saako nainen kiukutella??

Ei.

Miehesi kuulostaa hyvin paljon exältäni. Ja ex on ex nimenomaan siitä syystä, että hän koki huonot hetkeni lähinnä henk.kohtaisena loukkauksena. Syyllisti minua ja "koulutti" mykkäkoululla - johon en ollut aiemmassa elämässäni tottunut - mieleiseensä suuntaan. Muisti kertoa opettavaisella äänellä, että aikuiset ihmiset eivät kiukuttele. Mutta auta armias, kun hänellä oli huono päivä... Pyyhkeitä tuli, vaikka olisi miten toiminut herran mielen mukaan!

Nykyinen mieheni on toista maata. Hän tietää, että minulla on huonot hetkeni eikä ota niistä nokkiinsa. Pauhaan aikani ja mies enimmäkseen kuuntelee hiljaa, koska tietää, etten edes odota mitään kovin rakentavaa kommenttia. Kun puuska alkaa laantua, hän saattaa kysyä, että olikos tässä nyt kaikki? Ja sitten jatketaan oloa ja eloa kuin ei mitään olisi ollutkaan. Mies on itse hyvin tasainen luonne - ei tylsän tasainen, mutta hyvin harvoin huonolla tuulella, silloin tiedän varmuuden vuoksi pysyä pois tieltä :-)

Riippuu asiasta ja tilanteesta. Ymmärrän kumppanin ärsyyntymisen ja turhautumisen mutta turhaa ratkutusta en siedä.

Tosin sitä esiintyy erittäin harvoin. Joskus aikanaan jouduin sanomaan, että jos ei ole mitään asiallista sanottavaa niin olkoon sitten hiljaa kunnes pystyy asialliseen keskusteluun.
Ilmeisesti äänensävyni vakuutti.

Vaimoni harvoilla "puuskilla" on poikkeuksetta taustalla jokin syy.
Useimmiten sellainen, että pidättelen hymyä.
Oikeastaan kyse ei ole kiukuttelusta vaan spontaanista kuohahduksesta.

Tyypillinen esimerkki on tilanne jossa hän ylpeänä esittelee jostakin melooni ketjun rättipuodista löytämäänsä blaaseria.
Minulle se on täysin yhdentekevä mutta sopuisan ilmapiirin vuoksi olen lievästi kohteliaan ihastunut.
Yms.

Kertomasi mukaan minä todennäköisesti ärähtäisin jossakin vaiheessa.
"Asiaan tai ole hiljaa"! Sillä siisti!

Täällä myös samanlainen kokemus entisestä miehestä.

"Ja ex on ex nimenomaan siitä syystä, että hän koki huonot hetkeni lähinnä henk.kohtaisena loukkauksena. Syyllisti minua ja "koulutti" mykkäkoululla - johon en ollut aiemmassa elämässäni tottunut - mieleiseensä suuntaan. Muisti kertoa opettavaisella äänellä, että aikuiset ihmiset eivät kiukuttele. Mutta auta armias, kun hänellä oli huono päivä... "
- kaiken ottaminen henkilökohtaisesti: kaikki liittyi mieheen.
- kouluttaminen mykkäkoululla ja muilla rangaistuksilla.
- opettavainen sävy.
- miehen huonot päivät: silloin ei saanut kenelläkään muullakaan olla hauskaa, eikä halunnut kertoa todellista syytä vihaisuuteensa, vaan oli silloin tavanomaistakin kärkevämpi arvostelemaan kaikkea minussa henkilönä, naisena, vaimona, äitinä, kodinhoitajana, ruuanlaittajana ... yms yms yms. Vaikka vihaisuutensa todelliseksi syyksi muutaman päivän päästä tunnusti työyhteisössä saamansa kritiikki.

Minulle tästä aiheutui mm. vatsakipuja ja päänsärkyä, kun koko ajan piti olla antennit pystyssä, eikä omia tunteita saanut näyttää lainkaan. Mies oli ainut meidän perheessämme, jolle oli itkeminen sallittu. Minulla ei saanut olla mitään tunneilmaisuja, ei iloakaan innostuneisuudesta puhumattakaan.

Aikuisen naisen kiukuttelu on lapsellista eli siinä nainen ottaa lapsen roolin. JOs tuosta kiukuttelustasi on noin paljon seuraamuksia ja huonoa oloa, mikset opettele olemaan kiukuttelematta.

Kyllä saa kiukutella kaikille muille, muttei minulle..ainakaan ilman syytä...kiukutelkoom vaikka kissalleen, joka repii sohvan kaatopaikkakuntoon.
Sitäkin kuulee , että en minä sillä kiukuttelulla mitään tarkoittanut, mut jos minä sanon että en tarkoita mitään sillä jos vaikka flrttailen muiden naisten kanssa..arvatkaa ymmärtääkö vaimo.

