Olen päätynyt siihen, että syntyvän lapseni on saatava kristillinen kaste. Mutta en ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa, kun muutenkaan emme tule erityisen loistavasti toimeen keskenämme tai meillä ei ole mitään erityisen syvällistä keskusteluyhteyttä. Miten kertoa tämä miehelle, joka viettää monta tuntia päivässä moskeijassa ja kotona ahkerasti käyttää rukousmattoaan ja pitää itseään pajjon hengellisempänä ihmisenä kuin minua? Hän ei ole koskaan tajunnut, että minullekin hengellisyys on tärkeä asia. Monesti hän on moittinut minua siitä että en usko Jumalaan. Mutta hän ei vain tunne sydäntäni... Lasteni syntymän jälkeen on työelämän (rahan ansaitsemisen) vaatimukset ja kodin- ja lastenhoito vieneet voimia ja aikaa niin paljon, että uskonto on jäänyt arjessa tavallaan taka-alalle (mutta ei sydämessä). Mieheni luulee, että en rukoile enkä usko Jumalaan juurikaan. Hän ei myöskään tiedä, miten isoin lapseni mielellään pohtii kanssani uskon ja hengellisyyden olemusta. Hän luulee, että uskonto on lähes vieras asia lapsilleni ja minulle. Eikä häntä ole koskaan kiinnostanut kuulla syvempiä ajatuksiani. Näin ollen hänellä ei ole käsitystä, miten tärkää minulle on se, että lapseni on kastettu. Papin kanssa olen jo asiasta puhunut ja kasteesta ja kertonut tahtoni syntyvän lapsen suhteen. Mutta mies luultavasti ottaa eron kuultuaan asiasta, mutta en ole varma...
mitenkä sitten uskallan kertoa
-sanaton-
34456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
MMinkä h-tin takia sinun on pitänyt mennä noin väärän ihmisen kanssa naimisiin?
Tuntui silloin oikealta ratkaisulta. Halusin sen yhden ja ainoan elämänkumppanin.
No eihän se mikään yksi ja ainoa ole, jos on jo edellisestä suhteesta lapsia! Ja nytkin mies saattaa ottaa eron.
Siis onko aiemmat lapsenne kastettu? Jos on niin miksi olisi ongelma nytkään?
Ei ole sanottua, että mies on aiempien lapsien isä.
Jos näin, ennemmin tai myöhemmin se on pakko sanoa. Parempi varmaan ennen kuin kahvipannu on pappia varten tulella? Et ole kuitenkaan kääntynyt Islamiin, eli varmaan mieskin aavistaa että sinulla saattaa olla joku mielipide hihassa.
Nämä "miksi menit naimisiin ()/(%/&n kanssa kommentit eivät varmaan auta asiaa, mutta toivottavasti kommentoijille tuli nyt hyvä mieli?
Niin. Hän on sanonut, että jos lapsesta tulisi kristitty, niin hän ottaisi eron. Mutta ei sitä tässä arjessa varmaan kovin paljon huomaisi. Hän lähtee moskeijaan yleensä siinä klo 16-17 palatessani töistä ja palaa kotiin klo 20-21 vähän ennen nukkumaanmenoa. Koti on hänelle pääosin vain nukkumista ja peseytymistä varten.
Oletko varma, että ukkosi viettää aikaa moskeijassa?
Kasta lapsi vaikka salaa. Ei kristiuskosta ja Jumalasta kannata luopua yhden äijän retaleen takia. Tuonpuoleinen on kuitenkin ikuista, tämä elämä väliaikaista. Omalla uskonnollisuuttaan toiselle mainostava on yleensä tekopyhä..Papin kanssa kannattaa keskustella ja saada ohjausta.
Ja mietin, että mitä tämä avioliitto lopulta minulle antaa :(. Ei ainakaan sellaista perhettä, josta olin haaveillut. Ei miestä, joka tukisi minua ainakaan millään tavoin (olen erittäin rasittunut koko taloudellisen vastuun kantamisesta). Hän haluaa säästää rahansa kotimaanmatkoihin, jonne aikoo lähteä heti, kun vauva syntyy. Ei tukea kotona, koska hän on aina moskeijassa tai ulkomaalaisten kahvilassa. Aiemmin pyysin häntä viettämään aikaa kanssani, mutta hän ei suostunut. Nykyisin tuntuu, että hyvä, että menee omille teilleen, niin saan olla rauhassa. Elämme enempi niin kuin kämppäkaverit sillä erotuksella, että hänen ei tarvitse maksaa vuokraa eikä hoitaa pyykkejään tms.
