Apua, mitä tehdä kun puolison nuppi ei pelaa?
Kertomansa mukaan käynyt lääkärissä ja kaikki koe-, ym. tutkimusten tulokset huipuja.
Kotona vaan ei sitten niin huipusti asiat sujukkaan. Ei suostu siihen, että minä menisin hänen mukaan lääkärin vastaanotolle. Joten se siitä.
Unohtaa asioita, suurin osa hänen aloittamista töistä jää kesken ja joudun sitten huomauttamaan asiasta. Siitäpä vasta poru nousee. Kaikki huomautus on hänen mielestä haukkumista, esim. siivoaisitko jälkesi. Hukkaa ja hävittää tavaroita, laittaa niitä ihan epäloogisiin paikkoihin. Jättää leikkeleet, maidot ym. esille ottamansa ruoat pöydälle. Niitä ei voi samantien jääkaappiin laittaa, selittää laitavansa ne sitten myöhemmin. Usein ne on siinä tuntikausia tai yön yli, jos en valvo.
Ärsyttää kun joudun huomauttamaan hänen hygienian hoidosta, vaatteiden vaihtamisesta, parran ajosta, parturissa käynnistä. Ikä ei selitä tätä, koska on vasta 43-vuotias. Mielestäni kyse ei ole masennuksesta, koska töissä ja menossa on jatkuvasti. Kotona ei sitten jaksa innostua mistään, eikä osallistua muuhun kuin lasten kanssa leikkimiseen.
Joku mättää, mutta mistä apu?
Kertomansa mukaan käynyt lääkärissä ja kaikki koe-, ym. tutkimusten tulokset huipuja.
Kotona vaan ei sitten niin huipusti asiat sujukkaan. Ei suostu siihen, että minä menisin hänen mukaan lääkärin vastaanotolle. Joten se siitä.
Unohtaa asioita, suurin osa hänen aloittamista töistä jää kesken ja joudun sitten huomauttamaan asiasta. Siitäpä vasta poru nousee. Kaikki huomautus on hänen mielestä haukkumista, esim. siivoaisitko jälkesi. Hukkaa ja hävittää tavaroita, laittaa niitä ihan epäloogisiin paikkoihin. Jättää leikkeleet, maidot ym. esille ottamansa ruoat pöydälle. Niitä ei voi samantien jääkaappiin laittaa, selittää laitavansa ne sitten myöhemmin. Usein ne on siinä tuntikausia tai yön yli, jos en valvo.
Ärsyttää kun joudun huomauttamaan hänen hygienian hoidosta, vaatteiden vaihtamisesta, parran ajosta, parturissa käynnistä. Ikä ei selitä tätä, koska on vasta 43-vuotias. Mielestäni kyse ei ole masennuksesta, koska töissä ja menossa on jatkuvasti. Kotona ei sitten jaksa innostua mistään, eikä osallistua muuhun kuin lasten kanssa leikkimiseen.
Joku mättää, mutta mistä apu?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Elämänhallinta hukassa. Stressi vie muistin ja rationaalisen tavan toimia.
Masennus ja väsymys voi ihan hyvin olla päälle vaikka meneekin koko ajan. Ei maanisuus estä depressiota, eiks niin.
Olin samassa tilassa. Korjasin itse tilanneta ulkopuolisen avulla noin puoli vuotta enkä voi kuin suositella. Miehesi kuuluisi terveenä olla ylpeä vaimostaan joka välittää ja haluaa olla mukana auttamassa häntä jaloilleen.
Kiitos vastauksesta. Mikä sai sinut tilanteen korjaamaan?
Asiaanhan voi olla lukemattomia syitä... Stressi, masennus, avioliiton ulkopuolinen suhdekin voi tehdä hajamieliseksi.
Muutamat labrakokeet eivät vielä kerro koko totuutta ihmisestä, on monia sairauksia jotka voivat ilmetä muistin kautta. Ovathan nuorimmat muistisairaatkin hyvin nuoria.
Onko miehesi siis ollut aiemmin hyvin erilainen ja muuttunut yhtäkkiä vai pidemmän ajan kuluessa?
Asenneongelma.
Kuulostaa, että hänellä on sen verran vaativa työ ettei kykene selviytymään mistään muusta. Joutuu varmaan miettimään myös mistä saa rahat maksamattomien laskujen maksamiseen. Siis liikaa muistettavaa ja huolehdittavaa.
Miten maksamattomat laskut aiheuttavat töiden ja puuhien keskenjäämisen? Jos on ulkopuolinen suhde, sehän yleensä huomataan imagon nuorekkuudesta ja liioitellusta hygienian ja ulkonäön hoidosta. Kyllä minusta vaikuttaa alkavan muistisairauden oireilta. Jos voit niin kysäise esim. joltakulta työkaverilta miten työtehtävien hoito sujuu. Valitettavasti et itse voi kovin paljon tehdä, muuta kuin odottaa selvempiä merkkejä siitä, mihin oireet viittaavat. Mutta ota selvää esim. Alzheimerista ja mitä niitä muistisairauksia nyt onkaan. Työikäisten sairastuminen ei ole mitenkään tavatonta. Alkoholidementiasta nyt ei sentään voi olla kyse?
