Olen iloinen saadessani olla äiti kahdelle ja isoäiti kuudelle lapselle , neljälle pojalle ja kahdelle tytölle Ahdistusta aiheuttaa suunnattomasti se että minun mieheni jota lapsenlapseni vaariksi nimittää , on käytökseltään poikani lapsia kohtaan tosi törkeä. Hän ei puhu lapsille mitään, ei vastaa tervehdyksiin ei hyvän yön toivotuksiin jne. En tapaa lapsen lapsiani kovin usein, koska en kestä mieheni käytöstä, se ahdistaa minua tosi paljon. Muutaman vuoden sairastin vakavaa masennustakin, ja ahdistusta aiheutti eniten se ettei mieheni hyväksy jostain syystä poikaani, eikä hänen perhettään. Tapasin mieheni kun omat lapseni olivat jo suuria tyttö 15 ja poika 17. Mieheni mukana muutti kotiimme myös hänen 3 vuotias poikansa, jota minäkin hoidin kuin omaa 7 vuoden ajan, kunnes poika täytti 10 ja hän halusi muuttaa äitinsä luokse, äidin psyykkinen sairaus esti poikaa asumasta aikaisemmin hänen luonaan. Olen niin katkerakin sen vuoksi, koska annoin niin monta vuotta itsestäni hoitaen hänen lastaan ja hän ei kestä minun perhettäni. Omat lapseni eivät liiemmin häntä rasittaneet yhteisessä kodissamme. Eivät he mahtuneet yhteiseen olohuoneeseemme, vaan sohvan valtasivat mieheni ja hänen poikansa. He muuttivat jo varhain omiin koteihinsa opiskelujen ja työn perässä. Pojalta mieheni odotti jo miehen tekoja 17 vuotiaana, eli hänen olisi pitänyt remontoida yksin oma huoneensa kun muutimme yhteiseen kotiin ym. Kaiken kaikkiaan sydämeni vuotaa verta, kun kolme pientä miestä tervehtii : moi vaari, hyvää yötä vaari........ Pojat ovat luonani noin kolme kertaa vuodessa yökylässä ja minä toivoisin käyntejä paljon useammin ja pojistakin se olisi mukavaa...
Isoäidin ahdistus
17
544
Vastaukset
- mummu vm-51
Itse ottaisin eron moisesta miehestä-
- famumu
Vakavassa harkinnassa on tällä hetkellä.
- kauhea isäpuoli?
mitä vahinkoa omille lapsille saa aikaan uusi puoliso, tässä hyvä esimerkki...
- Diplomatiaa
Usein lapset joutuvat maksajiksi uusioperheissä, kun pidetään ilman muuta selvänä, että lapset sopeutuvat, ja he ovat uuden perheen osana alusta asti.
Hyvät aikomukset ja todellisuus eivät aina kohtaa, ja niin välit voivat kaikkien yllätykseksi kiristyä.
Raskainta ehkä on joutua siihen tilanteeseen, että uuden puolison lapsi on perheessä vain muutaman vuoden ja palaa sitten toisen vanhemman luo.
Siinä kärsivät varmasti kaikki.
Ehkä on niin, että kukaan ei todellakaan ole huomannut, milloin asiat alkoivat mennä pieleen. Syitä ja seurauksia ei nähdä. "Syyllistä" ei ehkä ole olemassakaan, vain väärinkäsityksiä ja turhia luuloja, arkuutta ja puhumattomuutta.
Ei kasvattajan rooli ole helppo, mutta ei ole lapsenkaan, joka tuntee, ettei häntä tajuta.
Koska perheessäsi on tuo tilanne, niin ehkä on parempi, ettet pidä näitä lapsenlapsia useammin yökylässä. Tilanne on ahdistava myös miehellesi.
Ilmeisesti hän on tyypillistä suomalaista rotua, joka ei osaa tunteitaan eritellä, eikä suostu niistä puhumaan. Monet miehet eivät kiinny kuin omiin lapsiinsa, ja se on heistä ihan luonnollista.