Anteeksi vain, mutta oletko sä jotenkin vajaa? Tai hieman yksinkertainen? Kukaan ei elä avioliitossa noin, täysin ilmaiseksi, omia menojaan mennen miten haluaa.
"Ja mietin, että mitä tämä avioliitto lopulta minulle antaa :(."
Olet nyt asian ytimessä. Mieti tarkkaan. Kyseessä on kuitenkin sinun (tiettävästi) ainoa elämäsi. Kannattaako se tuhlata arvottomaan suhteeseen?
"Kannataako se tuhtata arvottomaan suhteesen."
Onkos tuo mikään suhde ,eikö mies ole voin pelkkä elätti kotonasi.
Provo, provo, provo...
Ja taas saavat ihmiset bensaa liekkeihin kun joku ääliö on mukamas mennyt liittoon ottamatta huomioon kulttuurieroja.
En minä kirjoittanut provoa. Kyllä minä otin huomioon kulttuurierot, mutta tilanne ei ole enää sama kuin avioliiton solmimisen aikoihin.
Taas tätä samaa... Hyvä nainen, asiat eivät aina korjaannu itsestään, odottamalla. Joskus täytyy itse ryhtyä toimiin. Ensimmäinen askel on rajata ja määrittää ongelma(t). Sitten miettiä, millaisten asioiden kanssa voi elää, vaikka ne ärsyttävätkin, ja mitkä ovat itselle luovuttamattomia arvoja. Joskus jostain asiasta (eroavaisuudesta) tekee ongelman, vaikkei niin tarvitsisi olla.
Jos ette pysty kunnioittamaan toistenne elämänkatsomuksia, en näe järkeä jatkaa suhdetta. Kunnioittaminen ei silti tarkoita sitä, että molempien pitäisi uskoa samalla tavalla. Jos haluat lapsellesi kristillisen kasteen ja tiedät, mitä mieltä mies siitä on, voisit kai saman tien hakea eroa.
Sain vaikutelman, että uskonto sinänsä ei ole suhteessanne ainoa eikä suurin ongelma. Et saa suhteelta sitä, mitä olet odottanut - toivottavasti olet kertonut odotuksistasi miehelle. Muista kuitenkin, ettei miehesi elämäntehtävä ole tehdä sua onnelliseksi - onni löytyy itsestä, jos on löytyäkseen.
Ongelmat tuntuvat juontuvan lähinnä arjen takkuamisesta ja siitä, ettei mies ole läsnä. Ilman miestäkin kävisit kai töissä, hoitaisit lapset, laittaisit ruoan jne., mutta nyt ilmeisesti koet jääneesi yksin. Sitä pystyy venymään ihmeellisiin mittoihin, jos tietää, että on yhteinen tavoite. Rakastatko miestä vielä? Haluatko elää hänen kanssaan? Entä hän? Jos haluatte, nyt kysytään sitä tahtoa: kykyä olla samalla puolella, ei tarvetta olla oikeassa, toisianne vastaan.
Uskonto ei ole ainoa ongelma todellakaan. Minä olen aikoinaan lopettanut yhden useamman vuoden kestäneen parisuhteen juuri sen takia, että miehen mielestä hänen ei tarvinnut osallistua perheen taloudellisiin kuluihin tai muuhunkaan vedoten ihan samaan kuin mitä tuossa sanot: "Ilman miestäkin kävisit kai töissä, hoitaisit lapset, laittaisit ruoan jne.,". Tämä oli exänkin argumentti. Siis kävisin töissä, maksaisin asumisen, sähköt, ruoat, elämisen, kaiken ilman häntäkin... ja tekisin kaiken saman kotona...joten hän tulkitsi tilanteen siten, että hänen ei tarvinnut osallistua sentilläkään elämäämme tai kodin ylläpitoon tai muutenkaan auttaa minua elämässä. En lopettanut sitä suhdetta, koska en raskastanut miestä. Rakastin häntä. Mutta hän teki minut liian surulliseksi. Nyt on sama tilanne nykyisen mieheni kanssa. Eli totta kai tekisin kaiken saman kuin nyt yksinkin...mutta yksin ollessa se ei ole epäoikeudenmukaista. Miesten elämä on niin helppoa...ei tarvitse ottaa vastuuta oikeastaan mistään kuin omasta itsestään...Kotia käytetään vain ilmaisena hotellina :(.