Pikkuhiljaa olen tottunut siihen, että naisillakin on ne huonot päivänsä ja joskus olenkin sanonut uudelle naisystävälleni...sä olet hiton seksikäs ku olet jostain suuttunut..ei sillä niinkään ole väliä... mistä on suuttunut, siitä hän kuitenkin heti leppyy ku otan hänet kainaloon ja halaan oikein rutistamalla.

Ei sellaista kestä monikaan, jos aina pitää jostain kaivaa joku olematon syy siihen kiukutteluun, ja vielä pahinta se viikkokausien mökötys, jos ei saa tahtoaan perille. Parempi kuulla kertarutinaa, kuin ainaista kitinää, ja "kyllä sen näkee naamasta jos lakkaa saamasta"...tätäkin on nähty, ja silloin se naama ei näytä kovin kauniilta.

Ei ole mikään perustelu että kun on nainen saisi kiukutella mitä typerimmistä syistä. Sano miksi mies ei saisi tehdä vastaavaa?? Tuollainen käytös on mielenterveydellistä ja siihen löytyy apua jos haluaa. Turha sitä on perustella millään pikkuprinsessojen oikeutena räyhätä tyhjästä. Onneksi suurinosa naisista käyttää omia aivojaan eikä toteuta mitään "naiset saa" kaavaa.

Tämä ei nyt liity naisen kiukutteluun, mutta kiukutteluun kuitenkin. Sanokaas nyt hyvät ihmiset, mitä ihmettä tehdä miehen kanssa joka ottaa kaiken itseensä ja henkilökohtaisena loukkauksena? Kaikki koskee häntä itseään, kulkee hänen napansa kautta, kuten muutama tässä ketjussa mainitsikin existään.
Syynä tässä tapauksessa ilmeisesti tausta ja heikko itsetunto.
Kuinka tälläisen miehen kanssa tulisi toimia? Miehiltä kans kommenttia kaipailisin.

Kyllä meitä kaikkia välillä kiukuttaa. Joten vastaukseni kysymykseen: saa.

Miksi pitää päästää tilanne sellaiseksi, että alkaa kiukutella? Jos verensokerin alhaisuus saa kiukuttelemaan, pidä kiinni ruoka-ajoista. Kun käy säännöllisesti harrastamassa urheilua, niin siihen saa purettua energiaansa (sitä negatiivistakin).

Jos minä olen pahalla tuulella, niin sanon suoraan miehelle, että olen pahalla tuulella, ei kannata ärsyttää ja tää ei sitten johdu susta. Sillä tavalla mies antaa mulle omaa rauhaa ja hän odottaa, että parissa tunnissa olen taas oma itseni.

Jos taas olen suuttunut miehelle, saatan sanoa, että nyt mua kyllä ärsyttää ja mä menen toiseen huoneeseen tai lenkille rauhoittumaan. Puhutaan asia läpi sitten kun mä en enää ole sitä mieltä, että mä haluan läimäyttää sua! Silloinkin odotan, että raivo menee ohi ja sitten jutellaan asia. Jos raivostuneena alkaa puida asiaa, siitä tulee vain huutamista ja väittelyä, joka ei johda mihinkään.

Itse huudan tosi harvoin tai että suuttuisin niin, että ärähdän. Kannattaa opetella ennakoimaan tilannetta ja hillitsemään itseään. Minä olen sen opetellut kantapään kautta. Pari pitkää parisuhdetta on takana ja hyvin on yhteiselämä sujunut, kun ei tarvii turhista riidellä. Eri mieltä saa olla, mutta niistä voi jutella asiallisesti ilman raivoamista.

Oma esimerkki muuten auttaa. Meillä teinitkään ei paisko ovia tai huuda rähjäten kuin aniharvoin (ehkä 1-2 kertaa vuodessa), vaikka heiltä sitä ehkä voisi odottaa.

Kiukuttelet turhista asioista? Koska olet nainen?

Minä saatan kiukutella, jos olen stressaantunut, nälkäinen, väsynyt ja niin edelleen. Pyrin sanomaan selkeästi, että kiukutteluni ei aiheudu miehestä ja pahoittelen. Turha vinkuminen ja rähjääminen on huono tapa, ja monet oikein lietsovat itseään moiseen sen sijaan, että yrittäisivät rauhoittua.

Kyllä toisen huonoja päiviä pitää sietää, mutta toisaalta voi vaatia arvostavaa puhetapaa. On kiukuttelua ja kiukuttelua, en nyt sitten tiedä mitä tarkkaan ottaen kiukuttelulla tarkoitat.

