Sanotaan että jokainen tarvii rakkautta mutta tuleeko loppujen lopuksi yksin toimeen. Kyllä ihminen muuttuu jotenkin huonommaksi jos se ei saa rakkautta ja läheisyyttä vastakkaiselta sukupuolelta.
Mies ja nainen on luotu olemaan yhdessä mutta luonteet tekee sen että halutaan jotain täydellistä mitä ei kaikki voi saada. Pitäisikö tyytyä siihen mitä saa tai joustaa omista kriteereistään ja ottaa vähemmän kaunis/komea kumppani?
Mies ja nainen on luotu olemaan yhdessä mutta luonteet tekee sen että halutaan jotain täydellistä mitä ei kaikki voi saada. Pitäisikö tyytyä siihen mitä saa tai joustaa omista kriteereistään ja ottaa vähemmän kaunis/komea kumppani?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Yksin on aivan yhtä helppoa tulla toimeen kuin toisen ihmisen kanssakin. Ei se toinen ihminen sitä täyttymystä tuo. Todellinen ja pysyvä täyttymys ja rakkaus tulee ihmisen sisimmästä, joten on yhdentekevää, saatko suhdetta muodostettua elämäsi aikana kenenkään kanssa vai et.
Kyllä toinen ihminen tuo sisältöä elämään. Ihminen on laumaeläin ja haluaa olla toisten kanssa ja seurustella. Jokainen varmaan haluaa että hyväksytään sellaisena kuin on ja yksin oleminen kertoo vaan siitä pinnallisuudesta mitä ihmismieli sisältää. ymmärrän että jonkun murhaajan kanssa ei haluta henkailla mutta jos ihan normi ihmisten pitäis olla toistensa seurassa.
Devil takes care of his own :D
-I-Ching
Jeesus pitää huolen omistaan ja on äärettömän paljon voimakkaampi kuin Syyttäjä, eli Saatana, joka on ”vain” langennut arkkienkeli. Jeesus on Jumalan Poika.
Yksinäiselle seurakunnan keskinäinen rakkauskin voi olla kovin traumaattinen tekijä, joten ymmärrän yksityisenä hyvin sanonnan, että ”olen yksin vain seurassa”.
Jeesus sanoi että puhtaasti uskossa voi pyytää Jumalalta mitä vain, joten ei ole yhtään liiottelua vedota itsensä Jumalan sanaan Aadamin suhteen: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksin”.
Haluan rakastella kauniita naisia ainoastaan.
Haluan rakastella ainoastaan komean miehen kanssa.
Tää kertoo kaiken olennaiset. Komeita ja kauniita on varmaan väestöstä noin promille eli ongelma on valmis. Tosin tilannetta voi parantaa runsaalla alkoholinkäytöllä merkittävästi, ainakin hetkellisesti.
Parantaa hetkellisesti mutta pahentaa pitkässä juoksussa.
Halua löytää miehen joka rakastaa minua ja rakastelee minua päivin ja öin. Mistä löytää sellaisia miehiä jotka ei kyllästy seksiin heti kahden kuukauden seurustelun jälkeen?
Paneminen kuluttaa suotta energiaa, jonka voi käyttää johonkin muuhun hyödylliseen. Minulle sopisi hyvin nainen, joka kyllästyy seksiin aika nopeasti ja sen jälkeen sitä olisi kenties pari kertaa kuussa. Libidoni on kyllä korkeahko, mutta minusta se on kivaa, että on energisempi olo. Testosteronitasot ovat ilmeisesti suurimmillaan viikon pidättäytymisen jälkeen ja tietysti erittäin alhaiset, jos panee joka päivä. Muunlainen läheisyys on kyllä ensiarvoisen tärkeää.
Olisipa kaltaisesia miehiä enemmän :) Itsekin käytän energiani mielummin muuhun kuin joka päiväiseen panemiseen. 1-2x kuussa sopiva määrä. Voisin periaatteessa alkaa nunnaksikin ilman vaikeuksia pidättäytyä seksistä, se uskonnollinen puoli vaan tökkisi ;) Nykyään joka paikassa on juttuja että näin ja näin usein täytyy paneskella että on hyvä parisuhde, ja jotkut ottaa ne jutut tosissaan! Eiköhän se määrä ole oikea silloin kun itsellä hyvä olo asian suhteen.