Lapsenlapsesi eivät ehkä ole huomanneet miehesi torjuntaa, ja voi olla, että ajan kanssa he oppivat suhtautumaan pidättyvään vaariin tyynesti. Hänhän on jo ikämies, eikä enää jaksa. Kyllä lapset sellaisen ymmärtävät.
- Höösääjämummu
Minä kyllä ottaisin lapsenlapseni hoitoon silloin kun haluaisin. Kolme kertaa vuodessa on tosi vähän, tapaan noin kerran kuussa, joko käväisen ja pyydän luokseni. Muuten tulee kova ikävä. Haluanhan jo seurata kehitystään.
Miksi välität äreästä miehestä, jos ei paha ole lapsille, "tyhmä" vaan? Anna hänen äreillä, tuossa edellä sanoi, että lapset ymmärtänvät, oppivat vain hyväksymään sulkeutuneena vaarina. Miehesi ei ehkä osaa näyttään tunteitaan tai on sinusta mustasukkainen. Kun pojaltaan on vaatinut mielestäsi liikaa, niin omaa ankaran, pärjäävän miehen mallin. Ehkäpä ahdistus siitä laantuu kun lapsenlapsi vain käy, kyseessä on muutama vuosi. Ei kyllä mielestäni ole ollenkaan avioeron paikka. Voisitko huomioida lapsenlapsesi vierailun aikana vähän myös miestäsi, oikutteleva lapsi lienee hänkin. Elä omien tunteittesi mukaan niitä tukahduttamatta, sen kerrotaan estävän masennusta. - mummo-50
Oletko koskaan puhunut hänen kanssaan näistä asioista. Sanotaan että puhuminen auttaa aina..Jos ei sekään auta, niin sitte on jo vaikea tilanne. Pitäisikö sinun tehdä jotain radikaalia, esimerkiksi alkaisit itse kyläilemään lastesi luona, muutaman päivän kerrallan, ettei kukaan ehdi kyllästyä!...Eiköhän tämä sinun miehesi alkaisi miettimään, että onko hänessä jotain vikaa. Jos olet muuten tyytväinen mieheesi, etkä haluais erota, niin harkitse tarkkaan, sillä kyllä me mummot ja vaarit juuri nyt, vanhetessamme tarvitsemme toisiamme.
- Turpa rullalle
Ei puhuminen auta aina, vaikka niin sanotaankin.
On ihmisiä, joiden puhumattomuus juontaa lapsuuteen, ja kasvatus korosti, että omat asiat pidetään sisällä, niistä ei puhuta eikä turhia tunteilla.
Monilla ihmisllä on lapsuudesta asti kokemus, että muut vähättelevät toisten tunteita, kieltävät suremasta ja kieltävät riemuitsemasta, koska Afrikassa lapset kuolevat nälkään ja isoisä oli Talvisodassa ja paleli juoksuhaudassa.
Emme me voi tietää, millaisia tulppia toisilla on. Jotkut eivät kerta kaikkiaan selvin päin puhu tunteistaan ja viinan vallassa sitten saattavat menettää itsensä hallinnan kokonaan.
Tuskastuttaa lukea neuvona, että asiasta pitää puhua. Kyllä kai perheessä yritetään asioita puhumalla selvittää, mutta jos ne ovat solmussa, niin puhuminen ei auta, jos vain yksi puhuu ja muut eivät kuuntele.
- mistähän johtuu
on ihmisiä jotka eivät välitä oman perheen murheista, mutta ovat auttamassa vieraita heti kun pyydetään...
- Varavaarin osa
Miehesi siis tutustui sinun poikaasi hänen ollessaan 17-vuotias?
Tuskin se tapaaminen mitenkään sydämellinen oli kummaltakaan puolen, ja epäluuloa on varmasti oma poikasikin osoittanut.
Ei sinun poikasi mennyt naimisiin, vaan sinä.
Sinä toit kotiinne miehen ja lapsen, joita vanhemmat lapsenne eivät olisi tarvinneet perheeseenne. Sinä tarvitsit.