Minä en kuuntele turhaa äänenkorottamista, kiroilua tai mitään "mitä sä siinä", "mitä vittuu sä", "no onks niin saatanan vaikeeta" -juttuja. Jos tuollaisia juttuja pääsee, niin sitten on oltava kunnon syy.

Toisaalta parit saavat vapaasti keskenään päättää, mikä heille sopii. Se, että kaikki naiset käyttäytyisivät kuin sinä, ei pidä paikkaansa.

Toki kiukuttelua voi harrastaa itse kukinenkin,kunhan tekee sen hyvästä syystä,mutta muistakaa,että maailmassa on monella muulla asiat melko huonossa jamassa/kunnossa.
Ps,lopettakaa turha kiukuttelu.

Aikuinen kuikutteleva ihminen pitää ohjata hoitoon, jos tämäkään ei auta suosittelen kyseisen henkilön seuran välttämistä kaikin keinoin.

Kuka muka kiukuttelee

Idiootti, pidä se leipäläpi kiinni jos sieltä ei tule mitään järkevää. Kiukuttelu on lasten etuoikeus, se ei kuulu AIKUISEN käytökseen. Henk.koht. olen aikanaan seurustellut yhden kiukkupussin kanssa ja se kesti noin 6 viikkoa, totesin että minuuttikin liikaa on ajan tuhlaamista.

Naispuolisena en ymmärrä minäkään turhasta sanomista ja "naisellista" kiukuttelua. Mikä halvattu tarkoitus on hakea ja provosoida tahallaan riitaa!? Onko tullut mieleen että ajan kanssa hiljalleen voi syödä kunnioituksen miehen puolelta, monesti nähty.

Kiukuttelu on lapsellista ja merkki ihmisen kypsymättömyydestä. Jos ei osaa elää itsensä kanssa, ei kannata yrittää toisenkaan kanssa elämistä. Minä lähtisin pika-pikaa sellaisesta suhteesta, siis sinä toisena osapuolena.

Siis kiukuttelet, jostain olemattomasta eli käytännössä yrität provosoida miestäsi mukaan riitelyyn, mutta kuitenkin väität, ettet halua riidellä. Annat varmaan aika sekavia signaaleja, eikö tuota turhaa kiukuttelua voi välttää, vaikka menemällä hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä ja hakkaa niin pitkään ettei enää kiukuta.

Itte en varmaan tuollaista kiukuttelijaa kovin pitkään viittis kattoa. Toivottavasti kaikki naiset ei ole samanlaisia tai tässä on ryhdyttävät vielä homoksi.

Käsineet sekaisin? Siihen johtopäätökseen tulee väistämättä kerjua lukiessa.

Kiukuttelu turhasta ja suutuspäissä rähjääminen ovat eri asioita.
Suuttumukseen on joku syy.
Kiukuttelu on perusteetonta.

Jokaisella on parempia ja huonompia päiviä mutta huono päiväkään ei oikeuta aikuiselta ihmiseltä lapsenomaista kiukuttelua kiukuttelun itsensä vuoksi.

Kun vaimoni aikanaan opasti minua vaatteiden käsittelyyn lentävien tekstiilien muodossa niin kyse ei ollut kiukuttelusta vaan hänen oman mielipiteensä ilmaisun tehostamisesta!

jos kiukuttelusi on useasti toistuvaa niin en ymmärrä miksi sitä pitää toisen osapuolen jaksaa ja hyväksyä aikuiselta ihmiseltä ? mikä on pointti ? on se normaali arki sitäkin kivempää kun sitä kiukuttelua ei ole liian usein.
en siedä kiukuttelua jos se kohdistuu minuun vaikka en oisi tehnyt mitään. väliaikaiskiukuttelijan täytyy sanoa että on huono päivä ja pyytää anteeksi. miksi kiukutella syyttömälle ? olla ilonpilaaja, sillä se kiukuttelu vaikuttaa lopulta toiseenkin osapuoleen negatiivisesti.

Saanko piereskellä?
Onko pakko käydä suihkussa jos ei halua?
voinko jättää laskut maksamatta?
Onko pakko syödä vihanneksia ja kasviksia?
Onko pakko viedä auto katsastukseen jos ei huvita?
Miksi minun asunnossani on sotkuista, vaikka täällä asuu myös nainen joka osaa siivota.
Miksi kalja on taas loppu?
Miksei telkkarista tule jalkapalloa?

Minun mielestäni elämä on paljon mukavampaa, kun jättää typerät ja lapselliset kiukuttelut väliin. Se nyt vaatii tietysti itsehillintää ja älykkyyttä, mitä kaikille naisille ei ole suotu. Minulle riidat EIVÄT ole normaalia elämää.

Kyllä naiset saa kiukutella ei se niin vakavaa ole, pikku jutuista kiukuttelu ei haittaa kunhan ei räyhäämään rupea. Kyllä miehen pitää pieni äksyily kestää. Voin sanoa 40 vuoden kokemuksella.

