Toisen heikkouksista kysely

Narsistisia piirteitä omaava ex-mieheni kyseli ja puhui usein "aroista asioistani", jotta olisi saanut minut surulliseksi. Sen jälkeen lohdutti ja sillä yritti sitoa minua henkisesti itseensä.

Aroista asioista töksäyttely ei ole ominaista ystävälle. Tuohon voi kysyä vastakysymyksenä, miksi kyselet, haluatko nolata ja tehdä oloni epämukavaksi. Jos siihen ei tule asianmukaista anteeksipyyntöä ja henkilö ei ota onkeensa, ei liene syytä pitää tätä henkilöä enää läheisenä ystävänä.

Ylipäätään sellainen henkilö, joka saa olon epämukavaksi, ei ole ystävä. Yastävän määritelmä on se, että hänen seurassaan on helppo olla. Jos kyse on sukulaisesta, hänen käytökselleen pitää asettaa rajat.

Aikuiselle hän olisi ystävä. Huoltakin ilmeisesti kantava ystävä.
Aikuisena ei tuollaisia kysele kukaan muu kuin ystävä, tai känninen ventovieras.

Nuorena tuo luultavasti vain loukkaa, riippuen siitä millä äänensävyllä noita kysellään ja onko kysyjä samaa vaiko eri sukupuolta.
Vastatakin toki voi jos katsoo sen tarpeelliseksi.
Huumorilla tuollaiseen olisi lysti vastailla. Mutta jos kysymykset osuvat oikeasti arkoihin paikkoihin, tulee siitä antaa kritiikkiä kyselijälle.

Jos et ole noista aiheista ensin aloittanut keskustelua itse, niin silloin se on kyllä utelua ja tarkoitusperäistä arkojen asioiden kaivelua. Mahdollisesti niinkuin aikaisempi kommentoija sanoi, yrittää pahoittaa mielesi ja sitten lohduttaa, eli jotain sairasta manipulointia.

Hirvee sika! Eroa heti!

Tuollaisten kysyjä on selvästi vihollinen.

Kysymysten muotoilu on niin ovelaa, että sisältää jo itsessään loukkauksia.
Luultavasti kyselee saadakseen lisäaseita loukatakseen vielä lisää.

Pysyttelisin kaukana tuollaisesta tyypistä.

Mun ystävä silloin tällöin kyselee vanhempieni mielenterveysongelmista ja lääkkeistä, vaikka tietääkseni heillä ei ole mitään sen kummempaa kuten ei lääkkeitäkään.

Riippuu miten älykäs yksilö kyseessä,toisinaan myös tosi yksinkertaiset tyypit osaa kysyä terapeuttitason kysymyksiä,tosin näköjään hieman vituilleen aseteltuina.

Minulla kysyi treffiehdokas että onko sulla jalka kipeä.

En viitsinyt kertoa mikä on joten totesin joo ja sinulla liian vino ja pitkä nenä.

Jos ei tunne ihmistä on tosiaan jotenkin asperger /kehitysvammaisen tasolla jos ei ymmärrä mitä kyselee ensimmäiseksi.

Lapsuuteni ei ole minulle häpeällinen asia..pikemminkin olen oppinut rakastamaan, koska minulla on muutama ystävä jotka mua 17-19 ikävuosina rakasti hyvinkin paljon.. Näistä henkilöistä olen saanut voimaa nykypäivään..

minusta ulkonäkö ei ole ihmisissä tärkein vaan se mitä ihmisen pää pitää sisällään.

isästäni hieman..hän ei ole jostain syystä koskaan ollut minulle läheinen henkilö mutta opin hyväksymään tämän jo 14-vuotiaana että isälle ei puhuta mistään poika-ystävä jutuista (esimerkki)