Jos sinulla olisi tuollaisia miehiä enemmän, joutuisit taas panemaan viikottain. Parempi tyytyä yhteen vaan, vaikka se köyhältä tuntuukin.
Minulla on kuitenkin siis tilanne, etten ole koskaan seurustellut. En voi tietää etukäteen, että kuinka henkisesti kuluttavaa se lopulta olisi, että seurustelee haluttavan naisen kanssa, mutta rajoittaa seksin vaan kertaan tai pariin kuussa.
Pidättäydyn kyllä melko menestyksekkäästi masturboinnistakin, tahti on juuri tuo 1-2 kertaa kuussa, vaikka päivittäin kyllä tekisi mieli. Oloni on selkästi parempi kuin runkkariaikoinani.
Ideaalitilanteessa siis parisuhteessa olisi seksiä ainoastaan naisen aloitteesta ja minä olisin niissä tapauksissa takuulla joka kerta valmis, jos se tapahtuisi korkeintaan pari kertaa kuussa. Silloinhan nainenkaan ei tarvitsisi pillereitä, kun muut ehkäisykeinot (kondomit, varmat päivät) olisi parempi ja halvempi vaihtoehto.
Ongelma taitaa olla siinä, että ihmiset ovat hyvin pinnallisia nykyään. Ihmiset ovat sen verran tyhmiä, että he eivät osaa arvostaa ns. sisäistä kauneutta eivätkä tarvitse ihmistä juuri oikeastaan muuhun kuin pinnallisiin asioihin (seksitarpeiden tyydytys, nälkä, raha).
Tästä puolestaa aiheutuu se, että vaikka ihminen saisi haluamansa suhteen (rikas, kaunis), niin ihminen kyllästyy sellaiseen parisuhteeseen nopeasti. Jotta suhde jatkuisi pidempään (loppuiän?), niin suhteen pitää syventyä ja siitä pitää löytyä muutakin kuin hetkellistä huvia. Laskun maksu (1 minuutti) tai seksi (5-15 min) tai noutopitsa (15 min) ei ilahduta kauan, jos sitä samaa naamaa pitää katsella loput vuorokaudesta ilman, että hänestä on mitään iloa, vaan lähinnä haittaa (ei saa harrastaa masturbointia, ei voi lähteä tapaamaan kavereita taas loppupäiväksi, ei voi lähteä ryyppäämään tms).
Omalla kohdallani ongelma on juuri siinä, että miehet haluaa naiselta sitä kauneutta, kun taas minä naisena en välitä niin ulkonäöstä, vaan haluan parisuhteelta syvempää merkitystä esim. ystävyyttä, luotettavuutta ja yhdessä harrastamista. Jos muuttaisimme yhteen, niin kuvioon tulisi lisäksi raha eli pitäisi yhdessä sopia, että miten kulut jaetaan ja miten kotityöt jaetaan, jolloin "soppa" mutkistuisi entisestään. Todennäköisyys löytää sellainen mies, jonka kanssa on mukavaa yhdessä, seksi sujuu edes kohtuullisesti ja yhteiselämä olisi mahdollista, niin se on TODELLA epätodennäköistä.
Ennen kuin miehet miinustavat tekstiäni, niin totean, että olen valmis tarjoamaan samoja asioita miehellekin kuin mitä minä toivoisin häneltä. Tekisin siis oman osuuteni kotitöistä, maksaisin oman osuuteni kuluista, seksiä saa jne.
Miinustan silti. Sovinismin puolesta! Röh röh!
Totta. Vaikeaa on yhdessä asuminen, en osaa kuvitellakaan että asuisin miehen kanssa. Seurustella toki voisin jos asuisimme eri osoitteissa ja näkisimme max. kaksi kertaa viikossa. Ei uupuisi liikaa (elämme aika hektisessa suoritusyhteiskunnassa, parisuhdetta en itse tahtoisi suorittaa niin kuin useimmat) ja olisi aikaa muillekin ja harrasteille.
No kyllä sitä tässä on ihan normaalina säilytty, vaikka koko elämän olen yksin ollut enkä koskaan ole ollut rakastettu (paitsi ehkä vanhempien toimesta). Romanttista rakkautta en ole koskaan saanut. Olen itse kyllä ollut rakastunut, mutta ei vastakaikua.