Lapset kiukuttelee, mutta ei aikuiset. Eli kasva aikuiseksi ja ala sitten leikkimään parisuhdeleikkejä. Sitten kun osaat kunnioittaa ja arvostaa sitä joka myös kunnioittaa ja arvostaa sinua.

Saa kiukutella jos aidosti kiukuttaa.

Kyllä kunnon mies kestää naisen kiukuttelun. Se kuuluu elämään,myös aikuisilla. Ei pidä padota asioita sisäänsä, se sairastuttaa.

Ap., kiukuttele ihan hyvällä omalla tunnolla ja mielellä!

Asioita ei pidä padota sisäänsä. Ja mielialansakin saa näyttää. Kiukuttelulla on silti rajansa. Sen seuraaminen ja kuunteleminen rassaa, vaikka kiukuttelun syyn tietäminen toki helpottaa myötäelämistä.

Yleensä ihminen, aikuinen tai lapsi, kai kiukuttelee, kun ei pysty käsittelemään jotakin asiaa rakentavasti tai ei voi vaikuttaa johonkin. Pomo on paskiainen, ope tylsä, hormonit heittävät häränpyllyä ja taloudesta on tiukkaa. Elämä on perseestä, ja joillekin asioille voi jotakin, toisille ei. Mies ei silti ole naisen tunteiden kaatopaikka. Parisuhteesta ja sen osapuolista kai riippuu, mikä on kohtuullista kiukuttelua. Varmaa on, että minä pistäisin parisuhteen jatkon harkintaan, jos nainen alkaisi vaatia sukupuoleensa vedoten oikeutta käyttäytyä huonosti. Sen sijaan voisin sietää tuittuilun toisinaan, kunhan sitä ei erehdy pitämään jokanaisenoikeutena.

Joskus siis voi kiukutella. Aika usein on viisainta kiukutella niin, ettei kuormita puolisoaan sillä liikaa. Esimerkksii se ei ole miehen vika, että pomo on paskiainen. Aiheesta voi kuunnella kiukuttelua kaksi kertaa vuodessa. Muulloin asiaa pitää kotona käsitellä asiallisesti. Kun kiukku on mennyt, on viisainta puhua asiaa eikä vedota sukupuoleensa. Jos pomo kiukuttaa jatkuvasti, on kai syytä ruveta hakemaan uutta työpaikkaa, vaikka se nykyään voi olla pirullisen vaikeaa. Jos hormonit tekevät inhimillisen käytöksen kerran kuussa täysin mahdolliseksi, lienee syytä mennä vastaanotolle. Jos elämä on ylipäätään niin perseestä, että pitää usein kiukutella ja vedota sukupuoleen, lienee asiaa terapeutille. Usein ihan muutamakin käynti auttaa hahmottamaan, mikä kaikki oikeastaan on poskellaan.

Sanoisin niin, että jos naisella on oikeus kiukutella suorastaan lapsellisesti, miehellä tulee olla oikeus kohdella naista kuten kiukuttelevaa lasta. Arvelen, ettei tällainen monessa parisuhteessa kauan toimi. Kyllä kiukuttelun pitää olla poikkeus ja sitä pitää seurata asioiden käyminen läpi ja anteeksipyyntö.

en thedä

Kiukuttelu kohdistuu valitettavasti aina johonkin henkilöön. Jos vaikka tiskipöydällä on likainen kuppi, ei kiukutella likaisesta kupista vaan miehelle siitä, ettei hän ole tehnyt asialle mitään. Jokainen meistä tietysti puolustautuu turhilta syytöksiltä, sekin on kai oikeus.

Koska kiukuttelu on tyypillisesti hyökkäys tätä toista osapuolta kohtaan, se tuntuu hänestä pahalta. Ihminen joka haluaa pahoittaa toisen mielen, ei varmaankaan välitä tästä, eihän? Pitkään jatkuvana mies alkaa tuntea yksinäisyytttä, koska naisen käytös hyökkäyksineen (kiukuttelu) osoitaa ettei hän välitä miehestä ja hänen tunteistaan. Miksi luottaisit ja tukeutuisit ihmiseen joka ei sinusta selvästikään välitä vaan käyttää henkisenä nyrkkeilysäkkinä?

"Mulle nämä riidat on normaalia arkea" , "Mies ei ole ennen asunut naisen kanssa". Voi jumankekka mikä KAKARA sä olet. Mitähän jos pistäisitte kantapäät vastakkain -tätä toivon todella sen poika-raukan puolesta, että pääsisi eroon sinusta.
Koita nyt hyvä lapsi ymmärtää, kun muutat jonkun kanssa yhteen, ET VOI TEHDÄ siitä kumppanistasi mieleistäsi pelleä, vaan kummankin osapuolen pitää joustaa tavoistaan ja etsiä sitä yhteistä sopivaa elämää. Mene äitis ja isäs helmoihin kasvamaan vielä ainakin 10 vuoodeksi.
.

