukset otan sellaisena kuin ne eteen tulee.
Jos hinta oli että en saa enää lapsia niin olkoon niin.
Ylläkuvatunlaista kerrostalo tai avustusten kanssa elämää en olisi halunnut lasten ja vaimon kanssa viettää.
sähän olet juurikin niin täysipäinen kuin olisi suurimalle osalle pillunkipeitä miehiä syytä olla, jos tuo olisi se vallitseva asenne (pitäisi ainakin olla) niin suomi olisi huomattavasti parempi paikka elää ja olla.
nostan virtuaali-hattua !.
Teidän nuorten pitää vain katsoa sitten viisikymppisiä muutekin kuin ikäloppuina toinen jalka haudassaolevina.
Tänäpäivänä yleinen terveydentaso on aika paljon korkeampi kun tiedetään eri haittavaikutuksista, ja vitamiinit tunnetaan.
Nykyajan 50 vuotias on eri kuin isoisiemme 1900 syntyneet ja siitä lähiaikoina aikaiset saman ikäiset.
Nyky viisikymppinen ei katso nuoria naisia, koska automaattisesti ajattelee että nuorta 30 ikäistä ei kiinnosta
Miksi ylipäätään menet tiukkaamaan mieheltä, nähtäiskö useammin/harvemmin?
Tottakai miehellle tulee ahdistunut olo, varsinkin jos on yhtään ns. sitoutumiskammoinen. Nykyisin näitä miehiä tuntuu olevan paljon. Miks' ette ole vaan yhdessä jos viihdytte, tai jos haluat "syvemmän" suhteen kuin mies, harkitse asiaa monelta kantilta. Voihan olla, että on onnellisempaa erota tässä vaiheessa, jos päämäärät eivät kohtaa ja odotettavissa on, etteivät ne tule kohtaamaankaan.
Niin.. ehkä sen kysymyksen takana on ollut se halu itsellä nähdä enemmän. Tavallaanhan se on tosi säälittävää, että sellaista joutuu toiselta kyselemään, mutta tapaan todella harvoin ihmistä kenen kanssa kokisin olevani samalla aaltopituudella. Tähän nykyiseen ihastuin jo vuosia vuosia sitten ja nyt kun lopulta elämä toi meidät yhteen ja pääsin tutustumaan häneen niin tuntuisi väärältä jättää asia selvittämättä.
Tällä hetkellä nyt tosiaan vietetään aikaa silloin tällöin yhdessä, mutta olen alkanut pelätä, että hän katoaa mystisesti niin kuin eräät muutkin ovat kadonneet. Mieluummin pitäisin hänet vaikka vain ystävänä kuin hätyyttäisin tiehensä parisuhteen tai lapsien pelossa..
Ilman muuta on oikeus saada tietää että seurustellaanko tässä nyt vai ei. Ei mies voi yksin olla suhteessa se, jonka mielihalujen ja joskus tuntuu "oikkujen" mukaan pitäisi naisen mennä aivan kuin altavastaajana ja koko ajan tuntosarvillaan tunnustellen, että mitä se mies milloinkin haluaa.
Kyllä voi ja täytyy saada kysyä ja puhua! Rosa Meriläisellä oli blogikirjoitus, missä hän vetosi miehiin, että nämä ottaisivat sen huomioon, että naisella saattaa biologinen kello tikittää. Aloittaja sinulla ei ilmeisesti vauva-asia ole päälimmäisin huoli, näin ymmärsin. Kyllä miehen kolmekymppisenä jo tulee voida tietää, mitä haluaa suhteessa naiseen. 15-vuotias on asia erikseen.
Mystiset katoamiset taitavat olla nykypäivää parisuhderintamalla? Et ole siis ainoa, jos se lohduttaa mitenkään. Mutta kannattaa olla rehellinen itselleen, eikä pidä suostua mihin tahansa roikuttamiseen hinnalla millä tahansa. Ei pelosta käsin "Mieluummin pitäisin hänet vaikka vain ystävänä kuin hätyyttäisin tiehensä parisuhteen tai lapsien pelossa.." - Ei sinun tarvitse olla epätoivoinen. Mieheltäkin saa vaatia tietyllä tavalla, tai muuten hän ei ole arvoisesi.
Näistä varoituksista, että ei saisi muka puhua suhteesta, tai ei saa kysyä, ettei mies ahdistu tulee mieleeni se laulu:Hän on mun lökäpöksyni mun. Ujo laiha ja muutenkin arka ...
En tiedä tapauksestasi mutta meillä asia kehittyi siten, että todettuamme viihtyvämme keskenämme ja seksi oli molempien mielestä upeaa niin nykyinen vaimoni sanoi suoraan, että hänen mielestään meidän pitäisi mennä kihloihin.
