Positiivisia ajatuksia kuntouttavasta työtoiminnasta

Sinun kaltaisillesihan nämä kuntoutuspalvelut ovat tarkoitettuja ja omiaan, mutta ongelma onkin se, että niihin tuupataan sellaisiakin ihmisiä, joilla ei ole työkyvyssä mitään ongelmaa, eikä mielenterveydellisiä ongelmia eikä päihdeongelmia. Ongelmatapauksen leimakirves kolahtaa otsaan ihan vain sen takia, että ei ole onnistunut löytämään töitä, joten voit uskoa, kuinka nöyryytetyiksi ihmiset tuntevat itsensä.

Ymmärrän. Mutta kyllä silti pahalta tuntuu myös se että siitä yleisesti puhutaan niin negatiiviseen sävyyn. Eihän se tietenkään minun asiani ole pahastua kun todella olen sen tarpeessa. Silti vaan harmitti/aa

Olin aiemmin kuntouttavassa työtoiminnassa työpajalla näpertämässä puukäsitöitä, minulle ei ollut tästä mitään hyötyä ja tuntui nöyryyttävältä kun kohdeltiin kuin mielisairasta tai kuin pikkulasta. Keskeytin silloisen kuntoutusjakson kun pääsin töihin lyhyeksi määräaikaiseksi jaksoksi.

Myöhemmin työttömyys taas jatkui ja äskettäin minulle alettiin taas tyrkyttää kuntouttavaa työtoimintaa, lopulta ajattelin että mennään nyt sitten sinne vaikkei siitä hyötyä olekaan - ennenkuin joudun johonkin pahempaan paikkaan, kuten vaikka hyödyttömään 1-2 tunnin pakkotyöhön 100 kilometrin päähän asuinpaikastani.

Tällä kertaa tosin pääsin kuntouttavassa työtoiminnassa koodaamaan edistyneitä ylläpitotoimintoja eräisiin sivustojen sisällönhallintajärjestelmiin (hallitseen useita ohjelmointikieliä ja omaan paljon kokemusta unix-ympäristöstä, palvelimista, tietokannoista). Ja itseasiassa se tuntuu ihan mukavalta tällä kertaa, kun pääsen tekemään sellaista joka soveltuu minun osaamiseeni ja missä voin ehkä toteuttaa jokusen työnäytteen mahdollista tulevaa yrittäjyyttä ajatellen tms.

Monissa tilanteissa kuntouttava työtoiminta on siis hyödytöntä nöyryyttämistä jos sitä tyrkytetään sellaiselle joka ei sitä tarvitse. Toisaalta paljon riippuu kuinka asiallisesti ja ihmistä kunnioittaen työvoimaviranomaiset ja muut kouluttajat yms. asian hoitavat.

Toisaalta jos saa neuvoteltua itselleen ja omaan osaamiseensa sopivan järjestelyn niin se voi olla ihan ok, kuten minun kohdallani (tällä kertaa) onnekkaasti kävi.

Mulle on aina (jo kolmessa paikassa olen ollut) räätälöity juuri taidoilleni sopiva ja palkitseva paikka ja toimenkuva. Työpaikan ihmiset ovat olleet aivan ihania ja ottaneet joukkoon tasavertaisena,lisäksi vielä pieniä lahjoja/bonuksia antaen kun heistä on tuntunut pahalta että teen heille ns.ilmaiseksi työtä
Itse en näe että se ilmaista olisi. Saan 9€ päivä ja lisäksi työmarkkinatuki on korkeampi kuin silloin kun on vaan kotona. Kilometrikorvauksetkin matkoista on loistava juttu. Niitä ei esim.työkokeilussa tai harjoittelussa saa!
Olen laskenut että työtunteihini nähden kuukausipalkkani on keskiverto. Ainoa miinus on ettei eläkettä kerry,mutta siitä en osaa vielä huolestua.

On niitä muitakin, jotka ajattelevat samoin kuin edelliset positiiviset kirjoittajat. Itse kuulun kanssa tähän joukkoon. Turha tuntea mitään alemmuuden tunnetta. Minullakin kaveri, joka aloitti kuntouttavassa työtoiminnassa ja on nyt pisimpään talossa olleita henkilöitä. Työpaikka on vielä hyvä, mutta nämä määräaikaisuudet. Itse näen silleen, että sinulla on jokin arvo, kun teet sitä kuntouttavaakin. Myöskin rahallinen tilanteesi paranee! Vaikka konsensus on se, että 9€ verotonta ei ole mitään? Hyvä meille, jotka asiat oikein oivaltavat? Keskiverto työttömän yksinelävän päiväsaldo on noin 13€. Verottomalla Ysillä se melkein tuplaantuu ja jää säätöönkin riippuen elämäntavoista. Olen katsonut noita hyvin tienaavia sukulaisia ja niillä ei mene niinkään hyvin kuin minulla. Se velka ja joutuu oikeasti raatamaan. Kun harvemmin elämässä kaikki menee kuin on suunniteltu? Se on jokaisen oma asia mistä luulee hyötyvänsä eniten ja AP ei ole välttämättä väärillä vesillä?