Kyllä se on vaan niin, että kun on kunnolla stressiä niin hyvä kun muistaa mitä on tapahtunut 5 minuuttia sitten. Ei siinä mitään muistasairautta tarvitse olla. Pientä stressin poikasta vaan. Sitten kun tahti vähän helpottaa niin alkaa olemaan paremmin läsnä tässä hetkessä.
Talousasiat hoidan minä, eikä hän joudu miettimään maksamattomia laskuja tai rahoja niiden maksuun. Toimeentulo ei ole meidän perheen murhe.
Työstä aiheutuvaa stressiä hänellä on, mutta siihen voi vain hän vaikuttaa. Työpäivät venyvät pitkiksi, eikä hän niistä eroon näytä pääsevän kotonakaan, sähköposti ja kännykkä pitävät siitä huolen.
Ulkopuoliseen suhteeseen en jaksa uskoa. Miten hän ehtisi edes sellaista hankkimaan : ) Huolestuneena sivusta seuraan hänen toiminkyvyn laskua, enkä voi kun ihmetellä koska hän itse huomaa sen?
Taitaa olla niin, että hän ei saa olla koskaan rauhassa. Lapset vaativat jatkuvasti huomiota, sitten hän yrittää olla sinullekin mieliksi, mutta ylikuormittuu kun tulee liikaa ärsykkeitä. Ei kykene vaan vastaanottamaan mitään ulkomaailman signaaleja. Muutaman kuukauden sairasloma varmaan helpottaisi, mutta ei se varmaan välttämätöntäkään ole.
Lisään vielä sen, että miehesi taitaa olla aika vastuuntuntoinen, kun ottaa asiat niin vakavasti, ettei pää tahdo kestää. Jos suhtautuisi vähän rennommin ja välinpitämättömämmin niin kaikki hommat sujuisi varmasti helposti.
Tässä konkreettinen vinkki josta saattaa olla apua. Sano miehellesi välillä, että nyt lepäät, et katso tietokonetta, etkä puhelinta. Saat lukea kirjaa, kuunnella musiikkia tai katsoa telkkarista jotain mitä haluat. Sillä aikaa sinä voisit laittaa lapset nukkumaan. Miehesi tuskin osaa itse levätä jos häntä ei käske.
Mies taitaa käydä ihan ylikierroksilla, sekin aiheuttaa unohtelua. Kunnon irtiotto tekisi hyvää, komenna vaikka välillä lepäämään, kuten edellinen kirjoittaja suositteli. Parempi tietysti olisi päästä pariksi päiväksi kokonaan hengähtämään, vaikka kylpylään, noin alkuun, vaikkei kyllä kuulosta siltä, että ihan parissa päivässä helpottaisi..... Ja kaappaa lapset mukaan ja lähde jonnekin, jokainen tarvitsee aikaa yksin, ja nimenomaan yksin kotona.
Ylikuormitus on salakavalaa, puutu ajoissa, jos toinen ei itse huomaa. Mikään työasia ei ole burnoutin hankkimisen arvoinen ja siitä toipuu ennalleen vain osa. Muistaakseni 70 %:lle jää jotain jälkimaininkeja (tt-lääkärin luento).
Jaksamista ja kaikkea hyvää teille. Itse olen mt-ongelmaisen puoliso, miehen toimintakyky on joskus pitkiäkin aikoja kateissa, mutta kyllä se on aina palaillut, luojalle kiitos.
Kiitos vinkeistä. Ongelma on vain se ettei hän suostu kännykkäänsä ja kannettavaansa sulkemaan. Ei niitä väkisinkään voi aikuiselta ihmiseltä pois ottaa. Kotiin tultua avaa kannettavan heti, ja kännykkä on koko ajan päällä. Syödessäkin pitää puhelinta räplätä, aina on joku kiireellinen hoidettava työasia. Sairaslomalle, hän terve mies ei tietenkään jää. Terveystarkastuksessa kaikki oli hänen mielestä loistavasti. Kuinka voikaan olla työhönsä noin ylisitoutunut?
Enempää en voi enää vastuuta kantaa. Hoidan lapset, ja kotityöt 95%. Minullakin on työni, mutta en sille kuitenkaan sieluani myy. Mitä tulee lapsiin he ehtivät nähdä isäänsä 1,5h/vrk, iltapalalla, ja iltasadulla. Tämä tuskin häntä kuormittaa.
En ole keksinyt keinoa millä työnarkomaanin saa tajuamaan, että elämässä on muutakin kuin työ. Keksittekö te?