Näistä eron jälkeen tulevista tunteista

Tuohon että missä ajassa pääsee erosta yli ei ole tiettyä sääntöä. Itse ajattelen että siihen vaikuttaa erittäin monet asiat, kuten onko ollut pettämistä, onko erosta ja eroamisesta pystytty puhumaan, onko ystäviä joille purkaa sydäntään jne. Ja tietysti henkilö itse, ja aiemmat suhteet ja kokemukset. Ja varmasti suhteen pituus vaikuttaa myös. Jos ei ole ollut petetyksi tulemista tai valehtelua ja on erottu ns hyvässä hengessä niin uskon että sellaisesta erosta pääsee nopeammin yli. Uskon myös että sekin vaikuttaa erosta toipumiseen että miten kauan sitä on miettinyt ennen kuin itse ero toteutuu, vähän niinkuin olisi voinut valmistautua siihen ja henkisesti käsitellä eroa jo ennen kuin ero on käytännössä toteutunut. Nuo mustasukkaisuuden tunteet on tosiaan ihan normaalia, ja todella yleisiä. Itsellä loukkasi se että exä aloitti niin nopeasti uuden suhteen meidän eron jälkeen, tuli sellainen olo että noinko helppo minusta oli päästä yli. Mutta hetken päästä ajattelin että hyvä ettei exäni tarvitse olla yksin, että hänellä on joku tukemassa ja tuomassa iloa hänen elämäänsä. Tuo on totta että aika parantaa, harmi vaan kun sitä aikaa ei voi edistää. Mutta äitini sanoi minulle eroni jälkeen että ei saa jäädä kotiin yksin, vaan pitää lähteä ulos ja tavata ihmisiä. Hän tarkoitti varmasti että pitää jatkaa baarissa käymistä (josta minä pidin, mutta ei välttämättä ole kaikkien juttu), ja muutakin elämää ihan reippaasti. Epäonnistumisen tunne oli myös aika voimakas. Mutta ei auta kuin jatkaa eteenpäin. Noihin hylätyksi tulemisen pelkoihin en osaa oikein sanoa että onko jotain kotikutoisia keinoja päästä sellaisten yli...Terapeutille juttelua kannattaa kokeilla, koska tuollaiset pelot ei välttämättä liity pelkästään eroon, vaan tulevat jostain lapsuudesta tai nuoruudesta jo. Itse parikin järkyttävää eroa kokeneena voin varmuudella sanoa että minä selviän mistä vain. On tipautettu polvilleen mutta sieltä vaan aina nousen. Ehkä on tyhmyyttä olla pelkäämättä uusia suhteita ja mahdollisia sydänsuruja, mutta jotenkin ne eivät vaan pelota. Onhan se kamalaa kun sattuu, ja voi sattua pitkäänkin, mutta kyllä siitä selviää ja tulee aika jolloin on taas onnellinen, oli sitten suhteessa tai yksin! Tsemppiä ja rohkeutta mennä eteenpäin!