Nyt olen 36v. Elämä jatkuu näin.
Naiset ei osaa arvostaa sisäistä kauneutta. Jos sellasta edes on mutta itse olen ainakin normaali enkä hauku naisia kännissä, enkä huorittele enkä pahoinpitele niitä mutta naiset siltin seurustelee niiden väkivaltaisten miesten kanssa eikä tälläisten jotka kohtelee naista ihmisenä.
Tossa yhtä nais kaverii seurailin ja sen elämää niin sen kaverin joku lähisukulainen kuoli ja se sai pienen perinnön. No, tän naisen mies otti naisen perinnön haltuun ja veti sen kurkusta alas lähibaarissa. Kehui kaikille että vaimo sai rahaa ja nyt hän ryyppää sen rahat. Tuollaisiin juoppoihin siis naiset rakastuu.
Nää miehet tekee kauppansa?Jos on raitis ja kiltti,naiset katsoo,et voi tuotaki nössöö.Joku etsii toisenomaa ja taas ajetaan karikolle.Kiltti,raitis mies ottaa huomioon muutakin,kun alistaa naisen,hellan ja nyrkinväliin.Ui
Minulle miehen sisäinen kauneus on rohkeutta ja määrätietoisuutta, ei pelkkää kiltteyttä. Tuollainen epäaktiivinen en tee sitä ja tätä ei käytännössä vaadi mitään. En pidä sitä kauhean ihailtavana. Oikeasti kiltti mies olisi sellainen joka esim. osallistuu vapaaehtoistyöhön.
Kyllä se hyvälle tuntuu, että tietää ja tuntee jonkun rakastavan. Varmasti sitä pärjäisi ilmankin, jos asennoituisi niin ettei tarvitse sitä rakkautta. Moneen asiaan pystyy ihan asennoitumalla pärjäämään sillä mitä olemassa on.
Nojaa, itse en usko että rakkauden tarvitsee välttämättä tulla aina vastakkaiselta sukupuolelta tai edes ihmiseltä. Kunhan se joka on rakkauden kohde, tuntee itsensä rakastetuksi ja tärkeäksi. Voi ihan hyvin riittää sekin, että itse kokee suurta rakkaudenpaloa jotain kohtaan ja on onnellinen, että kykenee tuntemaan niin.
Rakkaus voi myös olla ihan muunlaistakin, kuin seksuaalista ja se riittää.
En tiedä pitäisikö tyytyä tai joustaa, mutta helpommalla pääsee ihmisen lähelle kun ei aseta kamalasti hankalia ehtoja. Aika harvoin semmoiset listat (jos koskaan) missä on kaikki ehdot lueteltu ja niistä pidetään vimmatusti kiinni, toteutuu. Joskus aikoinaan eräs tuntemani tyttö piirsi miehen kuvan paperille ja suunnitteli jopa nimen hälle valmiiksi. Myös ne kaikki ominaisuudet joita tältä haluaa, jotta voi tuntea vetoa poikaan. Haavekuva miehestä, jota sitten etsiskelikin ihan tosissaan jonkun aikaa.
No eihän semmoista koskaan löytynyt, aina oli jotain valitettavaa. Häntä vaivasi täydellisyyssyndrooma. Sitä kautta masis ja yksinäisyys, jopa itsetuhoiset ajatukset. Kaikki vain jonkun lapsellisen haavekuvan takia.
Hyvää on hyvä hakea, mutta täydellisyyteen ei yllä kukaan.
Ei tarvitse ihmetellä, että miksi moni hankkii koiran sen sijaan, että hankkisi puolison. Koirasta saa enemmän iloa, se ilahtuu aina sinut nähdessäsi, se pitää huolta liikunnallisuudestasi, se ei lähde ikinä baariin, ei petä sinua toisen naisen/miehen kanssa ja voit luottaa siihen.
Noin ajattelee vain koiraihminen...ei lottamari :)
Koira ei korvaa ihmistä,...muistakaa se, vaikka antaakin paljon. Nämä kaksi on syytä pitää erillään toisistaan. Kummallakin on oma paikkansa ja tehtävänsä ihmisen onnellisuuden kokemisessa.
Voidaan myös luetella niitä asioita joita koira ei pysty antamaan..