Olen varma, että poikasi ja uusi miehesi jäivät toisilleen vieraiksi alusta asti, ja on selvää, että miehesi ei tunne olevansa vaari poikasi lapsille.
Miksi hänet siihen rooliin pitäisi pakottaa. Jos miehesi ei halua lapsenlapsia kotiinne kuin 3 krt vuodessa, niin kunnioita hänen mielipidettään, sillä koti on hänenkin kotinsa. Minusta 3 yökyläreissua onkin ihan riittävä määrä mummulassa.
Minusta olet tehnyt tarpeettoman ongelman.- hyvät tavat on
Vaikka ei pakotettaisi vaarin rooliin,niin hyvät käytöstavat silti voisi olla.Minun avomieheni ei ole pappa lapsenlapsilleni,meidän lapset ei ole koskaan asuneet meidän kanssa kun muutimme yhteen,vaan olivat jo lentäneet pesästä kun tavattiin.Kun lasenlapseni tulevat,huutavat moit ja illalla hyvää yötä ja etunimi.Avomieheni huutelee hyvät yöt,ei siinä muuta tarvita.
Pitävät avomiestäni mummolaan kuuluvana,koska tapaavat häntä paljon enemmän kuin biologista pappaansa.
- rilla-anoppi
Ajattele , mikä vapaus sinulla olisi kutsua ketä haluat ja olla ilman jännitteitä loppu elämäsi .
Tuttavani , joka etä seurusteli monta vuotta ihan mukavan miehen kanssa , ajatteli , että muuttaa tietyn ajanjakson jälkeen miehen taloon toiselle paikkakunnalle ja myy oman rivitaloasuntonsa , tuli järkiinsä , kun seurusteluvuosina tuli jo kinaa , kumman lapset ja lapsenlapset saavat tulla milloinkin , onneksi ymmärsi .
Nyt ovat päätyneet vain jatkamaan hyvää seurustelusuhdettaan ja tekevät matkoja , mutta kummallakin on omat asuntonsa ja saavat viettää aikaansa ilman jännitteitä omien lastensa perheiden ja vanhojen ystävien kanssa .
Ei ne vaan toimi nämä monen suvun ja sukupolvien jutut , jos se hyväksyy , pääsee syyttelystä ja tulee toimeen itsensä ja muiden kanssa .- Sortin sakki!
Niinhän se on, että rakkaus on sokea.
Ei aina tule ajatelleeksi keihin kaikkiin yhteen meneminen vaikuttaa.
Ei voida mitään sille, että avioliiton mukana tulee aika liuta sukulaisia kuvioihin, ja on sitten otettava huomioon itselle aikaisemmin tuntemattomat ihmiset.
Se koskee myös ikäihmisten liittoja, ja ehkä isomminkin kuin nuorten, koska on lapsia eri ikäkausilta ja lapsenlapsia, hoidettavia sukulaismuoreja ja -vaareja, sukutapaamisia, joita ei ollut tullut ajoissa ajatelleeksi.
Ei varmaankaan ole helppoa. Joustoa tarvitaan molemmilta osapuolilta.
- Surullinen mummo
Näin on meilläkin, olen raivonnut ja itkenyt mieheni käytöstä. Hän on välinpitämätön suuremman osan ajasta, vaikka pienet kuinka haluaisivat huomiota. Sama koskee tietysti lasten vanhempia, todella moukkamaista käytöstä heitä kohtaan. Samoin jos kerron jotain lasteni ja lastenlasteni elämään liittyen, hupaisiakin juttuja, niin ei, aina on naama peruslukemilla.
Enää en viitsi kysyä, että sopiiko että tulevat käymään (noin kerran kahdessa kuukaudessa), vaan sanon että tulevat. Vastaus on ynähdys tai hiljaisuus. Yöksi eivät tietenkään voi jäädä, sehän olisi ihan kauheata, vaikka meillä on iso talo. Lastenlapset ovat joskus yötä, herrajestas, joskus ihan kaksi yötä. Olenkin ollut aika usein heidän luonaan, koska en jaksa mieheni käytöstä. Samoin palatessani lasten luota mieheni käytös on aivan välinpitämätöntä, suorastaan vihamielistä.
