Elikkä siis, kävi tällä tavalla että muutin naisen kanssa yhteen muutama kuukausi takaperin ja tänään sitten katsoin ihan mielenkiinnosta ensimmäistä kertaa yhteen lipaston laatikkoon jonka sisältö oli minulle täysi mysteeri. Löysin sisältä valokuvia avovaimon lapsuudenkuvista ja kysyin sitten että miksei ole koskaan esitellyt näitä. Noh eiköhän siitä tullut riita kun ''kaivelen hänen tavaroitaan''. Tuohan alkaa vain sitten enemmän kiinnostaa että minkälaisia luurankoja kaapeista sitten löytyy jos ei saa niihin edes omassa yhteisessä kodissa katsoa.
Tavarat
mitäihmettä?
25431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Eli pitäisikö nyt olla epätietoisuudessa vai ei ja mitä mieltä olette tuollaisesta käyttäytymisestä?
Mielestäni oli ylireagointia avovaimoltasi. Jos hän ei halua niitä kuvia esitellä, laittakoon sitten johonkin lukolliseen jemmaansa. Itsellä on jostain syystä sellainen "uskovaisten tavara on yhteistä"-asenne, että yhteisessä kodissa kummallakaan ei ole mitään salapiiloja vaan niin että kummankaan tavaroissa ei ole yhtään mitään salaista. Jos mieheni haluaa katsoa johonkin laatikkoon tai kaappiin niin on itsestään selvää että katsoo, koska se on yhteinen kaappi.
Tietysti on itsestään selvää, että vaikka tiedän missä hän pitää esim. pankkitunnuksiaan yms. en mene hänen tiliään katsomaan tai lukemaan sähköpostejaan. Kerro hänelle, että et voinut tietää että hän ei halunnut näitä valokuvia esitellä ja että jos olisit tiennyt ne salaisiksi et olisi niitä katsonut.
Ei avovaimo ylireagoinut. Vaikka yhdessä asutaan, niin ei silti pidä mennä toisen tavaroita penlomaan ilman lupaa. Kyllä omassa kodissaan pitäisi voida luottaa siihen, että omat tavarat saa olla rauhalla, eikä muut käy niitä penkomassa.
En tietenkään mitään sähköposteja/tekstiviestejä katsokaan, ihmettelin juurikin tätä reaktiota koska kyseessä on kuitenkin valokuvat.
Voi hyvin olla että piilottelee jotain, kun reagoi noin. Kannattaa pitää "silmät auki".
Minusta olisi suunnattoman ärsyttävää, jos joku penkoisi minun tavaroitani. Eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että onko jotain salattavaa vai ei. Vai oletko varma, että hänellä on sähköposteissa tai tekstiviesteissä jotain salattavaa, jos et niitä kuitenkaan katso? Ja miksi ei saisi olla salattavaa? Ehkä hän ei halua kertoa sinulle kaikkia henkilökohtaisia ajatuksiaan tai kenties ystäviinsä liittyviä, luottamuksellisia juttuja? Ethän sinä tiedä sitäkään, että onko siellä tekstiviesteissä salattavaa, mutta silti et niitä lue. Kuitenkin pidät selvänä, että niitä ei pengota. Et voi myöskään tietään onko hänen valokuvissaan tai valokuvien välissä jotain sellaista, mitä hän ei halua sinun näkevän, joten varmuuden vuoksi et pengo niitäkään.
Jos se lipaston laatikko kerran oli hänen, eikä sinulla ollut sen kanssa mitään tekemistä, niin se on täysin verrattavissa sähköpostin lukemiseen tai toisen puhelintietojen penkomiseen. Ja mitä tulee tuohon jonkun toisen kommenttiin, että pitäisi laittaa "salaisuutensa" lukkojen taakse, niin ei kyse todellakaan ole siitä. En minä ainakaan asuisi sellaisen ihmisen kanssa, jolta pitäisi lukita tavaroita, ettei niihin kosketa. Rehelliselle puolisolle pitäisi riittää se tieto, että siellä laatikossa ei ole mitään hänen tavaraansa, joten silloin sitä ei myöskään tarvitse penkoa. Jos laatikon sisältö kiinnostaa, asiaa voi kysyä. Kysyttäessä hän todennäköisesti olisi kertonut sisällön ja viimeistään pyydettäessä myös esitellyt ne kuvansa.