Fakta on että naisia välillä kiukuttaa. Mutta tuleeko naisen suhtautua siihen niin, että 'sun täytyy nyt vaan ymmärtää' vai olisiko paikallaan yrittää vähentää vastapuolen pahaa mieltä, pyytää vaikka anteeksi, selittää, yrittää olla kiukkuamatta?

"Hänelle tuntuu hyvät hetket uppoavan huonojen alle"

Niinpä, kuuluisiko huolestua? Pitäisikö sinun(kin) siis tehdä asialle jotakin? Vai välitätkö miehestä lainkaan?

Eiks toi nyt ole vähän ristiriitasta kun itse aloitat kiukuttelun, mutta et kestä sitä että sulle kiukutellaan takaisin??
Sähän suoraan sanoen käsket miehesi syömään paskaa ja sietämään sen.

Olisko helpompaa että hillitsisit sen kieles, ja painut vaikka lenkille jos potuttaa?
Älä aloita mitään sellasta mitä et itse kestä.

Nyt olis peiliin katsomisen ja kasvun paikka.

Minäkin olen nainen ja usein kiukkuinen, kiukutteleva. Sen vuoksi en tahdo elää parisuhteessa ollenkaan, etten pilaisi toisen ihmisen elämää. En kiukuttele ystäville, sukulaisille, työkavereille, asiakaspalvelijoille yms koska itsekin pelkään kiukuttelevia ihmisiä. Tunnistan kiukkuni ja sen tuhoavuuden ja etsin siihen syitä ja ratkaisua, olen edistynyt itseni hallinnassa. Tunnen yhä houkutusta raivota jollekin.
Kiukuttelu ei ole mielestäni normaalia, vaan vamma ihmisessä ja suuri ajattelemattomuus muita kohtaan. Miehelläsi ei ole hyvä olla kanssasi.

Ei, nainen ei saa kiukutella. Kiukutteluksi luetaan myös se jos on miehen kanssa eri mieltä jostain asiasta ja uskaltaa julkituoda oman mielipiteensä tai kantansa johonkin asiaan.
Miehen kiukuttelu on sallittua ja oikeutettua, koska se perustuu aina siihen, että nainen tekemisillään tai sanomisillaan ärsyttää miestä.
Mutta kaikesta huolimatta me naiset uskallamme olla Naisia ja rakastaa ihania miehiä kera omituisen luonteemme:)

Tietysti saa kiukutella! Ei siistä tarvitse hermostua, niin kuin aloittajakaan ei hermostu miehen kiukuttelusta.
"Kun hänellä on (harvoin) huono päivä, ymmärrän sen. Yritän olla provosoimatta, vastaamatta kiukkuun..."

Ap. kannattaisikohan sinun keskustella asiasta miehen kanssa. Keskustele sellaisessa tilanteessa kun teistä kummallakaan ei ole meneillään huono päivä, ettei asia mene syyttelyksi tai riitelyksi. Vaan ihan rauhallisissa merkeissä.

Silloin kun luottaa, uskaltaa näyttää kiukkunsa. Ja se on vain positiivista.
Tsemppiä aloittajalle, ikävää että olet saanut miinuksia niin paljon.

Itse huomaan väsyneenä olevani hieman ärhäkkä ja pääsee niitä "sammaoita" ulos.
Nyt olenkin joskus alkanut sanomaan ennen mitään, että olen niin väsyksissä, että en jaksa mitään.
ei ole hyvä keskustella väsyneessä olotilassa.

Tämä oli hyvä: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=599736540058120&set=pb.270968062934971.-2207520000.1383304461.&type=3&theater

olen nähnyt kun kiuketteleva nainen on kuin pienet lapset ihan sitä muistuttaa älkää matkiko lapsia

Tottakai nainen saa kiukutella.
Meillä ne kiukuttelut sitten hyvitetään silllä, että annan hänelle roimasti piiskaa pyllylle ja sitten vaimo taas tietää kuka on herra ja isäntä. Tällä viikolla on vaimo taas kiukutellut joutavista niin, että on jo sovittu, että ensi lauantaina kun lapset ovat yökylässä poissa kotoa, vaimo odottaa pylly paljaana olohuoneen pöytää vasten minua kun tulen töistä kotiin. Sopivan notkean koivuoksan hän on käynyt hakemassa lähimetsästä valmiksi. Siitä kun sitten roimin pyllyn punaiseksi niin on vaimo taas tottelevainen. Ja päälle ihanaa sovintoseksiä. Takaapäin tietysti, sitä samaa pöytää vasten nojaten. Jotenkin kummasti se piiskaus saa aina vaimon paitsi tottelevaiseksi niin myös todella kiimaiseksi...