Hänellä on omiakin lapsia ja lastenlapsia, joiden kanssa kyllä puhutaan ja nauretaan. Itse käyttäydyn samalla tavalla kaikkia kohtaan. Joskus ajattelen, että teen saman tempun kun mieheni lapset ja lastenlapset tulevat käymään, mutta en kehtaa, itsenihän siinä häpäisisin ja tuntuisi kauhealta lapsia kohtaan.- muuan1
Onko miehesi tyly myös muita kohtaan? Sinua kohtaan, jos lapsiasi ja/tai lapsenlapsiasi ei ole paikalla? Tuttuja, omia sukulaisiaan? Miloin ja kenelle hän pystyy olemaan mukava ja on sitä luontevasti?
Mun miehelläni on asperger, ihan todettu erikoislääkärillä. Valtavasti samoja oireita hänen isällään eli appiukollani. Asiani ei tietenkään ole sanoa, että apellani olisi AS. Meillä tilanne on se, että mieheni huomaavaisuus ja ystävällisyys ovat jotenkin on/off, vaihtelee hirveästi. Kuuluu oireiluun, ja ymmärrän, sekä hän ymmärtää usein myöhemmin pahoitella, kun on ollut väsyneenä tökerö yms. Mieheni kanssa tilanne on ok, ja meillä menee hyvin. Molempien mielestä. Appiukollani on ollut hyvin suuria vaikeuksia kaikissa ihmissuhteissaan. Ihan pienille lapsille osaa olla luontevasti mukava, mutta isoille lapsille ja aikuisille nätisti sanottuna hyvin kömpelö käyttäytymisessään. Asia ahdistaa kovasti häntä itseäänkin, mutta tavallaan hän ei näe, mikä meni vikaan.
Se mitä yritän ajaa takaa, ei ole, onko miehesi jotenkin neuropsykiatrisesti poikkeava. Omaan lähipiiriini vain on sattunut ehkä useampikin sellainen. Ongelmat ovat osin samanlaisia kuin kuvailemasi. Mutta ilmeisesti miehesi on ollut joskus mukava, huomiova, ystävällinen yms. sinulle, koska olet häneen rakastunut. Mitä sitten tapahtui?
Tämä voisi auttaa ymmärtämään tilannetta, sitä en tiedä, osaanko sanoa mitään, mistä on apua.
- tässä nähdään taas
aika yleistä tuo et vaari alkaa kiukutella, miksi?, eihän aikuinen mies voi olla lapsellinen...
- ajattelennäin
Jospa puhuisit miehesi kanssa hänen käytöksestään, ja kertoisit että toivot tai edellytät muutosta.
Saattaisi olla myös paikallaan ehdottaa miehelle häipymistä pois paikalta kun lapsenlapset tulevat. Tai sitten mummuttelet itseksesi poikasi kotona ja annat miehen murjottaa ja kiukutella sitten omissa oloissaan keskenään.
Jos nyt oikein ymmärrän niin miehesi poika on tällä hetkellä teini. Mites miehellä menee nyt poikansa kanssa? Entäs sinulla? - ei oikea pappa
Minun toinen mieheni piti lapsiani hyvin, kuin omiaan. Kaksi oli jo muuttanut kodista pois ja nuorin oli 9-v. kun menimme yhteen. Lapsien lapset kutsuvat häntä papaksi.
Jos hän olisi kaltoin kohdellut lapsiani tai nyt lapsenlapsiani, olisin asettanut lapset ensisijalle ja kehoittanut häntä lähtemään, ellei sietänyt ja kohdellut lapsia hyvin.
Voiko noin sikamainen olla aikuinen mies, kuten kerroit?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663075
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai262143Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä671719Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t251587Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161331- 281311
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61226Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja281190Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101137Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu621031