Olen kanssasi samaa mieltä. Minullakin on sen verran voimakas yksityisyyden tarve, että en pidä siitä, jos tavaroitani pengotaan ilman lupaa.
Lainaampa tekstiäsi, kun sanoit niin hyvin.
"Jos laatikon sisältö kiinnostaa, asiaa voi kysyä. Kysyttäessä hän todennäköisesti olisi kertonut sisällön ja viimeistään pyydettäessä myös esitellyt ne kuvansa."
Aika selvä tapaushan tuo on. Tuollainen reaktio kertoo vain siitä, että on jotain salattavaa. Hyvin outo reaktio, miksi avokumppanilta pitäisi salata jotain laatikkoa? Ei tätä voi verrata kirjesalaisuuteen, kyse on vain valokuvista jotka ovat yhteisessä asunnossa. Mitähän tässä on takana?
Yhtä hyvin siellä olisi voinut olla kirjeitä (kun tuon kirjesalaisuuden mainitsist). Avatut kirjeet olisivat olleet avomiehen salaa luettavissa. Vai eikö kirjesalaisuus päde enää sen jälkeen, kun asianosainen on itse avannut kirjeensä?
Naisen ystävät tuskin ilahtuisivat, jos kuulisivat, että mies on käynyt penkomassa heidän naiselle tarkoittamiaan yksityisiä viestejä.
Jos haluaa pitää lipaston laatikot täysin off limits, on kuule parempi asua yksikseen.
Ai säkin kuulut niihin tyyppeihin, jotka penkovat salaa naisensa tavarat tämän poissa ollessa. Vai ihan julkisestiko käyt hänen käsilaukullaan?
Onneksi minun mieheni ei kuulu teikäläisiin. Meillä ei ole mitään keskinäisiä salaisuuksia, ja varmaan siksi voimmekin kunnioittaa toistemme yksityisyyttä, ja antaa toistemme tavaroiden olla rauhassa.
Mä muutin miehen asuntoon pari vuotta sitten, enkä kyllä vieläkään tunne mitään intoa lähteä tutustumaan niihin laatikoihin, joissa selvästi on miehen omaa kamaa. Lapsuuskuvia yms. olen saanut nähdäkseni pyytämällä tai kun niitä on jostain syystä muutenkin kaivettu esille. Jos haluan tietää jotain, kysyn.
Itsellänikin on pari laatikkoa, joita ei tarvitse muiden mennä kaivelemaan. Niissä on mm. vanhoja kirjeitä, päiväkirjoja, kalentereita, valokuvia jne. Ei mitään hirveän salaista, mutta en halua, että joku lukisi esim. nuoruusajan päiväkirjojani. Ne on niin noloja :D
Olen kyllä naisesi puolella tässä asiassa, vaikka hänen reaktionsa onkin kyllä saattanut olla vähän ylimitoitettu.
Ihmisillä tuntuu olevan hyvin eritasoisia yksityisyyden tarpeita, riippumatta siitä onko jotakin SALATTAVAA vai ei. Toiset eivät halua mitään yksityisyyttä vaan juuri kokevat, että jos toinen ei jaa ja levittele aivan tasan kaikkea niin hänellä on salattavaa. Keskustelupalstoilla törmää jatkuvasti myös siihen, miten ollaan jaettu sähköpostien ja fb:n salasanat ja kaikki "koska ei meillä ole mitään salattavaa toisiltamme" (eikä ilmeisesti myöskään yksityisyyttä eikä luottamuksellisia suhteita ystäviin?).