Etenimme vanhanaikaisen tavan mukaan eikä vielä vuosienkaan jälkeen ole kaduttanut.
Hyvät sitoutumiskykyiset 30 miehet ovat juuri iässäsi esikoistaan hoivaamassa tms. hyviä ydinperhejuttuja. Vapaalla jalalla liikkuu ja käy pyydykseen haahuilijoita, uran kanssa naimisissa olevia ja sarjadeittailijoita tms. täydellisen naisen etsijöitä.
Ei sinussa ole mitään vikaa! ota rauhallisesti ja korota rimaa henkisellä puolella (madalla fyysisellä) suhderintamalla. Älä ole helppo ajanviete, you know.
Nimenomaan: älä ole helppoa ja hauskaa ajanvietettä miehelle. Muuten jäätkin sellaiseksi. Sinun tehtäväsi ei ole olla hauska ja kiva kaveri, jos etsit kuitenkin itse enemmän. Muuten menee fuck buddy -tyyliseksi.
Mies on jo varattu tai sitten pyörittää montaa naista samaan aikaan eikä pysty tai osaa jakaa aikaansa oikein.
Tai mies viihtyy naisen kanssa kun ei ole juuri tällä hetkellä parempaakaan paikalla. Kuitenkaan mies ei pidä juuri tuota naista sellaisena johon haluaissi koko elämänsä sitoa ja saada lapsia. Pitää mukavana kaverisuhteena, ja ihan kiva jos saa vähän seksiä ja läheisyyttä, mutta "SITÄ OIKEAA" tuo mies ei näe tässä naisessa.
Mies odottaa sitä kaikkien aikojen kaunotar povipommia, joka voi tulla vastaan, ja vasta silloin se on menoa.
Muuten ollaan vain kavereita ja viihdytään hauskanpidon merkeissä.
"Friends whith benefits"
Joopa.Jos meiehltä alkaa heti ksyelemään perheenperustamista hän ottaa pasiin ja katoaa :D Rauhoitu ja pidä vapautesi.Anna miehen odottaa sinua ja kiusoittele vähän pitämällä miestä epätietoisuudessa-Voithan käydä treffeillä muiden kanssa koska kamuja vaan ollaan..Siinä vaiheessa mies joko tajuaa ottaa sinut tai ei.
Tämähän olikin yllättävän hyvä keino pohtia asiaa, itsekseen ja muiden kanssa. Huomattavasti selkeämpi kuva koko tilanteesta nyt kuin eilen :) En tiedä mikä mahtoi päätä niin sekottaa, että mietin jo että minussa olisi jotain pahasti vialla, hahhah :)
Sitä olen tässä useasti miettinyt, että ehkä kohdalle on sattunut vaan miehiä, jotka haluavat hetken hengailla mun kanssa "sitä oikeaa" etsiessä. Eikä siinä siis mitään pahaa, sitähän tää elämä monelle tavallaan on.. En todellakaan itse kenessäkään halua väkisin roikkua, ei siinä ole mitään järkeä kummankaan kannalta. Kerran olen sen virheen tehnyt, että pääni sisällä kuvittelin olevani parisuhteessa, vaikka toinen oli mielestään sinkku ja siitä olen kyllä ottanut opikseni. Kavereina moni tapaamistani miehistä on ollut kuitenkin ihan jees ja olen iloinen, että olen saanut heihin tutustua. Ihmiset on kivoja, joskin miehet aika vaikeita.. heheh.
Kyllähän se niin on, että jos tämä nykyinen mies haluaa kanssani todella olla hän sen varmasti selkeästi ilmaisisi eikä nyt sitten katoaisi vähin äänin. Ehkä päätäni sekoittaa tässä miehessä myös tämä "rakkaustarinamainen" kohtaamisemme monen vuoden jälkeen :) Mutta se jää nähtäväksi nyt sitten miten asiat etenevät. Ja toisaalta, ehkä hän on ihan tosissaan kanssani ollutkin tähän asti. Kyllähän mieli voi muuttua, kaikki eivät vain todellakaan ole yhtä suoria ilmaisemaan tunteitaan ja ajatuksiaan kuin minä. Mielestäni se olisi vain rehellistä sanoa suoraan, jos alkaa tuntua siltä, että pelkkä kaverisuhde olisi parempi idea. En kuitenkaan pidä kenenkään kannalta reiluna, että itse tapailisin monia miehiä samaan aikaan. Eikä minulla oikeastaan riittäisi edes aika, energia eikä kiinnostuskaan moiseen..
