Liki vuoden kestäneen suhteen jälkeen meni poikki. Voiko eronnut osapuoli (mies) palata jos hänen antaa olla ihan rauhassa ja antaa aikaa. Hän kokee, että on vaan liian raskasta ja, että ollaan erilaisia. Silti sanoi juuri ennen eroa rakastavansa. Itsekin rakastan, mutta hänen on kai vaikea luottaa siihen oikeasti, vaikka toisaalta sen sanoo tietävänsä...luottamuspulaa toisen tunteisiin puolin ja toisin. Ja varmaankin aivan turhaan. Mitä tehdä, vai unohtaa vain ihminen jota haluaa yhtä paljon kuin elämää itse...
Voiko eronnut osapuoli palata?
suruinen
71266
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuule ei se palaa. Ala elää elämää. Lähde baariin, vedä perseet ja iske uusi. Ilmeisesti kyseessä on ensimmäinen pitempi suhteesi ja olet aika nuori? Ensimmäinen ero on aina sitä seuraavia raskaampi. Sen jälkeen eroamiseen tottuu ja jokaisen eron jälkeen lähtee tottuneesti baariin iskemään uutta setää maksumieheksi ja sängynlämmittäjäksi.
Varmasti voi palata, mutta se on eri asia, kannattaako se.
Ihminen on hassu, se voi rakastaa jotakuta, tai ainakin ihminen kuvittelee rakastavansa jotakuta ja tietää samalla, ettei suhde ko. ihmiseen kertakaikkiaan toimi.
Olet nuori, vuoden seurustelun jälkeen suhteenne on jo noin hankalissa ongelmissa, että on mennyt poikki. Mieti millainen teidän suhde olisi 25 vuoden päästä? Eli ei hyvää päivää.
Vanhaan katajaan on helppo kapsahtaa, tiedän kokemuksesta. Ei uskaltaisi kokeilla siipiä uusilla tuulilla, tuntuisi niin helpolta käpertyä vanhoihin, tuttuihin juttuihin. Mutta se on fakta, että vain uudet tuulet tuovat mahdollisuuden elää onnellista ja täysipainoista elämää: bailaa, ryyppää, hengaile tyttökavereiden kanssa, shoppaile, liiku, mikä tahansa tekeekin sinut onnelliseksi. Jos kohtalo on tarkoittanut sinut ja tuon miehen yhteen, te tulette palaamaan vielä yhteen. Ei vaan kannata sulkea ovia muilta mahdollisuuksilta!
Voimia ja jaksamista ! :)
Vaikutat viestisi sävyn ja nimimerkkisikin perusteella vähän iäkkäämmältä. Uskotko tosiaan kohtaloon? 'Jos kohtalo on tarkoittanut sinut ja..'.
En kehottaisi ketään nuorempiani uskomaan ja luottamaan kohtalon voimaan ja samaan hengenvetoon neuvoisi bailaamaan ja ryyppäämään. Humalahuuruissako se kohtalo astuu peliin. Kyllä se vaan niin on, että joidenkin asioiden eteen pitää tehdä töitäkin.
Luulisi, että uusia tuulia ja kohtaloaan odotellessa sitä vaan ajautuu tuuliajolle.
Siinä olen samaa mieltä, että toki silmät on hyvä aina pitää auki ja ovi myös.
Kylläpäs nauratti makoisasti tämä että minä vaikutan "vähän iäkkäämmältä" :-) Nauru onneksi vielä pidentää ikää, olen seuraavat 200 vuotta täällä teidän ilonanne :-)
Harmi jos ymmärsit kirjoitukseni väärin: ei ollut tarkoitus kehottaa ketään ryyppäämään, päinvastoin. Kehotin alkuperäistä kirjoittajaa tekemään sellaisia asioita, mitkä tekevät hänet onnelliseksi ja tiedän ihmisiä joista on hirvittävän mukavaa lähteä ottamaan kuppia ja bailaamaan ja tulin sen nyt vain siinä maininneeksi - en arvannut että joku voisi vetää siitä shotin nenään ;)
Joidenkin asioiden eteen täytyy tehdä asioita, toisten ei. Minun mielipiteeni oli ja on yhä se, että jos kerran suhde on vasta vuoden ja nyt ollaan jo kertaalleen erottu, kannattaa ehkä kokeilla jotain muutakin ja jos todella nämä kaksi on tarkoitettu toisilleen ja he oikeasti rakastavat toisiaan, he kyllä palaavat toistensa luo. Väkisin ei kannata yrittää pelastaa suhdetta.
Niinpä, mielenkiintoista tämä että minä uskon kohtaloon sinä et. Kummankin mielipide yhtä hyvä ja yhtä oikeassa :-)
Aika monet ihmiset sanovat, että rakastaa ja rakastaa hän takaisin sitten. Eläminen yhdessä voi olla aivan liian hankalaa jatkuakseen. Vaikka ihmiset eivät riitelisi, niin asiat senkin edestä. Erilaisuus voi olla sittenkin samanlaisuutta. Vain pienellä vivahde-erolla menevät ajatukset ristiin ja teot myös.
Tarvitaan joustavuutta molemmin puolin. Luottamuspula ja arvostuksen puute...parisuhteessa huonompi juttu.
Jos asutte erillään ja tapailette silloin tällöin, niin ihan ok. Jos suhde toimii noin, niin olkaa niin.
Mutta kuitenkin, toinen vaihtoehto... pitäisikö Teidän ymmärtää erota ja päästää irti lopullisesti, koska olette vielä väleissä. Kaveruus voi jatkua ja sammua muistoihin pikku hiljaa jälkiä jättämättä. Ei enempää loukkauksia ym...
Kaikkea hyvää Teidän syksyyn. :)
oon kyllä täysin samaa mieltä muumimamman kanssa että kohtalo tuo yhteen jos suhteella on vielä mahdollisuuksia. tai, 'kohtalo' on ehkä huono sana, en usko mihinkään kohtaloon, mutta kun itse särjin ensimmäistä kertaa sydämeni niin suruun toi lohdun tieto siitä että 'tämä vaan ei ollut tarkoitettu'.
vuoden päästä siitä löysin miehen jonka kanssa olen edelleen, ja jonka kanssa kaikki palaset loksahtivat yhteen heti, mitään ei tarvinnut epäillä tai epäröidä, se vaan 'oli tarkoitettu'. en toki mene väittämään että tämä mies on minulle ainoa oikea, mutta se on se ainoa oikea tällä hetkellä, ja jos se on sitä vielä kasikymppisenä niin hyvä niin.
Ei sen varaan kannata elämäänsä rakentaa, vaan siirtyä eteenpäin. Itse haihattelin kaikenlaista, kun mies lähti suhteesta viimeisinä sanoinaan: "voisin mennä sun kanssa naimisiin, mutta kun en ole valmis siihen askeleeseen, niin en näe muuta vaihtoehtoa" täh...? No, jatkoin sitten elämääni eteenpäin, mutta pienen tauon jälkeen jatkoimme yhdessä ja yhdessä olemme vielä tänä päivänä.