Jos nainen kiukuttelee miehelleen, hän ei kunnioita tätä miestä. Saman kiukun voit purkaa vaikka naapuriin, työkaveriin, johonkin sukulaiseen - hormoneja tai muita naisten hysterian aiheuttajia on turha syytellä tästä. Ja ennen kuin joku alkaa repeilemään lukijoista: minä olen NAINEN:)

Itsevaltiaat kiukuttelevat!
Sinä haluat hallita miestäsi. Olet mielestäsi näppärästi keksinyt tavan, jota sanot naiselliseksi kiukutteluksi.

Aikuisen ihmisen kiukuttelu ei ole koskaan kiukuttelua.
Se on tunteenomaista mielivallan ilmaisua.
Mielivallassa uhrista tehdään oikeudeton. Hänen täytyy alistua puhumattomaksi ja otettava vastaan se, mikä hänen päällensä syydetään.

Sinulla olisi kasvamisen paikka ellet tahdo tahkota päätäsi seinään jatkossa, ja se jatkumo tulee olemaan pitkä rivi miehiä, jotka ovat saaneet tarpeekseen sinun tavastasi hallita heitä.
Riidat eivät ole normaalia arkea. Eivätkä ne mene aina ohitse, niistä voi jäädä vääryyttä kärsineelle pahoja arpia. Kuten miehellesi on käynyt.

Sinä haavoitat miestäsi sillä käytöksellä, jota itse herttaisesti nimität kiukkuamiseksi. Ja joka käytös sisältää toisen ihmisen loukkaamista, vieläpä niin, ettei hän saa edes puolustaa henkistä koskemattomuuttaan.

Joten hold on, teepä pikakurssi kotiisi äipän luo, joka voisi valaista sinulle jotain seikkoja, jotka ovat jääneet oppimatta: ne ovat kunnioittaminen, epäitsekkyys, arvostus ja hyvät teot rakkaille läheisillesi.

Kasva aikuiseksi ennen kuin rupeat parisuhteeseen!

Ihan täys k*usipää ei kannata olla, kun sitä huomaa helposti jäävänsä yksin. Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä pienestä anatomisesta erosta miehen ja naisen välillä, joka kerran kuussa muistuttaa olemassaolostaan. Joillekin ovat nuo päivät piece of cake, mutta esim minulle eivät todellakaan. Jos tuleva, vielä löytymätön mieheni ei ymmärrä, että kipu, jota ei normi kipulääkkeelläkään aina saa kuriin, vaikuttaa "vähän" myös mielialaan, niin en voi taata kestävää suhdetta.

Mutta vastavuoroisesti miehelläkin on oikeus sanoa, jos rupeaa liikaa korpeamaan. Sitten voin asiallisesti(/mmin) selittää, mistä homma kiikastaa (eli ei miehestä tai välttis edes kiukuttelun aiheesta, vaan yleisistä olosuhteista), ja naismaisena naisena saada luvan potea päivän pari rauhassa. Naisen kuukausittaisesta hormonitasojen heilahtelusta tuo perinteinen käsitys kiukutteluoikeudestakin on varmaan jäänyt, mutta on röyhkeää ja kiittämätöntä käyttää sitä yleiseen bitcheilyyn ilman syytä ;)

Seksin puutetta?ko. Pikku Myy-ilmiö. Ja kaikkihan Pikku myytä rakastaa kuiteskii.

Kyllä saat kiukutella. Mun mies sanoo että olen seksikäs kun kiukuttelen ja nauraa päälle. Näin se pitäisi mennä, for real :-) Ei noi kiukkuamiset niin vakavia ole että toisen itsetunto ei niitä kestäisi. Kiukku unohtuu kun toinen nauraa ja sitten rakastellaan;)

EVWK

No on teillä pään vaivat..heh

Saatko olla henkisesti epävakaa? Tottakai saat.

Tarvitseeko muiden kestää sitä? Ei tarvitse.

olen elänyt parisuhteessa aika monen naisen kanssa eikä yhdenkään loppuminen ole johtunut kiukuttelusta.mä olen aina muistanut että vaikka kyseessä on nainen niin tytöt on tyttöjä koska onhan pojatkin poikia vaikka itse olen mies.kiukuttelut kuuluu suhteeseen koska ne purkaa vähäsen paineita yleensä kummaltakin kunhan pystytään sen jälkeen keskustelemaan asiat selväksi.