Se on kyllä fakta, että on vaikea olla kolmekymppinen sinkkunainen. Mut on lokeroitu jo kaveripiirissäkin liian vaativaksi. Mutta mielummin kuitenkin elän vaikka loppuelämäni sinkkuna kuin "väärässä" parisuhteessa. Ehkä miehet pelkäävät sitä ikäisteni naisten tapaa etsiä parisuhdetta, vaikka väkisin.. Tai sitten he pelkäävät sitä, etten nimenomaan halua itse olla riippuvainen kenestäkään toisesta. Mene ja tiedä :)
Kiitos kaikille ajatuksista, todella virkistävää olisi kuulla samanhenkisten naisten ja miesten tarinoita lisääkin tässä yhteydessä :)
Ihanaa! Olen iloinen puolestasi, että et enää etsi vikoja itsestäsi!
On hyvä asenne, ettei väkipakolla ryhdy parisuhteeseen, missä sitten kuitenkin voi huonommin kuin yksin.
En usko miehen pelkoteoriaan parisuhdetta tai lapsia kohtaan. Uskon, että kyse on miesten itsekeskeisyydestä ja omiin kaavoihin kangistumisesta: jos kolmekymppiseksi asti on saanut elää mukavaa ja helppoa, "teinielämää", niistä saavutetuista eduista luopuminen pelottaa, MIKÄLI mies on perusluonteeltaan itsekeskeinen. Jos oma nautinto ja oma hauska on se, mitä mies on tottunut vaatimaan ja saamaan, jos hän ei ole oppinut nauttimaan siitä, että voi tehdä toisen ihmisen onnelliseksi.
Jos kysyt et haluuko mies nähdä useemmin ja mies alkaa raivoomaan niin ei se ole sulle oikee mies. Pitäis vähän käytöstapoja olla ja selittää rauhallisesti että on kiirettä töissä. Luultavasti se sitten suhteessakin riehuu ja huutaa jos kysyt sitä vaikka leffaan mukaan niin ei se voi lähtee kun on stressiä.
Itse yli kolmekymppisenä miehenä olen kyllästynyt siihen kun naiset haluavat vaan hengailla kanssani eikä parisuhde tai perhe elämää. Onhan se mukavaa kun on joku mutta jos toisella on koko ajan paremman haku päällä niin itseni olen rikkonut liiankin monta kertaa. En enään edes jaksa elätellä toiveita yhteisestä parisuhteesta vaan hengailen vastavuoroon treffi kumppaneideni kanssa niin kauan kun on kivaa. Mitään odotuksia en enään heiltä odota. Sääli jos joku olisi oikeasti tosissani kanssani mutta menneisyyteni ei enään anna uskoa sille. Suhteet loppuu ja uudet alkaa. Teen nyt sitä samaa mitä mulle on tehty ja jätän ilmeisesti jälkeeni joitain rikottuja sydämiä.
Keskustelemalla asiasta suoraan saat tietää millä mielellä toinen osapuoli on kanssasi. Viettääkö vain aikaa, vai sitoutuuko pitempään suhteeseen.
Oma kokemukseni niistä muutamasta omasta seurusteluyrityksestäni on, että miehet ovat ottaneet oma-aloitteisesti nämä asiat puheeksi, ja jo parikymppisellekin on tärkeää tietää millä mielellä toinen osapuoli on mukana.
Tällainen asenne on epätyydyttävä kaikkien kannalta: " Suhteet loppuu ja uudet alkaa. Teen nyt sitä samaa mitä mulle on tehty ja jätän ilmeisesti jälkeeni joitain rikottuja sydämiä."
Miksi hautoa asioita mielessään,kun niistä voi puhua suoraan ja avoimesti.
Siis.. "Keskustelemalla asiasta suoraan saat tietää millä mielellä toinen osapuoli on kanssasi. Viettääkö vain aikaa, vai sitoutuuko pitempään suhteeseen." Niin tää on just se mihin en saa ikinä mitään omasta mielestäni miehiltä järkeviä vastauksia. Treffikumppanit siis jotenkin sivuuttavat koko aiheen. Itse tiedän kuitenkin melko nopeasti haluanko nähdä vain kaverimielessä vai olisiko mahdollista haluta myös enemmän.
Ja sulle kolmekymppinen mies, toi tietynlainen katkeroituminen vanhoista epäonnistumisista on just se mitä aioin itse välttää niin pitkään kuin mahdollista. Ei siitä hyödy mitenkään, että kostaa muille. Vaikka olis sydän särkynyt sata kertaa niin ite aioin pysyä edes jotenkin optimistisena ihmissuhteissa.