Toisille taas on itsestään selvää, että jokaisella ihmisellä on rajat ja oma yksityisyys aivan itseisarvona. Yksityisyys ei tarkoita epäluottamusta vaan päinvastoin. On minullakin esim. päiväkirjojani parin kymmenen vuoden ajalta, eivät ole lukkojen takana eikä kumppani niitä mene penkomaan. Reagoisin varmasti niin kuin naisesi, jos kumppanini yllättäen niin tekisi, koska minulla nimen omaan on luottamus että emme toistemme yksityisiä asiota pengo. Kaikkea ei ole pakko jakaa. Nämä yksityisyyteen liittyvät asiat taitavat olla sellaisia, että kannattaisi tutustua toisen siihen puoleen jo ennen kuin muuttaa yhteen, kun nämä asiat tuntuvat jakavan mielipiteitä aika rajusti. Jos yksityisyyttä arvostava ja kaiken jakamista vaativa ihminen menee yhteen, niin ei se välttämättä oikein toimi.
Kyllähän se pitäisi etukäteen sanoa, että ovat sitten minun yksityisiä juttuja, ettei toisen tarvitse varoa avaamasta jotain lipastoa. Eri asia jos olisi lukollinen, mutta kyllähän sitä muuten voi vaikka etsiä sieltä jotain tarpeellista tms. Aika hölmö reaktio naiselta ja herättää kysymyksiä.
Joo, se on ihan totta että jos lipasto on jossain "julkisella"/yhteisellä paikalla niin ei ap ole välttämättä voinut tietää penkovansa jotakin yksityistä. Tosin mä olisin ap:n tilanteessa kyllä jättänyt penkomatta, jos kerran mitään omia tavaroitani ei kyseisessä laatikossa ole.
Ei seillaisia laatikoita tarvi penkoa, joissa ei ole mitään omia tavaroita.
En menis kyllä toisen lipastoja tai jotain kaivelemaan! Voihan siellä olla vaikka valokuvia entisistä tai jotain päiväkirjahommia, arkaluontoisia kirjeitä tms. Yhteisiin kaappeihin kyllä saa katsoa mutta mitä tarvetta penkoa toisen tavaroita?
Eikö ihmiset nykyään käsitä mitä yhteenmuuttaminen tarkoittaa vai muutitteko vain taloudellisista syistä saman katon alle säästääksenne asumiskuluissa?
No mitä se tarkoittaa? Kaikesta yksityisyydestä luopumista?
Sinä et taida käsittää mitä yhteenmuuttaminen tarkoittaa. Se ei tarkoita kaikesta yksityisyydestä luopumista, vaikka yhteen muutettaisiin rakkauden takia. Parisuhteesta huolimatta, molemmat on myös yksilöitä, joilla voi olla omia harrastuksua ja juttuja kavereiden kanssa.
Miksi sinun ylipäätään piti "salaa" penkoa avovaimosi laatikkoa? Miksi et tehnyt sitä hänen läsnäollessaan ja avoimesti kertoen, että olet utelias tietämään mitä siellä on?
Meillä oli kotona ihan normaalia, että jokaisella oli ola "laatikkonsa" jota muilla ei ollut lupa myllätä.
Yhdellä se oli työkalulaatikko, yhdellä ompeluvälineet, toisella valokuvia.
Eikö jokaisella ole oikeus yksityisyyteen? Olla oma yksilönsä vaikka ollaankin suhteessa? Hän kertoo laatikosta sitten kun on sen aika. Sano että sinua kiinnosti ja olet kuulolla jos hän haluaa kertoa mitä siellä on.
Minusta naisen reaktio oli ylimitoitettu. Onko mahdollisesti niin, että sinä muutit hänen asuntoonsa, ja hän ei mahdollisesti ole aikaisemmin asunut (lapsuudenperhettä ja ehkä kämppiksiä lukuunottamatta) yhdessä toisen ihmisen kanssa? Minusta olisi aika ahdistavaa elää niin, että ei voisi "omassa kotonaan" (ei siis toisen luona vieraillessaan) etsiä vaikka hehkulamppua palaneen tilalle ilman että tarvitsee pelätä jotain ihme kohtauksia.