mulla ei muija MUUTA TEEKÄÄN kun kiukutele mikään ei kelpaa tein asiat miten päin tahansa ni aina joka ikinen päivä pitää jokin riita saada aikaan minun haukkumistani ja minun perheeni haukkumista ja sitten ihmetelee kun olen huonola tuulella hänelle kun jokapäivä tietää jo herätesään aamula että kohta se alkaa taas tänä aamuna alkoi klo 07 aikaa ainut millon ei kiukutele on kun saa munaa onneksi masturboin niin paljon etten edes haluakaan enään koko muijaa naiset odotaa että meijän miesten pitää automaatisesti arvostaa teita vaikka te kohtelette meitä kun roska korina ei herätä mielenkiintoa arvostaa ihmistä joka ei arvosta sinua

Hunajalla saa enemmän mehiläisiä kuin etikalla.

parisuhde pitäiskin perustua molemminpuoliseen arvostukseen ja mielenkiintoon.molempien on muistettava että on muitakin ja muutakin parisuhteen ympärillä olevaa mistä kitkatekijät voi johtua.eikä niitä voi ottaa henkilökohtaisesti ellei mitään ylilyöntejä ole tapahtunut.kiukuttelu ei vielä ole mikään maata kaatava ylilyönti.parisuhteissa päihdeongelmat näyttelee valitettavasti pääroolia ja sitten tulee niitä ylilyöntejä.

en tiennyt kiukuttelevani, kun olin eri mieltä tai esitin kysymyksiä.
nykyisin olen sinkkuna tyytyväinen elämääni.

Mistä johtuu, jos mies suuttuu kun nainen ei ole hänen kanssaan samaa mieltä jostakin makuasiasta?

ihan raitiskin mies suuttuu ja on väkivaltainen...

Minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Poika näyttää vihaiset tunteensa käyttäytymällä huonommin tyttö taas mykkäkoululla ja puheen kautta.

Miksi täällä yritetään tunkea miestä ja naista samaan muottiin koska jo lapsesta lähtien tunteiden ilmaisutapa on erilainen eri sukupuolella.

En tarkoita että aikuisen naisen pitää edelleen kiukutella kuin pieni lapsi, vaan sitä että on turhaa olettaa että naiset käyttäytyvät kuin miehet ja miehet kuten naiset. Jo aivoissa on eroja, kuten tämä aivokurkiainen mikä tekee ajatustenkulusta erilaista.

Jos ap:ta kiukuttaa niin ehkä hänen on hyvä käydä vaikka kävelyllä haukkaamassa happea, jo vartin kävely tuo parempaa fiilistä, sitten käydä rakentavalla fiiliksellä asiat läpi, mikä kiukutti, sano miehelle ettet oleta että hän ratkaisee yhtään mitään, pyydä häntä vaan kuuntelemaan. Monesti miehet olettaa että heidän pitää ratkaista naisen ongelmat ja siksi eivät jaksa monesti kuunnella naista ja hänen tunteiden purkausta.

Mielestäni miehet ja naiset kiukuttelevat ihan yhtälailla, sen esille tuominen on vaan erilaista. Naiset tuovat sen esiin,miehet pitävät sisällään enemmän.

Niin, naisellahan on oikeuksia, miehellä velvollisuuksia.Ymmärrän kyllä että meillä kaikilla on ne huonot päivät, mutta kokemusteni mukaan sinun oikeuksilla varustettua kiukkunaista en jaksais katoa kauaa, varsinkaan jos se kiukku kulminoidaan mieheen tai sen tekemiseen.Aikoinaan eräs heilani sanoi mulle että teen sinusta syntisäkin, kohta huomasin mitäs se paska sisälsi...

Nalkuttava ja kiukutteleva nainen on lapsellinen. Jos on tyytymätön, niin tekis ite asialle mieluummin jotain, eikä itkis.

Tottakai nainen saa kiukutella. Seksi on sitten kesken kiukuttelun maukkaampaa

Jos aikuinen nainen käyttäytyy kuin 4-vuotias uhmaikäinen kakara, joka vain saa jotain itkupotkuraivareita tyhjästä tai mitättömistä syistä, niin oletettavissa on että tällaista tapausta myös sitten kohdellaan kuin 4-vuotiasta kakaraa. Niin se metsä vastaa...

Mm. minun kanssani kunnioitus ansaitaan käytöksellä ja lapsellisella käytöksellä myös kunnioituksen taso on sen mukainen. Siinä on aivan turha paeta naiseuden taakse piiloon. Itsellä ainakin tolerassin typerää kiukuttelua kohtaan on aika matala, jos tulee väsyneenä töistä kotiin ja saa vielä kuunnella lapsellista kitinää. Sitten on parempi että moinen "nainen" palaa kotiinsa kasvamaan ja yrittää sitten uudestaan jonkun kanssa aikuistuttuaan.

Onneksi sentään aikuisiakin naisia löytyy.