Täytyy vastata, kun tilanne kuullostaa tutulta ja muutenkin vaikutat samantyyppiseltä ihmiseltä kuin itse olen. Mitään valmiita vastauksia minulle ei ole tarjota, mutta tässä kuitenkin hieman omaa pohdintaani aiheesta, koska olen ollut itse vastaavissa tilanteissa ja pähkäillyt jälkikäteen, että mikä meni vikaan ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Minulla miesjutut menee usein siten, että mies on aluksi todella kiinnostunut ja sitten kun alan itse ihastua, niin mies alkaa ottaa etäisyyttä. Pahinta mitä tuossa tilanteessa voi tehdä on alkaa pommittaa miestä viesteillä ja alkaa ehdotella jatkuvasti tapaamisia. Tämä nimittäin karkottaa miehen todella tehokkaasti. Parempi olisi tällaisessa tilanteessa ottaa reilusti etäisyyttä ja antaa miehen olla se, joka ehdottaa tapaamisia. Ja jos ei yhteydenottoja kuulu, niin vastaus se on sekin.
Tiedän, että on kamalaa vain odottaa ja antaa ajankulua, koska olen samanlainen kärsimätön luonne, joka mielummin kuulee huonot uutiset päin naamaa kuin käyttää aikaa asian pohdiskeluun omassa päässään.Tämä halu saada vastauksia nopeasti voi kuitenkin pilata suhteen jo heti alkuun, kun ei anna suhteen kehittyä omalla painollaan.
Tuo on jännä asia, mistä itsekin kirjoitat, että tuollaisessa tilanteessa alkaa aina pohtia miksi ei kelpaa toiselle ja onko itsessä jotain vikaa. Kuitenkin se on vain ohimenevä tunne ja kun taas saa koottua ajatuksensa, niin elämä jatkuu ja itsevarmuus palautuu pikkuhiljaa. Ihan samaan tapaan sitä itsekin on tapaillut miehiä, jotka on hyviä tyyppejä eikä heissä ole mitään vikaa, mutta ei van kuitenkaan ole innostanut vakavaan suhteeseen asti. Tällaisissa tilanteissa on parempi olla rehellinen sekä itselle että toiselle osapuolelle. Tunteilleen ei kukaan oikein voi mitään.Varmaan se mieskin ajattelee, että olet ihan hyvä tyyppi, mutta ei jostain syystä kuitenkaan halua vakavampaa suhdetta kanssasi. Luultavasti hän myös aistii, että itse kaipaat suhteelta enemmän.
Älä missään tapauksessa jää roikkumaan suhteeseen tai mieheen. Jos hän on kiinnostunut, niin kyllä hän sen näyttää! Oli lopputulos mikä tahansa, älä rakenna itsetuntoasi parisuhteen varaan. Harrasta ja näe kavereita, jotta ajatuksesi ei pyöri koko ajan tässä miehessä. Olet aivan yhtä hyvä tyyppi kävi teidän kahden jutussa kuinka tahansa :-)
Ei miehet haluu sitoutua nykyisin ja ne ketkä haluu sitoutua niin ovat liian rumia eivätkä kelpaa naisille. Oot tavannut jonkun pelimiehen joka haluaa vain pelailla ja pitää hauskaa.
ap:lle
Kyllä miehet ja naiset voi olla vaikeita näissä lähestymistavoissaan, tapaamisille ei tahdo löytä aikaa vaikka toinen just on valittanu, et on se hitsin surkeaa, kun pitää olla illat yksin. Kerran ehdottelin, että mentäis vaikka vknl. tansseihin, teatteriin tai elokuviin...ei käynyt millään ku on muuta menoa, tai , lupasin kaverille tuurata viikonlopun vuorot, ja sitä rataa riitti, milloin mitäkin.
Aina olisin kyllä saanut päivystää, koska hänelle sit joku kerta ehkä olisi sopinut, ja siitäkin tuli taas kitinää jos ei mulla olisi ollut aikaa just silloin.
Muutama kk sitten hän kertoi, että olisko parempi ettei pidettäis yhteyttä vähään aikaan, no mitä siinä muutakaan voi tehä kun hän niin halusi...meni reilu kk ... sit alko taas kysellä , mitä sulle on tapahtunu kun et ole soitellu, ei hänestä saa selvää erkkikään, mut sit mulle selvis, että hän onkin nainen, jota miehen ei tarvitsekaan ymmärtää koska hänkään ei ymmärrä miehiä.
Naiset keksii tekosyitä heti kun pitäis tapaamista järkätä. Monesti on tapahtunut niin että mulle sopii koska vaann mutta naisille ei koskaan sovi tapaaminen. Ja sitten jos on sovittu tapaaminen niin nainen ei tule paikalle
Sama nettitreffeillä. Naiset kirjoittaa profiilissaan että eivät halua mitään kuukausien kirjekaveria. No kun juttuun pääsee viestiä vaihdellaan vaikka parikin kuukautta mutta tapaamis ehdotukset kierrellään milloin mihinkin syyhyn vedoten. Turha toisilta vaatia kun itsekään ei jousta tai tule asioissa vastaan.