Ei miehen tehtävä ole tehdä minua onnelliseksi mutta kyllä moni nainen odottaa mieheltä sitä, että mies tekee elämästä jollain tavoin helpomman...Siksihän sitä naimisiin mennään, että yhdessä kaksin elämän haasteet (myös taloudelliset haasteet) on helpompi kohdalta kuin yksin.
Jos yhdessä asutaan, tietysti molempien pitäisi osallistua kotitöihin ja ylipäätään työhön perheen hyväksi. Se on sitten toinen kysymys, miten työt jaetaan. Aivan oikeutetusti koet, että tilanne on epäoikeudenmukainen.
Ettet nyt vain käyttäisi uskonnollisia eroja peittämään vakavampia ongelmia? Että kun et jostain syystä voi/halua/uskalla puhua siitä, mikä oikeasti mättää, valitset asian, johon on näennäisesti helppo ottaa kantaa? Toivotko vai pelkäätkö miehen ottavan eron?
Jos mies haluaa olla osa perhettä, hänen pitäisi näyttää se. Teot puhuvat. Ja sun pitäisi pystyä kertomaan, mitä häneltä odotat ja toivot. Toisinpäin tietty myös. Puolison pitäisi olla se ihminen, jonka tukeen voi luottaa. Jos näin ei ole, ei se parane vaikenemalla ja odottamalla.
"Nyt on sama tilanne nykyisen mieheni kanssa." Minäkin olen sanaton!
saako kysyä minkä maalainen tämä mies on ?
Omani oli Gambiasta, ja käyttäytyi myös hyvin saman tyylisesti.
Menin nopeasti naimisiin hänen kanssa, kun ei halunnut elää " synnissä", ennen avioliittoa osallistui kotitöihin ja otti minua mukaan, mutta kun olin vaimo lakkasi kaiken avun ja yhteisen tekemisen, ja kaikki maksaminen jäi minun harteilleni.
Hei ap, kirjoitat: Miesten elämä on niin helppoa...ei tarvitse ottaa vastuuta oikeastaan mistään. SINÄ se tässä et ota vastuuta omasta elämästäsi, tee siitä onnellista ja itsesi näköistä!
Juuri näin. Anteeksi raakuuteni, mutta on helppo jäädä säälimään itseään: ah ja voi kuinka surullinen olenkaan, oi ja voi kuinka kävi huonosti, miksi miestä ei kiinnosta jne. jne. Nyt on kyse sinun elämästäsi. Sinä päätät, mitä siltä haluat. Aina ei saa, mitä haluaa, mutta joskus voi olla ottamatta vastaan sellaista, mitä ei ainakaan tahdo.
Miesten elämä on niin helppoa ...onha se jos saa asua ilmaisessa hotellissa ja saa viellä pimpsaa.
Muslimi miehen kuuluu elättää vaimo ja lapset. Myös maksaa vuokra. Ei hänen rukoilunsa yksin riitä, hänen pitäisi myös käyttäytyä uskonsa mukaisesti. Kannattaa muistuttaa miestä asiasta. Ja vaatia myös osallistumaan jollakin tapaaa kodin tai lasten hoitoon. Se ei ole velvollisuus, mutta hyvä muslimi auttaa vaimoaan kodin hoidossa. Keerro kuinka suomessa toimitaan jakamalla kotityöt ja vaadi häneltä vastuun kantamista. Miksi hänen ei tarvitse osallistua?
Uskonto asia on oikeasti se vaikeampi, itselläni samanlainen tilanne. Lapsi kastettu ja mies ei unohda ikinä, ikinä, ikinä, ikinä.. aikamoinen henkinen väkivalta seurauksena.
Jotenkin tulee mieleen, että miehellä on jo toinen perhe perustettuna täällä tai lähtömaassaan.