Tuohon rakastamiseen vielä. Koko miehen ja naisen yhdessäolon perusta perustuu sille ajatukselle, että se antaa kummallekin turvallisuuden tunteen siitä, että vierellä on ihminen, joka tukee ja auttaa meitä kaikessa elämän vaiheissa koko elämämme loppuun saakka. Ihmisen pahin pelko on yksin jääminen, joka taas johtuu turvattomuuden pelosta. Ihminen on yksin turvaton, koska elämä ei aina jatku samanlaisena tai sitä ei voi edeltä ennustaa, että yksin selviäisi jokaisesta koettelemuksesta. Me tarvitsemme toisiamme ihan arkipäiväisestikin, eikä vain niihin suuriin intohimotunteisiin ja pilvissä leijuviin ruusunpunaisiin ajatuksiin toisesta.
Jokainen pyrkii jollakin tasolla löytämään itselleen sen kaikkein mieluisimman kumppanin, mutta hyvin moni joutuu myöskin tinkimään jostain vaatimuksestaan. Tärkeintä ei ole täydellisyys vaan ominaisuuksien sietäminen toisessa...rakkaus korvaa ja korjaa kaikki puutteet toisessa.
Taitaa olla naisnäkökulma. Tiedäthän, että naiset hyvin usein lähtevät siinä tapauksessa, että miehelle tulee vaikeuksia. Kuten esimerkiksi työttömyys.
Sitä vain jotenkin kasvettiin erilleen...
Jos se mies työttömäksi jäädessään pysyisi muuten samanlaisena, tekisi ehkä jopa kotitöitä enemmän kun ei kerran töitä ole jne. mutta kun ei. Se alkaa ryypätä ja/tai masentuu, sulkeutuu itseensä ja mököttää, ei hoida enää edes niitä asioita mitä hoiti ennen, ei halua seksiä enää ei puhu mitään paitsi tiuskii ja kiukkuaa. Jotenkin siinä tosiaan kasvaa erilleen eikä se naisen puolelta johdu siitä että mies on työtön...
Puhutaanko nyt siis rakastamisesta, rakastumisesta vai rakastelusta?
Itse en ole koskaan osannut kuvitella tilannetta, jossa joku nainen "rakastuisi" minuun tai ylipäätänsä olisi selvästi kiinnostunut. En edes ymmärrä mitä rakkaus tarkoittaa, koska ei ole mitään kokemuksia pariutumisesta. Tosin jonkinlaista ihastumista tai ainakin seksuaalista kiinnostusta olen tuntenut muutamaa naista kohtaan elämäni aikana. Yksineläminen on aina tuntunut minulle luontevalta vaihtoehdolta, vietän suurimman osan vapaa-ajastani omissa oloissani.
Omat havaintoni pariutumisesta ovat hyvin selkeät, vain harvoilla miehillä on siihen sopivat ominaisuudet. Toki prosentuaalisesti yllättävän moni mies on yli kolmekymppisenä naimisissa tai seurustelee, mutta pääsääntöisesti sellaisten naisten kanssa, jotka eivät minua kyllä kiinnosta lainkaan. :) Miellyttävät ja nätit naiset haluavat luonnollisesti huipputasokkaan miehen, joten heihin ei ole mitään mahdollisuuksia. Mielestäni siis mitään pariutumista ei voi edes tapahtua, koska minkäänlaista kysynnän ja tarjonnan kohtaamista ei ole olemassa.
Niin ja seksi ei myöskään kiinnosta, aivan liian suorituskeskeistä ja myös tauteja on nykyään liikaa. Lapsia en missään nimessä halua, pelkkä ajatuskin on kammottava.
Henkilökohtaisesti, olen myöskin enenmän kuin semisti väärässä päässä Gaussin käyrää. Silti olen olen heikkoina hetkinäni haaveillut hattaroinnista oman pikku Pippi Långstrump:n kanssa. (lienee joku fixaatio lapsuudesta)
Saattaisin ehkä pitää pervona naista, joka stimuloitusi semi-adonis fyysis kombostani. Tip#1
Tiedän tosin, että tärkeitä ei ole, oletko hyvä vai huono, just dont B boring, sanoi
oma vakkari thaikku-hieroja. Ehkä sokea kanakin voi joskus löytää hieakanjyvän, who knows ?