Kummatkaan eivät saa kiukutella, koska omaa pahaa oloa ei saa purkaa toisiin.

Juurikin hormooneista johtuen tämä vain tuppaa olemaan haasteellista naisille. Itsellä ainakin tiettynä aikana kuukaudesta poikaystävä saa minut itkemään onnesta tai surusta napsauttamalla sormiaan (tai joskus tekemättä mitään). Tämä on henkisesti raskasta, mikä miesten tulisi yrittää ottaa huomioon.

Silti naisillakaan ei ole oikeutta kiukutella. Kiukun takana on yleensä jokin mieheen liittyvä juttu ja luultavasti nainen on jo yrittänyt kommunikoida/vihjailla tarpeestaan ennen suuttumista. Tilanne on vain se, että suurin osa miehistä ei ymmärrä epäsuoraa kommunikointia (mikä on naisille luontaista mutta miehille ei), joten heille tarve täytyy selittää suoraan esimerkiksi sanomalla, että nyt tarvitsisin huomiota. Näin toimimalla omat tunteet eivät ehdi vielä ottaa valtaa ja ei tule suututtua. Jos paha olo johtuu jostain muusta kuin miehestä niin sitä suuremmalla syyllä ei sitä saa purkaa mieheen. Jos tulee kiukuteltua niin pitäisi pyytää anteeksi heti kun on rauhoittunut.

Ei saa ajatella, että toisen kuuluu kestää jotain, jos hän rakastaa tms. Toista pitää kohdella niin kuin haluaa, että itseään kohdellaan. Naisten sekä miesten tulisi myös huomata, että he ovat todella erilaisia niin kommunikoinnin, tarpeiden ja ajatusmaailmojensa osalta. Se ei tarkoita, että toinen olisi huonompi tai parempi. Se tarkoittaa, että molempien pitää ottaa toinen huomioon ja keskustella asioista, koska muuten on vaikeaa päästä harmoniaan suhteessa.

Tälläiseen tulokseen olen päätynyt. :)

Eihän sitä saisi kiukutella. Itsekin tiedän tämän ja voi miten monta kertaa olen kiukuttelustani aiheutuneen riidan vuoksi ajatellut jälkeenpäin, että ensi kerralla lasken kymmeneen enkä tuo kiukkuani ilmi. Hävettää aina jälkeenpäin kun tuli kiukuttua turhasta.eli itsekin tajuaa ettei saisi niin tehdä,mutta sillä hetkellä kun kiukuttaa niin oma kiukku tuntuu niin oikeutetulta sillä hetkellä. Ja jälkeenpäin nolottaa. Vahingossa tulee töksäytettyä sanoissa. Minulla mkes suuttuu heti ja tilanne paisuu riidaksi. Sitten itsekin suutun lisää ja sitten ei ole enää mitään järkeä..

kysyisin neuvoa työpaikalla on naishenkilö josta olen kiinnostunut pyysin häntä kerran ulos ja hän suostui ja pyysin häntä ilmoittamaan jos se ei kävisikään mitään ei kuulunut ja seuraavalla viikolla minusta on tuntunut että hän on jotenkin äkäinen minulle ei puhu kanssani paljoakaan ja jos kysyn esim. tarvitseeko apua niin vastaus on jotenkin vihaisen tuntuinen miten kannattaisi edetä kun itsestäni tuntuu tosi pahalta kun ei tiedä jos on tietämättään loukannut. ???

Mielestäni, ainakin pidemmässä parisuhteessa kyllä huomaa toisesta, mikäli hanellä on "paha päivä" jolloin voi pitää hieman etäisyyttä eikä tarvitse ängetä "iholle".
Kiukuttelu ei mielestäni ole millään perustein hyväksyttävää käytöstä, kuikuttelu on keino joka lapsille ominaista, ei aikuisille.
Tulisi myös erottaa murjottaminen ja vetäytyminen toisistaan. Jos tuntee olonsa pahaksi/kiukkuiseksi on viisainta vetäytyä hieman omiin oloihinsa ja antaa ajan parantaa olon.
Ts. alkuperäiseen kysymykseen: Voi ja saakin ottaa

palatakseni tähän työpaikan ihastus asiaani sain selville että ihastukseni kohde ei ollut suuttunut minulle mitenkään vaan hänellä oli muut syyt kiukkuiseen oloon, mutta kehtaako sitä pyytää toistamiseen ulos kun eka kerralla kun kysyin hän oli lähdössä ulos mutta ei sitten lähtenytkään.

saa nähdä mitä tämä elämäni nainen tuumaa kun kerron hänelle huomenna mitä hänestä ajattelen, tällaista tunnetta en ole tuntenut koskaan. kellään samanlaisia omalle kohdalle kun välittää jostakin niin paljon et sydän rinnasta repeisi.