Toi kaikki muistuttaminen, huomauttelu ja valistus on kyllä aikuisten oikeasti aivan turhaa. Vai kuinka luultavaa on, että mies todella muuttuu noilla keinoilla? Tuskin muuttuu. Kaikkiaan onnellisen perhe-elämän ennuste on noilla spekseillä kyllä tosi huono, ikävä kyllä.
Minkä ihmen takia asioista ei sovita silloin ,kun ollan muutamassa yhteen.Luulis olevan itsestään selvää ,että molemmat osallistuu perheen elättämiseen.Jos seurusteluvaiheessa mies saa asua ilmaiseksi ,niin miten kuvittelet avioliiton mitään muutavan.Kyllä naisen täytyy olla täys ääliö jos viellä hankkiutuu raskaaksi.
ota ero, ja kasvata lapsesi, varmasti kaikki sujuu paremmin yksin kuin se että menetät energiasi huonon suhteen takia.
Ei kannata kastetta lapsen.
Ja anta lapselle mahdollisuus olla isänsä kanssa, on tärkeää että hänellä isä joka elää hänen kanssa ja äidin .
ei heti eroon .
olisi kannattanut keskustella näistä asioista etukäteen !
minun tapauksessa sovittu etukäteen että lapset ovat muslimeita .
Monessa tapauksessa suomalainen nainen kiinnostaa vaan saada lapsia ulkomalaisilta miehiltä ja sitten.......
Sen takia kaste, että Kristus sanoi: "MInä olen ylösnousemus ja elämä."
Hei, kyllä minäkin sovin kaikesta etukäteen ennen avioliiton solmimista ja lapsen harkintaa.
Mutta MUTTA kun mies söi sanan, petti lupaukset, ei tehnyt niinkuin oli sovittu.
Lähetti kaikki rahat kotimaahansa vaikka oli töissä, ja oli tietysti puhuttu että kun saa oleskeluluvan avioliiton perusteella, maksaa puolet asumisesta jne.....
Riitelimme koko avioliittomme ajan rahasta, koska hän maksatti kaiken minulla,
lopuksi tuli väkivalta ja pettäminen ja ero.
Tälläiseten ihmisten kanssa sopimisesta ei ole hyötyä, vaikka itse olisi keskustellut asiat selviksi, mutta mitä se auttaa, jos toinen vaan bluffaa oleskeluluvan takia ????
kuule finland, ei kukaan nainen halua yksinhuoltajaksi, en usko.
Ehkä joku, mutta ei suuri osa, totta kai nainen haluaa perheen ja isän joka on läsnä lapselleen.
ERo tulee kun mies pettää ja nainen ei jaksa enää katsoa ja alistua,
ja sitten mies puhuu kaikille että nainen oli hullu ja blaa blaa blaa.
90 prosenttia eroista johtuu juuri tästä, että rahat lähtee kotimaahan kuten edellinen kirjotiti, ja miehet juoksee yökerhoissa/pettää toisen naisen kanssa.
Ainakin lähs kaikki mun kavereitten vaimot haluavat yksinhuolto ! Vaikka mies on reipas.
Kyllä minä lähetin välillä rahaa jos on tarvetta muutta ei koko palka .Eikä vaikuttanut meidän elämämme Suomessa .
Eli ihmiset ovat erilaisia jatkot kiinnostaa rahaa ja toiset kiinnostaa muuta ....
Sulla on todella iso ongelma.Varaudu pitkään ja raastavaan oikeustaisteluun ja tulet sen häviämään Suomen Oikeuslaitoksessa.Koska siellä oikeasti pelätään noita ja hyysätään viimeisen päälle,asianajajat puolustavat näitä ja rangaitsevat Suomalaista äitiä/naista siitä,että olet tuonut taas yhden rättipään tänne ja itsepähän olet jrjestänyt asiasi näin.Varaudu luopumaan lapsestasi.Koska ei sulla ole mitään oikeuksia Suomen Oikeuslaitoksessa.Totta valitettvasti joka sana.Itsellä juuri päällä huoltajuuskiista ja se valehteleva mies,on voittanut kaikki Oikeudet jamulle tuli juuri uhkasakko tuomio..vaikka lasten isä puri lapsiaan viime tapaamisessa.Eikä kannata vedota kaappausuhkaan,koska sitä ei ole,ennekuin se on tehty.