Onko teidän mielestänne kysellä suoraan toisen heikoista paikoista ja asioista? Mikä on motiivi kysyä suoraan niistä tyyliin:
sattuuko sinua kun ihmiset haukkuvat ulkonäköäsi?
onko lapsuutesi sinulle häpeällinen asia?
onko isäsi sinulle arka paikka?
etkö ole hyväksynyt pieniä rintojasi?
Onko kysyjä ystävä vai vihollinen? Mielipiteitä?
sattuuko sinua kun ihmiset haukkuvat ulkonäköäsi?
onko lapsuutesi sinulle häpeällinen asia?
onko isäsi sinulle arka paikka?
etkö ole hyväksynyt pieniä rintojasi?
Onko kysyjä ystävä vai vihollinen? Mielipiteitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minusta nuo eivät ole edes suoria kysymyksiä vaan niiden tarkoituksena on saada toinen tuntemaan itsensä huonoksi ja vialliseksi. Tosiasiassahan kysyjä sanoo: "Ihmiset haukkuvat ulkonäköäsi. Lapsuudessasi on hävettävää. Suhteesi isääsi on huono. Sinulla on pienet rinnat joiden pitäisi vaivata sinua."
Pitääkö edes kysyä, onko kyseessä ystävä vai vihollinen?
Huonoksi mä tunsinkin oloni mutta jäin miettimään oliko kysyjä silti puolellani eikä oikein tajunnut mitä ja miten kysyi.
Tuollaista ei tehdä vahingossa. Tuollaista tekevät piiloaggressiiviset manipulaattorit, jotka nauttivat siitä, kun katsovat uhrinsa kiemurtelua.
Kroppasi oli oikeassa, kun sinulle tuli huono olo. Pahinta, mitä tuollaisten ihmisten kanssa voi tehdä, on alkaa epäilemään itseään. Siihen ne pyrkivät, jotta pääsisivät vielä enemmän pääsi sisälle tekemään kiusaa.
Pysy erossa noista jos vain pystyt.
Vähän vaikea kun yksi sanojista on miesystäväni. Yksi kysyjä oli entinen anoppini.
Taidan ottaa vähän henkistä etäisyyttä mieheen ja miettiä haluaako hän oikeasti vain satuttaa minua, kun kehu tietysti auttaisi vähän enemmän kuin tuollainen.. ;(
No joo. Minä luulin, että nuo kaikki ovat saman ihmisen sanomia ja vielä jonkun, joka ei sinulle ole kovin läheinen. (Ei pitäisi koskaan olettaa, tiedän)
Siinä mielessä tuo on "parempi" tilanne, että jos nuo tuntevat sinut paremmin (tietävät esimerkiksi sinulla olevan ongelmia isäsi kanssa) ja kysymyksetkin ovat olleet erilaisissa tilanteissa (esimerkiksi osa keskustelua, jossa nuo aiheet ovat nousseet esiin), voi kyseessä olla ihan tahdittomuuskin. Toisaalta, jos nuo kysymykset on tulleet ihan "puskista" töräyttäen, pitäisi varoitusvalojen vilkkua ja sireenien piipailla.
Kannattaa miettiä, kuinka usein tuollaista tapahtuu ja onko se esimerkiksi verhottu jonkinlaisen säälittelyn varjoon. Tökeröltähän tuo joka tapauksessa kuulostaa. Ota ihmeessä sitä etäisyyttä, jos epäilyttää. Ei kannata ainakaan kauheasti avautua ihmiselle, jonka seurassa tulee huono olo ja jonka kysymykset tuntuvat tunkeilevilta. Kysymyksiin ei tarvitse vastata, jos se tuntuu pahalta.
Mutta joo. Saatoin olla liian ehdoton. (Olen sotkeutunut joskus sellaisiin pipipäihin, että omat kokemukset varmasti vaikuttavat reaktiohini) Toisaalta, mistäs sitä tietää, kun täältä näytön takaa ei tietenkään ole noita tilanteita ollut näkemässä. Muista kuitenkin, ettei kannata tuhlata aikaansa ihmisen kanssa, jonka sanomisista tulee jatkuvasti paha olo. Saattaa olla ihan hyvä, että se entinen anoppi on entinen eikä enää nykyinen. ;)
Jep,tavoitteena on katsoa vierestä kun toinen haavi auki loukkaantuu, saaden näin itselle valtaa tai yliotetta toiseen.Ei tuollasia kysytä ellei toinen halua.