Meillä ei mieheni kanssa yhteen muuttaessamme ollut tästä edes mitään "virallista" keskustelua, sillä molemmille oli kai itsestään selvää, että esim. toisen yöpöydän laatikoita ei käydä aukomaan, jos ei toinen ole erikseen pyytänyt "tuotko mulle sieltä laatikosta...". Mutta toisaalta esim olohuoneen piironginlaatikot ja muut kaapit ovat yhteisten tavaroiden säilyttämistä varten.
Joka tapauksessa sinun kannattaisi ottaa tämä naisesi kanssa ihan nätisti puheeksi, yrittää selventää, että tarkoituksenasi ei suinkaan ollut urkkia, ja että ehkä olisi selkeämpää sopia ihan yhdessa selkokieliset säännöt näistä rajoista, niin vältytään turhanpoäiväiseltä skismalta. Onnea matkaan!
Mäkään en usko mihinkään salaisuuksiin, vaan uskon, että teiltä on jäänyt rakkauden huumassa sopimatta yhteisiä pelisääntöjä. Meillä on kotona ollut aina semmoinen sääntö, että jokaisella saa olla myös oma, yksityinen reviirinsä. Eikä siellä koskaan mitään kovin salaista ole ollut (? oletan) se on vaan semmoinen oma tila. Toiminut hyvin, ei tarvitse pelätä, että päiväkirjoja luetaan, saa itse päättää mitä kuvia esittelee lapsuudestaan (no, ne nyt kyllä on ihan yleistä kamaa nää valokuvat) ja saa olla omat runonsa ja kirjeensä. Minusta se on hyvä tapa, ihan vain jo siksi, että on hyvä olla myös oma minä, oma tila ja jotenkin semmoinen omakin elämä. Edes vähän.
No, te ette selkeestikään semmoisesta ole sopineet. Vaimosi ei kertonut, että hän semmoista tilaa haluaa ja tarvitsee, ette sopineet mitkä laatikot siihen kuuluu - siis ei kai häntään voi olettaa että sinä ajatuksia lukemalla tiedät, mitkä lipaston laatikot pitää säilyttää mysteerinä! - ja sinulla ehkä semmoista tarvetta ei ole.
No, juttelemalla tuosta selviää paremmin kuin epäilemällä ja riitelemällä.
Itse menen jopa niin pitkälle, että tarvitse oman työhuoneen, ja sinne eikä sen laatikoille ole mitään asiaa. Jokainen minua vähääkään tunteva tietää, etten pengo toisten tavaroita itsekään, eikä minulla ole sinänsä mitään salattavaa, tarvitsen vaan sen oman tilani omien tavaroitteni kanssa, vaikka elämäni jakaisinkin. Ei se sen ihmeellisempää ole.
Myös kukaan joka minut tuntee, tuskin käy miettimään onko minulla suhteita tai muita, kun en ole sen tyyppinen ollenkaan.
Tietty, teillä on ehkä ollut tosi hätäistä tuo yhteenmuutto, jos lapsuuden kuviakaan ei ole koskaan näytetty eikä semmoista, ns. melko tavallista jaettu.
Ehkä teidän kannattaa ottaa tuo episodi rikastuttavana kokemuksena ja ajatella, että teillä on siis tutustuttavaa. Ette selkeästi tunnekaan toisianne vielä, tiedä toistenne rajoja ja sitä, miten voisitte yhdessä asua. Se ei ole huono juttu, vaan tekee matkan mielenkiintoiseksi.
Paitsi jos sen sotkee epäilyillä, kyttäämisellä, riitelyllä ja valtataistelulla. Niin, itsepähän valitsette rakennatteko suhdetta ja rakkautta vai eroa ja riitaa. Nimittäin jompaa kumpaa sitä aina vähän niinkun rakentaa :)
Mutta ton pitäisi olla aika helppo rasti vielä.
Siis oliks se ottanut valokuvia omista lapsuudenkuvistaan? Sinuna huolestuisin. Jotain täytyy olla meneillään..