Noilla kysymyksillä kysyjä myös kerää sinusta tietoja, joilla hän voi halutessaan saada sinut hallintaansa ja kontrolliin, Ja kertoa läheisillesi tietoja sinusta.
Minulle eräs opiskelukaverityttö yliopistolla esitti yllättävän tutustumisen kymmenen minuutin tuntemisen jälkeen. Olemme molemmat tyttöjä, heteroita, joten kyse ei ollut intiimiin suhteeseen liityvästä. Tämä uusi tuttavuuten esitti siis ensimmäisten kysymysten joukossa, olenko ollut jo silleen miehen kanssa, vai olenko vielä neitsyt. - Mielestäni hyvin erikoinen kysymys ventovieraalle ihmiselle. Siinäkin ilmeisesti aloittajan kaltainen motiivi.
Korjaus: Ei siis esitti yllättävän tutustumisen, vaan esitti yllättävän kysymyksen tietenkin.
Elän parisuhteessa jossa mieheni käyttää minun mielestäni henkistä väkivaltaa. Kärsin masennuksesta ja pakko-oireisesta häiriöistä. Joten minua on aika helppo heitellä henkisesti. Mieheni käyttää minuun juuri tuota tekniikkaa suuttuessaan, hän siis pilkkaa minua jokaisesta asiasta mitä minussa on 'vikana'. Suhteeni isääni on huono, hän ottaa sen usein esille. Sanoo että olen hullu ja minun pitäisi hankkia lääkitys yms... Olen aika heikoilla. Monesti pyydän häntä itku kurkussa lopettamaan ilkeilyn, mutta hän ei lopeta. Hän monesti myös kertoo kuinka häntä ahdistaa tulla kotiin, koska olen niin vaikea ja ahdistava ihminen. Työpaikka ja kaikki muu on kuulemma se paras asia hänen arjessa. Olen erittäin raskas ihminen, näin hän sanoo. Se tuntuu niin pahalta. Monesti olen miettinyt avun hankkimista ongelmiini, mutta se on vaikeaa. Silloin kun hän juo, silloin kaikki lähtee irti. Eli aina viikonloppuna, ei arkena. Silloin ei kuulemma voi puhua. Eihän asioista voi yhtäkkiä alkaa kuulemma keskustelemaan. Kaikki kuulemma purkautuu viikonloppuisin väsyneenä kaljaa ottaneena. Olen aika lopussa, mutta hänelle sitä en voi sanoa. Tukea en saa mistään. Itsemurha on monesti käynyt mielessä. Mutta olen niin nössö etten sitäkään voi tehdä, enkä varmaan pystyisikään siihen. Olen loppu, henkisesti.
Heikkouksista voidaan puhua, mutta ystävällisesti. Törkeää on jos korostetaan.
Tällaista olen kokenut, voimakastahtoinen tyttö - oli ilmeisesti ylpeä kauneudestaan -
laittoi sanat suuhun, kun joku haukkui ja menin kertomaan, nii-in onhan se hyvä kun sä myönnät sen.
Sano ukollesi, lähde sitten sinne työpaikallesi. Tai voithan olla poissa silloin kun osaat ennakoida jos hän ei hyvällä lakkaa.
Mikset mene ulos aina kun hän aukaisee suunsa. Ai niin on joku asia kesken tai muuten psyykkaa itsesi ulos uhrin roolista.
Minä sain miehen nalkutuksen vähenemään kun oli tilanne, kävin töissä ja hänellä tilapäinen huono palkka. "Lakkaan maksamasta laskujasi jos tuntuu siltä että kaikki on minun syytäni", meni senverran härskiksi, mikä tahansa suukopu kymmenien kilometrien päässä, ja raivari.